Miksi nykyään vanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa?

Mitä ihmettä? Ja taas tätä vanhempien iän ikuista syyllistämistä.

Koskaan Suomen historiassa aikaisemmin eivät ole saaneet näin paljon yksilöllistä huomiota vanhemmiltaan, kuin tänä päivänä.

On pitkät perhevapaat, lyhyet työpäivät, pitkät vuosilomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertakäyttövapoista ja eineksistä ja perheissä on vain 1-2 lasta.

Muualla maailmassa lapset menevät hoitoon 2-6kk iässä ja näin oli myös aikaisemmim Suomessa, vielä 80-luvun alussa. Euroopassa lapset aloittavat koulun 4v.

Nyt vanhempia syylistetään, kun eivät tarjoa kotona hoitoa ja viiden tähden palveluita kotiäitinä ja isinä lapsen aikuisuuteen saakka.

Nyt jotain tolkkua keskusteluin.

Vielä muutama vuosikymmen sitten jopa pari vuotiaat leikkivät ilman aikuisen valvontaa ulkona muiden kanssa ja hoidoksi riitti, kun pari kertaa päivässä mummo/äiti huusi rappusilta, nyt lapset syömään.

Ja jos joku lapsi on hoidossa, siihen on varmasti jokin syy, joko vanhemmat töissä tai lapsi on lääketiett. tai sosiallisin syin, jos vanhempi kotona.

Itse kun olin työttömänä ja oli mahdollisuus pitää lapset perhepäivähoidossa, niin todellakin pidin. En minä olisi millään jaksanut keksiä joka päivä mielekästä tekemistä lapselle ja samalla olisi jäänyt omat harrastukset ja jaksaminen vähemmälle. Kyllä lapselle teki hyvää saada leikkiä ikätovereiden kanssa ja kehittää sosiaalisia taitoja. Päivähoidossa myös tehtiin paljon uusia asiota ja opittiin taitoja,  joita ei olisi tullut mieleenkään opetella kotosalla. Olihan se myös rahallisesti kannattavaa, kun ei tarvinnut tehdä aamupaloja, lounasta ja välipalaa kotona.

Nykyään ( ja oikeasti milloinkaan muulloinkaan) ei lasten kanssa haluta olla, koska penskat pääosin on tylsiä ja/tai vttumaisia. Tylsä ja tyhmän tympeä ja huonokäytöksinen on varsinkin kombinaatio, jota harva jaksaa. Varsinkaan teinejä ei siedä kukaan, ei edes ne itse. Loppujen lopuksi hyvin harvat viihtyvät oikeasti lasten kanssa. 

Tästä johtuu pitkälti miesten poissaolo kotoa - milloin milläkin tekosyyllä, joita joskus jopa yhteisö on miehille tarjonnut (mies elättää perheen, joten on mentävä röihin - mies hoitaan kodin ulkopuoliset asiat, joten on mentävä - miehellä on harrastuksia ja khöm muita, jotta jaksaa elättää perheen, joten on mentävä jne jne). Missä muualla tahansa on kivempaa kuin kotona vänisevien, mankuvien ja raivoavien penskojen kanssa.

Ihan outoa kommentointia. Onko tämä joku lapsiperheen arjesta irti olevien velojen ketju? 🙄

Suurin osa lapsista hoidetaan hyvin. Vanhemmat vuorottelevat lomansa, että lapsi saisi mahdollisimman pitkän kesäloman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen läheltä seurannut kahta tapausta, ei ihan ääripäitä, mutta hyvin erilaista kuitenkin. Toisella hartaasti toivottu useampaa, yksi saatu, eikä mitään tarvetta omalle ajalle vaan lapsen kanssa vietetty aika on sitä parasta aikaa. Toisella kaksi helposti vanhemmalla iällä saatua. Jälkimmäinen valittaa usein mm. lomalla, että loma lasten kanssa ei ole lomaa tai että elämä, erityisesti viikonloput, ovat pelkkää suorittamista.

Tämä juuri! Sanotaan ääneen ja oikeasti ajatellaan niin että lapsen kanssa vietetty aika ei ole lomaa! Monen suusta olen tämän kuullut. En ymmärrä alkuunkaan. Tällaisten ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia.

Tutustuimme kerran etelänmatkalla perheeseen, jonka äiti + lapset lähtivät viikon jälkeen kotiin ja isä jäi sinne Turkkiin viikoksi lomailemaan. Olin melkoisen hämmästynyt tästä kuviosta (vaikka olin lapseton opiskelija itse silloin), mutta mikäs siinä jos on kaikille ok.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat viettävät nimenomaan enemmän aikaa lastensa kanssa kuin yksikään aiempi vanhempien sukupolvi.

Sitä en tiedä mistä kumpuaa tämä tauoton vihapuhe nykyvanhempia ja -lapsia kohtaan.

Linkki tutkimuksiisi?

Vierailija kirjoitti:

Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.

Ymmärrän tuon olevan toinen ääripää, mutta asialla on monia puolia..

Olin joskus totaaliyh. Lapset päiväkodissa ja itse vuorotyössä. Ei paljoa jaksanut naurattaa, kun naureskellen siinä 21.30 sanottiin lapsen nukkuneen kolme, neljäkin tuntia - itse olin pyytänyt, että jos korkeintaan tunnin, jos uni tulee.

Arvaa, mitä tapahtui siinä vaiheessa kun mentiin kotiin? Olisi pitänyt alkaa nukkua suht. pian iltatoimien jälkeen, koska seuraavana aamuna herätys oli klo 6.00 (itselläni aiemmin). Eipä tietenkään uni tullut, kun oli noin pitkään nukkunut.

Siinäpä sitä sitten valvottiin ja aamusta rättiväsyneenä ylös. Kierre: lasta väsytti, nukkui taas pitkät unet hoidossa. Aamuvuoron jälkeen ulkoiltiin, touhuttiin yhdessä jne. mutta ne parin tunnin unet oli tälle lapselle silti liikaa ja taas yöunien tulo kesti.

Aina pidemmillä vapailla ongelma saatiin korjattua, kunnes se taas alkoi. Sanoin useamman kerran, kunnes lopulta uskalsin kommentoida hieman kovemmin; ymmärsinhän toki, että lepoa on hyvä olla ja jos siihen on ainoa mahdollisuus nukkumisen merkeissä niin sitten nukkuu, mutta eihän isoa lasta nukuteta päikkäreillä kolmea, neljää tuntia. Selitin tilanteeni aika koruttomasti sellaisena, kuin se oli. Ja Luojan kiitos: asia ymmärrettiin, lapsi alkoi nukkua korkeintaan tuntia ja tulos oli toivottu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan outoa kommentointia. Onko tämä joku lapsiperheen arjesta irti olevien velojen ketju? 🙄

Suurin osa lapsista hoidetaan hyvin. Vanhemmat vuorottelevat lomansa, että lapsi saisi mahdollisimman pitkän kesäloman.

Miksi lapsilla on sitten niin paljon pahoinvointia? Entä kuormittunut lastensuojelu? Ei taida vanhempien seura ollakaan niin hyvää lapsille kuin ehkä kuvittelet.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Ja taas tätä vanhempien iän ikuista syyllistämistä.

Koskaan Suomen historiassa aikaisemmin eivät ole saaneet näin paljon yksilöllistä huomiota vanhemmiltaan, kuin tänä päivänä.

On pitkät perhevapaat, lyhyet työpäivät, pitkät vuosilomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertakäyttövapoista ja eineksistä ja perheissä on vain 1-2 lasta.

Muualla maailmassa lapset menevät hoitoon 2-6kk iässä ja näin oli myös aikaisemmim Suomessa, vielä 80-luvun alussa. Euroopassa lapset aloittavat koulun 4v.

Nyt vanhempia syylistetään, kun eivät tarjoa kotona hoitoa ja viiden tähden palveluita kotiäitinä ja isinä lapsen aikuisuuteen saakka.

Nyt jotain tolkkua keskusteluin.

Vielä muutama vuosikymmen sitten jopa pari vuotiaat leikkivät ilman aikuisen valvontaa ulkona muiden kanssa ja hoidoksi riitti, kun pari kertaa päivässä mummo/äiti huusi rappusilta, nyt lapset syömään.

Ja jos joku lapsi on hoidossa, siihen on varmasti jokin syy, joko vanhemmat töissä tai lapsi on lääketiett. tai sosiallisin syin, jos vanhempi kotona.

Aikamoista yleistämistä entisajasta ja nykyajasta...

Ei voi yleistää että kaikki perheet ovat tuonlaisia.

Perheessä on 2 aikuista ( ainakin pitäisi olla ), joista jokainen on erilainen yksilö.

