Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä mielipiteitä teillä on sijaissynnyttäjän käyttämisestä?

Vierailija
29.01.2021 |

Sehän on Suomessa kielletty lailla joskus 2009 muistaakseni mutta monissa muissa maissa sijaissynnyttäjää saa edelleen käyttää. Niissä maissa on jopa sijaissynnyttäjäklinikoita ja -rekistereitä. Jos ei jostain syystä itse pysty synnyttämään tai ei edes ole syntyessä ollut kohtua niin eikö olisi ihan oikein että sijaissynnyttäjää saisi käyttää? Mitähän ongelmia tuosta on koitunut kun tuollainen kieltolaki on määrätty? Mielipiteitä ja onko kellä tietoa? Oletteko käyttäneet ja miksi?

Kommentit (61)

Vierailija
61/61 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihan ok, kunhan asioista on sovittu erittäin tarkasti ja kunnollinen lakikin pitäisi tähän olla.

Ainoa mitä en pysty käsittämään, on ollut tähän mennessä esim. Instassa keskustelu aiheen ympärillä. Monet ihmettelee miten sen vauvan pystyy sitten luovuttamaan. Mun mielestä ihan aiheellinen ihmettely. Vastaukseksi tarjotaan vain ylimieliseen tapaan että eihän se vauva ole sinun. No ehkä juridisesti ei, eikä usein biologisestikaan, mutta mua ihmetyttää kuinka joku pystyy sammuttamaan sen todella luonnollisen asian, että olethan sitä lasta kuitenkin kantanut sisälläsi. No, ehkä nämä sijaissynnyttäjät on sitten yleensä niitä, jotka eivät ihan oikeasti omiinkaan lapsiin kiinny eikä heidän syntyessä iske mitään äidinrakkautta. Joku häiriöhän sellainen on, ei luonnollista.

No ei ole luonnotonta tai häiriö. On todella paljon äitejä, joille ei siinä lapsen syntyessä syty mikään elämää suurempi rakkaus ja sellaisia, jotka ei vielä odotusaikana käsitä koko asiaa tunnetasolla. Ensisynnyttäjistä vielä useampi kuin sellaisista, joilla on jo lapsia.

Minun lapseni oli vuosia yritetty ja toivottu. Koko raskausajan ajattelin, että vielä voi tapahtua jotain kamalaa, enkä uskaltanut kiintyä lapseen. Lapsen synnyttyä en kokenut maata järisyttävää rakkautta tai edes onnea. Olo oli lähinnä jotenkin järkyttynyt ja ensi ajatus taisi olla, että mitä helvettiä olemme menneet tekemään. Kun katsoin lasta, en oikein tuntenut mitään positiivista ja tunsin tästä suurta häpeää ja syyllisyyttä. Vasta lapsen kasvaessa tuli rakkaus ja kiintymys. Aluksi esim lapsen hoitaminen oli vain velvollisuudentuntoa. Nykyään lapset on tärkeintä maailmassa minulle. Toisen kanssa oli helpompaa, lapsi tuntui omalta heti aluksi ja rakkaus tuli jo seuraavana päivänä synnytyksestä.

Kyllä se luonnonvastaista on. Mikä peruste se on että ”sinäkin”? Sulle ei siis heti tullut sitä tunnetta mikä on luonnollista, suojella ja rakastaa omaa jälkeläistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla