Lue keskustelun säännöt.
HS Perhetausta ja yhteiskuntaluokka vaikuttaa koko ajan enemmän lasten ja nuorten koulutuksessa.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta itse aikoinaan hyvin menestyneet ja työelämässä uraa tekevät vanhemmat pitkine työpäivineen ja matkoineen saattavat havahtua jossain vaiheessa siihen, että jälkikasvu ei pärjääkään koulussa. Lukion yo-paperit b/c tasoa.
Juu, ei. Hyvin menestyneet jaksaa panostaa lapsiinsa kautta linjan, eikä he "havahdu" lukiossa enää mihinkään.
Et ilmeisesti tunne sellaisia vanhempia, joita oma ura on vienyt mennessään. Aikaa perheelle ja lapsille on rajatusti. Jostain syystä teinit mielletään itsenäisiksi yksinään pärjääjiksi.
En paljon muita tunnekaan kuin uratykkejä. He huolehtivat silti lapsistaan esimerkillisesti ja yleensä heillä on myös koulutettu tukiverkosto, joka paikkaa jokaikisessä käänteessä. Ja he ostavat myös palveluja, mm yksityistunteja. Ja kaiken pohja on tietenkin koulun valikointi, ihan jo päiväkodista lähtien. Juuri näitä vanhempia on aina kaikkien hyvien koulujen avoimet ovetkin täynnä.
Johtajat eivät yleensä ole pärjänneet hyvin koulussa ja heidän lapsensa eivät ole huippuoppilaita. Koulussa ei onneksi edelleenkään saa arvosanoja kyynärpäätaktiikalla, vaikka työelämässä tällä menestyisi. Huippuoppilaat tulevat esim. tutkijaperheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta itse aikoinaan hyvin menestyneet ja työelämässä uraa tekevät vanhemmat pitkine työpäivineen ja matkoineen saattavat havahtua jossain vaiheessa siihen, että jälkikasvu ei pärjääkään koulussa. Lukion yo-paperit b/c tasoa.
Juu, ei. Hyvin menestyneet jaksaa panostaa lapsiinsa kautta linjan, eikä he "havahdu" lukiossa enää mihinkään.
Et ilmeisesti tunne sellaisia vanhempia, joita oma ura on vienyt mennessään. Aikaa perheelle ja lapsille on rajatusti. Jostain syystä teinit mielletään itsenäisiksi yksinään pärjääjiksi.
En paljon muita tunnekaan kuin uratykkejä. He huolehtivat silti lapsistaan esimerkillisesti ja yleensä heillä on myös koulutettu tukiverkosto, joka paikkaa jokaikisessä käänteessä. Ja he ostavat myös palveluja, mm yksityistunteja. Ja kaiken pohja on tietenkin koulun valikointi, ihan jo päiväkodista lähtien. Juuri näitä vanhempia on aina kaikkien hyvien koulujen avoimet ovetkin täynnä.
Johtajat eivät yleensä ole pärjänneet hyvin koulussa ja heidän lapsensa eivät ole huippuoppilaita. Koulussa ei onneksi edelleenkään saa arvosanoja kyynärpäätaktiikalla, vaikka työelämässä tällä menestyisi. Huippuoppilaat tulevat esim. tutkijaperheistä.
Mitään tällaista sääntöä ei todellakaan ole.
Mieheni, isäni ja setäni ovat kaikki olleet kympin oppilaita ja mies on toimitusjohtaja, isä ja setä sen lisäksi neuvoksia.
Ja minä olen akateeminen yrittäjä, myös entinen kympin oppilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ilmaista olla kiinnostunut lapsensa asioista ja koulunkäynnistä, läksyistä. Kirjastokortti ei maksa mitään. Maailmassa on paljon ihmeteltävää kun vain viitsii sitä katsoa ja kuunnella lastaan, mennä välillä yhdessä vaikka lähimetsään.
