Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!
Meillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja riitaa. Lapset on teini-ikäisiä ja enimmäkseen omissa huoneisssaan. Lukiolainen tytär hakeutuu enemmän meidän seuraan kun hän ei tapaa muita ihmisiä. Emme me vanhemmatkaan kuin todella harvoin. Mies purkaa ahdistustaan muihin ja vähemmän tekeekään mieli viettää aikaa hänen kanssaan. Viikot menevät ihan hyvin, mutta viikonloppuina tulee aina erimielisyyttä.
Tilanne on raskas. Tuleva loma mietityttää. Toinen lapsi ei edes halua viettää sitä kanssamme vaan toivoo saavansa olla yksin ja ymmärrän kyllä tuon toiveen. Itseänikin ärsyttää toisten jatkuva läsnäolo. Mietin jo mielessäni, että mikä pakko meidän olisikaan viettää lomaa yhdessä. Voisimme hajaantua ja mennä vaikka eri paikkoihin hotelliin. Itse en oikein muuta edes kaipaa.
Kommentit (337)
On tähän jo tottunut. Mies teki etätöitä jo ennen koronaa, minä aloitin maaliskuussa. Nyt siihen on jo tottunut.
Lukiolainen käy normaalisti koulussa, hänelle se etäkoulu olikin vaikeinta. Myös oli raskaampaa olla koko ajan kaikki kotona. Nyt kun hän käy koulussa, tuntuu aika normaalilta.
Mitään ei tietenkään harrasteta enää, ei shoppailua, ei kyläilyä, ei ravintoloita.
Mutta näin vuoden jälkeen tähän on jo tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mä olen valinnut miehen, ja hän minut, jota on kiva katsella vaikka 24/7. 20 vuotta jo.
Sanoo hän, joka ei oikeasti joudu olemaan kotona 24/7.
Miten niin? Etätöissä ollaan molemmat koronasta johtuen, onneksi molemmille riittää työhuoneet.
Oikeasti, miksi olla yhdessä ihmisen kanssa jota ei jaksa katsella sen 24/7. Oikeasti ihmettelen. Toki siihen kaipaa muitaKIN sosiaalisia kontakteja, mutta miksi toisen seura ärsyttäisi 😳
Siksi, että on normaaleille ihmisille on luonnotonta olla yhden ja saman ihmisen seurassa koko ajan. Ja kun siihen yhdistetään huolta toimeentulosta, kaipuuta itselle tärkeisiin harrastuksiin/tilaisuuksiin jne., on täysin luonnollista, että pinna kiristyy. Vaikka teillä ollaan pyhimysmäisesti tyyniä aina ja kaikissa tilanteissa, ei se tarkoita, että muidenkin pitäisi olla. Epäilen kyllä vahvasti, ettei teilläkään 24/7 tyyntä ole, vaikka muuta yrität uskotella. On nimittäin luonnotonta, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten ärsytystä.
Minusta tässä nyt on tärkeintä ennen kaikkea se että miten asiat muuten ovat - jos on perheessä hankalia teini-ikäisiä tai vaikka juuri rahahuolia, kiristyy kenen tahansa pinna. Mutta jos asiat ovat muuten reilassa, niin tuskin se puolison naama itsessään ärsyttää vaikka 24/7 näkisikin.
OhisAivan varmasti ärsyttää. Jokainen vähänkään pidemmässä parisuhteessa ollut sen tietää ja voi myös myöntää ääneen niin kuin terveessä parisuhteessa voi tehdä.
No ei itseäni ainakaan ärsytä ja 16v ollaan oltu naimisissa. Ehkäpä yleistäminen ei tässäkään asiassa kannata?
Luuletko oikeasti, että joku uskoo tuon :D Voit sinä itsellesi uskotella, että negatiivisia tunteita ei ole olemassa, mutta älä suotta vaivaudu muille sellaista valehtelemaan. Veikkaanpa, että et edes ole ollut noin pitkässä ihmissuhteessa koskaan.
