Lue keskustelun säännöt.
Mies pakottaa aborttiin!
Avuntarpeessa
29.01.2021 |
Auttakaa nyt hyvät ihmiset kun olen aivan hukassa enkä tiedä mitä teen kun olen niin epätoivoinen!
Kerron tähän alkuun hieman taustojani.
Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta joiden isästä erosin muutamia vuosia sitten. Tämän jälkeen on elämässäni tapahtunut suuria muutoksia ja vaikeuksia joista olen kuitenkin kuin ihmeen kautta selvinnyt hengissä.
Vuosi sitten ajauduin parisuhteeseen miehen kanssa joka on minua huomattavasti vanhempi. Hänellä ei ole itsellään lapsia ja viimeisestä parisuhteesta ennen minua oli kulunut kymmenisen vuotta.
Tunsin koko suhteen ajan olevani jotenkin sellaisessa asemassa ettei minua arvosteta eikä kunnioiteta siitäkin huolimatta kerjäsin häneltä rakkautta niin paljon että aloin unohtaa oman itseni ja tein kaiken hänen tavallaan eli sopeuduin sellaiseen joka oli tavallaan arvojeni vastaista.
Sain sitten yllättäen tietää olevani raskaana, se ei todellakaan ollut suunnitelmissamme mutta halusin uskoa että tämä lapsi on tarkoitettu elämäämme. Kun sitten kerroin miehelle asiasta, alkoi hän huutaa ja kiroilla a raivota. Olin jo lähes varma että kohta tulee nyrkistä. Hän alkoi huutaa minulle että olen hullu ja minun on tehtävä abortti eikä asiasta tarvitse sen enempää keskustella. Olin ivan järkyttynyt.
Istuin yöllä yksin keittiössä ja toivoin vain että hän olisi pyytänyt minut vierelleen ja pyytänyt anteeksi. Mutta hän heittikin minut asunnostaan ulos pakkaseen ja sanoi ettei tarvitse ottaa yhteyttä ja hoida asia kuntoon.
En osannut ihan tällaista odottaa vaikka tottapuhuen onhan merkkejä näistä hänen piirteistään näkynyt riidoissamme aiemminkin mutta ei näin voimakkaina.
Nyt en sitten ole ottanut häneen yhteyttä ollenkaan ja olen viettänyt yöni matkustajakodissa. Pakko kai alkaa katselemaan omaa kämppää jostakin. En haluaisi tehdä aborttia. Ikääkin on sen verran jo että saattaa olla viimeinen mahdollisuus tulla vielä kerran äidiksi ja koko aborttiasia sotii arvojani vastaan.
Miten mies voi syttääpelkästään minua tapahtuneesta? Hänhän on aivan yhtä syyllinen asiaan kuin minäkin! Olen sen verran empaattinen että ymmärrän ja aistin hänen jotenkin pelkäävän sitoutumista ja vakiintumista ja pelkään että jos hän tulee ovelle ja sanoo oikeat sanat, hän saa minut vajoamaan jalkojensa juureen ja alan syyllistää itseäni. Sanokaa nt mitä minä teen? Olen epätoivoinen ja koko maailmani on päälaellaan enkä tiedä mitä teen! Minulla ei ole täällä edes tuttja saati ystäviä...Ainoat läheiseni ovat lapseni.
Kommentit (94)
Mitä ikinä teetkään, älä palaa kyseisen miehen luo.
Se, teetkö abortin tai muutatko muualle, on ihan omia päätöksiäsi. Voithan samalta paikkakunnaltakin etsiä uusia ystäviä? Toki mieti, voiko tulla hankaluuksia miehen kanssa, jos jäät samalle paikkakunnalle ja saa tietää, ettet tehnyt aborttia. Voit kuitenkin hyvin tehdä hänelle selväksi, että hänellä ei ole lapsesta mitään vastuuta, eikä tule olemaan virallisesti isä, joten hän voi jatkaa elämäänsä ihan kuten ennenkin.
Miettisin myös taloudellista puolta. Uskotko, että pääset takaisin työelämään, jos sinulla on pieni lapsi? Jos et usko, vastaako se tulevaisuus, jonka pystyt lapselle tarjoamaan, sitä jonka haluat hänelle tarjota?