Mutta kyllä, tiedän mitä tarkoitat, itsekin huomaan aina la-su että leikkipuistossa on ns "mummovuoro".

Arkisin erittäin hiljaista, ei näy juurikaan ketään, poislukien loma-sesonki.

Mutta kyllä pahin tapa nykypäivänä, on tää älylaite paska, mitä tungetaan jo 2-3 vuotiaille, hirvittää nähdä miten kalpeat väsyneet pienen lapsen kasvot tuijottaa pädiä aivan zombina...

Hävetkää helvetin luuseri.

Voin sanoa 20 vuoden kokemuksella, että..

Aluksi kun tuodaan sen ensimmäinen lapsi hoitoon niin puhutaan, että lyhyttä päivää ovat ja vanhempien lomat ollaan kotona tietysti ja ne vapaapäivät ja suoraan tullaan töistä hakemaan.

Sitten huomataankin kuinka hyvin se lapsi viihtyykin hoidossa. Lapsen hoitopäivät pitenevät niin pitkäksi kuin sopimuksen mukaan on mahdollista. Vapaapäivinä tuodaan lapsi hoitoon kun on niitä "omia työasioita hoidettavana" ja loppujen lopuksi lapset ovat myös vanhempien lomat hoidossa.

Tää on niin nähty. "Hauskinta" on välillä se, että tuodaan se 1v lapsi hoitoon vanhemman vapaapäivänä ja välillä se lomalaisen lapsi on ollut ainut hoidossa... Siinä sitten vietän päivän sen 1vuotiaan kanssa kuka varmasti mieluummin olisi oman äidin/isän kanssa.

Mulla on sopimuksessa kohta, että lapsen hoitopäivä on vanhemman työpäivä sisältäen työmatkat. Tätä ei noudateta tai minulle ei kerrota vanhemman lomasta. Jostain sen saa aina kuitenkin tietää.

Perhepäivähoitaja

Ihmetyttää tämä ajattelutapa, että jos vanhemmat eivät ole koko ajan leikkimässä lapsensa kanssa, lapsi on heitteillä. Itse todellakaan ollut heitteillä 70- ja 80-luvun lapsena, silti minulla oli vaikka millaisia mielikuvitusleikkejä sisällä ja pihalla, ja olisi tuntunut oudolta, jos vanhempi olisi ollut ”samalla tasolla” osallistumassa leikkeihini. Minulla oli oma maailma, jota olen pystynyt myöhemmin hyödyntämään jopa omassa ammatissani. Ei lapsen luovuus kehity, jos hän ei saa tehdä asioita itsekseenkin. Kaikkea ei pidä ohjelmoida valmiiksi ylhäältä päin, aikuisen maailmasta ja näkökulmasta.

Minua ihmetyttää se ainainen valitus siitä miten rankkaa oman lapsen kanssa on kotona ja sitten tehdään kuitenkin toinenkin lapsi. Kuulemma ei keksitä lapselle tekemistä, ei jakseta leikkiä sen kanssa, joten lapsen parastahan se vaan on, että menee 1v hoitoon! :D Ja tottakai sitten lapset kiireesti hoitoon ties minne muuallekin, että saadaan sitä parisuhdeaikaa yms. lomaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei haluaisin oikeasti linkkiä johonkin tutkimukseen jossa kerrotaan kuinka nykyvanhemmat viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin aiemmat sukupolvet. En ymmärrä miten se on mahdollista, kun suurin osa naisista käy nykyään vielä töissäkin, toisin kuin esim omassa lapsuudessani.

Äiti! Tuu ikkunaan, täällä huutaa minä... osaatko yhdistää tätä, 1+1=

Niin? Leikittiin tuttujen kavereiden kanssa kotipihalla, äiti tule huudettaessa ikkunaan/parvekkeelle eli oli läsnä kun tarvittiin. Olisiko äidin mielestäsi pitänyt olla mukana siellä lasten leikeissä? Miksi? Mihin sitä äitiä siellä leikeissä tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa 20 vuoden kokemuksella, että..

Aluksi kun tuodaan sen ensimmäinen lapsi hoitoon niin puhutaan, että lyhyttä päivää ovat ja vanhempien lomat ollaan kotona tietysti ja ne vapaapäivät ja suoraan tullaan töistä hakemaan.

