Asteittain lisääntyvä valon määrä sekoittaa elimistön, auttaako kirkasvalolamppu?

Lisääntyvä valomäärä aiheuttaa heti minulle vaikeuksia. Ymmärrän tuon pimentymisen syksyisin ja silloin ikäänkuin hitaasti valun horrokseen. Ihmisen horrostamista, hibertinaatiota tutkitaan paljon. Siperiassa tunnetaan kyliä joiden asukkaat viettävät talvensa yhteisessä turvekammissa.
Vuodelta 1886 kuvaus tuollaisesta talven vietosta on kirjassa Talvi, kertomuksia venäjältä:
Kahta kuukautta ennen talvipäivän seisausta kylä menee kammiin. Jokaisella on paikkansa ja pehkunsa mutta tila on pieni, vieri vieressä ja kylkikyljessä maataan. Jalat ovat kohti keskus kiuasta, matala kivilatomus hohkaa lämpöä ja kammiin katon aukosta purkautuvan turvesavun lomasta tuikkivat tähdet.
Aluksi elämä kammissa on vilkastakin, jutellaan, rakastellaan ja toimitellaan puhdetöitä. Aikaa myöten elämä kammissa rauhoittuu, hiljenee. Joku nuori voi käydä oravankin hakemassa, katto- ortta peittämässä tai savunkoloa laittamassa mutta enimmäkseen kammissa nukutaan. Nelikymmenentuntisiksi käyvät liikkumattoman unen hetket, joku ei nouse viikkoon ja kammiin päälle tulee paksu lumi. Nokiaukkoa ylläpidetään ja turvehehkua, viikkoihin ei ole liekillä paistettu, nukkuva väki ei syö. Nuorille tämä on lemmen aikaa ja leikkien, hangella on tuoreita jälkiä, leikkiä pidetään, hippastelua. Vanha kansa lepää kammissa ja nuoriso pitää kummun lämpinämänä, ikiaikainen tapa on keväällä kammia avatessa talven ajan nukkuneelle väelle uudet kylän kunnat eli nuotioparit esitellä.

Myös Espanjasta juuri löytyi ikivanha cro-magnon leiri missä oli viitteitä talviunen kaltaisesta hibernaatiosta. Nykytutkijat uskovat käpylisäkkeen tuottaman jonkinlaista talviunen mahdollistavaa rauhaseritettä valon poistuessa ainakin lähes kokonaan ja lämpötilan ollessa sopiva.

Masennus näyttää riippuvan valon määrän tasaisuudesta. Päiväntasaajalla jossa päivät ovat aina sama mittaisia ei masennusta esiinny läheskään samoissa mitoissa kuin napaseutujen asukkailla joilla kiireisyys sekoittaa luonnollisen talviunen tarpeen.

Jos vaikkapa karhua estetään nukkumasta talviunta täällä pohjoisessa niin karhu laihtuu, siitä tulee sanoinkuvaamattoman ärtyi en ja sille tulee yleensä kohtalokkaita sydän- ja verisuoniongelmia ja lisäksi karhu alkaa käyttäytyä epälajityypilliseati.
Sanalla sanoen jos karhua estetään nukkumasta talviunta se tulee hulluksi ja kuolee. Jännä siinä mielessä että karhuja on kaikkialla missä ihmisiäkin ja eteläisten seutujen karhujen ei tarvitse nukkua talvi-unta mutta pohjoisten samanlaisten yksilöiden täytyy. Ja tässä vain siis etelä ja pohjoinen valon määrässä erilaisia kun manneralueet keskittyy pohjoisella pallonpuoliskolle, siis täällä on mannerta lähempänä napa-aluetta.
Sama tarve ihmisellä kuin karhulla. Karhulla joku tietty yksilö voidaan vaikka tuoda perusta ruotsiin jolloin tämä tuontikarhu vaipuu talviunille mutta palatessaan peruun ei enää toista kertaa horrosta.

Osa meistä on heitä joille talviuni on luontaista ja pitkän geenikehityksen tulos!