Lue keskustelun säännöt.
Onko "kuoli rauhallisesti nukkuessa" valetta?
03.02.2021 |
Miten voi kuolla rauhallisesti nukkuessa. Luulisi että siihen herää jos saa jonkun kohtauksen yöllä. Taitaa olla vain läheisten tyynnyttelyksi keksitty "valkoinen" valhe.
Kommentit (52)
Kumpikin ukkini kuolivat nukkuessaan. Toinen yöllä ja toinen päiväunilla. En usko, että molemmat mummoni olisivat valehdelleet asiasta. Miksi olisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi käydä noin, elimistö hiipuu hiljalleen ja sydän vain pysähtyy.
Vähän liian monta leskeä on aamulla herännyt edesmenneen puolisonsa vierestä.
Tunnen henkilökohtaisesti yhden alle eläkeikäisen.
Hyvin moni tosiaan kuolee nukkuessaan, tai ainakin tajunnantaso on alhainen, eivätkä ymmärrä ympäristöään. Yleensä tapahtuu aamuyöllä, siinä klo 02-05 välillä. Kokemusta sairaalasta.
Eikö sydämen pysähtymiseen muka herää? Vähintään nukkuessa tuntee ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kyllä tulee kuolinkamppailu. Sätkii ja kouristelee. Vain hapenpuute saattaa tehdä unekkaan rauhallisen lähdön.
Meillä vaari kuoli rauhallisesti nukkuessaan tai pikemminkin nukahti rauhallisesti siihen viimeiseen uneen. Oltiin paikalla todistamassa. Sairasti syöpää, mutta lopussa oli kivuton ja rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukemattomat määrät läheisiä kautta aikojen ovat nähneet sellaisen poismenon vuoteen vierellä.
Vakavasti sairaat läheiseni olivat tiedottomassa tilassa viikon tai kauemminkin ennen kuolemaansa ja sitten nukkuivat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyllä tulee kuolinkamppailu. Sätkii ja kouristelee. Vain hapenpuute saattaa tehdä unekkaan rauhallisen lähdön.
Saattohoidin parissa vuodessa 5 läheistäni, eikä yksikään heistä sätkinyt tai kouristellut. Lähdön hetki oli rauhallinen poisnukkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyllä tulee kuolinkamppailu. Sätkii ja kouristelee. Vain hapenpuute saattaa tehdä unekkaan rauhallisen lähdön.
Siis elokuvissa ja tv-sarjoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa sairaudessa lähtö menee niin, että hengitys muuttuu yhä harvemmaksi ja pinnallisemmaksi, ja ihminen menee hapenpuutteesta yhä sekavammaksi, niin ettei enää ymmärrä mitä tapahtuu. Ei siinä mitään "kohtausta", kramppeja, sätkimistä ym. tule.
Hoidin ensimmäisen vainajani 20 vuotta sitten. Muistan hänen kasvonsa edelleen. Sittemmin vainajia on tullut vastaan paljonkin, mutta ne ei sillä tavalla ole jääneet mieleen. Siis jollakin vuodeosastolla exituksia voi olla vuosittain tyyliin kolmekymmentäkin. Eihän ne kaikki omalle vuorolle satu, mutta osa sattuu. Joka tapauksessa se hetki, kun kohtaan kuolevan ja sitten vainajan ensi kertaa, niin se jää mieleen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidin ensimmäisen vainajani 20 vuotta sitten. Muistan hänen kasvonsa edelleen. Sittemmin vainajia on tullut vastaan paljonkin, mutta ne ei sillä tavalla ole jääneet mieleen. Siis jollakin vuodeosastolla exituksia voi olla vuosittain tyyliin kolmekymmentäkin. Eihän ne kaikki omalle vuorolle satu, mutta osa sattuu. Joka tapauksessa se hetki, kun kohtaan kuolevan ja sitten vainajan ensi kertaa, niin se jää mieleen kyllä.
Puhun siis pk-seudusta.
Ainakin sydänperäiset kuolemat voivat olla rauhallisia tai silmänräpäyksessä ohi. Jos esim. repeää iso verenvuoto oikeaan paikkaan, menee taju heti.
Kun sydämen lyöntitiheys kasvaa ja lyönnin voima hiljenee, verenpaine laskee laskemistaan, hengitys hiljenee ja lopulta elintoiminnot pysähtyvät. Vieressä olija ei välttämättä edes huomaa kuoleman hetkeä vaikka osaisi odottaa sitä.
Sydän kun pysähtyy niin tajunta sammuu muutamassa sekunnissa. Jos tämä tapahtuu nukkuessa, siihen ei herää eikä sätki tai muutakaan, koska nukkuessa keho on luonnollisesti lamaantunut (aina kun käännät kylkeä, heräät sitä varten, vaikket muistaisikaan sitä).
Vierailija kirjoitti:
Kun sydämen lyöntitiheys kasvaa ja lyönnin voima hiljenee, verenpaine laskee laskemistaan, hengitys hiljenee ja lopulta elintoiminnot pysähtyvät. Vieressä olija ei välttämättä edes huomaa kuoleman hetkeä vaikka osaisi odottaa sitä.
Siis tietenkin sydämen lyöntitiheys harvenee, tarkoitin.
Näin läheiseni poismenon sairaalassa, ei hoitajat olisi tienneet asiasta mitään mutta hälytin heidät apuun kun potilas alkoi "kamppailla hengestään" ja sitten oli liikkumatta ja "nukkui" pois. Ilman hoitajien paikalle pyytämistä ja minun vierellä oloa olisi potilas saanut tuskailla yksin pois. Surullista.
No ei se ole välttämättä mikään kohtaus.