Jos päätät pitää lapsen, sinuna hankkisin mahdollisimman edullisen asunnon (lapsenkin kanssa riittää hyvin pieni aika pitkään) ja yrittäisin löytää mitä tahansa töitä ja pitäisin tiukkaa säästökuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettisin niin, että haluaisinko lapselleni psykopaatin geenit. Jos saat pojan hän heittää sinut ulos kodistasi kun täyttää 15 v.
Vierailija kirjoitti:
Kerron mitä teet:
1. Jätä kusipää miehen ja etsit oman asunnon
2. Pidät lapsen, jos haluat sen pitää.
3 ja valmistaudut totaali-yh elämään siellä matkustajakodissa sen käytännössä isättömän lapsen kanssa. Ja 12 vuoden päästä otat paskat niskaan siltä lapselta, miksi isää ei ole ja koskaan ei saa mitään kivaa, vaan aina kirppisvaatteita ja vanhimman kännykkän mitä mistään löytyy.
Onko sulla henkisiä, taloudellisia ja fyysisiä voimavaroja lapseen? seuraavat 20v? Kahden teinin vanhempana luulisin että tiedät, että eivät ihan pyhällä hengellä nuo lapset elä. Ja vissiin nykyiset lapset hoitaa isänsä, tämän tulokkaan kohdalla niin ei tule käymään.
Vierailija kirjoitti:
Toki miehellä on oikeus mielipiteeseensä mutta ei hä mitenkään tue minua heittämällä minut ulos asunnostaan! Ja toisekseen sanoinkin häneöle että asia on yhteinen eikä vain hänen tai minun.
En ole tällä hetkellä työelämässä. Tarkoitukseni oli suorittaa opintoniloppuun tämän vuoden aikana mutta nyt tuntuu menevän koko elämä uusiksi.
Onko minun vaihdettava paikkakuntaa ja otettava salainen osoite ja aloitettava elämä ihan kokonaan alusta jälleen kerran? Minulla ei ole minkäänlaista tukiverkostoa täällä eikä tuttuja mutta ehkäpä jossakin muualla voisi tutustua ihan uusiin ihmisiin. Jos saisi vaikkapa töitä toiselta paikkakunnalta ja ehtisi työskennellä vielä ennen synnytystä?
Vaikeus tulee tässä tietysti siinä että miten sitten järjestän isompien lasteni tapaamiset kun vuoroviikot on toimineet niin hienosti. Vanhempi lapsista aloittaa lukion syksyllä ja peruskoulua nuoremmallakin enää vuosi jäljellä.
ap
Hänellä on täysoikeus valita ketä hänen kodissaan asuu ja sinä olet jo iso tyttö ja olet vastuussa itse itsestäsi.
Ensi sijaisesti pitää ottaa huomioon jo ne olemassa olevat lapset. Ei heitä ainakaa voi repiä toiselle paikkakunnalle. Ja miten sinä edes selviät heidän kaikkien elatuksessa?
Lemppaisin miehen ja pitäisin lapsen, eikä mitään yhteyttä enää tuollaiseen sekopäähän. Ja ehdottomasti sen jälkeen terapiaan selvittelemään omia ajatuksia ja rakentamaan omaa itsetuntoa, ettei enää ikinä kelpuuta alistavaa miestä. Hyvinvoiva ja tasapainoinen äiti on lapselle parempi kuin se, että elateiden takia joutuu olemaan tekemisissä tuollaisen isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hirveää minkälaisiin tilanteisiin vie munantarve kun ei ole mitään itsesuojeluvaistoa. Olen aborttia vastaan paitsi erityistilanteissa eli jos äiti on esim. kykenemätön pitämään huolta itsestään, on väkivaltakin mukana kuvioissa. Mielestäni et ole kyvykäs äidiksi, mielenterveys ja muu elämänhallinta on mitä ilmeisimmin vähän hukassa, lapsi tarvitsee paljon muutakin kuin ruokaa ja vaatteet. Ovatko edelliset lapsesi huostaanotettuina, hiukan tuntuu siltä. Hae lähestymiskieltoa miehelle, tee abortti äläkä hankkiudu enää miessuhteisiin heppoisin perustein.
