Mitä tiedätte vanhoillislestadiolaisista?

Läheinen ystäväni seurustelee entisen vanhoillislestadiolaisen kanssa ja on todennut, että ihan mukavaa porukkaa ovat. Aika-ajoin vaan kuulemma yrittävät painottaa sitä, että kuinka tärkeää heilläkin olisi olla uskomassa, varsinkin tämän seurustelukumppanin vanhemmat tekevät tätä.

Ystäväni totesi, että eniten häntä ärsyttää se, kun hän jotenkin aistii asian sillä tavoin, että nämä vanhoillislestadiolaiset ajattelevat heidän olevan liian heikkoja uskomaan. Sielunvihollinen vain pitää liian vahvassa otteessa, vaikka totuus on se, että esim tämä kaverini ei halua uskoa vl-tavalla, koska ei allekirjoita kaikkia niitä yhteisön oppeja. Tämä kaverini ei esimerkiksi ole mitenkään liberaali ajatusmaailmaltaan, vaan pikemminkin konservatiivinen kuten vl-porukkakin, mutta silti hän näkee heidän opissaan asioita, joita ei voi itse niin sanotusti missään muodoin allekirjoittaa.

Hän muunmuassa otti esimerkiksi sen, että kuten vanhoillislestadiolaiset itsekin tietävät, kaikki heistäkään eivät ole vanhurskaita, sillä todellinen usko puuttuu joiltakin myös siinä yhteisössä, vaikka ulospäin pyrkivät esittämään muuta. Tästä hän eteni aasinsiltaa pitkin syntien anteeksisaarnaamiseen. Hän kummasteli, että jos tällainen ei vanhurskas saarnaa kuolemaa tekevälle synnit anteeksi, niin silloinhan saarnaus ei ole pätevä, sillä saarnaajalla ei todellisuudessa ole pyhää henkeä ja näin ollen ei myöskään kuolemaa tekevä osapuoli saa syntejään anteeksi. Näin ollen hän kuolee syntitaakka harteillaan ja kohtalo tuonpuoleisessa on se vähemmän mukava. Jos taas Jumala tästä huolimatta armahtaa hänet, niin silloin käytännössä koko syntien anteeksisaarnaaminen menettää merkityksensä.

Tutkimusten mukaan lasten hyväksikäyttö ei ollut yliedustettua vl-jäsenten keskuudessa, mutta se järkyttää kovasti sekä vl:iä että ulkopuolisia, koska siihen liittyi uskonnollisen aseman väärinkäyttöä sekä uskoa tunnustavan ihmisen pitäisi erityisesti myös tajuta asian totaalinen vääryys. 

Mua kiinnostaisi kuulla VL:ien kommentteja ja ajatuksia tuosta pari sivua sitten olleesta asiasta, että mitä ajatuksia herää siitä, että edes Laestadius ei uskonut missään vaiheessa samoin kuin te? (Liittyen synninpäästöön ja siihen, että vain teillä olisi ikuisen elämän avaimet?)

Mun mielestä kyseinen tosiasia pudottaa pohjan koko touhulta. VL usko perustuu siihen ajatukseen, että opetuslapsista lähtien ihmiset on saarnanneet toisilleen syntejä anteeksi, ja lopulta se saarna tuli Ruotsin Lappiin ja Laestadius sai syntinsä anteeksi jne. Mutta totuus on, että näin ei käynyt. Laestadiuksen tekstejä ja kirjeenvaihtoa lukiessa käy aivan selväksi, että hän uskoi pelastavaa uskoa olevan kaikissa muissakin seurakunnissa. Myös hän kirjasi ylös tilanteita joissa ihmiset olivat saaneet parannuksen armon: esimerkiksi yksin hiljaisuudessa, rukouksessa tullut merkki Jumalalta, ja eräs nainen sai parannuksen hurmostilassa kaksin Jumalan kanssa. Laestadius ei mainitse mitään synninpäästön sanoja tai että pitäisi tavata toinen uskovainen joka saarnaa synnit anteeksi. Hänen mukaansa uskoon tultiin "armonmerkin" kautta, eli saatiin suoraan Jumalalta jonkinlainen kokemus tai merkki. Eli siis ihminen ja Jumala, ilman mitään välikäsiä.

