Mies pakottaa aborttiin!
Auttakaa nyt hyvät ihmiset kun olen aivan hukassa enkä tiedä mitä teen kun olen niin epätoivoinen!
Kerron tähän alkuun hieman taustojani.
Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta joiden isästä erosin muutamia vuosia sitten. Tämän jälkeen on elämässäni tapahtunut suuria muutoksia ja vaikeuksia joista olen kuitenkin kuin ihmeen kautta selvinnyt hengissä.
Vuosi sitten ajauduin parisuhteeseen miehen kanssa joka on minua huomattavasti vanhempi. Hänellä ei ole itsellään lapsia ja viimeisestä parisuhteesta ennen minua oli kulunut kymmenisen vuotta.
Tunsin koko suhteen ajan olevani jotenkin sellaisessa asemassa ettei minua arvosteta eikä kunnioiteta siitäkin huolimatta kerjäsin häneltä rakkautta niin paljon että aloin unohtaa oman itseni ja tein kaiken hänen tavallaan eli sopeuduin sellaiseen joka oli tavallaan arvojeni vastaista.
Sain sitten yllättäen tietää olevani raskaana, se ei todellakaan ollut suunnitelmissamme mutta halusin uskoa että tämä lapsi on tarkoitettu elämäämme. Kun sitten kerroin miehelle asiasta, alkoi hän huutaa ja kiroilla a raivota. Olin jo lähes varma että kohta tulee nyrkistä. Hän alkoi huutaa minulle että olen hullu ja minun on tehtävä abortti eikä asiasta tarvitse sen enempää keskustella. Olin ivan järkyttynyt.
Istuin yöllä yksin keittiössä ja toivoin vain että hän olisi pyytänyt minut vierelleen ja pyytänyt anteeksi. Mutta hän heittikin minut asunnostaan ulos pakkaseen ja sanoi ettei tarvitse ottaa yhteyttä ja hoida asia kuntoon.
En osannut ihan tällaista odottaa vaikka tottapuhuen onhan merkkejä näistä hänen piirteistään näkynyt riidoissamme aiemminkin mutta ei näin voimakkaina.
Nyt en sitten ole ottanut häneen yhteyttä ollenkaan ja olen viettänyt yöni matkustajakodissa. Pakko kai alkaa katselemaan omaa kämppää jostakin. En haluaisi tehdä aborttia. Ikääkin on sen verran jo että saattaa olla viimeinen mahdollisuus tulla vielä kerran äidiksi ja koko aborttiasia sotii arvojani vastaan.
Miten mies voi syttääpelkästään minua tapahtuneesta? Hänhän on aivan yhtä syyllinen asiaan kuin minäkin! Olen sen verran empaattinen että ymmärrän ja aistin hänen jotenkin pelkäävän sitoutumista ja vakiintumista ja pelkään että jos hän tulee ovelle ja sanoo oikeat sanat, hän saa minut vajoamaan jalkojensa juureen ja alan syyllistää itseäni. Sanokaa nt mitä minä teen? Olen epätoivoinen ja koko maailmani on päälaellaan enkä tiedä mitä teen! Minulla ei ole täällä edes tuttja saati ystäviä...Ainoat läheiseni ovat lapseni.
Kommentit (94)
Ap täällä.
Epäilijöille tiedoksi että tämä tarina todellakin on tosi vaikka kuulostaa saippuaoopperalta. Ja lapseni ovat kuin ovatkin vuoroviikoin isänsä ja äitinsä (minun) luona. Masussa olevan vaavin isä ei ole isompien lasteni isä ja koska minä asuin/asun masuvaavin isän omistamassa talossa, olin käytännöllisesti katsottuna koditon kun hän minut ulos heitti.
Tulin päivittämään tilannettani nyt uudelleen kun asiat ovat hieman muuttuneet.
Annoin miehen olla rauhassa muutaman päivän kerrottuani raskausuutisesta jonka jälkeen hän heitti minut ulos.
Mutta sitten tuli minulle kova tarve keskustella asiasta ja menin hänen luokseen laitettuani hänelle viestiä että haluan jutella johon mies vastasi pyytämällä luokseen.
Hän oli elänyt siinä uskossa että minä olisin tehnyt ja suunnitellut tämän salaa! Kun asia selvisi ettei näin ole hän hieman rauhoittui mutta oli edelleen abortin kannalla.
Nyt hän välillä näyttää vihreää valoa vauvalle pohtimalla nimiä yms ja tänä aamuna lähtiessään töihin hän sanoi että tiedäthän etten halua isäksi. Minä vsstasin että kyllä olen tiennyt muttei elämässä kaikki mene kuten itse haluaa. Siihen hän ei vastannut enää mitään.