Totta kai on negatiivisia tunteita joskus, en minä sitä väitä. Johtunee just tästä pitkästä parisuhteesta, että silloin osataan antaa toiselle tilaa. Mutta en koskaan voisi sanoa, että tousen naama ärsyttäisi tms. Päin vastoin, toinen antaa voimaa koko ajan. Ikävää, että sinun on noin vaikea kuvitella että tällaisiakin parisuhteita on 😔
Juu, juu. Prinssi ja prinsessa elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka eivätkä ikinä ärsyyntyneet mistään. Kiva satu, harmi ettei ole totta.
Kamalaa, sinun on varmasti vaikea elää kun olet noin katkera 🥺
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe (=minä ja mies) voi oikein mainiosti. Kiitos koronarajoitusten ja etätöiden olemme olleet Espanjassa joulusta lähtien. Aamuauringon sarastaessa on aikaa hitaasti heräillä ja aloittaa päivä, hmm, no tiedätte kyllä... Sitten tehdään etätöitä, ja loppupäivä nautitaan ihanasta auringonpaisteesta terassilla ja/tai ulkoillen. Illalla on aikaa kokkailla hyviä ruokia, katsella leffoja, kuntoilla, saunoa ja uida. Tullaan takaisin joskus keväämmällä.
Toivottavasti Suomi tajuaa enne sitä kieltää kaiken ei-välttämättömän matkustamisen ja jäätte sinne jumiin. Emme kaipaa yhtään koronalevittäjää lisää tänne.
Oikein hyvin! Minulla on vauva ja oikeastaan nautin siitä, ettei nyt ole koko ajan joku tuppautumassa kylään vaan saan ihan rauhassa elää vauvantahtisesti pieruverkkareissani. Mies tekee kotona etänä töitä, sekin on ollut mukavaa kun on sen verran voinut auttaa, että ehdin hänen lounastauollaan itsekin syömään ja käymään vessassa vaikka vauvalla olisi vähän haastavampikin päivä, tätä luksusta ei esikoisen kanssa ollut. Toki varjopulena se, että jos vauva on itkuinen joudun pakenemaan vaunulenkille ettei oltaisi häiriöksi, mutta tämä ei onneksi ole ollut iso ongelma.
3v on päiväkodissa isän työpäivän ajan ja hän on vielä sen ikäinen, että tämä riittää eikä kaipaa muita harrastuksia tai kavereita enää sitten vapaa-ajalla. Viikonloppuisin ollaan ulkoiltu paljon perheen kesken ja se on ollut kaikille oikein mieluisaa.
Meille tämä ei siis ole ollut mikään isompi rasite, tsemppiä kaikille joilla on ollut enemmän haasteita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mä olen valinnut miehen, ja hän minut, jota on kiva katsella vaikka 24/7. 20 vuotta jo.
Sanoo hän, joka ei oikeasti joudu olemaan kotona 24/7.
Miten niin? Etätöissä ollaan molemmat koronasta johtuen, onneksi molemmille riittää työhuoneet.
Oikeasti, miksi olla yhdessä ihmisen kanssa jota ei jaksa katsella sen 24/7. Oikeasti ihmettelen. Toki siihen kaipaa muitaKIN sosiaalisia kontakteja, mutta miksi toisen seura ärsyttäisi 😳
Siksi, että on normaaleille ihmisille on luonnotonta olla yhden ja saman ihmisen seurassa koko ajan. Ja kun siihen yhdistetään huolta toimeentulosta, kaipuuta itselle tärkeisiin harrastuksiin/tilaisuuksiin jne., on täysin luonnollista, että pinna kiristyy. Vaikka teillä ollaan pyhimysmäisesti tyyniä aina ja kaikissa tilanteissa, ei se tarkoita, että muidenkin pitäisi olla. Epäilen kyllä vahvasti, ettei teilläkään 24/7 tyyntä ole, vaikka muuta yrität uskotella. On nimittäin luonnotonta, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten ärsytystä.
Minusta tässä nyt on tärkeintä ennen kaikkea se että miten asiat muuten ovat - jos on perheessä hankalia teini-ikäisiä tai vaikka juuri rahahuolia, kiristyy kenen tahansa pinna. Mutta jos asiat ovat muuten reilassa, niin tuskin se puolison naama itsessään ärsyttää vaikka 24/7 näkisikin.
OhisAivan varmasti ärsyttää. Jokainen vähänkään pidemmässä parisuhteessa ollut sen tietää ja voi myös myöntää ääneen niin kuin terveessä parisuhteessa voi tehdä.