Mitä ajatuksia, VL:t? Oon aidosti hyvin kiinnostunut kuulemaan mietteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheinen ystäväni seurustelee entisen vanhoillislestadiolaisen kanssa ja on todennut, että ihan mukavaa porukkaa ovat. Aika-ajoin vaan kuulemma yrittävät painottaa sitä, että kuinka tärkeää heilläkin olisi olla uskomassa, varsinkin tämän seurustelukumppanin vanhemmat tekevät tätä.

Ystäväni totesi, että eniten häntä ärsyttää se, kun hän jotenkin aistii asian sillä tavoin, että nämä vanhoillislestadiolaiset ajattelevat heidän olevan liian heikkoja uskomaan. Sielunvihollinen vain pitää liian vahvassa otteessa, vaikka totuus on se, että esim tämä kaverini ei halua uskoa vl-tavalla, koska ei allekirjoita kaikkia niitä yhteisön oppeja. Tämä kaverini ei esimerkiksi ole mitenkään liberaali ajatusmaailmaltaan, vaan pikemminkin konservatiivinen kuten vl-porukkakin, mutta silti hän näkee heidän opissaan asioita, joita ei voi itse niin sanotusti missään muodoin allekirjoittaa.

Hän muunmuassa otti esimerkiksi sen, että kuten vanhoillislestadiolaiset itsekin tietävät, kaikki heistäkään eivät ole vanhurskaita, sillä todellinen usko puuttuu joiltakin myös siinä yhteisössä, vaikka ulospäin pyrkivät esittämään muuta. Tästä hän eteni aasinsiltaa pitkin syntien anteeksisaarnaamiseen. Hän kummasteli, että jos tällainen ei vanhurskas saarnaa kuolemaa tekevälle synnit anteeksi, niin silloinhan saarnaus ei ole pätevä, sillä saarnaajalla ei todellisuudessa ole pyhää henkeä ja näin ollen ei myöskään kuolemaa tekevä osapuoli saa syntejään anteeksi. Näin ollen hän kuolee syntitaakka harteillaan ja kohtalo tuonpuoleisessa on se vähemmän mukava. Jos taas Jumala tästä huolimatta armahtaa hänet, niin silloin käytännössä koko syntien anteeksisaarnaaminen menettää merkityksensä.

Anteeksi, mutta minusta tuo syntien anteeksiantoesimerkki vaikuttaa todella teoreettiselta ja kaukaa haetulta. Kuinka moni kuolleessa uskossa oleva on tuolla epäuskoisten kuolinvuoteilla saarnaamassa heille syntejä anteeksi? Siinä tapauksessa jopa jollakin saattaisi omatunto soimata sen verran, että hommaisi kuolinvuoteelle jonkun toisen.

Ja mitä sitten keskiverto vl:ään tulee, ei se haittaa, jos joku kelvoton saarnaa syntejä anteeksi, koska ei ole pelkästään tämän ihmisen varassa. Esimerkiksi meidän rauhanyhdistyksellä oli eräs puhuja, jonka saarnat eivät tuntuneet enää mitenkään oikeilta ja "ravitsevilta" eikä siitä synninpäästöstäkään osannut saada mitään. Hänet sitten vähän myöhemmin vapautettiin tehtävästään.  Kerran tunnustin syntini eräälle vl-papille. Asian käsittelyn tyyli jäi kuitenkin vaivaamaan enkä tuntenut saaneeni syntiäni anteeksi, joten pyysin sitten vielä myöhemmin toiselta ihmiseltä ja sain rauhan. 

Vanhemmat voivat ihan aidosti ja jälkikasvua ärsyttävästi tosiaan ajatella, että se on sielunvihollinen, joka saa aikaan sen haluttomuuden ja myös sellaisia kysymyksiä, joihin takertuu. Heille voi muistuttaa, että uskon voi löytää vain etsikonaikana eikä sinulla nyt ole etsikonaikaa. 

Eihän se syntien anteeksisaarnaaja välttämättä itsekään tiedä että onko kelvollinen, vaikka saattaa luulla olevansa. Vain Herra yksin tietää. Vahinko saattaa tapahtua ja viimeisiään vetelevä muori-parka joutuu täten ikuiseen kadotukseen.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi kuulla VL:ien kommentteja ja ajatuksia tuosta pari sivua sitten olleesta asiasta, että mitä ajatuksia herää siitä, että edes Laestadius ei uskonut missään vaiheessa samoin kuin te? (Liittyen synninpäästöön ja siihen, että vain teillä olisi ikuisen elämän avaimet?)

