Mitä tiedätte vanhoillislestadiolaisista?

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten sinkuille veeällille masturbointi kiellettyä, kun ainakin esiaviollinen seksi on?

Masturbointi on kiellettyä ihan yhtälailla sinkuille kuin naimisissa olevillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten sinkuille veeällille masturbointi kiellettyä, kun ainakin esiaviollinen seksi on?

Masturbointi on kiellettyä ihan yhtälailla sinkuille kuin naimisissa olevillekin. 

Uskaltaisin veikata, että tätä syntiä ei ole voinut monikaan vastustaa, vaikka olisi kuinka luja usko ollut 😇😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten sinkuille veeällille masturbointi kiellettyä, kun ainakin esiaviollinen seksi on?

Masturbointi on kiellettyä ihan yhtälailla sinkuille kuin naimisissa olevillekin. 

Uskaltaisin veikata, että tätä syntiä ei ole voinut monikaan vastustaa, vaikka olisi kuinka luja usko ollut 😇😆

Niin minäkin, mutta siinä on tietysti eroa, tapahtuuko se kerran kahdessa vuodessa vai kaksi kertaa päivässä. 

Miehillä tupakka palaa ja kalliit ruskeat nahkakengät jalassa. Naisilla Balmuiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten sinkuille veeällille masturbointi kiellettyä, kun ainakin esiaviollinen seksi on?

Masturbointi on kiellettyä ihan yhtälailla sinkuille kuin naimisissa olevillekin. 

Uskaltaisin veikata, että tätä syntiä ei ole voinut monikaan vastustaa, vaikka olisi kuinka luja usko ollut 😇😆

Niin minäkin, mutta siinä on tietysti eroa, tapahtuuko se kerran kahdessa vuodessa vai kaksi kertaa päivässä. 

Eli hyvä välimallin ratkaisu on kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vl ja muodostaisin pikemmin tuon muiden pelastumisen niin, että en pysty uskomaan, että voisin itse pelastua muulla tavalla kuin vl-opin mukaisesti. Siksi toki tarjoan sitä myös muille pelastuskanavaksi. Sen sijaan todella "hienoa" muiden kannalta, että heidän tulkintansa Raamatusta osoittautuisi oikeaksi ja minun vääräksi. 

Jos nyt yritetään ihan asiallisesti keskustella eikä alapeukuin niin miksi ihmeessä haluaisin kuulua yhteen henkisesti potkituimpaan suomalaisryhmään ja muokata elämääni suuresti valtavirrasta poikkeavaksi ja hankalammaksi, jos en uskoisi sen olevan ainoa vaihtoehto, jonka Jumala on ihmiselle parhaaksi katsonut? Miksi en olisi vaan tapakristitty, joka iltarukoilee ja käy joskus kirkossa häissä, hautajaisissa ja kauneimmissa joululauluissa?

Jokaisella on vapaus tehdä itse omat eettiset ja moraaliset ja uskonnolliset ratkaisunsa. Pitäisittekö sitä reiluna, että sanoisin että uskon muidenkin tavan olevan oikea, vaikken oikeasti usko niin ja kyseessä on kuitenkin todella tärkeä asia? En todellakaan kulje julistamassa, että tehkää parannus tai että olette mielestäni väärällä tiellä, mutta jos joku asiaa minulta tosissaan kysyy, olisi todella väärin vaan hymistellä, että samalla polulla tässä ollaan kaikki matkalla taivaaseen. Ihan samoi minullekin sanotaan, ettette usko minun olevan oikeassa. 

Nyt on pakko tarttua tähän. Kirjoitat: "miksi en olisi vaan tapakristitty". Maailmassa on miljoonia kristittyjä, minä mukaan lukien, jotka ollaan sydämestämme kristittyjä ja Jeesuksen seuraajia. Sillä ei ole mitään tekemistä tapakristillisyyden kanssa. Teillä on vähän ikävä tapa halveksia muiden kristittyjen uskoa, ja se tapa on myös vastoin Raamattua.