Kalliimpaa se pleikan ja kännykän kanssa kasvattaminen on.Kaikki tietää tämän, mutta kerrotko vielä, miten se lapsi on syyllinen siihen, kun vanhempaa kiinnostaakin ihan muut asiat?
Opetus kuuluu koululle, ei vanhemmille. Silloin kun näin ei enää ole, on yhteiskuntana päätetty heikoimpien saavan pärjätä omillaan.
Nykyisessä yhteiskunnassamme kasvatus ja kannustaminen kouluttautumiseen kuuluvat vanhemmille. Koulussa annetaan sitten mahdollisuuksia oppia sellaisille, jotka sitä haluavat. Opetusohjelma käsittääkseni lähtee jo nyt siitä, että oppilaat asettavat itse itselleen tavoitteet, joiden mukaan opiskelevat ja oppivat, koulun rooli on tarjota tälle mahdollisuudet. Heikommissa kodeissa ajatellaan kuten sinä ja siksi niistä tulevat lapset eivät enää koulussa pärjää.
Nimenomaan.
Omat lapseni ovat kahden akateemisen kodista ja mm. oppineet lukemaan nelivuotiaina, opiskelevat valinnaiskieliä, arvosanat ovat kautta linjan kiitettäviä. Ei tarvitse meidän osaltamme siis huolehtia kiitos vain. En silti ymmärrä, miten meillä on yhteiskuntana varaa antaa ison osan ihmisistä ajelehtia jo lapsuudessa käytännössä koulutuslaitoksen ulkopuolelle. Täällä tuntuu palaavan suorastaan säätylaitoksen ilmapiiri, jossa ajatellaan lasten kuuluvan suoraan vanhempiensa kastiin, ja jos vanhemmat eivät osaansa huolehdi, on myös jälkikasvun osana hukkua mukana.
Kouluavustajien ja erityisopetusryhmien puute, isot luokkakoot, "vapaat" eli lapsen omaan osaamiseen (myös vanhemman) perustuvat opetustavat johtavat kaikki osaltaan siihen, että huonommin pärjäävät jäävät alusta lähtien helposti ilman riittävää tukea. Sitten on keskiluokan hyvä huudella yrityksen puutteesta näiden pyrkiessä työelämään olemattomilla lukutaidoillaan. Ja miten juuri mitäään osaamaton nuori aikuinen pystyy olemaan hyödyksi? Työvoimapula ei ilmeisesti ole vielä kovin paha, kun voidaan ajatella että jos koti ei auta eteenpäin, ei tarvitsekaan osata.
Näillä näkymin pisa-tulokset eivät ole paranemassa kovinkaan pian. On tietysti helppoa syyttää niitä laiskoja vanhempia, mutta sellaisen kotiin syntynyttä tämä ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta itse aikoinaan hyvin menestyneet ja työelämässä uraa tekevät vanhemmat pitkine työpäivineen ja matkoineen saattavat havahtua jossain vaiheessa siihen, että jälkikasvu ei pärjääkään koulussa. Lukion yo-paperit b/c tasoa.
Juu, ei. Hyvin menestyneet jaksaa panostaa lapsiinsa kautta linjan, eikä he "havahdu" lukiossa enää mihinkään.
Et ilmeisesti tunne sellaisia vanhempia, joita oma ura on vienyt mennessään. Aikaa perheelle ja lapsille on rajatusti. Jostain syystä teinit mielletään itsenäisiksi yksinään pärjääjiksi.
En paljon muita tunnekaan kuin uratykkejä. He huolehtivat silti lapsistaan esimerkillisesti ja yleensä heillä on myös koulutettu tukiverkosto, joka paikkaa jokaikisessä käänteessä. Ja he ostavat myös palveluja, mm yksityistunteja. Ja kaiken pohja on tietenkin koulun valikointi, ihan jo päiväkodista lähtien. Juuri näitä vanhempia on aina kaikkien hyvien koulujen avoimet ovetkin täynnä.
