Miksi hyvin menestyneiden vanhempien lapset on usein totaalisia vätyksiä?
Tunnen ja tiedän niin monia tapauksia missä on ollut rikkaat ja menestyneet vanhemmat, ja lapsista on tullut kaikkea muuta: laiskoja, syrjäytyneitä, eivät halua oikeisiin töihin vaan eletään joko yhteiskunnan tai vanhempien rahoilla. Kun taas huonommista oloista tulevien lapset tuntuu useammin opiskelevan ahkerammin ja ottavan elämän enemmän tosissaan kuin nämä vaaleanpunaisessa kuplassa kasvaneet lapset.
Kommentit (60)
Johtuisiko siitä että lapsena ja teininä on kaikki saatu liian helposti ja sitä yhtä helppoa elämää odotetaan myös aikuisena. Itse olen köyhästä perheestä ja olen omin avuin joutunut pyristelemään eteenpäin (apua en saanut mistään, eikä myöskään mieheni). Opetettiin myös omille lapsille että kaikkea ei voi elämässä saada mitä haluaa, mutta kunhan saisi edes sen minkä tarvitsee. Molemmat lapset ovat korkeasti koulutettuja ja pärjäävät omillaan tässä elämässä, olen siitä ja heistä hyvin ylpeä, onnistuttiin miehen kanssa tehtävässä.
Kyllä jos vanhemmat jaksaa neuvoa ja opettaa niin ei ole kiinni tulotasosta. Monesti ura vie tai ei olla lapsen kanssa niin lapset hoitaa joku muu kuin vanhemmat->päiväkoti/ koulu/ harrastus.
Tämä arkihavaintosi ei kuitenkaan vastaa tutkimustuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä arkihavaintosi ei kuitenkaan vastaa tutkimustuloksia.
Eikä varmaan myöskään useimpien ihmisten arkihavaintoja.
Kyllä se tuntuis olevan niin et jos ei lapsesta/nuoresta opi tekemään asioiden eteen töitä niin vaikea sitä on oppia myöhemminkään jos ei sitä pakkoa tule mitään kautta.
Mulla on päinvastaisia kokemuksia. Lapset myös menestyneitä.
Outoa, minusta asia on aivan päinvastoin. Nimenomaan taikaseinästä elantonsa kiskovien perheiden lapset ei osaa tehdä mitään elantonsa eteen, koska heillä ei ole työnteon mallia. Menestyneiden vanhempien lapset harvoin ovat luusereita, koska heillä on jo kotoa esimerkki siitä, mikä on omien valintojen merkitys.
Jos mietin vanhoja koulukavereita niin kyllä kaikki kylän kerman lapset ovat kouluttautuneet ja ovat hyvissä ammateissa mm. lääkäri, pari eläinlääkäriä, asianajaja jne...
Usein? Luulisi tuon olevan aika harvinaista kuitenkin?
Tää on näitä hauskoja oletuksia. Paikallisen menestyvän yrittäjän lapset on firmassa töissä - ilman palkkaa tietenkin - noin 10v iästä lähtien. Heillä on paljon realistisempi asenne työntekoon kuin ikätovereillaan. Tietenkin väki marmattaa, kun pomon lapset on kesätöissä ja etenkin se aiheuttaa tuskaa, että ne nuoret on paikalla 15 min ennen työajan alkamista ja jää töihin vielä työajan jälkeen, jos on tarpeen. Jotenkin heillä on enemmän vastuunkantoa tekemisistään kuin niillä, jotka tulevat 2 vko ajaksi katsomaan, mitä töissä tehdään.
Suomessa on kaikilla tasavertaiset mahdollisuudet opiskella. Jopa yliopisto on ilmainen. Minusta on ihan luontevaa, että kaikista yhteiskuntaluokista tulee myös ihmisiä moniin eri yhteiskuntaluokkiin. Minusta on epäreilua, että rikkaiden ihmisten lapsia pidetään luusereina, jos he eivät onnistu kouluttautumaan samaan yhteiskuntaluokkaan kuin vanhempansa. Ja että alemmasta yhteisluokasta rikkaaksi ponnistava olisi joku ihme. Suomi on koulutukseltaan tasa-arvoinen maa. Jos rikkaat saisivat kaikki parhaat tutkinnot, ei duunareita pääsisi ylempiin yhteiskuntaluokkiin lainkaan. Reilu pelihän tämä on.
Ap, etkö tunne/tiedä yhtään menestynyttä vanhempaa, jolla reippaat lapset??
Että minä inhoan tätä ihmistyyppiä. Tie on valmiiksi tasoiteltu ja ohjattu, mutta nämä mokaavat sen. Turpaan pitäisi vetää.
On helppo ulkopuolisen sanoa laiskoiksi ja saamattomiksi vätyksiksi, mutta ulkopuolisen näkemä ei välttämättä ole ihan koko totuus. Taustalla voi olla kaikenlaista neurokirjon vaikeuksista loppuunpalamiseen, sukulaisten hoivaamiseen jne.