Vl-opin mukaan mikä tahansa joka vie eroon jumalasta ja seurakunnasta voi muodostua synniksi. Siksi rajat ovat häilyvät, osa säännöistä on myös kuttuurisidonnaisia yleistyksiä, mutta jokainen kipuilee itse omien syntiensä kanssa. Esim jos koiraharrastus menee seurojen ja uskon edelle, se voi muodostua synniksesi, joka erottaa jumalasta: mieti siis millä tasolla harrastat ja millaiseen toimintaan osallistut. Ulkopuolisen on vaikea tätä ymmärtää. Uskovalla on uskon siivilä päässä, jonka läpi kaikki kokemukset seulotaan: onko tämä uskoa vahvistava vai uskoa koetteleva. Kyse on syvällisen tason mielen hallinnasta, jonka ideologia on jo useimmiten äidinmaidossa imetty.

Tv kaiketi kielletty edelleen, ainakin pääsääntöisesti. Tietokone ei? Kyllähän netistä löytää vaikka mitä pervoa halutessaan, joten mihin tuokin kielto perustuu?

Tuo liike tulee muuttumaan totaalisesti seuraavan 30 vuoden aikana, kun sukupolvet vaihtuu. Jo nykynuoret ovat liikkeessä paljon löyhempiä kuin mitä taasen 30 vuotta sitten oltiin. Esim nuorten naisten pukeutuminen on yhtä paljastavaa kuin "maailman tytöilläkin". Häissä nuorilla naisvierailla on paljaat olkapäät ja lyhyet hameet. Ei olisi tullut kuuloonkaan viime vuosituhannen puolella. Myös meikkaus voimistuu koko ajan, vaikka ainakaan vielä esim korvakoruja tms ei käytetä, mutta muutoin pakkelia laitetaan yhä enemmän naamavärkkiin.

Sitten seuraavat todella aktiivisesti esim tv-sarjoja netin kautta. Paljon enemmän kuin vaikkapa meikäläinen, joka ei seuraa juuri mitään, vaikka töllötin olohuoneesta löytyykin. Ennustan, että 30 vuoden päästä tuo liike on jo hyvin lähellä tätä muuta maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että kaikki lahkon jättäneet ovat olleet todella rikkonaisia ihmisiä, vuosia jatkuneen terapian jälkeenkin ja kertovat kamalia tarinoita lapsuudestaan.

Ei kyllä läheskään kaikki. Tiedän sekä/että-tapauksia. Moni on myös kokenut, että on saanut elää hyvässä kasvatuksessa ja turvallisessa kodissa, jossa ei tarvinnut pelätä avioerokotia, kuten muussa maailmassa yhä enenevässä määrin varsinkin tällä vuosituhannella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vl ja muodostaisin pikemmin tuon muiden pelastumisen niin, että en pysty uskomaan, että voisin itse pelastua muulla tavalla kuin vl-opin mukaisesti. Siksi toki tarjoan sitä myös muille pelastuskanavaksi. Sen sijaan todella "hienoa" muiden kannalta, että heidän tulkintansa Raamatusta osoittautuisi oikeaksi ja minun vääräksi. 

Jos nyt yritetään ihan asiallisesti keskustella eikä alapeukuin niin miksi ihmeessä haluaisin kuulua yhteen henkisesti potkituimpaan suomalaisryhmään ja muokata elämääni suuresti valtavirrasta poikkeavaksi ja hankalammaksi, jos en uskoisi sen olevan ainoa vaihtoehto, jonka Jumala on ihmiselle parhaaksi katsonut? Miksi en olisi vaan tapakristitty, joka iltarukoilee ja käy joskus kirkossa häissä, hautajaisissa ja kauneimmissa joululauluissa?

Jokaisella on vapaus tehdä itse omat eettiset ja moraaliset ja uskonnolliset ratkaisunsa. Pitäisittekö sitä reiluna, että sanoisin että uskon muidenkin tavan olevan oikea, vaikken oikeasti usko niin ja kyseessä on kuitenkin todella tärkeä asia? En todellakaan kulje julistamassa, että tehkää parannus tai että olette mielestäni väärällä tiellä, mutta jos joku asiaa minulta tosissaan kysyy, olisi todella väärin vaan hymistellä, että samalla polulla tässä ollaan kaikki matkalla taivaaseen. Ihan samoi minullekin sanotaan, ettette usko minun olevan oikeassa. 

Nyt on pakko tarttua tähän. Kirjoitat: "miksi en olisi vaan tapakristitty". Maailmassa on miljoonia kristittyjä, minä mukaan lukien, jotka ollaan sydämestämme kristittyjä ja Jeesuksen seuraajia. Sillä ei ole mitään tekemistä tapakristillisyyden kanssa. Teillä on vähän ikävä tapa halveksia muiden kristittyjen uskoa, ja se tapa on myös vastoin Raamattua.