Johtajat eivät yleensä ole pärjänneet hyvin koulussa ja heidän lapsensa eivät ole huippuoppilaita. Koulussa ei onneksi edelleenkään saa arvosanoja kyynärpäätaktiikalla, vaikka työelämässä tällä menestyisi. Huippuoppilaat tulevat esim. tutkijaperheistä.
Urbaanilegenda. Miksi ihmeessä hyvin pärjäävä ihminen muka pärjäisi heikommin kuin heikosti pärjäävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhänä ja toistuvaistyöttömänä tuplamaisterina en ole ihan varma, onko se hyvä juttu, jos lapseni suuntautuvat minun takiani akateemisiin pyrintöihin. Toisaalta, uskoisin olevani varoittava esimerkki, ja he ymmärtävät valita aikanaan minua viisaammin. :)
Toki ymmärrät, että akateemisella puolellakin on laaja valikoima opiskelumahdollisuuksia, joista myös työllistyy.
Ongelma vain se, että niihin työllistävämpiin on vaikea päästä. Esim. psykologia ja lääkis on noita, joihin pääsee sisään joku 3% eikä kaikilla ole varakkaita vanhempia, jotka kustantaisivat opiskelun ulkomailla.
Löytyy myös hyvin työllistäviä aloja, joille on helppo päästä. Teknillisiin yliopistoihin (ainakin osalle linjoista) on todella helppo päästä sisään, mutta silti alan työllisyystilanne on oikein hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta itse aikoinaan hyvin menestyneet ja työelämässä uraa tekevät vanhemmat pitkine työpäivineen ja matkoineen saattavat havahtua jossain vaiheessa siihen, että jälkikasvu ei pärjääkään koulussa. Lukion yo-paperit b/c tasoa.
Juu, ei. Hyvin menestyneet jaksaa panostaa lapsiinsa kautta linjan, eikä he "havahdu" lukiossa enää mihinkään.
Et ilmeisesti tunne sellaisia vanhempia, joita oma ura on vienyt mennessään. Aikaa perheelle ja lapsille on rajatusti. Jostain syystä teinit mielletään itsenäisiksi yksinään pärjääjiksi.
En paljon muita tunnekaan kuin uratykkejä. He huolehtivat silti lapsistaan esimerkillisesti ja yleensä heillä on myös koulutettu tukiverkosto, joka paikkaa jokaikisessä käänteessä. Ja he ostavat myös palveluja, mm yksityistunteja. Ja kaiken pohja on tietenkin koulun valikointi, ihan jo päiväkodista lähtien. Juuri näitä vanhempia on aina kaikkien hyvien koulujen avoimet ovetkin täynnä.
Johtajat eivät yleensä ole pärjänneet hyvin koulussa ja heidän lapsensa eivät ole huippuoppilaita. Koulussa ei onneksi edelleenkään saa arvosanoja kyynärpäätaktiikalla, vaikka työelämässä tällä menestyisi. Huippuoppilaat tulevat esim. tutkijaperheistä.
Urbaanilegenda. Miksi ihmeessä hyvin pärjäävä ihminen muka pärjäisi heikommin kuin heikosti pärjäävä?
On kyse siitä mitä ominaisuuksia johtajalta haetaan. Puolisoni oli ison kansainvälisen yrityksen sisäisessä johtajakoulutuksessa. Siellä testattiin ja haastateltiin koulutuksessa oleva ja hänen tiiminsä. Näiden tulosten perusteella koulutettava profiloitiin ja puoliso sai korkeat innovatiivisuuspisteet. Kurssin vetäjä totesi, ettei ole aikaisemmin nähnyt tällaisia pisteitä tällä tasolla.
Osa johtajista on sellaisia, että yrityksen kehitys tapahtuu lähinnä ulkoa ostettujen konsulttien avulla. Omat ja lähipiirin ideat lähellä nollaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta itse aikoinaan hyvin menestyneet ja työelämässä uraa tekevät vanhemmat pitkine työpäivineen ja matkoineen saattavat havahtua jossain vaiheessa siihen, että jälkikasvu ei pärjääkään koulussa. Lukion yo-paperit b/c tasoa.
