Lue keskustelun säännöt.
Ihmisiltä on jo kadonnut luontainen kyky tunnistaa hyvä musiikki huonosta!
andytähtietiede
31.01.2021 |
jo ala-a steella pikkuvesselit kuuntelee sitä rapppipaskaa, ja sitten sama jatkuu vielä teininä ja aikuisena. enää ei tajuta edes mikä on pink floyd tai proge tai kitara. olemme lopunajassa. esim tästäkään ei moni nuori tajua etä ompas hienoa musaa, vaan rappipaskaa heti pää aamusta täyteen
Kommentit (64)
Makuasioista kiisteleminen on niin hyödytöntä puuhaa kuin olla vain voi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä kun aina aikakautensa valtavirtamusaa kuunnelleet soimaavat seuraavia sukupolvia jotka toimivat ihan samoin. Erikoista on jos 90-luvulla syntynyt kuuntelee 70-luvun progea. 70-luvulla tai sitä aiemmin syntyneen kohdalla siinä taas ei ole mitään ihmeellistä. Se musiikki on ollut tämän kulttuurissa arkipäiväinen asia. Jos siis 00-tai 10-luvulla syntynyt kuuntelee tämän päivän poppia ja pitää siitä niin sehän on täysin sama asia. Itse olen 80-luvun jälkipuoliskolla syntynyt nainen ja kyllä omassa ikäluokassani on Pink Floydia yms. bändejä kuuntelevia naisia aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin olisi kiusaus sanoa, että mitä monimutkaisempaa musiikki on, sitä parempaa se on. Mutta vaikka itse saan nautintoa Pink Floydin musiikista, joku saa nautintoa muunlaisesta.
Hyvää musiikkia on minusta se, josta joku saa iloa. Ei olla elitistejä tämän suhteen.
Valtaosa ihmisistä kuuntelee musaa vain radiosta. Kun soittoistat on sovittu llevyyhtiöide kanssa rahastusmielssä, ei suurelle yleisölle ole tarjolla vaihtoehtoja.
Ja koska itse musa ei kestä lähempää tarkastelua, rahastetaan lisää sillä, että "artistista" tehdään julkkis (yhteistyö median kanssa) , jonka elämän käänteitä, ruokavaliota, pukeutumista, parisuhdetta jne. tuupataan julkisuuteen.
Tässä hommassa musa on sivuosassa, ikään kuin välttämättömänä pahana. Siksi siihen ei edes panosteta.
Ihan vapaasti kukin kuunnelkoon ja nauttikoon juuri sellaisesta musiikista, mikä häntä itseään miellyttää. Turha kenenkään on tulla leikkimään tälläkään pelikentällä mitään besserwisseriä. Makuja on tosiaan hyvin erilaisia.
"Valtaosa ihmisistä kuuntelee musaa vain radiosta. Kun soittoistat on sovittu llevyyhtiöide kanssa rahastusmielssä, ei suurelle yleisölle ole tarjolla vaihtoehtoja."
On tuossa perää, mutta minkäs teet? Sellaisessa Suomessa elämme 2021...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi netin kautta koko musiikin valtava maailma on kumminkin tarjolla 24/7. Sieltä ainakin poimin kuunneltavakseni juuri sellaista musiikkia, josta itse pidän.
Nyt, tätä kirjoittaessani, soi tämä:
(La Traviata: Parigi, o cara)
Okei, kiitos esimerkikstäsi. Nyt käsi sydämelle, jos tuosta kappaleesta tehdään toisellainen sovitus ja mietitään kappaletta ainoastaan sävellyksen ja sanoituksen osalta, miten tuo lopulta eroaa jostain ihan tavallisesta hittirenkutuksesta. Vai onko hyvässä musiikissa ideana kieli, jota kaikki eivät sujuvasti ymmärrä ja laulutyyli, jossa sanoista ei saa kunnolla selvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kyky - jos sitä ikinä olikaan - menetettiin kylläkin jo siinä vaiheessa kun mustien orjien musiikista alettiin ottaa piirteitä populaarimusiikkiin. Sanoisin, että 1940-luvulle asti musiikki oli hyvää sekä Suomessa että kansainvälisesti.