Kirjoitin tuon aiemman. Ihan tahallani vertasin nimenomaan tapakristittyyn, en uskonnolliseen kristittyyn, en vakaumukselliseen kristittyyn, en kehenkään aktiivisesti mihinkään uskovaan. Totta kai maailmassa on paljon erilaisia uskovaisia ihmisiä, aktiivisia ja hartaita sellaisia ja pitävät uskoa tärkeänä.

Oletteko VL:t tietoisia, että edes Lars Levi Laestadius ei missään vaiheessa uskonut, että tämä hänen uskonsa on ainoa oikea? Häneltä on säilynyt runsaasti saarnoja (joita ei lueta seuroissa eikä julkaista SRK:n toimesta, koska ovat kiusallisen erilaisia kuin liikkeen nykyoppi) ja näissä saarnoissa käy selvästi ilmi, että hän uskoi kaikissa kristillisissä liikkeissä olevan sydämen uskovaisia. Tuo "vain me pelastumme" oppi kehittyi vasta Raattamaan aikana ja jälkeen.

Missään ei myöskään ole säilynyt minkäänlaista todistetta siitä, että Lapin Maria olisi saarnannut synnit anteeksi Laestadiukselle. L. kirjoitti vain että he keskustelivat. Synninpäästö "Jeesuksen nimessä ja veressä" oli Raattamaan myöhempi keksintö, ja Laestadius vastusti sitä pitkään ja piti huonona ideana.

Harmittaa lukea niin monen negatiivisia kokemuksia vanhoillislestadiolaisista. Ehdottomasti uskon, mitä muut kertovat, mutta olen itse joko sokea monille asioille tai vain säästynyt kuvatunlaisten ihmisten tapaamiselta.

Alkuun haluan sanoa, että varmasti jokaisesta ihmisryhmästä löytyy kaikenlaista porukkaa ja on hyvinkin mahdollista, että tietyillä alueilla Suomessa vanhoillislestadiolaisten piirissä korostuu jotkut mainituista negatiivisista piirteistä, mikä on tottakai surullista.

Olen itse kasvanut vl-perheessä ja taas parikymppisenä nuoruuden kokeilujen ja juhlimisten jälkeen palannut takaisin tajuttuani, että tämä tuntuu minulle parhaalta tavalta elää ja uskoa. En ole nähnyt perheessäni tai lähipiirissäni esim. rahanahneita ihmisiä edes sen vertaa kuin tuntemissani ei-vl-ihmisissä, mikä voi toki johtua siitä, ettei suvussani ole oikein ketään yrittäjiä ja vl-kavereidenkin perheet omiin silmiin näyttävät tosi tavallisilta. Mietin, että voisiko rahasta kiinnostuminen ja sen haaliminen johtua siitä, että yksinkertaisesti on enemmän energiaa suunnattavaksi muihin asioihin (kun ei esim. ryypätä tai harrasteta yhtä tosissaan kuin ei-vl), ja jos ei riitä mielikuvitusta osoittamaan tätä energiaa elämän muihin osa-alueisiin, nousee pinnalliset asiat kuten raha keskiöön. Oma mielipiteeni on, että olisi parempi suunnata aikaa ja energiaa tärkeämpiin asioihin, kuten ihmissuhteisiin ja psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin (toki elintason eteen täytyy tehdä töitä, mutta nämä ajatukset koskevat nimenomaan ahneutta).

Tiedän, että sulkeutuneisuus on uskomme ongelmakohtia, mikä voi joko suoraan tai mutkan kautta (pelko hylätyksi tulemisesta tai kyseenalaistamisesta) johtaa joko siihen, ettei muiden kuin vl:n kanssa kaveerata, tai jopa niin huonoon itsevarmuuteen tai vääränlaiseen kasvatukseen, että tuloksena on ei-lestadiolaisten kiusaamista. Näissä asioissa uskon, että syyttävällä sormella kuuluu osoittaa perheiden vanhempia, jotka eivät ole onnistuneet kasvattamaan lapsiaan ymmärtämään, että aina ja kaikkialla jokaisen ihmisen arvo on kiistämätön ja sama, eikä uskonto tai mikään muu asia tee kenestäkään arvokkaampaa tai arvottomampaa kuin toiset.