Mun mielestä kyseinen tosiasia pudottaa pohjan koko touhulta. VL usko perustuu siihen ajatukseen, että opetuslapsista lähtien ihmiset on saarnanneet toisilleen syntejä anteeksi, ja lopulta se saarna tuli Ruotsin Lappiin ja Laestadius sai syntinsä anteeksi jne. Mutta totuus on, että näin ei käynyt. Laestadiuksen tekstejä ja kirjeenvaihtoa lukiessa käy aivan selväksi, että hän uskoi pelastavaa uskoa olevan kaikissa muissakin seurakunnissa. Myös hän kirjasi ylös tilanteita joissa ihmiset olivat saaneet parannuksen armon: esimerkiksi yksin hiljaisuudessa, rukouksessa tullut merkki Jumalalta, ja eräs nainen sai parannuksen hurmostilassa kaksin Jumalan kanssa. Laestadius ei mainitse mitään synninpäästön sanoja tai että pitäisi tavata toinen uskovainen joka saarnaa synnit anteeksi. Hänen mukaansa uskoon tultiin "armonmerkin" kautta, eli saatiin suoraan Jumalalta jonkinlainen kokemus tai merkki. Eli siis ihminen ja Jumala, ilman mitään välikäsiä.

Mitä ajatuksia, VL:t? Oon aidosti hyvin kiinnostunut kuulemaan mietteitä.

Voi kuule veikkaan, ettet saa yhtään tyhjentävää vastausta. Kaikki voidaan kuitata ympäripyöreästi tyyliin "Tämä vain tuntuu kaikesta huolimatta oikealta ja tässä on hyvä olla. Muut voivat tehdä miten haluavat. Usko on uskoa, ei sitä tarvitse selittää, sen vain tuntee..."

Tuota luokkaa on vastaukset, veikkaan minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi kuulla VL:ien kommentteja ja ajatuksia tuosta pari sivua sitten olleesta asiasta, että mitä ajatuksia herää siitä, että edes Laestadius ei uskonut missään vaiheessa samoin kuin te? (Liittyen synninpäästöön ja siihen, että vain teillä olisi ikuisen elämän avaimet?)

Mun mielestä kyseinen tosiasia pudottaa pohjan koko touhulta. VL usko perustuu siihen ajatukseen, että opetuslapsista lähtien ihmiset on saarnanneet toisilleen syntejä anteeksi, ja lopulta se saarna tuli Ruotsin Lappiin ja Laestadius sai syntinsä anteeksi jne. Mutta totuus on, että näin ei käynyt. Laestadiuksen tekstejä ja kirjeenvaihtoa lukiessa käy aivan selväksi, että hän uskoi pelastavaa uskoa olevan kaikissa muissakin seurakunnissa. Myös hän kirjasi ylös tilanteita joissa ihmiset olivat saaneet parannuksen armon: esimerkiksi yksin hiljaisuudessa, rukouksessa tullut merkki Jumalalta, ja eräs nainen sai parannuksen hurmostilassa kaksin Jumalan kanssa. Laestadius ei mainitse mitään synninpäästön sanoja tai että pitäisi tavata toinen uskovainen joka saarnaa synnit anteeksi. Hänen mukaansa uskoon tultiin "armonmerkin" kautta, eli saatiin suoraan Jumalalta jonkinlainen kokemus tai merkki. Eli siis ihminen ja Jumala, ilman mitään välikäsiä.

Mitä ajatuksia, VL:t? Oon aidosti hyvin kiinnostunut kuulemaan mietteitä.

Voi kuule veikkaan, ettet saa yhtään tyhjentävää vastausta. Kaikki voidaan kuitata ympäripyöreästi tyyliin "Tämä vain tuntuu kaikesta huolimatta oikealta ja tässä on hyvä olla. Muut voivat tehdä miten haluavat. Usko on uskoa, ei sitä tarvitse selittää, sen vain tuntee..."

Tuota luokkaa on vastaukset, veikkaan minä.

