Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omituista miten riippuvaisia ihmiset ovat työ"kavereistaan"
04.02.2021 |
Useimmat ovat päätyneet työyhteisönsä jäseniksi enemmän tai vähemmän sattuman kautta. Arvostan kollegoitani ammatillisesti sekä toki myös heidän kykyään toimivaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen, mikä tekee työnteosta miellyttävämpää ja ennen kaikkea tehokkaampaa.
Mutta olen yllättynyt, kuinka niin monet nyt korona-aikana itkevät, kun eivät voi fyysisesti nähdä ja halailla (?!) tms. työkavereitaan? Onko todella näin, että ihmisellä on tarve rakentaa henkinen hyvinvointinsa minkä tahansa sattumanvaraisesti arpoutuneen yhteisön varaan?
Mielestäni se kuulostaa vähintäänkin riskaabelilta, ja pahimmillaan hajottaa ihmisen tämän havahtuessa siihen, kuinka hauraalla pohjalla mainittu "yhteisöllisyys" todellisuudessa on. Työpaikallani voi jo huomenna alkaa yt:t - mitä järkeä minun on loihtia sydänystäviä ihmisistä, joihin olen sidottu vain rahallisen tuottavuuteni kautta (niin kauan kuin työntantajani minut taloudellisesti hyödyllisenä kokee)?
Nauttikaamme työ"kavereistamme" kollegoina - ei sydänystävinä! Helpottaa kummasti tätä etätöiden tekemistä, jonka toivonkin jäävän pysyväksi ilmiöksi.
Kommentit (54)
No ei kai se sinua haittaa, jos joku saa sydänystävän työpaikaltaan? Voihan se ystävyyssuhde jatkua potkujenkin jälkeen, vaikka hautaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se sinua haittaa, jos joku saa sydänystävän työpaikaltaan? Voihan se ystävyyssuhde jatkua potkujenkin jälkeen, vaikka hautaan saakka.
Sittenhän voivat nähdä myös työajan ulkopuolella. Ei tarvitse itkeä työyhteisön perään.
Meidän työpaikalla työyhteisöön valitaan niitä henkilöitä, joiden uskotaan sopivan porukkaan. Olen saanut useita sydänystäviä työn kautta ja osa heistä, jotka ovat lähteneet jo muualle, ovat edelleen osa elämääni. Ei tämä joka työpaikassa ole mennyt näin, eikä jokainen työkaveri ole niin läheinen, että viettäisin heidän kanssa aikaa myös vapaalla. Ihmisten tutustuminen muihin on muutenkin hyvin sattumanvaraista. Minusta on ihanaa, kun saan tehdä töitä näin huipussa porukassa.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se sinua haittaa, jos joku saa sydänystävän työpaikaltaan? Voihan se ystävyyssuhde jatkua potkujenkin jälkeen, vaikka hautaan saakka.
Näinpä. Mitä väliä sillä on, jos joku saa ystävän työpaikalta ja joku toinen ehkä harrastuksesta. Monella myös suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu nimenomaan työpaikalla, joten ymmärrän täysin, miksi nykyinen tilanne on raskasta joillekin. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä sitten on ap:n mielestä oikea paikka saada ystäviä? Samalla periaatteella esimerkiksi harrastuksesta saadut ystävät ovat "vääränlaisia" ystäviä, koska milloin tahansa toinen voi lopettaa harrastuksen.
Omituista, että toista vaivaa se mistä kukainenkin on ystäviä löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? Miten niitä ystäviä yleensä saadaan ellei enemmän tai vähemmän sattuman kautta? Etsitkö jonkun hakuilmoituksen ja haastattelujen kanssa vai miten?
Mun moni työkaveri on mulle ystävä, joukossa myös niitä jotka eivät ole vuosiin olleet enää samassa työpaikassa. Säännöllisesti nähdään ja viestitellään.
Ja vaikkei työyhteisössä sattuisikaan olemaan tyyppejä joiden kanssa haluaisin viettää vapaa-aikaa, kaipaisin silti heidän seuraansa jos joutuisin etätöihin. Olen sosiaalinen ihminen.
Omituinen aloitus.
Seiska jatkaa: löysin myös nykyisen kihlattuni töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaako sinulla AP olla ystäviä ylipäätänsä?