Jazz kyllä keksittiin jo 20-luvulla.
Se vaikutteiden ottaminen orjuudessa eläneiden mustien musiikista alkoi Yhdysvalloissa kylläkin jo 1840-luvulla ns. 'blackface mistrel show' -esityksistä, joissa stereotyyppisiä mustien palvelijoiden yms. peltotyöntekijöiden rooleja esittivät musiikkinäyttämöillä ja lavoilla (aluksi) valkoihoiset amerikkalaiset .
Siis kasvot kuitenkin mustiksi sminkattuina (ehkä vielä lisääkin meikattuina jonkun haetun, halutun,kasvojen roolinmukaisen ilmeen korostamiseksi.)
Yleensä tähän tarkoitukseen käytettiin hiillytettyä korkkia ja jotain voidetta, tai rasvaa.
Näiden
'minstrel'-esitysten pohjalta (pitkälti) kehittyi ragtime-nimellä tunnettu musiikkisuunta ja siitä ja sen pohjalta kehittyi ja sai siten alkunsa joskus ensimmäisen maailmansodan jälkeen puolestaan jazz- nimellä tunnettu uusi urbaani musiikkityyli.
Se oli alunperin (kuten ragtimekin) lähinnä tanssimusiikkia.
Siitä eteenpäin se puolestaan on kokenut monen monta metamorfoosia ja muodonmuutosta ja uudistunut aina vuosikymmenittäin ja muutoksen tahti jazzissa (ja sen nykyään jo lukuisissa eri suuntauksissa ja suorastaan yhtye-ja soittajakohtaisissa persoonallisissa tyylisuunnissa ) ajan myötä muuttunut vielä sitäkin nopeammaksi.
Kantavana periaatteena läpi koko jazzin historian on ollut aina keksiä ja luoda aina jotain uutta ja taas uutta kriitikkojen ja yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja levy-yhtiöiden agenttienkin kuultavaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut, miksi jollakulla on oikeus tulla sanomaan, että se suuren yleisön kuuntelema musiikki on jollain absoluuttisella mittarilla huonompaa. Kuka on määritellyt, mikä on hyvää ja huonoa musiikkia? Eikö se ainoa pätevä mittari ole nimenomaan se, mitä ihmiset kuuntelevat, koska se kertoo ihmisten musiikkimausta eikä mistään muusta.
Ihmiset kuuntelevat sitä musiikkia, mitä tarjotaan. Eli pätevä mittari kuvaamaan ihmisten musiikkimakua päätetään levy-yhtiöiden suoltaman huonon ja mahdollisimman halvalla tuotetun tusinapaskan mukaisesti.
Ihmisiltä katoaa kyky tunnistaa hyvä musiikki, koska sitä julkaistaan liian vähän. Tehdään sitä, mikä on helppoa ja halpaa ja kun se saa soittoaikaa, se saattaa myydä. Jos ei myy, suolletaan lisää sitä samaa ja toivotaan, että se myisi.
Nykyisillä tekniikoilla kuka tahansa voi olla tähti. Koneella tehdään taustat ja autotunella saadaan laulu "taskuun" ja kas, tähti on syntynyt. Mutta hyvin usein kyseessä on yhden hitin tähti, joka ei keikalla esiinny laulutaidottomuutensa takia.
Hyvä musiikki on tunteiden tulkki. Esim. tämä biisi;
Vierailija kirjoitti:
Makuasioista kiisteleminen on niin hyödytöntä puuhaa kuin olla vain voi...
On monia koulu-, ja kuppikuntia.
Vähän niinkuin että toiset tykkää laskiaispullasta mantelitäytteellä, toiset taas hillolla.
Kumpi näistä on parempaa ?