Ihneellistä loukkaavaa ja epäempaattista p*skaa ap:lle, joka on muutenkin herkässä tilanteessa. Ap vaikuttaa enemmänkin vastuulliselta ihmiseltä. Ei kannata tehdä aborttia ap:n tilanteessa todellakaan.
P*skan kääriminen lahjapaperiin ei auta mitään, raadollinen todellisuus on se mistä kirjoitin. Jokainen tietänee jostain yhteyksistä naisia, joille tuntuu kertyvän luonnevikaisia miehiä aina uudelleen ja uudelleen. Mielestäni on parempi, että kyseisen kaltaiset näennäisen aikuiset ihmiset rypevät tilanteessaan ilman, että sotkevat lapsia siihen mukaan. Nämä lapset ovat sitten myöhemmin hyvin usein juuri niitä joilla on pakko olla sossun kautta tukiperhettä, huostaanottoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa
Olen jo miettinyt tuota elatusasiaa ja ehkä parempi onkin ettei hän koskaan tunnusta isyyttään, jotenkin uskon että siitä saattaa seurata vaikeuksia tulevaisuudessa..
Mutta olenko itsekäs jos kasvatan isättömän lapsen??
Omat lapseni ovat vuoroviikoin minulla ja isällään ja tämä viikko on heillä on isänsä luona.
MIssä? Eihän sulla ole, eikä ole ollutkaan, mitään kämppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat lapsen. Oma elämänhallinta hukassa ja pakotat toisen isän rooliin.
Abortti!
Vanhemmat lapset vuoroviikoin sinulla ja isällään , mutta sinulla ei ole omaa kotia? Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin abortin. Tuommoseen tilanteeseen ei kannata tehdä lasta. Lopunikää joutuu kärsimään teidän huonoista väleistä.
Nämä ap:n kaltaiset naiset, vaikka juuri tämä tarina ei olisikaan 100% totta, ovat naisia jotka kulkevat yhdeltä huonolta mieheltä toiselle. Miehen vaihto toiseen ei auta mitään, sterilointi auttaa siinä mielessä, että lapset eivät joudu kärsimään äitinsä heikkoudesta ja ongelmista.
Samoin tuo, että lapsia veivataan kerran viikossa viikoksi toiseen paikkaan asumaan, juuri kukaan aikuinenkaan ei suostuisi tuollaiseen, mutta lapsia sopii pallotella.
Sellaiset 1930-luvun Aatu-vibat sieltä. Nainenhan kaltaistesi mielestä voi olla vain neitsytnainen tai h*o ra ja eronneet naiset ovat vapaata riistaa kiusaamiselle. Samat ihmiset eivät kyseenalaista miesten irtosuhteita lainkaan.
Sääliksi käy syntymätöntä lasta. Umpitorvelot vanhemmat joilla ei mitään käsitystä elämästä. Sikäli mikäli tämä kirjoitus on totta, niin tee se abortti, ennen kuin tietyt viikot tulee täyteen. Ei susta ole kasvattajaksi kun et pysty itsestäsikään huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa
Olen jo miettinyt tuota elatusasiaa ja ehkä parempi onkin ettei hän koskaan tunnusta isyyttään, jotenkin uskon että siitä saattaa seurata vaikeuksia tulevaisuudessa..
Mutta olenko itsekäs jos kasvatan isättömän lapsen??
Omat lapseni ovat vuoroviikoin minulla ja isällään ja tämä viikko on heillä on isänsä luona.
MIssä? Eihän sulla ole, eikä ole ollutkaan, mitään kämppää.
Kiitos "neiti Marple":-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla käsialalla päivä päivältä paskempia ja ilmiselviä provoja.
Ihan hauskaa ajanviettettähän tämä on ollut. Ei kaikkien tarinoiden tarvitse totta olla kunhan vaan vaahtopallot pöksyssä pääsee julistamaan sitä oman pään pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia.