No ei itseäni ainakaan ärsytä ja 16v ollaan oltu naimisissa. Ehkäpä yleistäminen ei tässäkään asiassa kannata?
Luuletko oikeasti, että joku uskoo tuon :D Voit sinä itsellesi uskotella, että negatiivisia tunteita ei ole olemassa, mutta älä suotta vaivaudu muille sellaista valehtelemaan. Veikkaanpa, että et edes ole ollut noin pitkässä ihmissuhteessa koskaan.
Totta kai on negatiivisia tunteita joskus, en minä sitä väitä. Johtunee just tästä pitkästä parisuhteesta, että silloin osataan antaa toiselle tilaa. Mutta en koskaan voisi sanoa, että tousen naama ärsyttäisi tms. Päin vastoin, toinen antaa voimaa koko ajan. Ikävää, että sinun on noin vaikea kuvitella että tällaisiakin parisuhteita on 😔
Juu, juu. Prinssi ja prinsessa elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka eivätkä ikinä ärsyyntyneet mistään. Kiva satu, harmi ettei ole totta.
Kamalaa, sinun on varmasti vaikea elää kun olet noin katkera 🥺
Keskity sinä vain omaan elämääsi äläkä tee typeriä ylitulkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia kun lukee niin onneksi kummallakin on työ kodin ulkopuolella ja lapsetkin voivat käydä koulussa. Joissakin perheissä kannattaisi ehkä laittaa jo veitset piiloon.
Tämä
Aika normaalia elämää. Muutamia muutoksia tosin, eli todennäköisesti mulla vaikeuksia työllistymisessä, koska koronan takia työttömiä on paljon. Itse jäin työttömäksi viime vuoden lopulla. Miehen työhön korona vaikuttaa niin, ettei hän pääse ulkomaille työreissuille. Normaalisti hän asuu n.1/3 vuodesta ulkomailla eri maissa. Häneen tämä on vaikuttanut eniten, hän kaipaa jo matkustamista.
Kouluikäinen lapsemme on kärsinyt harrastuksen kautta, kun kisoja ja näytöksiä on peruttu, mutta positiivisena lapsena eivät nämä ole häntä suuremmin surettaneet. Päiväkoti-ikäisille lapsille elämä jatkuu samanlaisena. En mieti edes päivittäin koronaa, yritän painaa sen taka-alalle ja vaan nauttia elämästä. Saatiin näin Upea talvi, joten päivät ollaan pulkkailemassa, hiihtämässä tai luistelemassa ja iltaisin pelaillaan pelejä yhdessä tai katsellaan leffoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin suhteellisen hyvin, kunnes luin näitä "meillä on aina ihanaa" jeesustelijoiden juttuja. Pistää vihaksi tuollainen minäminä-ajattelu. Onneksi niistä pääsee eroon sulkemalla av:n.
Viimevuosi on ollut aivan kamala. Kuolemaa , sairautta ja ongelmia täynnä.
Korona ei sinänsä paljon vaikuttanut, vaikka tietenkin rikkana rokassa.