Juu, ei. Hyvin menestyneet jaksaa panostaa lapsiinsa kautta linjan, eikä he "havahdu" lukiossa enää mihinkään.
Et ilmeisesti tunne sellaisia vanhempia, joita oma ura on vienyt mennessään. Aikaa perheelle ja lapsille on rajatusti. Jostain syystä teinit mielletään itsenäisiksi yksinään pärjääjiksi.
En paljon muita tunnekaan kuin uratykkejä. He huolehtivat silti lapsistaan esimerkillisesti ja yleensä heillä on myös koulutettu tukiverkosto, joka paikkaa jokaikisessä käänteessä. Ja he ostavat myös palveluja, mm yksityistunteja. Ja kaiken pohja on tietenkin koulun valikointi, ihan jo päiväkodista lähtien. Juuri näitä vanhempia on aina kaikkien hyvien koulujen avoimet ovetkin täynnä.
Johtajat eivät yleensä ole pärjänneet hyvin koulussa ja heidän lapsensa eivät ole huippuoppilaita. Koulussa ei onneksi edelleenkään saa arvosanoja kyynärpäätaktiikalla, vaikka työelämässä tällä menestyisi. Huippuoppilaat tulevat esim. tutkijaperheistä.
Urbaanilegenda. Miksi ihmeessä hyvin pärjäävä ihminen muka pärjäisi heikommin kuin heikosti pärjäävä?
On kyse siitä mitä ominaisuuksia johtajalta haetaan. Puolisoni oli ison kansainvälisen yrityksen sisäisessä johtajakoulutuksessa. Siellä testattiin ja haastateltiin koulutuksessa oleva ja hänen tiiminsä. Näiden tulosten perusteella koulutettava profiloitiin ja puoliso sai korkeat innovatiivisuuspisteet. Kurssin vetäjä totesi, ettei ole aikaisemmin nähnyt tällaisia pisteitä tällä tasolla.
Osa johtajista on sellaisia, että yrityksen kehitys tapahtuu lähinnä ulkoa ostettujen konsulttien avulla. Omat ja lähipiirin ideat lähellä nollaa.
Ja nää huonot johtajat on siis tutkitudti entisiä kympin oppilaita? Vai onko he vain miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhänä ja toistuvaistyöttömänä tuplamaisterina en ole ihan varma, onko se hyvä juttu, jos lapseni suuntautuvat minun takiani akateemisiin pyrintöihin. Toisaalta, uskoisin olevani varoittava esimerkki, ja he ymmärtävät valita aikanaan minua viisaammin. :)
Toki ymmärrät, että akateemisella puolellakin on laaja valikoima opiskelumahdollisuuksia, joista myös työllistyy.
Ongelma vain se, että niihin työllistävämpiin on vaikea päästä. Esim. psykologia ja lääkis on noita, joihin pääsee sisään joku 3% eikä kaikilla ole varakkaita vanhempia, jotka kustantaisivat opiskelun ulkomailla.
Löytyy myös hyvin työllistäviä aloja, joille on helppo päästä. Teknillisiin yliopistoihin (ainakin osalle linjoista) on todella helppo päästä sisään, mutta silti alan työllisyystilanne on oikein hyvä.
Sieltä taas ei pääse helposti pois, jos ei ole mitään osaamista matemaattisista aineista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta itse aikoinaan hyvin menestyneet ja työelämässä uraa tekevät vanhemmat pitkine työpäivineen ja matkoineen saattavat havahtua jossain vaiheessa siihen, että jälkikasvu ei pärjääkään koulussa. Lukion yo-paperit b/c tasoa.
Juu, ei. Hyvin menestyneet jaksaa panostaa lapsiinsa kautta linjan, eikä he "havahdu" lukiossa enää mihinkään.
Et ilmeisesti tunne sellaisia vanhempia, joita oma ura on vienyt mennessään. Aikaa perheelle ja lapsille on rajatusti. Jostain syystä teinit mielletään itsenäisiksi yksinään pärjääjiksi.