Olen tutustunut aikuisella iällä useisiin lestadiolaisiin opiskeluaikana ja työpaikalla. Kukaan ei ole tuonut uskoaan esiin vaan kaikki ovat ikään kuin salanneet vakaumuksensa, eivät esim. koskaan sano suoraan, miksi eivät tule illanviettoihin, pikkujouluihin tms. Tämä on minusta vähän outoa.

Itse olen tullut nuorena uskoon (ja sittemmin kylläkin täysin maallistunut) ja liikkunut ev.lut. kirkon lisäksi erilaisissa vapaissa piireissä (helluntailaiset, vapis, Kräsä jne.) ja tavannut paljon uskovia, uskostaan iloitsevia ja uskostaan voimaa saavia ihmisiä, jotka haluavat luonnollisesti kertoa muille, miten voi saada rauhan ja ilon elämäänsä.

Olen aikanaan ollut mukana  vl-ystävien "iltakylässä" ja vieraillut rauhanyhdistykselläkin. Olin onnellinen, kun olin lopulta keksinyt, että minullahan on uskovia opiskelukavereita, joiden kanssa minulla olisi paljon yhteistä. Mutta ei, vl-uskoville muut uskovat eivät ole mitään, muut uskovat ovat yhtä maailmallisia kuin ketkä tahanssa. Usko ei yhdistänytkään meitä. Tuntui kovin sisäänpäinkääntyneeltä yhteisöltä. Yleensä erilaiset kristilliset yhteisöt levittävät mielellään ilosanomaa ja ottavat uusia ihmisiä suojiinsa. Jeesus taisi sanoa, että kaikki saavat tulla minun tyköni.

Minun on vaikea nähdä vl-meininki varsinaisesti uskontona. Näyttää, että yhteisöllisyys ja säännöt ovat keskeisempiä kuin usko, joka mielestäni on henkilökohtaista. Uskova lukee Raamattua ja rukoilee ja ylistää (kukin tyylillään) Jumalaa, mutta milloinkaan en ole havainnut, että nämä kristinuskon kulmakivet olisi lestadiolaisuudessa keskiössä. Ulkonäkö ja materiaaliset asiat tuntuvat olevan kovin tärkeitä. Ymmärrän, että monen vl-säännön taustalla on kaunis ajatus, esim. se, että ei liikaa kiinnitettäisi huomiota ulkonäköön ja hyväksyttäisiin oma itse sellaisena kuin Jumala on luonut, mutta se, että on tarkat säännöt, mitä ehostusta saa käyttää ja mitä ei,  vie vain entistä enemmän energiaa niihin asioihin. Tiedän monia hyvin ulkonäkökeskeisiä ja tyylitietoisia vl-naisia. Tietyt kalliit kotimaiset vaatemerkit suosiossa, vimpan päälle stailatut hiukset (vaikka värjätä ei saa) ja kalliit silmälasit kehystämässä silmiä, koska silmämeikkiä ei saa missään nimessä olla. Ja hoikkana pitää pysyä ja kodin sisustus on tärkeää ja vieraiden kestitseminen ehdottomasti itseleivotuilla herkuilla. Telkkaria ei saa katsoa, mutta Yle Areenasta voi katsoa samoja ohjelmia - kun se ei ole tv. Alkoholia ei saa juoda pisaraakaan, koska hiukankin jos joisi, niin hetihän sitten olisi aivan holtittomassa humalassa jatkuvasti ja lapset kärsisivät. Mutta sen sijaan tupakoida saa - ja kyllä valtavasti tupakoidaankin! Eikö näissä säännöissä ole aika paljon ristiriitaista? Kuinka kukaan älykäs ihminen voi suostua noudattamaan kaikkea? Mikäs siinä, jos kaikki nämä asiat ovat sellaisia miten haluaa elää. Moni ehkä kuitenkin noudattaa sääntöjä ja yhteisön sisäistä tapakulttuuria pelosta - muiden pahojen katseiden tai helvetin pelosta. Eihän tämä ole aitoa uskoa, eikä Raamatun mukaista! Sitä minä en jaksa ymmärtää. Kun kristinuskon ydin on lähimmäisenrakkaudessa, eikö niin. Tällainen me ja muut -asetelma ei ole lähimmäisenrakkautta. Näen hyvin, miten omassa yhteisössä pysytteleminen tuo turvallisuudentunnetta ja antaa monia asioita niille, joille yhteisön sääntöjen noudattaminen sopii ja on helppoa.