Vastaus: se tietenkin mikä maistuu hyvältä ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut, miksi jollakulla on oikeus tulla sanomaan, että se suuren yleisön kuuntelema musiikki on jollain absoluuttisella mittarilla huonompaa. Kuka on määritellyt, mikä on hyvää ja huonoa musiikkia? Eikö se ainoa pätevä mittari ole nimenomaan se, mitä ihmiset kuuntelevat, koska se kertoo ihmisten musiikkimausta eikä mistään muusta.
Ihmiset kuuntelevat sitä musiikkia, mitä tarjotaan. Eli pätevä mittari kuvaamaan ihmisten musiikkimakua päätetään levy-yhtiöiden suoltaman huonon ja mahdollisimman halvalla tuotetun tusinapaskan mukaisesti.
Ihmisiltä katoaa kyky tunnistaa hyvä musiikki, koska sitä julkaistaan liian vähän. Tehdään sitä, mikä on helppoa ja halpaa ja kun se saa soittoaikaa, se saattaa myydä. Jos ei myy, suolletaan lisää sitä samaa ja toivotaan, että se myisi.
Nykyisillä tekniikoilla kuka tahansa voi olla tähti. Koneella tehdään taustat ja autotunella saadaan laulu "taskuun" ja kas, tähti on syntynyt. Mutta hyvin usein kyseessä on yhden hitin tähti, joka ei keikalla esiinny laulutaidottomuutensa takia.
Hyvä musiikki on tunteiden tulkki. Esim. tämä biisi;
.
En nyt ymmärrä, miten tämä eroaa esim Gary Mooresta. Ja onko tämäntyylinen musiikki ainoa tapa tuoda tunteita esiin?
Itse olen itkenyt hiljattain esimerkiksi tällaisille kappaleille.
Olen ihan mielelläni musiikista ymmärtämätön juntti, mutta kyllä nämä minussa herättävät tunteita enemmän kuin esimerkiksi tuo linkitetty oopperapätkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut, miksi jollakulla on oikeus tulla sanomaan, että se suuren yleisön kuuntelema musiikki on jollain absoluuttisella mittarilla huonompaa. Kuka on määritellyt, mikä on hyvää ja huonoa musiikkia? Eikö se ainoa pätevä mittari ole nimenomaan se, mitä ihmiset kuuntelevat, koska se kertoo ihmisten musiikkimausta eikä mistään muusta.
Ihmiset kuuntelevat sitä musiikkia, mitä tarjotaan. Eli pätevä mittari kuvaamaan ihmisten musiikkimakua päätetään levy-yhtiöiden suoltaman huonon ja mahdollisimman halvalla tuotetun tusinapaskan mukaisesti.
Ihmisiltä katoaa kyky tunnistaa hyvä musiikki, koska sitä julkaistaan liian vähän. Tehdään sitä, mikä on helppoa ja halpaa ja kun se saa soittoaikaa, se saattaa myydä. Jos ei myy, suolletaan lisää sitä samaa ja toivotaan, että se myisi.
Nykyisillä tekniikoilla kuka tahansa voi olla tähti. Koneella tehdään taustat ja autotunella saadaan laulu "taskuun" ja kas, tähti on syntynyt. Mutta hyvin usein kyseessä on yhden hitin tähti, joka ei keikalla esiinny laulutaidottomuutensa takia.
Hyvä musiikki on tunteiden tulkki. Esim. tämä biisi;
.En nyt ymmärrä, miten tämä eroaa esim Gary Mooresta. Ja onko tämäntyylinen musiikki ainoa tapa tuoda tunteita esiin?
Itse olen itkenyt hiljattain esimerkiksi tällaisille kappaleille.
Olen ihan mielelläni musiikista ymmärtämätön juntti, mutta kyllä nämä minussa herättävät tunteita enemmän kuin esimerkiksi tuo linkitetty oopperapätkä.
Kuten varmaankin huomasit en sanonut sanaakaan siitä, että joku tietyntyylinen musiikki olisi ainoa tapa tuoda tunteita esiin. Kirjoitin vain "Esim. tämä biisi." Tuo biisi ei ole oopperaa ja jos sen sellaisena koet, käy joskus oopperassa.
