Onko teidän rukouksiin vastattu?

On vastattu. Moni asia on ollut menossa päin kaikkia mahdollisia metsän puita, ja sitten ovat kuitenkin järjestyneet todella erikoisesti niin, että pahimmalta skenaariolta vältyttiin vaikka se näytti jo käytännössä ainoalta mahdolliselta lopputulemalta. Tällaisia asioiden ihmeelliseltä tuntuvia järjestymisiä tapahtuu pienessä mittakaavassa yllättävän usein. Joskus pyysin saada pian tiedon eräästä asiasta, jotta voin tehdä päätöksiä, ja seuraavana päivänä asiaan mitenkään liittymätön ihminen sanoi melkein sanasta sanaan rukoukseni mukaan sen asian minulle, vaikken ollut hänen kanssaan puhunut aiemmin mitään siihen liittyvää.

Migreenini on kerran loppunut kuin seinään, ilman lääkkeitä, kun sitä pyysin rukouksessa. Olen elämäni sairastanut migreeniä, ja näin on käynyt tämän yhden ainoan kerran. Minulle ei tuota ongelmia ajatella, että Jumalalla on syynsä joskus toteuttaa pyyntö, ja joskus olla vastaamatta. Se on kai sitten osa uskoa.

Raskausviikolla 32 keskenmeno uhkasi, lapsivettä valui ulos ja tutkiva lääkäri totesi lapsella sydänvian, joka pitäisi leikata heti synnyttyä. Rukoilin elävää lasta, en edes pyytänyt tervettä. Poika syntyi myöhemmin yli nelikiloisena ja on nyt liki parimetrinen.

Joskus mietin, että tapahtuuko asiat rukouksen ansiosta vai siitäkö huolimatta.

Ristiriitaisia olotiloja joskus näistä asioista. Toivon voivani luottaa rukouksen voimaa ja toivottavasti minulla on rukouksen mieli jatkossakin ja rukoilu auttaisi ahdinkooni.

Vierailija kirjoitti:

Olen epätoivoinen nainen ja toivon, että silloinkun jaksan rukoilla, niin hartain toive tapahtuisi. Ja kunpa pystyisin luottaa rukouksen voimaa ja tuntea, etten ole yksin. Haluaisin tuntea enemmän Jeesuksen läsnäoloa

Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla että haluaisit _tuntea_ Jeesuksen läsnäoloa. Joskus sitä tuntee tuntuvasti, ja onhan se mahtava fiilis.

Olen itse kuitenkin saanut oppia, että meidän ihmisten tunteiden varassa ei pelastus ja Jeesuksen rakkaus ole, onneksi! Meillä ihmisillä kun tunteet ovat niin ailahtelevaisia ja epäluotettavia, vaihtelevat tiuhaan.

Siksi on ollut jopa huojentavaa saada ymmärtää, että huolimatta minun tunteista ja tuntemisistani, Jumala on luotettava, Hän ei ailahtele, Hänen sanansa pitää ja pysyy, aina. Eli siloinkin, kun sinusta (valheellisesti) tuntuu, että Jeesus on kaukana tai ettei Hän rakasta sinua, Hän ON sinua lähellä, Hän rakastaa.

Kaikki on Herran käsissä, kaikki on jo täytetty. Armo on ansaitsematonta, ei edes tunteilla, eikä teoilla sinun tarvitse sitä pyrkiä ansaitsemaan.

Miten ihana on luottaa tähän. Se on se peruskallio.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä niin miehen näköinen nainen nyt A studiossa..

Tämä on varmasti maailman oudoin rukous 

Lapsena rukoilin useasti eräistä syistä - se liittyi perheeseeni. Jossain vaiheessa mieleni tuli aina levolliseksi ja tiesin, että nyt asia olisi taas hyvin. Ja niin se aina olikin. Aikuisena olen unohtanut rukoilemisen. En ole mitenkään uskonnollinen, mutta en myöskään pilkkaa uskontoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä rukoilijoita. Ihan kuin lapset kirjoittelisi.

Tulkaa lasten kaltaisiksi.

Juuri tuon takia ei voi oikein samalta viivalta luulevaisen kanssa asiallisesti väitellä. Kun heidän argumenttinsa ovat niin lapsellisia kehäpäätelmiä.

Miksi käytät tuollaista termiä kuin luulevainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rukoukset eivät kaikille auta?

Jumala ei katso henkilöön.Uusitestamentti.

Haluaa auttaa kaikkia.

Eikö siis olekaan kaikkivoipa? Haluaa muttei kykene? Aika vässykkä jumala. Kannattaako tuollaista palvoakaan?

Ei Jumala ketään väkisin auta, vain jos ihminen sitä itse haluaa, nöyrtyy Jumalan edessä ja uskoo.

Raamatussakin sanotaan, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

Moniin rukouksiini on vastattu. Mutta vain siinä vaiheessa kun rukoilin ns. Hädän hetkellä Jumalaa ja Jeesusta koska olen sellaista sorttia että en usko ennenkuin itse näen. Ja näin Jeesuksen suurena keltaisena hahmona ja hän paransi minut. T. Entinen ateisti

Isä meidän rukouksessa sanotaan ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Tämän olen yrittänyt pitää mielessä kun elämä potkii päähän. Se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen, eikä ole minun asiani kyseenalaistaa Jumalan tahtoa.

