Mistä johtuu, että niin moni nuori uupuu tai kärsii mielenterveyden ongelmista?
Kommentit (89)
Jos vertaan omaa nuoruuttani 80-luvulla, jolloin tuntui vain taivas olevan rajana, niin nykynuoret ovat mielestäni vedetty todella ahtaalle. On somea, kännyköitä, harrastuksia, matkoja ym. ja luodaan kuvaa täydellisestä elämästä, mikä ei välttämättä vastaa todellisuutta.
Yksinäisyyttä, mt-ongelmia, köyhyyttä, pätkätöitä, työttömyyttä jne.
Vierailija kirjoitti:
lapsia on suojeltu liikaa vastoinkäymisiltä ja pettymyksiltä ja näin kasvatettu lumihiutale sukupolvi ,joilla on täysin epärealistinen käsitys työelämästä. Pitää nousta aamulla ylös petistä aikaisin ja "onks pakko jos ei haluu" sukupolvi on sitten ihmeissään kun oikeasti on pakko jos meinaa töissä käydä, ,ja eikun saikkua hakemaan ,koska pää hajoo..
Nämä ovat tosin niitä lapsia, jotka eivät aikoinaan saaneet nukkua niin pitkään kuin halusivat, heidät raahattiin päivähoitoon aamuvarhaisella.
Vierailija kirjoitti:
lapsia on suojeltu liikaa vastoinkäymisiltä ja pettymyksiltä ja näin kasvatettu lumihiutale sukupolvi ,joilla on täysin epärealistinen käsitys työelämästä. Pitää nousta aamulla ylös petistä aikaisin ja "onks pakko jos ei haluu" sukupolvi on sitten ihmeissään kun oikeasti on pakko jos meinaa töissä käydä, ,ja eikun saikkua hakemaan ,koska pää hajoo..
Kyllä työelämäkin on muuttunut paljon ihan jo tämän yli 20 vuoden aikana kun itse olen ollut töissä. Nykyään tuntuu ettei mikään riitä. Ennen kilpailtiin naapurifirman kanssa, nyt koko maailman firmojen kanssa.
Aikuiset ovat jääneet keskenkasvuisiksi, joten he ovat riippuvaisia heikommistaan eli lapsista. Lapset ovat nykyään olemassa aikuisia varten.
Vanhemmat valjastavat lapsensa omien tunteidensa palvelijoiksi. Se on todella raskas ja sairastuttava taakka lapselle.
Samaa lasten emotionaalista orjuuttamista/hyväksikäyttämistä harrastavat lukemattomat muutkin lasten parissa toimivat aikuiset, siis esim opettajat, terveydenhoitajat, sosiaalityöntekijät, terapeutit, harrastusohjaajat,...
--
Hyvissä oloissa lapsen ei tulisi kantaa huolta edes omasta hyvinvoinnistaan koska vanhemmat huolehtisivat lapsesta. Mutta nykyään lapsen tulee uhrata itsensä aikuisten hyvinvoinnin vuoksi.
Lapset pääsevät liian vähällä. Ymmärretään ja terapoidaan liikaa. Rajat olisi parempi vaihtoehto. Hölmöläisen kasvatusmetodit nykyään. Lapsia täytyy kasvattaa vastuunkantoon. Sitä ei saavuteta ymmärtämällä ja myötäilemällä aina.
Seurasin juuri viime viikolla kuntouttavassa nuorta poikaa, jota ei ohjattu lainkaan. Suurimman osan ajasta poika istui ja pelasi kännykällään vaivaantuneen näköisenä. Vakityöntekijät veetuilivat, kun ei poika mitään viitsi tehdä (mitään tehtävää ei edes oltu annettu) ja edellisellä viikolla tehty piiraskin oli epäonnistunut täydellisesti (mielestäni ihan ymmärrettävää, että nuori poika, jolla ei ole kokin koulutusta mokaa toisinaan ilman ohjausta). Tällä viikolla ei poika enää saapunut kuntouttavaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ovat jääneet keskenkasvuisiksi, joten he ovat riippuvaisia heikommistaan eli lapsista. Lapset ovat nykyään olemassa aikuisia varten.
