En saa tukea enkä apua
Kommentit (23)
Riippuu mihin kaipaat tukea ja apua? Kannattaa vähän tarkentaa.
Sellaista se on. En saa minäkään enkä ole koskaan saanut. Mulla on hirveät vanhemmat jotka koko elämäni ajan ovat pieksäneet, alistaneet, nöyryyttäneet ja ilkkuneet.
Mutta tällaista se on monella muullakin ja jos saa paskat kortit on vaan pärjättävä yksin. Mikään valitus ei auta eikä sillä saa välittäviä läheisiä. Ne on mitä on ja muuksi eivät muutu - korkeintaan pahenevat. Tsemppiä!
Ei ne varmaan osaa eikä jaksa auttaa niin paljon kuin tarvisi.
On niillä omiakin murheita että ei kerkeä auttamaan muita..
Mä ainakin haluaisin tukea läheisiltä enkä miltään alan ammattilaisilta että älkää semmoista ehdottako et mee jonnekin juttelemaan..
Siispä opettele seisomaan omilla jaloillasi. Sulla on vaan yksi elämä, älä hukkaa sitä odotteluun että muut tekisi jotain sun ongelmille.
Vierailija kirjoitti:
Millaista tukea ja apua tahdot?
Semmoista tukea jota yleensä saadaan vaikka puolisolta, ystäviltä jne. En nyt halua enempää kertoa niin siksi tämä tälläinen epämääräinen yleistävä keskustelu...
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan normaalia, koska ei ihmiset toisistaan välitä. Sun pitää vaan löytää itse oma voimasi, eikä kärttää mitään apua muilta. Ei sitä tule kuitenkaan, tulee vaan pahempi mieli sitä odotellessa.
N52
Ikävä sanoa, mutta näin se yleensä menee. Joskus saattaa käydä ihmeellinen onnenkantamoinen, ja joku yllättäen rientää avuksi. Sitä kelpaakin sitten muistella jumalallisena kädenojennuksena.
Pääsääntöisesti saat pärjätä yksin, jos se pakollinen lähipiiri (omat porukat, mahd puoliso) ei auta. Ketään ei kiinnosta. "Ystävätkin" kaikkoavat heti, kun osoitat heikkouden merkkejä missä tahansa asiassa. Nämä "ystävät" ovat oikeasti hyötyjiä.
Eikä ole sekään oikein kuormittaa läheisiä omilla ongelmilla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan normaalia, koska ei ihmiset toisistaan välitä. Sun pitää vaan löytää itse oma voimasi, eikä kärttää mitään apua muilta. Ei sitä tule kuitenkaan, tulee vaan pahempi mieli sitä odotellessa.
N52
Ikävä sanoa, mutta näin se yleensä menee. Joskus saattaa käydä ihmeellinen onnenkantamoinen, ja joku yllättäen rientää avuksi. Sitä kelpaakin sitten muistella jumalallisena kädenojennuksena.
Pääsääntöisesti saat pärjätä yksin, jos se pakollinen lähipiiri (omat porukat, mahd puoliso) ei auta. Ketään ei kiinnosta. "Ystävätkin" kaikkoavat heti, kun osoitat heikkouden merkkejä missä tahansa asiassa. Nämä "ystävät" ovat oikeasti hyötyjiä.
Jatkan tähän kommenttiini vielä, että itse olen joskus etsinyt ja löytänyt rahalla maksettavaa apua. Apu ei ole ollut kummoistakaan, kun asiaan ei viitsitä paneutua. Mutta siitä on usein seurannut, että turhautuneena olen saanut kelvottomista "auttajista" lisäbuusria yrittää itse vielä kerran, vielä hiukan enemmän.
Läheiset on sitä paitsi niin eri luonteisia niin eivät edes ymmärrä miksi joku on jollekin ongelma... "kyllähän sitä ennenkin pärjättiin eikä mitään apua pyydetty..."
Sitten läheiset syyllistää.. tämä on vaan esimerkki: no miksi et laihduta... mikä siinä on niin vaikeaa jne.
Sit lopulta auttajatkin turhautuu ja niistä tulee itsestään autettavia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista tukea ja apua tahdot?
Semmoista tukea jota yleensä saadaan vaikka puolisolta, ystäviltä jne. En nyt halua enempää kertoa niin siksi tämä tälläinen epämääräinen yleistävä keskustelu...
Hyvien ihmissuhteiden muodostaminen on joskus vaikeaa. Minullakin on ollut ystäviä, joille olen ollut tukena, mutta jotka eivät sitten ole osanneet kuunnella minun huolia, kun niitä on joskus harvoin tullut.
Enpä siis paljon tukeudu muihin. Tai pyrin käsittelemään ongelmat sellaisiksi, ettei se paha olo ryöpsähtele valtoimenaan ulos, vaan puhun haasteista vähän kaunistellusti. Silloin joku saattaa kyetä kuuntelemaan. Ja muutenkin tuntuu, että monet läheiset on niin erilaisia kuin minä, että eivät he ymmärrä minua. Ja osa taas on niin helposti kuormittuvia, että ei heidän ”kannettavakseen” voi mitään laittaa. Aika yksin tallustelen eteenpäin. Ja elän toivossa, että löytäisin sielunkumppanipuolison. Kenties kerran!
Sen kanssa pitää vain oppia elämään, voit ryhtyä auttajaksi, silloin apu kyllä kelpaa muille, mutta älä odota saavasi itse mitään.
Monet haluaa olla positiivisia eikä yhtään tykkää vatvoa toisten kanssa mitään..
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin haluaisin tukea läheisiltä enkä miltään alan ammattilaisilta että älkää semmoista ehdottako et mee jonnekin juttelemaan..
kaikki haluavat tukea läheisiltä , mutta on tilanteita ettei läheiset osaa , pysty tai edes halua auttaa niin aikuismaisesti ajatellen ammattiapu on parasta mitä voi saada , ei kannata elää ruusunpunaisissa unelmissa vaan hyväksyä faktat ja ottaa apu vastaan sieltä mistä sen saa , kokemusta on.
Se on ihan normaalia, koska ei ihmiset toisistaan välitä. Sun pitää vaan löytää itse oma voimasi, eikä kärttää mitään apua muilta. Ei sitä tule kuitenkaan, tulee vaan pahempi mieli sitä odotellessa.
N52