Tässä sinulle ympäripyöreä vastaus. Kukaan vl ei usko uskovansa Laestadiuksen luomaan oppiin vaan Jeesuksesta lähtöisin olevaan katekamattomaan ketjuun, joka on kulkenut Lutherin kautta pohjoiseen. Ei Laestadius ole mikään guru.

Tytti25 kirjoitti:

Itse voin allekirjoittaa tuon koulukiusaajia kohdan. Minua on elämäni aikana kiusattu vain muutaman ihmisen toimesta ja nuo kaikki ovat olleet vanhoillislestadiolaisia.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta (n. 3000 asukasta), ja meillä päin kaikki näiden perheiden lapset oli tunnettuja kiusaajia. Tiedä sitten mistä johtuu.

Kiusaaminen johtuu monella erilaisuuden kokemuksesta. Tunne siitä, ettei kuulu joukkoon, on todella vahva vl-lapsilla. Seuroissakin opetetaan, että "maailman ihmisten" kanssa ei kannata liikaa ystävystyä, sillä he voivat viedä mukanaan maailmaan eli syntiseen elämään. Vl-lapsilla on paljon kieltoja: ei saa kuunnella ns. jalan alle menevää musiikkia, ei saa meikata, ei saa tanssia, ei saa kilpaurheilla, seurustelu johtaa avioliittoon jne. (Kiellot on yhä olemassa, vaikka monet perheet liberalisoituvat.) Erilaisuuden kokemus vahvistuu entisestään kieltolistan vuoksi, ja moni vl-lapsi purkaa pahaa oloaan tai irrallisuuden tunnettaan muihin ei-lestadiolaisiin lapsiin. Joltain osin se voi olla myös kateutta siitä, että ei-lestadiolaisilla lapsilla on niin paljon enemmän vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheinen ystäväni seurustelee entisen vanhoillislestadiolaisen kanssa ja on todennut, että ihan mukavaa porukkaa ovat. Aika-ajoin vaan kuulemma yrittävät painottaa sitä, että kuinka tärkeää heilläkin olisi olla uskomassa, varsinkin tämän seurustelukumppanin vanhemmat tekevät tätä.

Ystäväni totesi, että eniten häntä ärsyttää se, kun hän jotenkin aistii asian sillä tavoin, että nämä vanhoillislestadiolaiset ajattelevat heidän olevan liian heikkoja uskomaan. Sielunvihollinen vain pitää liian vahvassa otteessa, vaikka totuus on se, että esim tämä kaverini ei halua uskoa vl-tavalla, koska ei allekirjoita kaikkia niitä yhteisön oppeja. Tämä kaverini ei esimerkiksi ole mitenkään liberaali ajatusmaailmaltaan, vaan pikemminkin konservatiivinen kuten vl-porukkakin, mutta silti hän näkee heidän opissaan asioita, joita ei voi itse niin sanotusti missään muodoin allekirjoittaa.

Hän muunmuassa otti esimerkiksi sen, että kuten vanhoillislestadiolaiset itsekin tietävät, kaikki heistäkään eivät ole vanhurskaita, sillä todellinen usko puuttuu joiltakin myös siinä yhteisössä, vaikka ulospäin pyrkivät esittämään muuta. Tästä hän eteni aasinsiltaa pitkin syntien anteeksisaarnaamiseen. Hän kummasteli, että jos tällainen ei vanhurskas saarnaa kuolemaa tekevälle synnit anteeksi, niin silloinhan saarnaus ei ole pätevä, sillä saarnaajalla ei todellisuudessa ole pyhää henkeä ja näin ollen ei myöskään kuolemaa tekevä osapuoli saa syntejään anteeksi. Näin ollen hän kuolee syntitaakka harteillaan ja kohtalo tuonpuoleisessa on se vähemmän mukava. Jos taas Jumala tästä huolimatta armahtaa hänet, niin silloin käytännössä koko syntien anteeksisaarnaaminen menettää merkityksensä.

Anteeksi, mutta minusta tuo syntien anteeksiantoesimerkki vaikuttaa todella teoreettiselta ja kaukaa haetulta. Kuinka moni kuolleessa uskossa oleva on tuolla epäuskoisten kuolinvuoteilla saarnaamassa heille syntejä anteeksi? Siinä tapauksessa jopa jollakin saattaisi omatunto soimata sen verran, että hommaisi kuolinvuoteelle jonkun toisen.