Saat asian kuulostamaan siltä, että kollegoiden välinen ystävystyminen olisi negatiivinen asia? Esimieskö se siellä kirjoittelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut saavat ystäviä töistä, toiset eivät ikinä. Suokoon se ilo niille jotka saavat. Mutta olen saanut vihamiehiäkin töistä, ihan mitään pahaa tekemättä. Ihmiset on omituisia.
Niin olen aika riippuvainen kyllä. Olen nimittäin naimisissa työtoverin kanssa. Meillä on 2lasta. Meilä on työssä muitain aviopareja. Kun valitaan " hyviäTyypppejä " ja otetaan muutkin mukaan valintaan, voi äydä näin. kaikillan kyllä ollut ne vaadittavat tutkinnot ensin, ei siis ihan randomiana kuitenkaan. Ja me myös vietämme vapaa -aikaa heidän kanssaan. Lapet opiskelevat samoja aineita. Mitä se muuten sua harmittaa. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuman varaista se ystävyyden alkaminen muutenkin on. Siellä missä liikkuu ja tapaa ihmisiä, on suurin todennäköisyys juuri niiden ihmisten keskuudesta löytää myös ystäviä. Kaikista ei tietenkään tule yhtä läheisiä. Mutta ihan luonnollistahan se on että kun päivittäin on paljon yhdessä tiettyjen ihmisten kanssa, syntyy myös syvempiä ystävyyssuhteita.
Mulla lensi kahvit näytölle kuin luin meidän korona ohjeet, älä halaile työkaveita :D Tyäpaikka ei ole kaverikerho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin olen aika riippuvainen kyllä. Olen nimittäin naimisissa työtoverin kanssa. Meillä on 2lasta. Meilä on työssä muitain aviopareja. Kun valitaan " hyviäTyypppejä " ja otetaan muutkin mukaan valintaan, voi äydä näin. kaikillan kyllä ollut ne vaadittavat tutkinnot ensin, ei siis ihan randomiana kuitenkaan. Ja me myös vietämme vapaa -aikaa heidän kanssaan. Lapet opiskelevat samoja aineita. Mitä se muuten sua harmittaa. ?
Olen eri ja sanon tähän aluksi ettei minua harmita vaikka olen eri mieltä kanssasi.
En kestäisi tilannetta, että kaikki sisältö elämään tulisi vain työn ja työkavereiden kautta. Teille ei tietenkään koskaan vapaalla puhuta niistä työasioista, mutta aina kun on joku yhteinen illanvietto, jne väistämättä vaan ne puheet pyöriin sen työn ympärillä, kun sitä muuta yhteistä ei ole. (pitäisiköhän vielä korostaa, että teillä ei näin tietenkään ole, mutta ihan noin yleisesti)
Ikävä on yhtä ~45-vuotiasta mieskollegaa, jota en ole nähnyt kohta vuoteen... Mutta mitään en voi ehdotella työajan ulkopuolella, sillä hän on perheellinen. Voin vain salaa ihailla silloin kun nähdään.
N27
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihanaa, kun saan tehdä töitä näin huipussa porukassa.
Ihanaa! Ja varmasti vielä ihanampaa sille, joka menettää työpaikkansa seuraavissa yt:issä.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä on yhtä ~45-vuotiasta mieskollegaa, jota en ole nähnyt kohta vuoteen... Mutta mitään en voi ehdotella työajan ulkopuolella, sillä hän on perheellinen. Voin vain salaa ihailla silloin kun nähdään.
N27
Miksette vaan pane?
Minulla on satoja yhteistyökumppaneita ja en todellakaan välitä tuntea kaikkia henkilökohtaisesti, eikä se ole mahdollistakaan.
Tähän porukkaan kuuluu henkilöitä, joista osa tykkää minusta ja osa ei. Valtaosalle en usko olevani kuin nimi heidän satojen yhteyshenkilöiden joukossa.
En tiedä miten on mahdollista, että sadoista ihmisistä jokainen pitäisi minusta.
Joillain pn vaikea ymmärtää etä toisillaonkivoja työtovreita.
Alue: Aihe vapaa
Oletko kenties insinööri? Samanlaisia tuntemuksia kyllä...