En paljon muita tunnekaan kuin uratykkejä. He huolehtivat silti lapsistaan esimerkillisesti ja yleensä heillä on myös koulutettu tukiverkosto, joka paikkaa jokaikisessä käänteessä. Ja he ostavat myös palveluja, mm yksityistunteja. Ja kaiken pohja on tietenkin koulun valikointi, ihan jo päiväkodista lähtien. Juuri näitä vanhempia on aina kaikkien hyvien koulujen avoimet ovetkin täynnä.
Johtajat eivät yleensä ole pärjänneet hyvin koulussa ja heidän lapsensa eivät ole huippuoppilaita. Koulussa ei onneksi edelleenkään saa arvosanoja kyynärpäätaktiikalla, vaikka työelämässä tällä menestyisi. Huippuoppilaat tulevat esim. tutkijaperheistä.
Urbaanilegenda. Miksi ihmeessä hyvin pärjäävä ihminen muka pärjäisi heikommin kuin heikosti pärjäävä?
Kautta aikojen esim. ministereiden koulutodistukset ovat olleet kovin valaisevia 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta itse aikoinaan hyvin menestyneet ja työelämässä uraa tekevät vanhemmat pitkine työpäivineen ja matkoineen saattavat havahtua jossain vaiheessa siihen, että jälkikasvu ei pärjääkään koulussa. Lukion yo-paperit b/c tasoa.
Juu, ei. Hyvin menestyneet jaksaa panostaa lapsiinsa kautta linjan, eikä he "havahdu" lukiossa enää mihinkään.
Et ilmeisesti tunne sellaisia vanhempia, joita oma ura on vienyt mennessään. Aikaa perheelle ja lapsille on rajatusti. Jostain syystä teinit mielletään itsenäisiksi yksinään pärjääjiksi.
En paljon muita tunnekaan kuin uratykkejä. He huolehtivat silti lapsistaan esimerkillisesti ja yleensä heillä on myös koulutettu tukiverkosto, joka paikkaa jokaikisessä käänteessä. Ja he ostavat myös palveluja, mm yksityistunteja. Ja kaiken pohja on tietenkin koulun valikointi, ihan jo päiväkodista lähtien. Juuri näitä vanhempia on aina kaikkien hyvien koulujen avoimet ovetkin täynnä.
Johtajat eivät yleensä ole pärjänneet hyvin koulussa ja heidän lapsensa eivät ole huippuoppilaita. Koulussa ei onneksi edelleenkään saa arvosanoja kyynärpäätaktiikalla, vaikka työelämässä tällä menestyisi. Huippuoppilaat tulevat esim. tutkijaperheistä.
Urbaanilegenda. Miksi ihmeessä hyvin pärjäävä ihminen muka pärjäisi heikommin kuin heikosti pärjäävä?
Kautta aikojen esim. ministereiden koulutodistukset ovat olleet kovin valaisevia 🙄
Ministeri ei ole johtaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä vaiheessa nuoren elämää sillä kaveripiirillä on paljon suurempi vaikutus kun niillä vanhemmilla Siispä kannattaa oikeasti miettiä millaiselle alueelle asettuu asumaan ja millaiseen kouluun lapsensa laittaa. Jos suurin osa nuoren kavereista ovat opintoihinsa vakavasti suhtautuvia ja panostavia niin todennäköisyys sille että myös se oma nuori panostaa opintoihinsa kasvaa.
Mä näen, että yhtä suuri merkitys on harrastuksilla. Jos olet 5 kertaa viikossa harkkaavassa käsipallojoukkueessa, se vapaa-ajan kaveripiiri tulee sieltä. Lapset tulevat eri puolilta kaupunkia. Yhtein tavoite, yhteiset intressit ja usein myös halu pyrkiä eteenpäin. Ryhmä pitää jäsenensä kaidalla polulla.