Ja mitä sitten keskiverto vl:ään tulee, ei se haittaa, jos joku kelvoton saarnaa syntejä anteeksi, koska ei ole pelkästään tämän ihmisen varassa. Esimerkiksi meidän rauhanyhdistyksellä oli eräs puhuja, jonka saarnat eivät tuntuneet enää mitenkään oikeilta ja "ravitsevilta" eikä siitä synninpäästöstäkään osannut saada mitään. Hänet sitten vähän myöhemmin vapautettiin tehtävästään.  Kerran tunnustin syntini eräälle vl-papille. Asian käsittelyn tyyli jäi kuitenkin vaivaamaan enkä tuntenut saaneeni syntiäni anteeksi, joten pyysin sitten vielä myöhemmin toiselta ihmiseltä ja sain rauhan. 

Vanhemmat voivat ihan aidosti ja jälkikasvua ärsyttävästi tosiaan ajatella, että se on sielunvihollinen, joka saa aikaan sen haluttomuuden ja myös sellaisia kysymyksiä, joihin takertuu. Heille voi muistuttaa, että uskon voi löytää vain etsikonaikana eikä sinulla nyt ole etsikonaikaa. 

Eihän se syntien anteeksisaarnaaja välttämättä itsekään tiedä että onko kelvollinen, vaikka saattaa luulla olevansa. Vain Herra yksin tietää. Vahinko saattaa tapahtua ja viimeisiään vetelevä muori-parka joutuu täten ikuiseen kadotukseen.

Tätä mieltä olen minäkin. Kukaan ei voi tietää, että onko syntiensaarnaaja Herran mielestä tarpeeksi vanhurskas. Loppujen lopuksi se tuomio annetaan tuonpuoleisessa ja vain sillä on väliä, ei millään saarnaavalla maanpäällisellä ihmisellä, oli hän sitten vl-puhuja, evlut-seurakunnan pappi tai vaikka itse paavi. Sillä on merkitystä, että missä tilassa itse henkilökohtaisesti siirryt ajasta ikuisuuteen, ei sillä että joku ihminen on sinulle jotain saarnaillut. Yksikään ihminen ei mene Herran ohi, joten ne ihmissaarnat on turhia syntien anteeksisaarnaamisen suhteen. Toki he voivat muutoin uskonnollista sanomaa saarnata, mutta todellisen kohtalon päättää yksin ja ainoastaan Herra. Viimeisellä tuomiolla ei ole mitään yhteisöjä, vaan jokainen vastaa itsestään henkilökohtaisesti.

Niille lapsille pitäisi selkeämmin sanoa, että ovat samanlaisia kuin muutkin, tekevät oikein ja välillä väärin. Esim uskontoasiat ei kouluun kuulu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi kuulla VL:ien kommentteja ja ajatuksia tuosta pari sivua sitten olleesta asiasta, että mitä ajatuksia herää siitä, että edes Laestadius ei uskonut missään vaiheessa samoin kuin te? (Liittyen synninpäästöön ja siihen, että vain teillä olisi ikuisen elämän avaimet?)

Mun mielestä kyseinen tosiasia pudottaa pohjan koko touhulta. VL usko perustuu siihen ajatukseen, että opetuslapsista lähtien ihmiset on saarnanneet toisilleen syntejä anteeksi, ja lopulta se saarna tuli Ruotsin Lappiin ja Laestadius sai syntinsä anteeksi jne. Mutta totuus on, että näin ei käynyt. Laestadiuksen tekstejä ja kirjeenvaihtoa lukiessa käy aivan selväksi, että hän uskoi pelastavaa uskoa olevan kaikissa muissakin seurakunnissa. Myös hän kirjasi ylös tilanteita joissa ihmiset olivat saaneet parannuksen armon: esimerkiksi yksin hiljaisuudessa, rukouksessa tullut merkki Jumalalta, ja eräs nainen sai parannuksen hurmostilassa kaksin Jumalan kanssa. Laestadius ei mainitse mitään synninpäästön sanoja tai että pitäisi tavata toinen uskovainen joka saarnaa synnit anteeksi. Hänen mukaansa uskoon tultiin "armonmerkin" kautta, eli saatiin suoraan Jumalalta jonkinlainen kokemus tai merkki. Eli siis ihminen ja Jumala, ilman mitään välikäsiä.