Mutta kiitos kysymästä, muuten ihan hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo kyllä koronaa havainnut missään, pelkkiä rajoitustoimia ja naamakuppikävelijöitä
sdf kirjoitti:
En oo kyllä koronaa havainnut missään, pelkkiä rajoitustoimia ja naamakuppikävelijöitä
Sama. Asun täällä "hurjassa koronakeskittymässä" nimeltä Jyväskylä, mutta en edelleenkään tunne ketään, joka olisi koronan saanut tai edes karanteeniin joutunut. Äkkiseltään ei tule mieleen edes ketään, joka olisi todistettavasti altistunut koronalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se pää alkaa hajoamaan, kun samoja kuutioita toljottaa päivät päästään vailla sosiaalisia kontakteja. Etäkouluaika oli yhtä helvettiä. Nyt sentään lapsi arkisin koulussa. Ymmärrän hyvin niitä joilla takkuaa ahtaissa tiloissa, meiilä sentään pakenemme etätöihin eri päähän taloa arkisin. Yyteet oli, sai jännittää säilyykö työpaikka. Karmea stressi siis tähän koronahommelin päälle. Kyllä, paremminkin olen voinut. Olen introvertti ja tykkään pyöriä omissa oloissani, mutta ne yksittäiser, äärimmäisen harvinaiset kerrat, kun on saanut työn ulkopuolella jonkin käytännön saneleman lyhyen kontaktin perheen ulkopuoliseen, on olo ollut pitkästä aikaa ihan toinen, lähes normaali jopa. Älkää väheksykö sosiaalisten kontaktien tärkeyttä psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä. Mielenkiinnolla odotan, minkälaista kallista laskua yhteiskunnalle nämä sosiaalisen eristämisen ihmiskokeet tulevaisuudessa tuovatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun vastaus näköjään sensuroitiin. No, uusi yritys:
Mun perhe on minä, N36v korkeakoulutettu ok-tuloinen helsinkiläinen. Saan nykyään kotona ja töissäkin kontrolloimattomia itkukohtauksia. Mun elämä on ihan tauolla rajoitusten vuoksi. Kesän yli jaksan katsoa, mutta jos ei helpota selvästi niin näen pelkkää mustaa, jossa en halua olla. I M -ajatus on pelottavalla tavalla alkanut konkretisoitua mielessä ja ajatuksissa joka päivä. Elämä jossa on vain työ ja ruokakauppa eikä mitään ilonaiheita eikä ketään jonka kanssa asioitaan jakaa on niin musta ajatus että tunnen luhistuvani sen alla. Mä olen elämässä lähtökohdat huomioiden erittäin hyvin menestynyt ja pärjännyt, olen jaksanut pitkälti yksin ilman toisten ihmisten tukea, mutta nyt alkaa voimat olla loppu.
saathansä nyt muuallekkin mennä ku ruokakauppaan.baaritkin auki 23 saakka.mee vaikka stoccalle. kuntosalit auki, tanssikoulut auki, itid auki, uutelaja nuuksi auki. mikä se asia on mikä sulta on rajoitettu??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sdf kirjoitti:
En oo kyllä koronaa havainnut missään, pelkkiä rajoitustoimia ja naamakuppikävelijöitä
Sama. Asun täällä "hurjassa koronakeskittymässä" nimeltä Jyväskylä, mutta en edelleenkään tunne ketään, joka olisi koronan saanut tai edes karanteeniin joutunut. Äkkiseltään ei tule mieleen edes ketään, joka olisi todistettavasti altistunut koronalle.
Mä tiedän teinin kautta valtavan määrän altistuneita, mutta vain yhden tiedän sairastuneen. Karanteenissa ja testissä ovat vähän väliä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia kun lukee niin onneksi kummallakin on työ kodin ulkopuolella ja lapsetkin voivat käydä koulussa. Joissakin perheissä kannattaisi ehkä laittaa jo veitset piiloon.
Onneksi uskalletaan edes täällä nostaa esiin myös ahdistus ja toivottomuus jne., joita tähän liittyy. Mediassa keskitytään vain koronapotilaisiin ja päättäjät keskittyvät uusien rajoitusten keksimiseen. Milloinkohan heräisivät siihen, että tämä koronahullus aiheuttaa sellaisia ongelmia, joiden rinnalla muutama kuollut vanhus on pikkujuttu.
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
En meinannut eläkkeellä ollessa lopettaa sosiaalista elämää ja lukittautua kotiin puolison kanssa kaksin. Siksi ei tarvitse nytkään opetella sietämään hänen naamaansa 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
Sinultako loppuu kaikki kodin ulkopuolinen elämä eläkkeen myötä? Aika hurjaa, jos niin on.
Paperi-Kalevan lukeminen alkaa olla melko nopsa kheissi nykyisin. Koronapropagandaa päivät päästytysten. Sunnuntaisin toki vainajoituneiden palstalla jumitan; muuten pelkkää silmäilyä. EI kyllä muutenkaan kovin tarkkaan tuu enää näin 37-vuotiaana tutkittua paperimediaa, kenties keskimäärin 99 prosenttia kaikesta tekstistä jääkin yleensä lukemati
Minulle ainakin ärsytys on nimenomaan negatiivinen tunne. Kiva jos sinä koet sen positiivisena. Tai enpä tiedä, onko se oikeasti kiva...