Miksi kaveripiiri tulisi juuri käsipallojoukkueesta? Jos on viikossa 30 tuntia koulussa koulukavereiden kanssa ja 7,5 tuntia käsipalloharjoituksissa, niin eikö ole todennäköisempää että parhaat kaverit tulee koulusta? Niiden kanssa kun vietetään enemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta itse aikoinaan hyvin menestyneet ja työelämässä uraa tekevät vanhemmat pitkine työpäivineen ja matkoineen saattavat havahtua jossain vaiheessa siihen, että jälkikasvu ei pärjääkään koulussa. Lukion yo-paperit b/c tasoa.
Juu, ei. Hyvin menestyneet jaksaa panostaa lapsiinsa kautta linjan, eikä he "havahdu" lukiossa enää mihinkään.
Et ilmeisesti tunne sellaisia vanhempia, joita oma ura on vienyt mennessään. Aikaa perheelle ja lapsille on rajatusti. Jostain syystä teinit mielletään itsenäisiksi yksinään pärjääjiksi.
En paljon muita tunnekaan kuin uratykkejä. He huolehtivat silti lapsistaan esimerkillisesti ja yleensä heillä on myös koulutettu tukiverkosto, joka paikkaa jokaikisessä käänteessä. Ja he ostavat myös palveluja, mm yksityistunteja. Ja kaiken pohja on tietenkin koulun valikointi, ihan jo päiväkodista lähtien. Juuri näitä vanhempia on aina kaikkien hyvien koulujen avoimet ovetkin täynnä.
Johtajat eivät yleensä ole pärjänneet hyvin koulussa ja heidän lapsensa eivät ole huippuoppilaita. Koulussa ei onneksi edelleenkään saa arvosanoja kyynärpäätaktiikalla, vaikka työelämässä tällä menestyisi. Huippuoppilaat tulevat esim. tutkijaperheistä.
Urbaanilegenda. Miksi ihmeessä hyvin pärjäävä ihminen muka pärjäisi heikommin kuin heikosti pärjäävä?
Kautta aikojen esim. ministereiden koulutodistukset ovat olleet kovin valaisevia 🙄
He eivät ole johtajia.
Jos taas katsot presidenttejä niin suurin osa on koulumenestyjiä ja korkealle kouluttautuneita.
Mannerheim ainoa kouluhäirikkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulushoppailua on jo ollut pitkään. Eli rikkaat muuttavat hyvien koulujen alueille. Ja jos on pätäkkää niin nuorelle on helppo maksaa preppauskursseja niin pääsykokeisiin kuin ylppäreihin. Mutta tietysti perheen suhteella opiskeluun on suurin vaikutus. Jos hyvistä arvosanoista heitetään vitsiä niin ei se kannusta opiskelemaan.
Ei ne preppauskurssit ole ainoa asia. Koulutettu vanhempi on laittanut lapsensa jo pienempänä yksityiseen kielipäiväkotiin, jossa tämä on oppinut kaksikieliseksi. Peruskoulussa otettu A -kieleksi joku muu kuin egnlanti ja päästy parempiin ryhmiin. Lukiossa varmuuden vuoksi puhuttu, että kannattaa ottaa pitkä kemia, jos vaikka myöhemmin haluaa lääkikseen.
Me teimme juuri näin, ja niin teki myös moni korkeasti koulutettu (=yliopisto) tuttavamme. Tämä on sivistynyt tapa saada lapsi melko homogeeniseen ryhmään muiden sellaisten oppilaiden kanssa, joita myös kannustetaan kotona pärjäämään koulussa. Samalla lapsi tosiaan on oppinut monikieliseksi. Nyt harkitsemme siirtoa luonnontiedepainotteiseen kouluun, koska lapsi on niin kiinnostunut luonnontieteistä ja haluaisi edetä niissä paljon nopeammin kuin perusopetuksessa edetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen koulutusjärjestelmä on rajussa pudotuksessa. Ideologisesti tehdyt opetussuunnitelmauudistukset, lukion digiloikka (esim. matematiikassa, jossa tietokoneiden käyttö todellakin häiritsee ajattelua ja keskittymistä) ja perusasioiden opettelun tärkeyden vähättely jopa jo alakoulussa, on kääntänyt oppimistulokset selvään laskuun.