Ja ihanaa miten naiset on rinta rinnan aloittajan puollella. Harmi vaan että lapset unohtuu. Mutta naisella on oikeus sortaa lapsiaan ihan rauhassa kenenkään yleensä siihen puutumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kenelläkään ole oikeutta heittää kodistaan ihmistä, joka on siellä virallisesti kirjoilla. Niin ei vaan voi tehdä. Mutta ap:n asemassa en ehkä uskaltaisi mennä takaisin vaan menisin ensin turvakotiin ja miettisin sitten mistä hankkia nopeasti koti itselleen ja lapsilleen. Ja lisäksi sitä, miten elämä tukiverkottomana totaaliyksinhuoltajana sujuisi, ilman että pilaa ihan totaalisesti niiden jo olemassa olevien elämää. Tilanne on kyllä vaikea, toivottavasti raskaus on niin alussa ettei päätöstä tarvitse tehdä ihan heti, vaan ehtii antaa tunteiden vähän tasoittua ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin abortin. Tuommoseen tilanteeseen ei kannata tehdä lasta. Lopunikää joutuu kärsimään teidän huonoista väleistä.
Nämä ap:n kaltaiset naiset, vaikka juuri tämä tarina ei olisikaan 100% totta, ovat naisia jotka kulkevat yhdeltä huonolta mieheltä toiselle. Miehen vaihto toiseen ei auta mitään, sterilointi auttaa siinä mielessä, että lapset eivät joudu kärsimään äitinsä heikkoudesta ja ongelmista.
Samoin tuo, että lapsia veivataan kerran viikossa viikoksi toiseen paikkaan asumaan, juuri kukaan aikuinenkaan ei suostuisi tuollaiseen, mutta lapsia sopii pallotella.Sellaiset 1930-luvun Aatu-vibat sieltä. Nainenhan kaltaistesi mielestä voi olla vain neitsytnainen tai h*o ra ja eronneet naiset ovat vapaata riistaa kiusaamiselle. Samat ihmiset eivät kyseenalaista miesten irtosuhteita lainkaan.
Olen eronnut jo melkein 20 vuotta sitten ja osannut valita seurani siten, ettei tarvitse pelätä miesten taholta lumihankeen heitetyksi tulemista. 40-luvulla syntyneen äitini elämänohje siitä, että naisella pitää olla oma asunto ja omat rahat tuli taas tuonkin esimerkin kautta, joka olikin valhetta kun puhui itsensä pussiin mutta oli voinut olla totta, näytetyksi oikeaan osuvaksi ohjeeksi.
Onko ap sinun oma isäsi alkoholisti? Olen vain huomannut, että alkoholisti-isien tyttäret ovat alistuvia ja jostain syystä hakeutuavat epätasapainoisten miesten seuraan.
Hae apua vaikka turvakodista ensialkuun ettei tarvi matkustajakodissa asua. Ja laita heti välit poikki tuohon hulluun mieheen. Kun saat asuntoasiat järjestettyä mieti lapsiasia huolella. Et ole ainoa yksinhuoltaja maailmassa. Tärkeintä on nyt mitä sinä haluat eikä mies joka kohtelee sinua noin.
Vierailija kirjoitti:
Toki miehellä on oikeus mielipiteeseensä mutta ei hä mitenkään tue minua heittämällä minut ulos asunnostaan! Ja toisekseen sanoinkin häneöle että asia on yhteinen eikä vain hänen tai minun.
En ole tällä hetkellä työelämässä. Tarkoitukseni oli suorittaa opintoniloppuun tämän vuoden aikana mutta nyt tuntuu menevän koko elämä uusiksi.
Onko minun vaihdettava paikkakuntaa ja otettava salainen osoite ja aloitettava elämä ihan kokonaan alusta jälleen kerran? Minulla ei ole minkäänlaista tukiverkostoa täällä eikä tuttuja mutta ehkäpä jossakin muualla voisi tutustua ihan uusiin ihmisiin. Jos saisi vaikkapa töitä toiselta paikkakunnalta ja ehtisi työskennellä vielä ennen synnytystä?
