Miten teillä entisillä koulukiusatuilla menee?

Menee paremmin kuin koskaan nyt kun voi valita seuransa, eikä tarvitse työkkärinkään kiusattavana olla. Työmarkkinoilta olen luonnollisesti syrjäytynyt mielenterveysongelmien vuoksi, mutta elämä on silti nyt onnellisempaa kuin ikinä.

Olen pärjännyt ihan hyvin ja onneksi en enää lukion jälkeen ole tarvinnut pahemmin kohdata kiusaajiani. Opiskelin, sain töitä ja uusia ystäviä, tapasin mieheni. Kuin monella muulla kiusatulla ihmissuhteiden luominen on minulle haastavaa, en luota ihmisiin. Nyt vasta aikuisena olen pääsemässä siitä yli ja lähemmäs keski-ikää olen sinut itseni kanssa. Aikaisemmin en kelvannut itselleni, kiusaajien sanat istuivat liian tiukassa. Viihdyn myös enemmän yksin kuin ystävien seurassa, isot seurueet ahdistaa.

Vähän erikoisena asiana pidän sitä että pari entistä kiusaajaani ovat pikkusiskoltani yrittäneet saada minusta tietoa. Sisko kuitenkin tiesi jo näistä kahdesta eikä ole onneksi muuta heille sanonut kuin että minulla menee hyvin. En kyllä ymmärrä miksi ovat minusta vielä kiinnostuneita, ilmeisesti edelleen jaksavat puhua selkäni takana, noh, en voi sille mitään ellei heillä ole muuta sisältöä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Olen pärjännyt ihan hyvin ja onneksi en enää lukion jälkeen ole tarvinnut pahemmin kohdata kiusaajiani. Opiskelin, sain töitä ja uusia ystäviä, tapasin mieheni. Kuin monella muulla kiusatulla ihmissuhteiden luominen on minulle haastavaa, en luota ihmisiin. Nyt vasta aikuisena olen pääsemässä siitä yli ja lähemmäs keski-ikää olen sinut itseni kanssa. Aikaisemmin en kelvannut itselleni, kiusaajien sanat istuivat liian tiukassa. Viihdyn myös enemmän yksin kuin ystävien seurassa, isot seurueet ahdistaa.

Vähän erikoisena asiana pidän sitä että pari entistä kiusaajaani ovat pikkusiskoltani yrittäneet saada minusta tietoa. Sisko kuitenkin tiesi jo näistä kahdesta eikä ole onneksi muuta heille sanonut kuin että minulla menee hyvin. En kyllä ymmärrä miksi ovat minusta vielä kiinnostuneita, ilmeisesti edelleen jaksavat puhua selkäni takana, noh, en voi sille mitään ellei heillä ole muuta sisältöä elämässään.

En tiedä, että oletko kotoisin pikkupaikkakunnalta, kuten minä. Ainakin omalla kohdallani nämä kiusaajat ovat jääneet asumaan sinne pikkupaikkakunnalle eivätkä ole kauheasti kouluttautuneet. Omassa tapauksessani kiusaajien ajatusmaailma tuntuu jämähtäneen sinne teini-aikaan.

Kotipaikkakunnalla käydessä tuntuu niin kuin aika ei olisi kulunut lainkaan. Kiusaajat olivat kyselleet serkultani esim. poikaystävästäni "Juhasta" (lukioaikainen eka poikaystävä) . Serkku oli ajatellut heidän kyselevän isoveljeni "Jukan" kuulumisia. Ei ollut edes tajunnut, että kenestä on kyse, kun olen seurustellut ja asunutkin muutaman muun tyypin kanssa ennen avioliittoani. Samoin nykyinen koulutus ja ammatti tuntui olevan yllätys. He ovat jotenkin jääneet pyörimään niihin pikku ympyröihin ja maailma ympärillä on muuttunut.

Vähän erikoisena asiana pidän sitä että pari entistä kiusaajaani ovat pikkusiskoltani yrittäneet saada minusta tietoa. Sisko kuitenkin tiesi jo näistä kahdesta eikä ole onneksi muuta heille sanonut kuin että minulla menee hyvin. En kyllä ymmärrä miksi ovat minusta vielä kiinnostuneita, ilmeisesti edelleen jaksavat puhua selkäni takana, noh, en voi sille mitään ellei heillä ole muuta sisältöä elämässään.

On minullekin käynyt noin että isosiskoltani urkitaan minun kuulumisiani. Erona että sisareni ei tiennyt kiusaamisestani mitään ja on noiden ihmisten kanssa ihan tuttavallisissa väleissä. En tosin usko että se häntä estäisi vaikka olisi kiusaamisestani tiennytkin. Ei silti ole kovin tatkkaa selontekoa minusta tehnyt koska itse häpeää minua, mt-eläkkeellä kun olen.

Ulkoisesti menee ihan hyvin (perhe, työpaikka, korkea koulutus ym.), mutta mulla on mt-ongelmia ja kärsin pahoista kroonisista kivuista. Työpaikalla tunnistan kiusaajat herkästi ja pyrin välttelemään heitä. Kun joudun kommunikoimaan heidän kanssaan, pilkkaan mielessäni heidän sairasta maailmankuvaansa.