Tieto- ja vieatintätekniikasta olisi pitänyt tehdä oma oppiaine, jonka sisällöt olisi mietitty tarkasti. Nyt kouluissa tvt-taitoina opitaan vain käyttämään erilaisia palveluja ja nopeasti vanhentuvia ohjelmistoja. Harmittaa lasten ja nuorten puolesta!
Lukion matikan ope
Tämä on totta. Ja nyt viimeisimpänä neronleimauksena maksuttomat oppimateriaalit toisella asteella. Rahaa niihin materiaaleihin on varattu pari sataa per oppilas per vuosi, eli käytännössä mitään materiaaleja ei sitten ole.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs on koulushoppailijoiden asenne kympin oppilaisiin niissä lähiöiden kouluissa? Sieltäkin ponnistetaan yliopistoon.
Lähiöissä on hyviä kouluja. Esim. Etis on Suomen parhaimmistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs on koulushoppailijoiden asenne kympin oppilaisiin niissä lähiöiden kouluissa? Sieltäkin ponnistetaan yliopistoon.
Lähiöissä on hyviä kouluja. Esim. Etis on Suomen parhaimmistoa.
Ei kai Etiksen ympäristöä minään lähiönä pidetä? Sehän on kalliilla hyvämaineisella alueella.
Kyllä lähiöissäkin on hyviä kouluja. Mm OYK ja KSYK ja PHYK ja SYK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen koulutusjärjestelmä on rajussa pudotuksessa. Ideologisesti tehdyt opetussuunnitelmauudistukset, lukion digiloikka (esim. matematiikassa, jossa tietokoneiden käyttö todellakin häiritsee ajattelua ja keskittymistä) ja perusasioiden opettelun tärkeyden vähättely jopa jo alakoulussa, on kääntänyt oppimistulokset selvään laskuun.
Tieto- ja vieatintätekniikasta olisi pitänyt tehdä oma oppiaine, jonka sisällöt olisi mietitty tarkasti. Nyt kouluissa tvt-taitoina opitaan vain käyttämään erilaisia palveluja ja nopeasti vanhentuvia ohjelmistoja. Harmittaa lasten ja nuorten puolesta!
Lukion matikan ope
Tämä on totta. Ja nyt viimeisimpänä neronleimauksena maksuttomat oppimateriaalit toisella asteella. Rahaa niihin materiaaleihin on varattu pari sataa per oppilas per vuosi, eli käytännössä mitään materiaaleja ei sitten ole.
Ja käytännössä varakkaat ostaa lapsilleen ne kirjat itse. Mitenköhän se koulun läppäri? Kerätäänkö nekin loma-ajoiksi pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs on koulushoppailijoiden asenne kympin oppilaisiin niissä lähiöiden kouluissa? Sieltäkin ponnistetaan yliopistoon.
Lähiöissä on hyviä kouluja. Esim. Etis on Suomen parhaimmistoa.
Ei kai Etiksen ympäristöä minään lähiönä pidetä? Sehän on kalliilla hyvämaineisella alueella.
Mikä muu Tapiola olisi kuin Helsingin lähiö?
Esseevastauksia kyllä nimenomaan harjoitellaan ysillä. Ne tuli meilläkin kuopuksella kuukausi sen jälkeen kun yyhoo niitä vaati. Kuopuksen koulun rehtori on uusi ja hänen laatimnsa lukujärjestykset ovat järjettömiä.
Helsingissä on kuule joissakin kouluissa tehtäväkirjat omia, joissakin ei. Siitä teki Hesari tutkimuksen muutama vuosi sitten. Helsingissä siis eri kouluissa ollaan jo eriarvoisia. Yleensä ne tekstikirjat kiertää, mutta tehtäväkirjan saa omiksi.
T äiti ja yläkoulun ja lukion aineenope