Kirjoitin myös tämän, "hyvä musiikki on tunteiden tulkki" ja siinä lauseessa paino on sanalla "hyvä". Jos et ymmärrä, mitä tarkoittaa lyhenne "esim.", olet lukutaidoton ja vähä-älyinen moukka, mutta tuskin sinä sellainen olet.
Tuo biisi, kuten sinunkin laittamat biisit, ovat oikeiden soittajien soittamia ja laulutaitoisten ihmisten laulamia, eli ne ovat oikeaa musiikkia, ei koneella tuotettua tusinapaskaa. Koita ymmärtää, että kyseessä oli vain esimerkki oikeasta tunteita välittävästä musiikista.
Musiikkimakuja on yhtä monta, kuin ihmisiäkin. Kukaan ei pidä kaikesta, eikä yhtä, kaikkia koskettavaa kappaletta ole olemassa. Sinun makusi on sinun omasi ja sinun tapasi esittää asiasi on tarpeettoman hyökkäävä, mutta se johtuu sinun kapeakatseisuudestasi, mikä saa sinut lukemaan sellaista, mitä viestissä ei ole. Ja kun hyökkäät asiaan, mitä viestissä ei ole, kannattaisiko sinun koittaa kehittää luetun ymmärtämisen taitoa, koska sinulla se on kovin vähäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut, miksi jollakulla on oikeus tulla sanomaan, että se suuren yleisön kuuntelema musiikki on jollain absoluuttisella mittarilla huonompaa. Kuka on määritellyt, mikä on hyvää ja huonoa musiikkia? Eikö se ainoa pätevä mittari ole nimenomaan se, mitä ihmiset kuuntelevat, koska se kertoo ihmisten musiikkimausta eikä mistään muusta.
Ihmiset kuuntelevat sitä musiikkia, mitä tarjotaan. Eli pätevä mittari kuvaamaan ihmisten musiikkimakua päätetään levy-yhtiöiden suoltaman huonon ja mahdollisimman halvalla tuotetun tusinapaskan mukaisesti.
Ihmisiltä katoaa kyky tunnistaa hyvä musiikki, koska sitä julkaistaan liian vähän. Tehdään sitä, mikä on helppoa ja halpaa ja kun se saa soittoaikaa, se saattaa myydä. Jos ei myy, suolletaan lisää sitä samaa ja toivotaan, että se myisi.
Nykyisillä tekniikoilla kuka tahansa voi olla tähti. Koneella tehdään taustat ja autotunella saadaan laulu "taskuun" ja kas, tähti on syntynyt. Mutta hyvin usein kyseessä on yhden hitin tähti, joka ei keikalla esiinny laulutaidottomuutensa takia.
Hyvä musiikki on tunteiden tulkki. Esim. tämä biisi;
.En nyt ymmärrä, miten tämä eroaa esim Gary Mooresta. Ja onko tämäntyylinen musiikki ainoa tapa tuoda tunteita esiin?
Itse olen itkenyt hiljattain esimerkiksi tällaisille kappaleille.
Olen ihan mielelläni musiikista ymmärtämätön juntti, mutta kyllä nämä minussa herättävät tunteita enemmän kuin esimerkiksi tuo linkitetty oopperapätkä.
Kuten varmaankin huomasit en sanonut sanaakaan siitä, että joku tietyntyylinen musiikki olisi ainoa tapa tuoda tunteita esiin. Kirjoitin vain "Esim. tämä biisi." Tuo biisi ei ole oopperaa ja jos sen sellaisena koet, käy joskus oopperassa.
Kirjoitin myös tämän, "hyvä musiikki on tunteiden tulkki" ja siinä lauseessa paino on sanalla "hyvä". Jos et ymmärrä, mitä tarkoittaa lyhenne "esim.", olet lukutaidoton ja vähä-älyinen moukka, mutta tuskin sinä sellainen olet.