Vanhemmat valjastavat lapsensa omien tunteidensa palvelijoiksi. Se on todella raskas ja sairastuttava taakka lapselle.
Samaa lasten emotionaalista orjuuttamista/hyväksikäyttämistä harrastavat lukemattomat muutkin lasten parissa toimivat aikuiset, siis esim opettajat, terveydenhoitajat, sosiaalityöntekijät, terapeutit, harrastusohjaajat,...
--
Hyvissä oloissa lapsen ei tulisi kantaa huolta edes omasta hyvinvoinnistaan koska vanhemmat huolehtisivat lapsesta. Mutta nykyään lapsen tulee uhrata itsensä aikuisten hyvinvoinnin vuoksi.
PS. Jeesus Kristus uhrasi itsensä jottei kenenkään enää tarvitsisi itseään uhrata. Mutta nykyään on niin päin että vanhemmat uhraavat lapsensa. Raamatussa kyllä Jumala käski Abrahamia uhraamaan lapsensa Jumalan hyväksi. Mutta nykyvanhemmat uhraavat lapsensa omaksi hyväkseen. Nykyvanhemmat ovat jumalia.
Luo jotain ja orjuuta luomuksesi palvelemaan sinua, uhraa luomuksesi itsellesi.
Yhteiskunta on liian kaaosmainen. Ihminenki sopeutuu vaan tiettyyn pisteeseen. Itellä on pari kertaa elämässä koko identiteetti hajonnut olosuhteiden ja empatiakyvyttömyyden vuoksi.
Veivataan ja vatkataan niin moneen suuntaan että pystyy enää työskentelemään murto osalla aiemmasta potentiaalista.
-Koulukiusaaminen
-Jatkuva kilpailu
-Epärealistiset odotukset/vaatimukset kaikesta kivasta koska some
-Taloustilanne, vaikea saada mitään töitä tai asuntoa kasvukeskuksista
-Jos saatkin työtä, se on pätkää ja/tai osa-aikatyötä
-Kaikki netissä, yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute monilla
-Hoitoa lähes mahdoton saada mielenterveysongelmiin heti alussa jolloin ne eskaloituvat
-Huumeet, alkoholi, mt-ongelmat perheessä, ei turvallista lapsuutta
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaan omaa nuoruuttani 80-luvulla, jolloin tuntui vain taivas olevan rajana, niin nykynuoret ovat mielestäni vedetty todella ahtaalle. On somea, kännyköitä, harrastuksia, matkoja ym. ja luodaan kuvaa täydellisestä elämästä, mikä ei välttämättä vastaa todellisuutta.
Yksinäisyyttä, mt-ongelmia, köyhyyttä, pätkätöitä, työttömyyttä jne.
Hyväosaisten omahyväisyys on kuvottavaa ja saavutukset aina olevinaan omaa ansiota. Hyväosaiset eivät kykene edes käsittämään huono-osaisuutta taustatekijöineen.
Olisko syynä liialliset vaatimukset, räkyttävä äiti /isä ja opettaja /muu aikuinen, teini-ikä, väsymys, kaikki on vielä uutta kestää hahmottaa maailmaa ja asioita. Joillakin liika laihdutus tai syömishäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko käydä koulun ohella töissä, että pysyy hengissä - - > rankkaa, aikaa ei ole paljon "kivoille" asioille, koulussa ensin 8-16 ja sitten 16-20 töissä 2-3 päivää viikossa, päälle kotityöt sun muut, läksytkin pitäis tehdä, mielellään monta tuntia päivässä että saisi hyviä arvosanoja.... Missään vaiheessa ei ole kunnolla aikaa itselle. Kavereitakaan ei paljon ole. Hyvä jos ehtii nukkua. 848
848 kaveria on jo iso määrä. Oletko tavannut heistä jokaisen?
