Lue keskustelun säännöt.
Kun käyt ruokaostoksilla, ostatko itsellesi joskus jonkun makupalan "palkinnoksi"? Mitä ostat?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Läskit tarvii palkkion jokaikisestä pienestä tai isommasta toimesta mitä he tekevät. Lisäksi herkku kaikkiin tunteisiin: iloon, suruun, ahdistukseen, toimettomuuteen... Aina herkku herkku herkku lohtu lohtu lohtu.
Pitäisikö opetella muita motivointi- ja tunteidenkäsittelytaitoja?
Pitäisikö opetella asiallista kielenkäyttöä ja tapoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkitsen itseni menestyksekkäästä kauppareissusta yleensä Snickers-patukalla (harvoin myös Royal-suklaalla tai lakumatolla). Syön sen yleensä kuskin paikalla, lastattuani ostokset autoon. Laitan auton ovet eka napilla lukkoon ja penkinlämmittimen päälle. Sitten syön patukkan hitaasti nautiskellen ja kuvittelen samalla olevani ahkera pikku orava tai söpö hamsteri, joka on omassa pesäkolossaan turvassa pahalta maailmalta. Piilotan yleensä myös kuitin ja käärepaperit, jotta en jäisi kotiväelle kiinni salaisesta herkkuhetkestäni. M39
En koska en ole kehopostiivinen, eikä kaupassa käynti ole "saavutus".
Yleensä en mitään
Jokainen tavallaan, jos seuraisin mielitekojani menis elämä ihan läskiksi
Joskus ostan mitä silloin tekee mieli, ei ole mitään vakiojuttua
Mut esim. Sitruunatahnaa, suklaa-lakupalloja, hollantilaisia vohveleita on tullut joskus ostettua
Yleensä ostan ihan ostoslistan mukaan, nyt on listalla esim. suklaalevy kun edellinen loppui ja kyllä talossa pitää aina pari palaa suklaata olla (ns. pms-vara 😈)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana ja kun lapset olivat pieniä, saatoin ostaa itselleni käsilaukkuun jemmaan jonkin suklaapatukan tms. Nykyään oon jo melkein 50-vuotias ja vyötärönympärystä joutuu tarkkailemaan, joten olen käytännössä luopunut kaikista herkuista. Spesiaalitilanteessa (juhlat, kyläily tms), syön toki maltillisesti herkkuja. Muuten en niitä tarvitse, enkä niitä edes mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läskit tarvii palkkion jokaikisestä pienestä tai isommasta toimesta mitä he tekevät. Lisäksi herkku kaikkiin tunteisiin: iloon, suruun, ahdistukseen, toimettomuuteen... Aina herkku herkku herkku lohtu lohtu lohtu.
Pitäisikö opetella muita motivointi- ja tunteidenkäsittelytaitoja?
Sama, "koska olen ANSAINNUT..." tuon kuule joka välissä
Vierailija kirjoitti:
En osta. Ei se kauppareissu niin suuri saavutus ole, että siitä palkintoa tarvitsisin.
Aloittaja tarvitsee "makupalan:" palkinnoksi käytyään kaupassa ::))))) Päivän naurut::)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sallin itselleni esim karkkia, on vaikea päättää, mitä ottaisi. Mutta säästän ne kotiin jälkiruuaksi. Karkit pitää laittaa pieneen posliinikulhoon, ja katsoa samalla telkkaria, että nautinto on maksimaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskit tarvii palkkion jokaikisestä pienestä tai isommasta toimesta mitä he tekevät. Lisäksi herkku kaikkiin tunteisiin: iloon, suruun, ahdistukseen, toimettomuuteen... Aina herkku herkku herkku lohtu lohtu lohtu.
Pitäisikö opetella muita motivointi- ja tunteidenkäsittelytaitoja?
Höpsistä , nämä on niitä elämän pieniä iloja !
Ja suuria vaakalukemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osta. Ei se kauppareissu niin suuri saavutus ole, että siitä palkintoa tarvitsisin.
Aloittaja tarvitsee "makupalan:" palkinnoksi käytyään kaupassa ::))))) Päivän naurut::)
Lihovien selittelyt osa 2341
Aino jäätelö ollut pakasteessa n 2 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on se kumma, että joidenkin pitää ruveta olettamaan jotakuta läskiksi ja samantien ihmisiä haukkumaan, vaikka ei edes heitä tunne.....Mikä teitä vaivaa????? Ihan lämpimästi suosittelen, että söisit joskus herkkuja sinäkin, niin ei olisi niin paha olla.
En mä kauppareissusta mitään palkkiota tarvitse. Mun motivaatio käydä siellä kaupassa on tyhjä jääkaappi ja viisi nälkäistä ikävälillä 9-20 v. ja kyllä siellä kaupassa on juostukin. (Ostettiin ennen joulua toinen jääkaappi, kun sillä sai harvennettua käyntikertoja)
Jos mun tekee jotain herkkua mieli, ostan rusinapitkopussin, kermaa ja keitetään hyvät kerma- ja pullakahvit. Tämä on yleensä perjantaisin. Ostan hyvin harvoin mitään suklaapatukoita tms., johtuu ehkä siitä että lapsena ollessani äiti oli karkkitehtaalla töissä ja taisin saada silloin karkkia kyllästymiseen asti. Mutta jos ostan, niin se on yleensä Geisha-patukka tai suolapähkinäpussi.
Ostan aina. Mutta en ajatellut sen olevan palkinto kauppareissusta. :)
En osta itselle vaan jotain sellaista, minkä syön sitten miehen kanssa. Kauppareissu on nykyään kerran viikossa eikä aina silloinkaan tule ostettu mitään ylimääräistä. Karkit ostetaan ihan tietoisesti ilman minään palkintoina. Jos itseäni haluan hemmotella, niin sitten piipahdan lankahyllyllä.
Herkuttelujogurtit ja -vanukkaat sekä Aino-jäätelöt ovat heikkouteni! Karkeista ainoa kompastuskivi on oikeastaan irtomakeiset, mutta niitäkin on helppoa olla ostamatta, kun ne täytyisi käydä keräämässä laareistaan eikä useinkaan ole aikaa tai viitsimystä sellaiseen.
Kuinka teet itse eläimen?