Tuntuu vähän ettei mies itsekään tiedä mitä haluaa.
Tänään on ensimmäinen äitiysneuvola enkä oikein itsekään tiedä miten asiasta siellä kertoisin....
Aborttia en pysty tekemään pelkästään miehen tahdosta. Uskon että tällä on tarkoitus olemaasa kun raskaaksi olen tullut. Sanoin miehelle että jos hän ei halua olla isä niin muutan toiselle paikkakunnalle enkä vaadi häneltö elareita koskaan. Mutta sitten ei myöskään voi vaatia isän oikeuksia.
Kertoisin toki lapselle sitten hänen isästään kun hän sitä kysyy enkä tulisi mustamaalaamaan lapselle hänen isäänsä koskaan, sen verran paljon minä mihestä välitän ettei minulla ole hänestä pahaa sanottavaa ja se kun hän ajoi minut ulos, oli ensireaktio asiaan ja ymmärrettävää että reagoi voimakkaasti
En ole raskaudesta vielä kertonut kenellekään mutta kauaa tätä ei salata kun maha näkyy jo! Tänään siis tosiaan ensimmäinen neuvola ja pohdin mitä siellä kerron vai sanonko vain kuten asia on?
No eihän sulla kohta ole aikaa edes miettiä aborttia. Millä viikoilla menet? Neuvolassa tosiaan kannattaa puhua tilanteesta, niin saat ehkä apuja arkeen, jos joudut yksinhuoltajaksi.
Ei ketään muuta jäänyt mietityttämään tuo matkustajakoti?
Joku vanhempi henkilö käy läpi traumojaan?
No enhän minä aborttia ole tekemässä vaan pohdin sitä miten kerron tämän tilanteen tänään neuvolassa.
Jotenkin tuli olo että tämä taitaa ylipäätään olla väärä kanava purkaa asiaa kun teitä epäilijöitä traumapuheineen tuntuu riittävän joten suokaa anteeksi että avauduin ja toivottavasti tämä ketju on opiksi jollekulle toiselle ettei tänne kannata avautua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä aborttia ole tekemässä vaan pohdin sitä miten kerron tämän tilanteen tänään neuvolassa.
Jotenkin tuli olo että tämä taitaa ylipäätään olla väärä kanava purkaa asiaa kun teitä epäilijöitä traumapuheineen tuntuu riittävän joten suokaa anteeksi että avauduin ja toivottavasti tämä ketju on opiksi jollekulle toiselle ettei tänne kannata avautua.Ap
Sanoit tuossa "Aborttia en pysty tekemään pelkästään miehen tahdosta".
MIKSI et tajua ettei tuollaiseen mieheen päin kannata edes katsetta luoda?!!! Mies on sairas päästään. Ja siihen yhtälöön vielä pieni lapsi kärsimään. Apua! Provo toivottavasti. Et missään nimessä voi jatkaa miehesi kanssa samassa taloudessa etkä antaa mitään oikeuksia lapseen liittyvissä asioissa. Voi itku mistä näitä naisia sikiää jotka eivät tajua omaa eivätkä lapsensa parasta?!
Vierailija kirjoitti:
Muista vaatia kunnon elarit, mitäs veteli sua paljaalla!!! Toinen hyvä keino on kiristää ja uhkailla ettei saa nähdä lasta ollenkaan ellei maksa lisää. Vinkkinä, jonka itse olen kokenut toimivaksi on uhkailu levittää hänestä arkaluonteisia asioita / perättömiä juttuja hänen ystäväpiirilleen / työpaikalleen mikäli ei tottele sua. Tsemppiä!
No et ole sinäkään ihan terve!
Vierailija kirjoitti:
Samalla käsialalla päivä päivältä paskempia ja ilmiselviä provoja.
Voi kuule. Itselläni ei ole mitään vaikeuksia uskoa tätä aloitusta, sen verran hirveää käytöstä olen omassa elämässäni kokenut. Hieman samanlaisen tilanteenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
Epäilijöille tiedoksi että tämä tarina todellakin on tosi vaikka kuulostaa saippuaoopperalta. Ja lapseni ovat kuin ovatkin vuoroviikoin isänsä ja äitinsä (minun) luona. Masussa olevan vaavin isä ei ole isompien lasteni isä ja koska minä asuin/asun masuvaavin isän omistamassa talossa, olin käytännöllisesti katsottuna koditon kun hän minut ulos heitti.Tulin päivittämään tilannettani nyt uudelleen kun asiat ovat hieman muuttuneet.