Täällä on paljon uskiksia....yllättävää.

Olen pyytänyt ja saanut tyyneyttä hyväksyä asiat, joille en mahda mitään, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä asiat toisistaan.

Olen saanut Jumalalta selvän vastauksen ja se oli niin ihmeellinen apu! En edes voi tunnistavuuden pelossa kirjoittaa siitä tarkemmin. Mutta tiedän, että Jumala auttaa ja että voin turvautua häneen. Vaikka joskus se apu ei ole ollut sitä, mitä olen toivonut tai pyytänyt, saan häneltä myös voimaa elää ko asian kanssa. Olen akateemisesti koulutettu, tiedettä suuressa arvossa pitävä keski-ikäinen nainen. Tiedän silti, että on olemassa suurempi voima. Lämpimästi suosittelen kääntymään Hänen puoleensa.

Kerran taas heräsin aamuyöllä valvomaan ahdistuneena, että mitä seuraavaksi elämässä. Olin pitkään ollut työtön, mutta olin saanut tilaisuuden opiskella lisää. Mutta nyt opinnot olivat valmiit - ja työttömyys jatkui. Rukoilin johdatusta elämässä.

Seuraavana aamuna sain päähäni mennä katsomaan työkkärin sivulle oman alani paikkoja. En ollut vähään aikaa seurannut te-toimiston sivuja, koska olin opiskellut - ja koska siellä ei ikinä ollut alani paikkoja. Olen korkeastikoulutettu. Hämmästys oli suuri kun huomasin oman alani sijaisuuden. Jostain syystä tiesin heti että tätä paikkaa minun on välittömästi haettava. Jokin sisäinen tunne oli erittäin vahva. Sitten pian sain haastattelukutsun, ja sain paikan, lyhyehkön sijaisuuden, jota haki 15 hakijaa. Ikinä en ole tullut missään valinnassa ensimmäiseksi. Sittemmin sijaisuus jatkui. Nyt rukoilen ja pyydän että saisin jatkaa vielä samassa työpaikassa. Rukoilen johdatusta elämässä.

Lähes joka päivä. Enkä varmaankaan selviäisi yhdestäkään arkipäivästä ilman Jumalan apua.

Vierailija kirjoitti:

Kerran taas heräsin aamuyöllä valvomaan ahdistuneena, että mitä seuraavaksi elämässä. Olin pitkään ollut työtön, mutta olin saanut tilaisuuden opiskella lisää. Mutta nyt opinnot olivat valmiit - ja työttömyys jatkui. Rukoilin johdatusta elämässä.

Seuraavana aamuna sain päähäni mennä katsomaan työkkärin sivulle oman alani paikkoja. En ollut vähään aikaa seurannut te-toimiston sivuja, koska olin opiskellut - ja koska siellä ei ikinä ollut alani paikkoja. Olen korkeastikoulutettu. Hämmästys oli suuri kun huomasin oman alani sijaisuuden. Jostain syystä tiesin heti että tätä paikkaa minun on välittömästi haettava. Jokin sisäinen tunne oli erittäin vahva. Sitten pian sain haastattelukutsun, ja sain paikan, lyhyehkön sijaisuuden, jota haki 15 hakijaa. Ikinä en ole tullut missään valinnassa ensimmäiseksi. Sittemmin sijaisuus jatkui. Nyt rukoilen ja pyydän että saisin jatkaa vielä samassa työpaikassa. Rukoilen johdatusta elämässä.

"Jokin sisäinen tunne oli erittäin vahva."

Juuri tämä jokin sisäinen vahva tunne, sanoin kuvaamaton rauha ja varmuus, on itsellenikin tuttua. Se on sitä Jumalan johdatusta, sitä tulee seurata. Se on jotain sellaista, mitä ei osannut ateistina kuvitellakaan olevan olemassa. Se on suurta rikkautta.

Jumala vastaa rukoukseen tahtonsa mukaan.

Jumala tietää mitä me tarvitsemme ja mikä on meille hyväksi. Sen vuoksi hän ei anna heti kaikkea mitä me pyydämme tai voi antaa myöhemmin jonakin tiettynä aikana.

Ei ole. Aina kuuluu, että liittymä ei ole käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä rukoilijoita. Ihan kuin lapset kirjoittelisi.

Tulkaa lasten kaltaisiksi.

Juuri tuon takia ei voi oikein samalta viivalta luulevaisen kanssa asiallisesti väitellä. Kun heidän argumenttinsa ovat niin lapsellisia kehäpäätelmiä.

Miksi käytät tuollaista termiä kuin luulevainen?

Mitä luulisit?

Elisabet Rehn virnuili niin leveästi, että kaverini television kuva jäi pysyvästi kieroksi.

Kavetini rukoili, ettei moisesta virnuilijasta tulisi presidenttiä.

Rukoukseen vastattiin, ei tullut!