Monet vl-säännöt kuitenkinkin ovat ihmisoikeuksien vastaisia, jos lapsia aivopestään niihin. Erityisesti tuo masturbaatiokielto, jos sitä todellakin edelleen opetetaan. Ja tietenkin ehkäisykielto. Ja se, jos avioliitossa nainen ei saa kieltäytyä seksistä. Varmaan osa nuoremmasta vl-sukupolvesta uskaltaa jo olla noudattamatta joitain näistä, mutta on varmasti monia, joille tuo uskonto aiheuttaa traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut aikuisella iällä useisiin lestadiolaisiin opiskeluaikana ja työpaikalla. Kukaan ei ole tuonut uskoaan esiin vaan kaikki ovat ikään kuin salanneet vakaumuksensa, eivät esim. koskaan sano suoraan, miksi eivät tule illanviettoihin, pikkujouluihin tms. Tämä on minusta vähän outoa.

Itse olen tullut nuorena uskoon (ja sittemmin kylläkin täysin maallistunut) ja liikkunut ev.lut. kirkon lisäksi erilaisissa vapaissa piireissä (helluntailaiset, vapis, Kräsä jne.) ja tavannut paljon uskovia, uskostaan iloitsevia ja uskostaan voimaa saavia ihmisiä, jotka haluavat luonnollisesti kertoa muille, miten voi saada rauhan ja ilon elämäänsä.

Olen aikanaan ollut mukana  vl-ystävien "iltakylässä" ja vieraillut rauhanyhdistykselläkin. Olin onnellinen, kun olin lopulta keksinyt, että minullahan on uskovia opiskelukavereita, joiden kanssa minulla olisi paljon yhteistä. Mutta ei, vl-uskoville muut uskovat eivät ole mitään, muut uskovat ovat yhtä maailmallisia kuin ketkä tahanssa. Usko ei yhdistänytkään meitä. Tuntui kovin sisäänpäinkääntyneeltä yhteisöltä. Yleensä erilaiset kristilliset yhteisöt levittävät mielellään ilosanomaa ja ottavat uusia ihmisiä suojiinsa. Jeesus taisi sanoa, että kaikki saavat tulla minun tyköni.

Minun on vaikea nähdä vl-meininki varsinaisesti uskontona. Näyttää, että yhteisöllisyys ja säännöt ovat keskeisempiä kuin usko, joka mielestäni on henkilökohtaista. Uskova lukee Raamattua ja rukoilee ja ylistää (kukin tyylillään) Jumalaa, mutta milloinkaan en ole havainnut, että nämä kristinuskon kulmakivet olisi lestadiolaisuudessa keskiössä. Ulkonäkö ja materiaaliset asiat tuntuvat olevan kovin tärkeitä. Ymmärrän, että monen vl-säännön taustalla on kaunis ajatus, esim. se, että ei liikaa kiinnitettäisi huomiota ulkonäköön ja hyväksyttäisiin oma itse sellaisena kuin Jumala on luonut, mutta se, että on tarkat säännöt, mitä ehostusta saa käyttää ja mitä ei,  vie vain entistä enemmän energiaa niihin asioihin. Tiedän monia hyvin ulkonäkökeskeisiä ja tyylitietoisia vl-naisia. Tietyt kalliit kotimaiset vaatemerkit suosiossa, vimpan päälle stailatut hiukset (vaikka värjätä ei saa) ja kalliit silmälasit kehystämässä silmiä, koska silmämeikkiä ei saa missään nimessä olla. Ja hoikkana pitää pysyä ja kodin sisustus on tärkeää ja vieraiden kestitseminen ehdottomasti itseleivotuilla herkuilla. Telkkaria ei saa katsoa, mutta Yle Areenasta voi katsoa samoja ohjelmia - kun se ei ole tv. Alkoholia ei saa juoda pisaraakaan, koska hiukankin jos joisi, niin hetihän sitten olisi aivan holtittomassa humalassa jatkuvasti ja lapset kärsisivät. Mutta sen sijaan tupakoida saa - ja kyllä valtavasti tupakoidaankin! Eikö näissä säännöissä ole aika paljon ristiriitaista? Kuinka kukaan älykäs ihminen voi suostua noudattamaan kaikkea? Mikäs siinä, jos kaikki nämä asiat ovat sellaisia miten haluaa elää. Moni ehkä kuitenkin noudattaa sääntöjä ja yhteisön sisäistä tapakulttuuria pelosta - muiden pahojen katseiden tai helvetin pelosta. Eihän tämä ole aitoa uskoa, eikä Raamatun mukaista! Sitä minä en jaksa ymmärtää. Kun kristinuskon ydin on lähimmäisenrakkaudessa, eikö niin. Tällainen me ja muut -asetelma ei ole lähimmäisenrakkautta. Näen hyvin, miten omassa yhteisössä pysytteleminen tuo turvallisuudentunnetta ja antaa monia asioita niille, joille yhteisön sääntöjen noudattaminen sopii ja on helppoa.