Sitten huomataankin kuinka hyvin se lapsi viihtyykin hoidossa. Lapsen hoitopäivät pitenevät niin pitkäksi kuin sopimuksen mukaan on mahdollista. Vapaapäivinä tuodaan lapsi hoitoon kun on niitä "omia työasioita hoidettavana" ja loppujen lopuksi lapset ovat myös vanhempien lomat hoidossa.

Tää on niin nähty. "Hauskinta" on välillä se, että tuodaan se 1v lapsi hoitoon vanhemman vapaapäivänä ja välillä se lomalaisen lapsi on ollut ainut hoidossa... Siinä sitten vietän päivän sen 1vuotiaan kanssa kuka varmasti mieluummin olisi oman äidin/isän kanssa.

Mulla on sopimuksessa kohta, että lapsen hoitopäivä on vanhemman työpäivä sisältäen työmatkat. Tätä ei noudateta tai minulle ei kerrota vanhemman lomasta. Jostain sen saa aina kuitenkin tietää.

Perhepäivähoitaja

Luulen että perhepäivähoitajalle tuodaan vielä matalammalla kynnyksellä lomalla hoitoon, ainakin oma kokemukseni on se. Ja tosiaan lasketaan ihan minuutteja, eli ollaan aina se maksimihoitoaika, mitä sopimuksessa lukee. Hassua, itse olen aina hakenut lapseni niin ajoissa hoidosta kuin suinkin vain mahdollista. Ja välillä ollaan pidetty ex tempore vapaapäiviä, jos on ollut sellainen mahdollisuus. Koskaan en ole miettinyt asiaa niin että lapsi pitää viedä hoitoon kun siitä maksetaan...

Sen sijaan päiväkodista sanottiin että lapseni jää paitsi monesta kivasta asiasta kun on hoidossa vaan kolme päivää viikossa.. Että kaikenlaista!

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää se ainainen valitus siitä miten rankkaa oman lapsen kanssa on kotona ja sitten tehdään kuitenkin toinenkin lapsi. Kuulemma ei keksitä lapselle tekemistä, ei jakseta leikkiä sen kanssa, joten lapsen parastahan se vaan on, että menee 1v hoitoon! :D Ja tottakai sitten lapset kiireesti hoitoon ties minne muuallekin, että saadaan sitä parisuhdeaikaa yms. lomaa...

Aivan samaa ihmettelen itse! Ihan kuin se kaksi lasta olisi pakollinen kärsimys.

T. Hoitaja jolla 3kpl 1-vuotiasta virikehoitolasta ryhmässä

Edelleenkään ei ole tullut yhtään linkkiä tutkimukseen jossa kerrottais että nykyään äidit ja isät viettäisivät lasten kanssa enemmän aikaa kuin ennen...

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ei ole tullut yhtään linkkiä tutkimukseen jossa kerrottais että nykyään äidit ja isät viettäisivät lasten kanssa enemmän aikaa kuin ennen...

Se on se sama trolli joka täällä aina kommentoi tällaisia keskusteluja.

En ihmettele, että osa vanhemmista vie lapsensa aina hoitoon, varhaiskasvatuksen tärkeyttähän toitotetaan nyt jatkuvasti. Osa vanhemmista varmasti ajattelee, että se on lapselle parempi kuin oleilu kotona. Iltaisin sitten kuskataan pieniäkin harrastamaan, kun harrastuksethan on myös lapsille todella tärkeitä. Koko ajan pitää kehittää jotakin. Vähemmän on nykyään mediassa juttuja siitä, kuinka kotona oleminen on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.

Joo kyllä, tuo unohtui! Jopa 1-vuotiaita on vaadittu herättämään päiväunilta. T.Ap

Tiedätkö miksi? Koska se ilta menee ihan sekaisin, jos lapsi nukkuu siellä päiväkodissa vain siksi, että hoitajat pääsee kahvittelemaan pidempään.

Meilläkin sekosi rytmi niin, että nuorin keikkui hereillä liki puolilleöin. Sitten siinä viereisessä huoneessa yrittää nukkua ekaluokkalainen, jonka pitää lähteä kouluun 7.10.

Yksi vuotiaan paikkapa ei ole päiväkodissa.

ohis

Eipä lapseni ollutkaan yksivuotias. Mutta kohtahan ne yksivuotiaat joutuu sankoin joukoin päiväkotiin, kiitos poliittisten päätösten.

Se on sitä tasa-arvoa...