Tuo biisi, kuten sinunkin laittamat biisit, ovat oikeiden soittajien soittamia ja laulutaitoisten ihmisten laulamia, eli ne ovat oikeaa musiikkia, ei koneella tuotettua tusinapaskaa. Koita ymmärtää, että kyseessä oli vain esimerkki oikeasta tunteita välittävästä musiikista.
Musiikkimakuja on yhtä monta, kuin ihmisiäkin. Kukaan ei pidä kaikesta, eikä yhtä, kaikkia koskettavaa kappaletta ole olemassa. Sinun makusi on sinun omasi ja sinun tapasi esittää asiasi on tarpeettoman hyökkäävä, mutta se johtuu sinun kapeakatseisuudestasi, mikä saa sinut lukemaan sellaista, mitä viestissä ei ole. Ja kun hyökkäät asiaan, mitä viestissä ei ole, kannattaisiko sinun koittaa kehittää luetun ymmärtämisen taitoa, koska sinulla se on kovin vähäinen?
Oopperalla tarkoitin tuota toista ketjuun linkitettyä kappaletta. Ja kun sanoit, että hyvä musiikki on esim tunteiden tulkki, oletin, että tunteiksi lasket ainostaan tuollaisen tietynlaisen melankolisuuden. Jos mietitään esimerkiksi näitä kevyempiä poppirenkutuksia, niin nehän kertovat vain erilaisista tunteista.
Nyt en ihan ymmärrä, millaisesta musiikista tässä nyt puhutaan, kun itse kuulet tällaisia linkittämiäni kappaleita ihan koko ajan radiostakin, mutta se on kuulemma nimenomaan sitä surkeaa kurap*skaa, jota ei voi kutsua oikeaksi musiikiksi. Siis ihan oikeiden ihmisten esittämää oikeasti soitettua musiikkia.
Kiihtyvällä tahdilla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kyky - jos sitä ikinä olikaan - menetettiin kylläkin jo siinä vaiheessa kun mustien orjien musiikista alettiin ottaa piirteitä populaarimusiikkiin. Sanoisin, että 1940-luvulle asti musiikki oli hyvää sekä Suomessa että kansainvälisesti.
Jazz kyllä keksittiin jo 20-luvulla.
Se vaikutteiden ottaminen orjuudessa eläneiden mustien musiikista alkoi Yhdysvalloissa kylläkin jo 1840-luvulla ns. 'blackface mistrel show' -esityksistä, joissa stereotyyppisiä mustien palvelijoiden yms. peltotyöntekijöiden rooleja esittivät musiikkinäyttämöillä ja lavoilla (aluksi) valkoihoiset amerikkalaiset .
Siis kasvot kuitenkin mustiksi sminkattuina (ehkä vielä lisääkin meikattuina jonkun haetun, halutun,kasvojen roolinmukaisen ilmeen korostamiseksi.)
Yleensä tähän tarkoitukseen käytettiin hiillytettyä korkkia ja jotain voidetta, tai rasvaa.
Näiden
'minstrel'-esitysten pohjalta (pitkälti) kehittyi ragtime-nimellä tunnettu musiikkisuunta ja siitä ja sen pohjalta kehittyi ja sai siten alkunsa joskus ensimmäisen maailmansodan jälkeen puolestaan jazz- nimellä tunnettu uusi urbaani musiikkityyli.
Se oli alunperin (kuten ragtimekin) lähinnä tanssimusiikkia.
Siitä eteenpäin se puolestaan on kokenut monen monta metamorfoosia ja muodonmuutosta ja uudistunut aina vuosikymmenittäin ja muutoksen tahti jazzissa (ja sen nykyään jo lukuisissa eri suuntauksissa ja suorastaan yhtye-ja soittajakohtaisissa persoonallisissa tyylisuunnissa ) ajan myötä muuttunut vielä sitäkin nopeammaksi.