Monet vl-säännöt kuitenkinkin ovat ihmisoikeuksien vastaisia, jos lapsia aivopestään niihin. Erityisesti tuo masturbaatiokielto, jos sitä todellakin edelleen opetetaan. Ja tietenkin ehkäisykielto. Ja se, jos avioliitossa nainen ei saa kieltäytyä seksistä. Varmaan osa nuoremmasta vl-sukupolvesta uskaltaa jo olla noudattamatta joitain näistä, mutta on varmasti monia, joille tuo uskonto aiheuttaa traumoja.

Kyllä moni vl ajattelee juuri noin. Pysyy mukana kun kokee helpoksi uskonsa toteuttamisen uskonnollisessa yhteisössä ja kun yhteisöllisyys on niin valtavan vahva vl-joukossa. Harvapa nykyisin ajattelee ehostamisen tai television olevan syntiä, enemmänkin tapakulttuuria jotka johtaa sitten juuri tuollaiseen tyhmään kiertelyyn kuten kampaukset ja vaatteet. Niistä puhutaan yleisestikkin nuorempien vl:n joukossa ja vanhemmatkin sanoo, että ne ovat 70-luvun hoitokokousten jälkimainingeissa keksittyjä vääränlaisia lakeja. Ja laithan teki tyhjäksi itse Kristus. Kymmenessä käskyssä on se mitä myös vl:t pyrkii noudattamaan, nuo tavat elää kokoajan. 

Vl

Vierailija kirjoitti:

Oletteko VL:t tietoisia, että edes Lars Levi Laestadius ei missään vaiheessa uskonut, että tämä hänen uskonsa on ainoa oikea? Häneltä on säilynyt runsaasti saarnoja (joita ei lueta seuroissa eikä julkaista SRK:n toimesta, koska ovat kiusallisen erilaisia kuin liikkeen nykyoppi) ja näissä saarnoissa käy selvästi ilmi, että hän uskoi kaikissa kristillisissä liikkeissä olevan sydämen uskovaisia. Tuo "vain me pelastumme" oppi kehittyi vasta Raattamaan aikana ja jälkeen.

Missään ei myöskään ole säilynyt minkäänlaista todistetta siitä, että Lapin Maria olisi saarnannut synnit anteeksi Laestadiukselle. L. kirjoitti vain että he keskustelivat. Synninpäästö "Jeesuksen nimessä ja veressä" oli Raattamaan myöhempi keksintö, ja Laestadius vastusti sitä pitkään ja piti huonona ideana.

Lars Levi ei ollutkaan lestadiolainen.

Minä olen päättänyt sen, etten tarvitse tuonpuoleiseen lähtiessäni kenenkään kieron ikkunakauppiaan ripitystä tai synninpäästöä. Menen sinne tiedostaen oman huonouteni ja vikani. Jos se ei riitä, niin se ei riitä ja katson että usko on jokaisen henkilökohtainen ja tuomion antaa Jeesus eikä mikään ikkunakauppias. Tärkeintä on tiedostaa sydämessään oma puutteellusuutensa. Tältä pohjalta mimä lähden. Menkööt muut miltä pohjalta haluavat.

Olen itse ex-vl ja koulukiusaaja. Myös vähän häirikkö noin ikävuosina 11-14. Nyt olen 43.

Voi, kuinka oma käytös hävettää ja harmittaa jälkikäteen. Hävettää niin paljon, että en edes kehtaisi pyytää kiusatuilta anteeksi.

Olin 9-lapsisen perheen 3.vanhin. Nuorempia sisaruksia syntyi tasaiseen tahtiin, olen joutunut itsenäistymään varhain. Minua ei kukaan oikein kasvattanut, esim. koskaan kotona ei puhuttu kiusaamisesta tai ylipäätään, mitkä on hyvät käytöstavat.