Mitä ajatuksia, VL:t? Oon aidosti hyvin kiinnostunut kuulemaan mietteitä.

Voi kuule veikkaan, ettet saa yhtään tyhjentävää vastausta. Kaikki voidaan kuitata ympäripyöreästi tyyliin "Tämä vain tuntuu kaikesta huolimatta oikealta ja tässä on hyvä olla. Muut voivat tehdä miten haluavat. Usko on uskoa, ei sitä tarvitse selittää, sen vain tuntee..."

Tuota luokkaa on vastaukset, veikkaan minä.

Tässä sinulle ympäripyöreä vastaus. Kukaan vl ei usko uskovansa Laestadiuksen luomaan oppiin vaan Jeesuksesta lähtöisin olevaan katekamattomaan ketjuun, joka on kulkenut Lutherin kautta pohjoiseen. Ei Laestadius ole mikään guru.

Mutta ymmärräthän, että se "katkeamaton ketju" on siis pakostakin katkennut viimeistään Laestadiuksen kohdalla, koska hän ei allekirjoittanut sellaista oppia? Juuri tämä vesittää sen koko "katkeamaton ketju"-opin.

Raamatussa Jeesus sanoo "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni", mutta tätä kohtaa vl:t eivät kyllä pahemmin noudata. Toisin kuin vaikkapa jehovantodistajat, jotka matkaavat jopa vaikeakulkuisessa viidakossa tuodakseen löytämilleen asukkaille sanomaansa.

Vl:t pyörivät vain omissa piireissään ja seuroissaan, mutta eivät he edes yritä viedä uskoa eteenpäin Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Helppohan se on mennä siitä mistä aita on matalin ja todeta vain että joo, kyllä seuroihin kaikki ovat tervetulleita. Aika murto-osan pelastusta tarvitsevista tuollainen toiminta vain valitettavasti tavoittaa. Pitäisikö eri maanosissa ymmärtää kaivaa netinsyövereistä joku heikäläisten seuraradio ja kuunnella sitä vieraalla kielellä?

Minua on hämmentänyt aina lestadiolaisuuden luoma kuva Jumalasta, joka seuraa, että et tee pienintäkään syntiä. Lestadiolaisuuden luoma kuva Jumalasta ja helvetistä on karu. Uskosta puhutaan henkilökohtaisena, mutta lestadiolaisuudessa uskovaisuus määräytyy ulkoisten asioiden perusteella. Seurakunta on ahdistava, se tarkkailee jatkuvasti; onko kasvoilla meikkivoidetta, onko edellisestä raskaudesta liian pitkä aika, onko kynsissä väritöntä lakkaa vai miten ne niin kiiltelevät.... En ihmettele, miksi moni lestadiolaisuudesta irtautuva hylkää kokonaan Jumalan ja uskon.

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa Jeesus sanoo "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni", mutta tätä kohtaa vl:t eivät kyllä pahemmin noudata. Toisin kuin vaikkapa jehovantodistajat, jotka matkaavat jopa vaikeakulkuisessa viidakossa tuodakseen löytämilleen asukkaille sanomaansa.

Vl:t pyörivät vain omissa piireissään ja seuroissaan, mutta eivät he edes yritä viedä uskoa eteenpäin Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Helppohan se on mennä siitä mistä aita on matalin ja todeta vain että joo, kyllä seuroihin kaikki ovat tervetulleita. Aika murto-osan pelastusta tarvitsevista tuollainen toiminta vain valitettavasti tavoittaa. Pitäisikö eri maanosissa ymmärtää kaivaa netinsyövereistä joku heikäläisten seuraradio ja kuunnella sitä vieraalla kielellä?

Vl-vastaus on "Jokaisella on armon aika, näillä ihmisillä se on vain mennyt ohi." Tyypillistä vl-retoriikkaa

Vierailija kirjoitti:

Hei, jos täällä on vanhoillislestadiolaisia paikalla, niin vastatkaapa ratkaisu seuraavanlaiseen tilanteeseen: On avioliitossa elävä pariskunta, joka elää niin sanotusti maailmassa ja toinen heistä tulee uskoon. Sitten heille tulee ero. Saako tämä uskoon tullut mennä uusiin naimisiin toisen uskovaisen kanssa, kun tämä maailmassa elävä aviopuoliso jätti hänet, vai pitääkö tämän uskoon tulleen odottaa, että tämä hänen ex-aviomiehensä ensin kuolee?