Kantavana periaatteena läpi koko jazzin historian on ollut aina keksiä ja luoda aina jotain uutta ja taas uutta kriitikkojen ja yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja levy-yhtiöiden agenttienkin kuultavaksi
Totta, unohdin nuo ”black minstrel show”t. Mutta mitä ragtimeen tulee, en katso että se sopisi yllä olevan kirjoittajan luonnehdintaan siitä, kuinka populaarimusiikkiin ”otettiin piirteitä mustien orjien musiikista”. Minun nähdäkseni ragtime oli afroamerikkalaista musiikkia, johon otettiin vaikutteita eurooppalaisesta taidemusiikista.
Makukysymyksiä toki nämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikki on olemassa kuulijaansa varten. Musiikin subjektiivinen kokemus on siis ratkaisevaa.
Musiikintutkimuksessa ja kritiikissä voidaan toki tutkia ja arvottaa musiikkituotoksia vaikkapa kulttuurihistoriallisessa tai genrekonventioiden kontekstissa. Tällä voi nähdä tietynlaista kuratointiarvoa, joka voi toimia selkärankana esimerkiksi musiikkikasvatukselle tai silloin, kun ihminen haluaa laajentaa omaa musiikillista horisonttiaan ja toivoo jotain osviittaa, mistä aloittaa.
Ns. rokkipoliisiasenne taas myrkyttää elitismillään niin poliisin kuin oletetun "rikollisenkin" mielen. "Jos lapseni vain suosutuisi ennakkoluulottomasti kuuntelemaan Led Zeppeliniä, hän varmasti oppisi tykkäämään siitä enemmän kuin siitä kammottavasta EDM-säksätyksestä". Näinköhän? Sorrutko SINÄ vanhempana ja kasvattajana tällaiseen asenteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut, miksi jollakulla on oikeus tulla sanomaan, että se suuren yleisön kuuntelema musiikki on jollain absoluuttisella mittarilla huonompaa. Kuka on määritellyt, mikä on hyvää ja huonoa musiikkia? Eikö se ainoa pätevä mittari ole nimenomaan se, mitä ihmiset kuuntelevat, koska se kertoo ihmisten musiikkimausta eikä mistään muusta.
Ihmiset kuuntelevat sitä musiikkia, mitä tarjotaan. Eli pätevä mittari kuvaamaan ihmisten musiikkimakua päätetään levy-yhtiöiden suoltaman huonon ja mahdollisimman halvalla tuotetun tusinapaskan mukaisesti.
Ihmisiltä katoaa kyky tunnistaa hyvä musiikki, koska sitä julkaistaan liian vähän. Tehdään sitä, mikä on helppoa ja halpaa ja kun se saa soittoaikaa, se saattaa myydä. Jos ei myy, suolletaan lisää sitä samaa ja toivotaan, että se myisi.
Nykyisillä tekniikoilla kuka tahansa voi olla tähti. Koneella tehdään taustat ja autotunella saadaan laulu "taskuun" ja kas, tähti on syntynyt. Mutta hyvin usein kyseessä on yhden hitin tähti, joka ei keikalla esiinny laulutaidottomuutensa takia.
Hyvä musiikki on tunteiden tulkki. Esim. tämä biisi;
.En nyt ymmärrä, miten tämä eroaa esim Gary Mooresta. Ja onko tämäntyylinen musiikki ainoa tapa tuoda tunteita esiin?
Itse olen itkenyt hiljattain esimerkiksi tällaisille kappaleille.
Olen ihan mielelläni musiikista ymmärtämätön juntti, mutta kyllä nämä minussa herättävät tunteita enemmän kuin esimerkiksi tuo linkitetty oopperapätkä.
Kuten varmaankin huomasit en sanonut sanaakaan siitä, että joku tietyntyylinen musiikki olisi ainoa tapa tuoda tunteita esiin. Kirjoitin vain "Esim. tämä biisi." Tuo biisi ei ole oopperaa ja jos sen sellaisena koet, käy joskus oopperassa.
Kirjoitin myös tämän, "hyvä musiikki on tunteiden tulkki" ja siinä lauseessa paino on sanalla "hyvä". Jos et ymmärrä, mitä tarkoittaa lyhenne "esim.", olet lukutaidoton ja vähä-älyinen moukka, mutta tuskin sinä sellainen olet.