Arki oli lähes aina pelkkää selviytymistaistelua, vanhemmat teki töitä päivät, joskus iltaisinkin. Saimme iltaisin elää kuin pellossa.

80-luvulla ei juuri taidettu kotiin raportoida, miten käyttäydyin koulussa. Auoin opettajille päätä ja piilokiusasin heikompia mm.haukkumalla heitä homoiksi, vaikka en edes tiennyt mitä se tarkoittaa... näistä vanhempani eivät ehkä koskaan saaneet tietää, tai eivät ainakaan ottaneet puheeksi. Olen tosi pettynyt kun kukaan ei laittanut minua kuriin.

Jälkikäteen olen pohtinut, miksi olin sellainen kuin olin. Häpesin olla uskovainen, koin erilaisuutta eikä se ollut positiivista erilaisuutta ainakaan alueella, jossa asuimme. Yritin olla kova ja piilotin uskosta aiheutuvan jatkuvan häpeän kiusaajakuoren alle. En olisi edes halunnut olla uskovainen, häpesin isoa perhettäni. (Sittemmin olen ollut siitä kiitollinen.)

Ulkopuolisuuden tunne oli vahva. En pystynyt osallistua moniinkaan viihdeaiheisiin keskusteluihin, koska olin luonnollisesti aivan pihalla kaikesta tv:n ja musiikinkuuntelun ollessa syntiä. Siksi olin aina isosti äänessä voidakseni kontrolloida keskusteluja (esim.välitunneilla), halusin pitää puheenaiheet sellaisina, joihin pystyin itse osallistua. Jossain vaiheessa alkoi todella ahdistaa, esim.putosin englannin oppimisesta täysin ja tästä syytän tv:n puutetta - minulla ei ollut kieleen mitään tarttumapintaa oikeasta elämästä, silloin ei edes matkusteltu ulkomailla koskaan.

En syytä ketään, mutta toteanpahan vain, että itse halusin omille lapsilleni toisenlaisen kodin. Minulle se käytännössä tarkoitti uskosta luopumista, lapsiluvun rajaamista kahteen ja lisäksi määrätietoista lapsen kasvun ja käyttäytymisen seuraamista ja kasvattamiseen sitoutumista. Ja vain kohtuullista työntekoa ja omia harrastuksia yms. juttuja.

Ainakin toistaiseksi näyttää, että lapsista on kasvamassa fiksuja aikuisia, nyt ovat teinejä.

Kunpa voisin olla ylpeä omasta käytöksestäni lapsuudessani, mutta eipä onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ex-vl ja koulukiusaaja. Myös vähän häirikkö noin ikävuosina 11-14. Nyt olen 43.

Voi, kuinka oma käytös hävettää ja harmittaa jälkikäteen. Hävettää niin paljon, että en edes kehtaisi pyytää kiusatuilta anteeksi.

Olin 9-lapsisen perheen 3.vanhin. Nuorempia sisaruksia syntyi tasaiseen tahtiin, olen joutunut itsenäistymään varhain. Minua ei kukaan oikein kasvattanut, esim. koskaan kotona ei puhuttu kiusaamisesta tai ylipäätään, mitkä on hyvät käytöstavat.

Arki oli lähes aina pelkkää selviytymistaistelua, vanhemmat teki töitä päivät, joskus iltaisinkin. Saimme iltaisin elää kuin pellossa.

80-luvulla ei juuri taidettu kotiin raportoida, miten käyttäydyin koulussa. Auoin opettajille päätä ja piilokiusasin heikompia mm.haukkumalla heitä homoiksi, vaikka en edes tiennyt mitä se tarkoittaa... näistä vanhempani eivät ehkä koskaan saaneet tietää, tai eivät ainakaan ottaneet puheeksi. Olen tosi pettynyt kun kukaan ei laittanut minua kuriin.

Jälkikäteen olen pohtinut, miksi olin sellainen kuin olin. Häpesin olla uskovainen, koin erilaisuutta eikä se ollut positiivista erilaisuutta ainakaan alueella, jossa asuimme. Yritin olla kova ja piilotin uskosta aiheutuvan jatkuvan häpeän kiusaajakuoren alle. En olisi edes halunnut olla uskovainen, häpesin isoa perhettäni. (Sittemmin olen ollut siitä kiitollinen.)