848 oli tuo numerokoodi, joka vaaditaan viestin lähettämiseen. Kopioitu vahingossa myös itse viestiin. Kavereita on ehkä 2.
Tarkennan vielä, että opiskelen abivuotta lukiossa. Ei siis kannata ottaa opintolainaa. Asun yksin, koska en tule toimeen vanhempieni kanssa: ehkä vielä rankempaa oli asua heidän kanssaan. Vaativat aivan liikaa, ja mikään ei ikinä riittänyt. Äitini edelleen piinaa minua lähettelemällä "olen niin pettynyt sinuun" - viestejä. Muuten ei sitten yhteyttä pidäkään. Olen harkinnut välien katkaisemista kokonaan.
Minkälainen asuinympäristö tai koti on? Viihtyisä vai ei? Entä vanhempien asenne, antaako nuorelle omaa aikaa ja tilaa?
Tällaisena (suht.) nuorena voin sanoa vain, että vaatimusten ja resurssien ristiriidasta. Vaaditaan hirveästi, samalla kuitenkin vähennetään voimavaroja esim. leikkaamalla koulutuksesta ja terveydenhoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Jospa hyysätään likaa ja suojellaan "kaikelta pahalta" vaikka elämään kuuluu vastoinkäymiset. Sitten kun jotain sattuu, se on liikaa kestää? Ei käsitellä ja läpikäydä tunteita, ekana apua lääkkeistä?
Tämä, vastuuta ja vastoinkäymisiä pitää oppia sietämään pienestä pitäen. Ensin viedään roskapuseja, tyhjennetään tiskikone ja sitten imuroidaan oma huone. ikäviä hommia, mutta niitäkin pitää tehdä.
Koulusta on tehty liian helppo. Ei vaadita juuri mitään.
Työelämä sitten yllättää, pitää kilpailla työpaikoista ja tehdä lujasti hommia. Kyllä siitä väsyy fyysisesti ja henkisesti, kun ei ole tottunut.
Luin tämä ketjun läpi uskomatta silmiäni:
Yhtään kukaan ei tuonut esiin nykyään vallitsevaa KORONAPANDEMIAA nuorten ahdistuksen ja muiden mt-ongelmien syynä.
Itse en tosin usko koronan edes olevan pandemia, vaikka meille niin uskotellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieteen keskeneräisyys.
Eihän se tieteen vika ole, jos ei osata tutkia?
Tiede antaa moneen ongelmaan toistaiseksi liian puutteellisia tai harhaanjohtavia vastauksia. Ja tiede tuottaa keksintöjä jotka sotkevat sitä normaalia harmoniaa esim. keinovalot sekoittavat ihmisen vuorokausirytmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa hyysätään likaa ja suojellaan "kaikelta pahalta" vaikka elämään kuuluu vastoinkäymiset. Sitten kun jotain sattuu, se on liikaa kestää? Ei käsitellä ja läpikäydä tunteita, ekana apua lääkkeistä?
Tämä, vastuuta ja vastoinkäymisiä pitää oppia sietämään pienestä pitäen. Ensin viedään roskapuseja, tyhjennetään tiskikone ja sitten imuroidaan oma huone. ikäviä hommia, mutta niitäkin pitää tehdä.
Koulusta on tehty liian helppo. Ei vaadita juuri mitään.
Työelämä sitten yllättää, pitää kilpailla työpaikoista ja tehdä lujasti hommia. Kyllä siitä väsyy fyysisesti ja henkisesti, kun ei ole tottunut.
Ei ole jokaisesta kilpailemaan ja mielistelemään tai esittämään dynaamista pöhisijää.
Sitä käyttää 10 tuntia vuorokaudesta siihen että sää asua vuokra-asunnossa Ikeahuonekalujen keskellä. Kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa jos vaivautuu ajattelemaan.