Tuo biisi, kuten sinunkin laittamat biisit, ovat oikeiden soittajien soittamia ja laulutaitoisten ihmisten laulamia, eli ne ovat oikeaa musiikkia, ei koneella tuotettua tusinapaskaa. Koita ymmärtää, että kyseessä oli vain esimerkki oikeasta tunteita välittävästä musiikista.
Musiikkimakuja on yhtä monta, kuin ihmisiäkin. Kukaan ei pidä kaikesta, eikä yhtä, kaikkia koskettavaa kappaletta ole olemassa. Sinun makusi on sinun omasi ja sinun tapasi esittää asiasi on tarpeettoman hyökkäävä, mutta se johtuu sinun kapeakatseisuudestasi, mikä saa sinut lukemaan sellaista, mitä viestissä ei ole. Ja kun hyökkäät asiaan, mitä viestissä ei ole, kannattaisiko sinun koittaa kehittää luetun ymmärtämisen taitoa, koska sinulla se on kovin vähäinen?
Oopperalla tarkoitin tuota toista ketjuun linkitettyä kappaletta. Ja kun sanoit, että hyvä musiikki on esim tunteiden tulkki, oletin, että tunteiksi lasket ainostaan tuollaisen tietynlaisen melankolisuuden. Jos mietitään esimerkiksi näitä kevyempiä poppirenkutuksia, niin nehän kertovat vain erilaisista tunteista.
Nyt en ihan ymmärrä, millaisesta musiikista tässä nyt puhutaan, kun itse kuulet tällaisia linkittämiäni kappaleita ihan koko ajan radiostakin, mutta se on kuulemma nimenomaan sitä surkeaa kurap*skaa, jota ei voi kutsua oikeaksi musiikiksi. Siis ihan oikeiden ihmisten esittämää oikeasti soitettua musiikkia.
Kirjoitin: "Tuo biisi, kuten sinunkin laittamat biisit, ovat oikeiden soittajien soittamia ja laulutaitoisten ihmisten laulamia, eli ne ovat oikeaa musiikkia, ei koneella tuotettua tusinapaskaa."
Tuosta lauseesta minun mielestäni ei löydy väitettä siitä, että sinun linkittämäsi kappaleet olisivat minkäänlaista kurapaskaa, minkä havaitsee viimeisen sivulauseen aloittavasta sanasta "ei". Pikemminkin päinvastoin, sinulla on hyvä musiikkimaku.
Kirjoitin; "Nykyisillä tekniikoilla kuka tahansa voi olla tähti. Koneella tehdään taustat ja autotunella saadaan laulu "taskuun" ja kas, tähti on syntynyt." Tuossa lainauksessa puhutaan _koneella tehdyistä taustoista_ ja sinun näytteissäsi ei sellaisia ollut.
Olisiko liikaa pyydetty, että lukisit viestini ajatuksen kanssa, koska sinä luet viestistä asioita, mitä siellä ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Musiikki on olemassa kuulijaansa varten. Musiikin subjektiivinen kokemus on siis ratkaisevaa.
Musiikintutkimuksessa ja kritiikissä voidaan toki tutkia ja arvottaa musiikkituotoksia vaikkapa kulttuurihistoriallisessa tai genrekonventioiden kontekstissa. Tällä voi nähdä tietynlaista kuratointiarvoa, joka voi toimia selkärankana esimerkiksi musiikkikasvatukselle tai silloin, kun ihminen haluaa laajentaa omaa musiikillista horisonttiaan ja toivoo jotain osviittaa, mistä aloittaa.
Ns. rokkipoliisiasenne taas myrkyttää elitismillään niin poliisin kuin oletetun "rikollisenkin" mielen. "Jos lapseni vain suosutuisi ennakkoluulottomasti kuuntelemaan Led Zeppeliniä, hän varmasti oppisi tykkäämään siitä enemmän kuin siitä kammottavasta EDM-säksätyksestä". Näinköhän? Sorrutko SINÄ vanhempana ja kasvattajana tällaiseen asenteeseen?