Ulkopuolisuuden tunne oli vahva. En pystynyt osallistua moniinkaan viihdeaiheisiin keskusteluihin, koska olin luonnollisesti aivan pihalla kaikesta tv:n ja musiikinkuuntelun ollessa syntiä. Siksi olin aina isosti äänessä voidakseni kontrolloida keskusteluja (esim.välitunneilla), halusin pitää puheenaiheet sellaisina, joihin pystyin itse osallistua. Jossain vaiheessa alkoi todella ahdistaa, esim.putosin englannin oppimisesta täysin ja tästä syytän tv:n puutetta - minulla ei ollut kieleen mitään tarttumapintaa oikeasta elämästä, silloin ei edes matkusteltu ulkomailla koskaan.

En syytä ketään, mutta toteanpahan vain, että itse halusin omille lapsilleni toisenlaisen kodin. Minulle se käytännössä tarkoitti uskosta luopumista, lapsiluvun rajaamista kahteen ja lisäksi määrätietoista lapsen kasvun ja käyttäytymisen seuraamista ja kasvattamiseen sitoutumista. Ja vain kohtuullista työntekoa ja omia harrastuksia yms. juttuja.

Ainakin toistaiseksi näyttää, että lapsista on kasvamassa fiksuja aikuisia, nyt ovat teinejä.

Kunpa voisin olla ylpeä omasta käytöksestäni lapsuudessani, mutta eipä onnistu.

Jos yhtään lohduttaa, ei meitä muitakaan 70-luvun lapsia kasvatettu tai perheessä puhuttu mistään eikä ollut kohtaamista vanhempien ja lapsen välillä, vaikka olin ainoa lapsi. Aika oli tosi eri kuin tänään.

Sen verran täytyy heti alkuun sanoa, että järkyttävää minkälaista tietoa tai ”tietoa” ihmisillä on vl:n ajatuksista liittyen kehoihin tai seksuaalisuuteen tms. Jos nämä täällä mainitut synnytysosasto-jutut on edes yhdessä perheessä ollut totta, olen todella järkyttynyt.

Itse en vl-naisena koe, että minun täytyisi suojella kehoani miltään. Olen mieheni kanssa tasavertainen ja tämä pätee myös seksuaalisuuteen ja kaikkeen siihen liittyvään. Keskusteluyhteyden täytyy pysyä avoimena, että seksielämä ja kaikki muutkin elämän osa-alueet pysyvät miellyttävinä ja parisuhdetta palvelevina, minkä uskon koskevan ihan kaikkia parisuhteita uskontoon tai muihin ominaisuuksiin katsomatta. En ole koskaan joutunut tekemään mitään vasten tahtoani, minulla on todellakin oikeus kieltäytyä seksistä mikäli en ole sillä fiiliksellä, minulla on oikeus pitää omaa kehoani 100% yhtä arvokkaana kuin mieheni kehoa.

Toki, olemme pariskunta, joka ei pidä masturbointia syntisenä, eli emme kuulu ehkä siihen kaikkein vanhoillisimpaan porukkaan vl:sta. Minulla on ystäviä, joiden kanssa on käyty syvällisiä keskusteluja seksistä ja seksuaalisuudesta, eikä kenenkään puheista ole tullut sellainen fiilis, että he ja heidän kehonsa olisivat olemassa vain miehen haluja varten. Mielestäni siis nykypäivän ihmisillä (taas myös ihan muillakin kuin vl:lla) on onneksi parempi seksuaalikasvatus kuin ennen, avoimempaa keskustelua niin kumppanin kuin muidenkin ihmisten kanssa ja ylipäätään tasa-arvo sukupuolten välillä. Tämä on ainakin oma kokemukseni.

Lapsista en osaa sanoa, kun minulla ei niitä ole. Tulevaisuudessa jos lapsia saan, pyrin antamaan heille mahdollisimman hyvän seksuaalikasvatuksen, jotta he tietäisivät suojautua kaiken maailman jammusediltä ja somessa pörrääviltä pedofiileiltä. Väittäisin, että nykyään somen kautta (ja alkoholin vaikutuksen alaisena) valtavasti enemmän muita, kuin vl-lapsia joutuu häiriköinnin tai hyväksikäytön tai raiskauksen uhriksi. Tältä lestadiolaisten elämäntyyli suojelee.