Vaikeus tulee tässä tietysti siinä että miten sitten järjestän isompien lasteni tapaamiset kun vuoroviikot on toimineet niin hienosti. Vanhempi lapsista aloittaa lukion syksyllä ja peruskoulua nuoremmallakin enää vuosi jäljellä.
ap
Myös minä suosittelen tällaisessa tapauksessa, että jos haluat lapsen pitää, aloitat elämän uudestaan toisella paikkakunnalla alusta. Tarvitset selvästi monenlaista apua, olet ollut persoonallisuushäiriösen ihmisen kanssa. Hänellä on vieläkin sinuun jonkinlainen ote, niin että et pysty ajattelemaan selkeästi välttämättä tilannettasi. Joka on kauhea. Mies on nyt todellakin näyttänyt todellisen karvansa.
Ja vaikka ajattelen yleensä, että miehen pitää silti maksaa elatusmaksu, niin tässä tapauksessa ajattelen, että on lapselle parempi, jos hän on virallisesti isätön. Koska jos hänellä on virallinen isyys, tuollainen ihminen voi tehdä ihan silkan narsistisen raivon vuoksi (häntä ei ole toteltu) elämästänne helvettiä. Vaatia lasta itselleen, mutta kohdella kaltoin, estää muuttamasta eri paikkakunnalle, tehdä lasuja, vaatia elatusmaksulaskelmissa tarkkoja selvityksiä sinun menoistasi ja sitten arvostella niitä, että tuhlaat liikaa tms., mitään synttärionnitteluja lapselle ei koskaan tule. Lapsi kärsii enemmän tuollaisesta isästä.
Muuta toiselle paikkakunnalle, neuvolassa jne. kerro, että se oli yhdenillanjuttu etkä tiedä miehen nimeä tai mitään. Älä ole mieheen enää missään yhteydessä, koskaan.
Tällä hetkellä oikea paikkasi olisi turvakoti, ei matkustajakoti. Mutta varoisin jopa siellä puhumasta tilanteesta liikaa, niin vahva on nykyään ajatus ”lasten oikeudesta isään”, että väkivalta tai sen uhka voidaan sivuuttaa täysin ja ajatella, että äiti on ”vain traumatisoitunut”, ihan kuin lapsen isä ei olisi oikeasti heittänyt raskaaksi tullutta psyykkisesti täysin alistettua naista pihalle.
Vaikka tarina tuskin on totta, tämäntapaisia tilanteita voi olla. Ehdottomasti abortti, koska mies voi vaatia oikeuksiaan lapseen ja kaltoinkohdella tätä miten vain eikä ap voi mitään. Jos mies omaa yhtään hyvät näyttelijänlahjat ja osaa manipuloida sossua, ei voi tehdä mitään. Lisäksi esim. pientä vauvaa tai taaperoa voi kaltoinkohdella tavoilla, joista ei jää mitenkään kiinni. Tulisin hulluksi pelkästä ajatuksesta että lapseni on kusipään armoilla koko viikonlopun.
Olet kyllä hypännyt rohkeasti syviin vesiin muuttaessasi uuden suhteesi luokse ja luopuessasi kaikesta itsenäisyydestäsi hänen vuoksensa. Suostunut alisteiseen suhteeseen, joka ei palkitse sinua yhtään.
Miehen ensireaktio oli todella hurja. Tilanteessa olisi vaadittu itsehillintää ja rauhoittumista kuin heittää sinut pihalle. Hän kohteli sinua hyvin alhaisesti.
Eikö tämä jo riitä sinulle? Olisitko jo valmis luopumaan laastaristasi ja näkemään itsesi itsenäisesti pärjäävänä naisena? Arvostaa kuka olet ja mikä on sinua kohtaan oikein. Mies ei sitä osaa, eikä tule koskaan osaamaankaan.
Jo arvomaailmanne on erilainen. Sinulle uusi elämä on arvokas, hänelle ei, joten ette ikinä tule ymmärtämään toisianne lapsen suhteen.
UNohda myös elatusmaksut,. Teidän tapauksessanne on parempi päästä miehestä kokonaan eroon. Hänestä voi olla vain haittaa sinulle ja lapsellesi.
Koeta hakea apua Turvakodista, Sossusta, siis mistä vain apua keksit ystäviäsi myöten, ja aloita oma elämäsi. Se on raskasta, mutta ihmiset selviävät hyvin monista tilanteista.
Voimia!