Eikös vanhempien velvollisuus ole opastaa lasta? Jos lasta opastaisi kuuntelemaan Led Zeppeliniä, lapsikin näkisi valon ja alkaisi kuuntelemaan hyvää musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki on olemassa kuulijaansa varten. Musiikin subjektiivinen kokemus on siis ratkaisevaa.
Musiikintutkimuksessa ja kritiikissä voidaan toki tutkia ja arvottaa musiikkituotoksia vaikkapa kulttuurihistoriallisessa tai genrekonventioiden kontekstissa. Tällä voi nähdä tietynlaista kuratointiarvoa, joka voi toimia selkärankana esimerkiksi musiikkikasvatukselle tai silloin, kun ihminen haluaa laajentaa omaa musiikillista horisonttiaan ja toivoo jotain osviittaa, mistä aloittaa.
Ns. rokkipoliisiasenne taas myrkyttää elitismillään niin poliisin kuin oletetun "rikollisenkin" mielen. "Jos lapseni vain suosutuisi ennakkoluulottomasti kuuntelemaan Led Zeppeliniä, hän varmasti oppisi tykkäämään siitä enemmän kuin siitä kammottavasta EDM-säksätyksestä". Näinköhän? Sorrutko SINÄ vanhempana ja kasvattajana tällaiseen asenteeseen?
Eikös vanhempien velvollisuus ole opastaa lasta? Jos lasta opastaisi kuuntelemaan Led Zeppeliniä, lapsikin näkisi valon ja alkaisi kuuntelemaan hyvää musiikkia.
Ongelma ei ole erilaisen musiikin kuunteluttaminen vaan juurikin tuo ennakkoasenne siitä, että "Led Zeppelin on parempaa" musiikkia (vanhemman MIELESTÄ).
Nykylapselle sähkökitara on vähän sama kuin haitari oli 70-luvulla syntyneelle. Ns. museoesine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki on olemassa kuulijaansa varten. Musiikin subjektiivinen kokemus on siis ratkaisevaa.
Musiikintutkimuksessa ja kritiikissä voidaan toki tutkia ja arvottaa musiikkituotoksia vaikkapa kulttuurihistoriallisessa tai genrekonventioiden kontekstissa. Tällä voi nähdä tietynlaista kuratointiarvoa, joka voi toimia selkärankana esimerkiksi musiikkikasvatukselle tai silloin, kun ihminen haluaa laajentaa omaa musiikillista horisonttiaan ja toivoo jotain osviittaa, mistä aloittaa.
Ns. rokkipoliisiasenne taas myrkyttää elitismillään niin poliisin kuin oletetun "rikollisenkin" mielen. "Jos lapseni vain suosutuisi ennakkoluulottomasti kuuntelemaan Led Zeppeliniä, hän varmasti oppisi tykkäämään siitä enemmän kuin siitä kammottavasta EDM-säksätyksestä". Näinköhän? Sorrutko SINÄ vanhempana ja kasvattajana tällaiseen asenteeseen?
Eikös vanhempien velvollisuus ole opastaa lasta? Jos lasta opastaisi kuuntelemaan Led Zeppeliniä, lapsikin näkisi valon ja alkaisi kuuntelemaan hyvää musiikkia.
Led Zeppelin ja hyvä musiikki eivät kyllä mahdu mitenkään samaan lauseeseen. Ihan hirveetä kuraa koko bändi.
Kotoaan se lähtee. Toisaalta klassisen musiikin voi löytää itsenäisesti aikuisenakin. Jos on älyllistä uteliaisuutta.
Tarkoitatko, että en olisi oikeasti kuullut sitä oikeasti hyvää musiikkia, vaan että tykkään vääränlaisesta musiikista? Ensimmäisenhän voit korjata nyt heti linkittämällä jotain hyvää musiikkia. Jälkimmäisessä taas on kyse siitä, että sinä tulet päättämään minun puolestani, mistä minä saan pitää ja mistä en.