Moni menestyneiden vanhempien lapsi on myös yksinkertaisesti nähnyt, miten paljon työtä menestys vaatii, mitä se ihmiseltä vie (vapaa-ajassa, ystävissä, terveydessä, stressinä, kyynistymisenä ja loppuunpalamisen) ja todennut, että ei halua sitä. Että ”menestyminen” ei ole tuon väärti, eivätkä he edes pidä sitä menestymisenä..
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kaikilla tasavertaiset mahdollisuudet opiskella. Jopa yliopisto on ilmainen. Minusta on ihan luontevaa, että kaikista yhteiskuntaluokista tulee myös ihmisiä moniin eri yhteiskuntaluokkiin. Minusta on epäreilua, että rikkaiden ihmisten lapsia pidetään luusereina, jos he eivät onnistu kouluttautumaan samaan yhteiskuntaluokkaan kuin vanhempansa. Ja että alemmasta yhteisluokasta rikkaaksi ponnistava olisi joku ihme. Suomi on koulutukseltaan tasa-arvoinen maa. Jos rikkaat saisivat kaikki parhaat tutkinnot, ei duunareita pääsisi ylempiin yhteiskuntaluokkiin lainkaan. Reilu pelihän tämä on.
On se vähän eri asia yrittää opiskella vaikka pienessä kämpässä yhdessä neljän pikkusisaren kanssa, kun lukio/amiskirjat joutuu ite ostaan ja ruuaksi on jotain halpaa, vanhempi/vanhemmat stressaantuneita, ei aivoja kehittäviä harrastuksia kuten instrumentin opettelua jo pienestä, ei perheen yhteisiä virkistyslomia vastapainoksi... Miksi ihmisten on vaikea ymmärtää, että köyhyydessä kyse ei koskaan ole pelkästä rahasta?
Kerronpa oman tarinani. Minun vanhempani ovat varakkaita ja menestyneitä. Se ei estänyt sitä, että kotona oli perhehelvetti (henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa). Kulissit olivat pystyssä kyllä. Me lapset olemme sitten pärjänneet enemmän tai vähemmän huonommin. Kahdella meistä on omia lapsia ja kaikkea uraa luomista tärkeämpää on ollut välttää traumojen siirtämistä omille lapsille. Se vaatii paljon töitä ja terapiaa. Yhdellä meistä ei ole lapsia, onneksi, sillä hänellä ei ole ollut voimia hoitaa mt-ongelmiaan ja on aika pahasti syrjäytynyt.
Ratsastuspiireissä näitä on yllättävän paljon. Aika usein taustayhdistelmästä löytyy omalla työllään vaurastunut isä ja sitten joku vähemmän "menestynyt" äiti (=ei ole itse kouluttautunut tai tehnyt ahkerasti töitä, perintöä toki voinut tipahtaa). Vielä parikymppisenäkin isi maksaa heppaharrastuksen ja itse haahuillaan opintojen ja töiden suhteen, mietitään mikä olis mukavaa ja kivaa.
Eli yleisesti ottaen akateemisen pariskunnan/ yrittäjäpariskunnan lapset saavat kotona kannustusta koulutukseen ja työn tekoon. Jos taas toinen perheen vanhemmista on siipeilijä, saa lapsi helposti siipeilymallin.
Sehän vasta vastuutonta ja tyhmää on, että miljoonaperijä alkaisi kilpailla harvoista työpaikoista sellaisten kanssa, jotka eivät saa kotoaan mitään. Ihan hyvä, että edes osa elää koroillaan, kun kerran voi. Jää enemmän työpaikkoja köyhemmille, jotka niitä todella tarvitsevat.
Kyllä ne hyvin usein tasoittaa lapselle tien töihin asti niin ei ole huolta jos vähä sikailee.
Ankkalammessa oli ennen melkeen että ilmoitettii vaan mihin se lapsi tulee töihin, kun jokapuolella tunnetaan kaikki. Eikä sitä kukaan uskaltanu potkia poiskaan.
Oho, eipä ole oma havaintoni ollenkaan! Omissa tutuissa nuo tapaukset on yksittäistapauksia ja pääosa varakkaiden lapsista on todella menestyksenhaluisia. Korkeakouluissa useimmat opiskelee, ja moni on jo opiskeluaikana esim. alkanut asunto- tai osakesijoittamisen tai perustanut yrityksen. Jotkjut menneet politiikkaan, keitä sellainen kiinnostaa.
Itse yliopistolla opiskellessani seurustelin kauniaislaisen varakkaan perheen vesan kanssa, ja kyllä oli hyvin tyyppi aivopesty siihen että pakko menestyä, pakko olla huippu. Ja suoritti sitä todella tehokkaasti. On nykyisin it-miljonääri (emme ole enää yhdessä).