En ole vl, mutta pitää odottaa ex-puolison kuolemaa. ”Elävän leski” ei voi avioitua uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa Jeesus sanoo "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni", mutta tätä kohtaa vl:t eivät kyllä pahemmin noudata. Toisin kuin vaikkapa jehovantodistajat, jotka matkaavat jopa vaikeakulkuisessa viidakossa tuodakseen löytämilleen asukkaille sanomaansa.

Vl:t pyörivät vain omissa piireissään ja seuroissaan, mutta eivät he edes yritä viedä uskoa eteenpäin Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Helppohan se on mennä siitä mistä aita on matalin ja todeta vain että joo, kyllä seuroihin kaikki ovat tervetulleita. Aika murto-osan pelastusta tarvitsevista tuollainen toiminta vain valitettavasti tavoittaa. Pitäisikö eri maanosissa ymmärtää kaivaa netinsyövereistä joku heikäläisten seuraradio ja kuunnella sitä vieraalla kielellä?

Vl-vastaus on "Jokaisella on armon aika, näillä ihmisillä se on vain mennyt ohi." Tyypillistä vl-retoriikkaa

Joo, varmasti jokainen ihminen joka maailmankolkassa saa kosketuksen vl-uskoon, joka toimii käytännössä vain yhdessä pienessä maassa. Väitän, ettei 99,9% maailman väestöstä saa koskaan sitä etsikkoaikaa, joka liittyy vl-uskoon, koska heillä ei ole mitään kosketusta koko asiaan mitään kautta.

Tuo ajatuskin tuosta jokaisen etsikkoajasta on täysin naurettava. On uskomatonta, että miten tuollainen potaska voi oikeasti upota tuohon porukkaan niin, että sitä aletaan ajattelemaan totena. Joku puhuja-einari suoltaa tuollaista täysin absurdia tuubaa ja porukka nuoria myöten uskoo kaiken selvästikään edes pysähtymättä ajattelemaan asiaa, että eihän tuossa ole pienintäkään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa Jeesus sanoo "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni", mutta tätä kohtaa vl:t eivät kyllä pahemmin noudata. Toisin kuin vaikkapa jehovantodistajat, jotka matkaavat jopa vaikeakulkuisessa viidakossa tuodakseen löytämilleen asukkaille sanomaansa.

Vl:t pyörivät vain omissa piireissään ja seuroissaan, mutta eivät he edes yritä viedä uskoa eteenpäin Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Helppohan se on mennä siitä mistä aita on matalin ja todeta vain että joo, kyllä seuroihin kaikki ovat tervetulleita. Aika murto-osan pelastusta tarvitsevista tuollainen toiminta vain valitettavasti tavoittaa. Pitäisikö eri maanosissa ymmärtää kaivaa netinsyövereistä joku heikäläisten seuraradio ja kuunnella sitä vieraalla kielellä?

Enkkua osaa kuitenkin aika moni. Ja lähetystyötä tehdään kutsujen mukaan Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Venäjällä jne. Suviseuroja tulkataan monelle eri kielelle.

Minusta VL:n kulttuurissa on paljon kaunista ja arvostettavaa. Esim. vahva ja kunnioitettava ydinperhe, molempien sukupuolien arvostus, lasten kasvatus terveeseen ja elämää kunnioittavaan elämäntapaan.

Sosiaalisuutta ja lämpöä, sekä perhekeskeisyyttä arvostetaan. Myös työnteon, koulutuksen ja sivistyksen kunnioitus on tärkeää.

Yleensäkin se, että elämä ei ole kyynistä ja hedonistista, pelkästään oman navan tuijotusta. Elämässä on periaatteita ja merkityksellisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa Jeesus sanoo "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni", mutta tätä kohtaa vl:t eivät kyllä pahemmin noudata. Toisin kuin vaikkapa jehovantodistajat, jotka matkaavat jopa vaikeakulkuisessa viidakossa tuodakseen löytämilleen asukkaille sanomaansa.

Vl:t pyörivät vain omissa piireissään ja seuroissaan, mutta eivät he edes yritä viedä uskoa eteenpäin Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Helppohan se on mennä siitä mistä aita on matalin ja todeta vain että joo, kyllä seuroihin kaikki ovat tervetulleita. Aika murto-osan pelastusta tarvitsevista tuollainen toiminta vain valitettavasti tavoittaa. Pitäisikö eri maanosissa ymmärtää kaivaa netinsyövereistä joku heikäläisten seuraradio ja kuunnella sitä vieraalla kielellä?

Vl-vastaus on "Jokaisella on armon aika, näillä ihmisillä se on vain mennyt ohi." Tyypillistä vl-retoriikkaa

Joo, varmasti jokainen ihminen joka maailmankolkassa saa kosketuksen vl-uskoon, joka toimii käytännössä vain yhdessä pienessä maassa. Väitän, ettei 99,9% maailman väestöstä saa koskaan sitä etsikkoaikaa, joka liittyy vl-uskoon, koska heillä ei ole mitään kosketusta koko asiaan mitään kautta.

Tuo ajatuskin tuosta jokaisen etsikkoajasta on täysin naurettava. On uskomatonta, että miten tuollainen potaska voi oikeasti upota tuohon porukkaan niin, että sitä aletaan ajattelemaan totena. Joku puhuja-einari suoltaa tuollaista täysin absurdia tuubaa ja porukka nuoria myöten uskoo kaiken selvästikään edes pysähtymättä ajattelemaan asiaa, että eihän tuossa ole pienintäkään järkeä.

Ei usko, sanoisin että suurin osa nuorista tuntee epäilystä tuon asian kanssa. Mutta seuroissa opetetaan, että järjen ääni vie uskon. Niinpä järki tukahdutetaan. Monen nuoren sisällä on varmasti epämääräinen ahdistus siitä, että eivät usko opetusta, mutta joutuvat ulospäin esittää uskovansa. Sosiaalinen paine on todella kova noin tiiviissä uskonnollisessa yhteisössä.

- Ex-vl

Vierailija kirjoitti:

Minusta VL:n kulttuurissa on paljon kaunista ja arvostettavaa. Esim. vahva ja kunnioitettava ydinperhe, molempien sukupuolien arvostus, lasten kasvatus terveeseen ja elämää kunnioittavaan elämäntapaan.

Sosiaalisuutta ja lämpöä, sekä perhekeskeisyyttä arvostetaan. Myös työnteon, koulutuksen ja sivistyksen kunnioitus on tärkeää.

Yleensäkin se, että elämä ei ole kyynistä ja hedonistista, pelkästään oman navan tuijotusta. Elämässä on periaatteita ja merkityksellisiä asioita.

Tämä oli melkein kuin Puutini olisi kauniisti kertonut kansalle agendaansa. "Molempien sukupuolien arvostus", ööh... En edes kommentoi. Elämä ei pelkkää oman navan tuijotusta? No sitä se tuossa yhteisössä juuri on paljon enemmän kuin valtaväestöllä. Suhtautuminen ei vanhoillislestadiolaisiin, työelämä, ym ym...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa Jeesus sanoo "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni", mutta tätä kohtaa vl:t eivät kyllä pahemmin noudata. Toisin kuin vaikkapa jehovantodistajat, jotka matkaavat jopa vaikeakulkuisessa viidakossa tuodakseen löytämilleen asukkaille sanomaansa.

Vl:t pyörivät vain omissa piireissään ja seuroissaan, mutta eivät he edes yritä viedä uskoa eteenpäin Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Helppohan se on mennä siitä mistä aita on matalin ja todeta vain että joo, kyllä seuroihin kaikki ovat tervetulleita. Aika murto-osan pelastusta tarvitsevista tuollainen toiminta vain valitettavasti tavoittaa. Pitäisikö eri maanosissa ymmärtää kaivaa netinsyövereistä joku heikäläisten seuraradio ja kuunnella sitä vieraalla kielellä?

Enkkua osaa kuitenkin aika moni. Ja lähetystyötä tehdään kutsujen mukaan Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Venäjällä jne. Suviseuroja tulkataan monelle eri kielelle.

Tuo on todella marginaalitason toimintaa ja se ei tavoita kuin promillen maailmanväestöstä. Se on varmaa, ettei suurin osa sitä ns. etsikkoaikaansa noilla marginaalitoimilla saa. Toimminan pitäisi olla maailmanlaajuisesti ainakin 10 000-kertaista.