Annoin miehen olla rauhassa muutaman päivän kerrottuani raskausuutisesta jonka jälkeen hän heitti minut ulos.
Mutta sitten tuli minulle kova tarve keskustella asiasta ja menin hänen luokseen laitettuani hänelle viestiä että haluan jutella johon mies vastasi pyytämällä luokseen.
Hän oli elänyt siinä uskossa että minä olisin tehnyt ja suunnitellut tämän salaa! Kun asia selvisi ettei näin ole hän hieman rauhoittui mutta oli edelleen abortin kannalla.
Nyt hän välillä näyttää vihreää valoa vauvalle pohtimalla nimiä yms ja tänä aamuna lähtiessään töihin hän sanoi että tiedäthän etten halua isäksi. Minä vsstasin että kyllä olen tiennyt muttei elämässä kaikki mene kuten itse haluaa. Siihen hän ei vastannut enää mitään.
Tuntuu vähän ettei mies itsekään tiedä mitä haluaa.
Tänään on ensimmäinen äitiysneuvola enkä oikein itsekään tiedä miten asiasta siellä kertoisin....
Aborttia en pysty tekemään pelkästään miehen tahdosta. Uskon että tällä on tarkoitus olemaasa kun raskaaksi olen tullut. Sanoin miehelle että jos hän ei halua olla isä niin muutan toiselle paikkakunnalle enkä vaadi häneltö elareita koskaan. Mutta sitten ei myöskään voi vaatia isän oikeuksia.
Kertoisin toki lapselle sitten hänen isästään kun hän sitä kysyy enkä tulisi mustamaalaamaan lapselle hänen isäänsä koskaan, sen verran paljon minä mihestä välitän ettei minulla ole hänestä pahaa sanottavaa ja se kun hän ajoi minut ulos, oli ensireaktio asiaan ja ymmärrettävää että reagoi voimakkaasti
En ole raskaudesta vielä kertonut kenellekään mutta kauaa tätä ei salata kun maha näkyy jo! Tänään siis tosiaan ensimmäinen neuvola ja pohdin mitä siellä kerron vai sanonko vain kuten asia on?
Abortti, et halua olla tuon kanssa tekemistä loppuikää ja millainen ihana isä hänestä kuoriutuisikaan, not. Etsi uusi mies ja unohda tämä ja tee se abortti. Saman kokenut, ensin itkin että yhyy, se kiristää mua aborttiin, mutta nyt olen tajunnut että elämä olisi vanhemmilla lapsilla, itsellä, sekä sillä syntyneellä, että vielä kaikilla läheisillä jotka asiaan olis uskaltautuneet sotkeentua vaikkapa auttaakseen, niin niin järkyttävän kamalaa, että luojan helvetin kiitos alistuin kiristykseen ja hoidin homman. Saadaan elää rauhassa ja mulkku voi sekoilla ihan yksin keskenään.
Väistä pommi!
JA ei, raskaudella ei ole tarkoitusta, se on biologiaa.
Et tule todellakaan pääsemään noin helpolla kun kuvittelet :D
Ei tule olemaan helppoa lapsella. Ei isää ollenkaan, vanha äiti, ei isovanhempia tai muita sukulaisia kuin 2 puolisisarusta, jotka ovat niin paljon vanhempia, että eivät asu samassa paikassa edes osa-aikaisesti enää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa muistaa jotain. Löydätkö edes kummia mistään?
Ukko ulos.Pidät lapsen yksin.Valtio maksaa elarit ,eli isyys jää tunnistamatta.
Ai kamala ei tuollaiselle miehelle tehdä lapsia tai olla sen kanssa muutenkaan. Hoitoon siitä.
Virhe oli mennä juttelemaan uudestaan miehelle. Nyt tietää suunnitelmasi. Olisit vaan vähin äänin muuttanut, ukolle viesti, että teit abortin. Itse kyllä tekisin sen abortin. Täytyy miettiä myös niitä jo olemassa olevia lapsia. Jos muutat toiselle paikkakunnalle, on väärin repiä ne lapset mukaan. Jää koulut ja kaverit ja isä sinne vanhalle paikkakunnalle. Tai sitten jätät ne lapset isälleen asumaan, tapaatte sitten viikonloppuisin. Siinä vaan ne lapset kärsii silti, kun äiti valitsikin sen pikkusisaruksen heidän sijastaan.
Olen myös 2 lapsen eronnut vuoroviikko äiti. Yhtään lasta en enää tule tekemään, vaikka abortti vaikeaa olisikin. Mutta täytyy miettiä jo noita tämän hetkisiä lapsia. Ei ole oikein laittaa heitä kärsimään tilanteesta.
up