Lue keskustelun säännöt.
Miksi hyvin menestyneiden vanhempien lapset on usein totaalisia vätyksiä?
28.01.2021 |
Tunnen ja tiedän niin monia tapauksia missä on ollut rikkaat ja menestyneet vanhemmat, ja lapsista on tullut kaikkea muuta: laiskoja, syrjäytyneitä, eivät halua oikeisiin töihin vaan eletään joko yhteiskunnan tai vanhempien rahoilla. Kun taas huonommista oloista tulevien lapset tuntuu useammin opiskelevan ahkerammin ja ottavan elämän enemmän tosissaan kuin nämä vaaleanpunaisessa kuplassa kasvaneet lapset.
Kommentit (60)
Kun on lapsesta ja nuoresta asti mahdollisuus viettää laadukasta vapaa-aikaa, siihen tottuu.
Mulla on nykyisin 40- 50- vuotiaita tuttuja, jotka asuu perheineen suvun tavalla tai toisella omistamissa asunnoissa keskellä Helsinkiä. Lisäksi on mökkejä lapissa ja saaristossa. Kun on lapsesta ja nuoresta asti saanut harrastaa tavoitteellisesti golfia, tennistä ja purjehdusta tai hevosia tulee näitä harrastuksia jatkettua aikuisenakin. Lisäksi vielä matkat ja vaihto-oppilasvuodet. Kun itse aikuisena tuet omia lapsia samoissa harrastuksissa ja lisäksi golfaat, matkustelet ja vietät rapujuhlia ja käyt kavereiden gallerioiden avajaisissa... vaikka ois korkeakoulututkinto niin kyllä sille omalle työuralle jää aika vähän aikaa. Tiedän, että joitakin harmittaa kun oma työura on tyssänyt ja tullut ehkä mokailtuakin matkan varrella, mutta ei se taloudellista tilannetta kuitenkaan pahasti heilauta kun perintöä on tulossa ja iäkkäät vanhmmat tekee kaikenlaisia "lahjoituksia".
Itse en ihmettele, miten ihmisillä on rahaa kaikkeen luksus tason vapaa- aikaansa, vaan sitä, miten siihen on aikaa. Sitten pikkuhiljaa olen tajunnut, että työelämästä vetäytyneitä on aika paljon, jotka saattaa nimellisesti olla jollain epämääräisellä 0- sopimukselle myyntireiskoina sukulaisen tai kaverin firmassa, mutta todellisuudessa eivät tee töitä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juupa, juu, meillä on kaksi vesaa, jo aikuisia, heillä ikäeroa 3 v. Toinen on ahkera yritteliäs erittäin hyvin menestynyt ja toinen ketakaikkinen lusmu , ei viitsi tehdä mitään.
Ei, emme tuputa kummallekkaan rahojamme, mutta ei ainakaan tuolle vätykselle. Molemmat saivat pesämunan asuntoonsa parikymmentä vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä arkihavaintosi ei kuitenkaan vastaa tutkimustuloksia.
Ei niin. Koulutus ja tulotaso periytyy, ja erityisedti äidin koulutus vaikuttaa. Lapsellamme on korkea koulutus ja huomattavasti parempi palkka kuin meillä hänen ikäisenään, vaikka on ns saanut kaiken. Silti ollut aina ahkera, oma-aloitteinen ja tavoitteet korkealla. Tilastojen mukaan siis tyypillinen tapaus.
Myös tietty elämänasenne, omaisuuden kerryttämisen arvostaminen, periytyy. Nuoresta asti "oikeita töitä" ja mistusasuntoon kiinni.
Rankointa on niillä leveään elämään tottuneilla, jotka nuorena kokeneet vanhempien konkurrsin ja elintason menetyksen. Kun ei ole opittu tienaamaan, mutta ei myöskään opittu olemaan tavis.
Voin vastata jos nyt jotakuta näin kovasti mietityttää. Minulla on yksi sisarus, olemme n. 40v ja vanhempamme ovat yhä lähes 70-vuotiaita työssäkäyviä, menestyviä miljonäärejä.
Itseäni ällötti jo lapsena raha ja kaikki kulissielämä. Muiden äidit oli kotona leipomassa pullaa, minun äitini oli aina töissä ja koti oli tyhjä, kylmä.
En ole itse halunnut hankkia rahaa, olen nähnyt mitä se oikeasti on eikä minulla ole mitään kalliita rahareikiä. Olen tehnyt pienipalkkaisia töitä, siivooja, kassa jne. Tykkään käydä kirppareilla, kävellä luonnossa, en meikkaa, en tykkää matkustella.
Olen ollut kummankin lapseni kanssa pitkään kotona, arvostan kotia, perhettä.
En saa vanhemmiltani rahaa enkä ile koskaan saanutkaan. Aion kieltäytyä perinnöstä. Raha ei tuo onnea! Menestys on sitä että elää oman näköistä elämää, on oikeasti onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata jos nyt jotakuta näin kovasti mietityttää. Minulla on yksi sisarus, olemme n. 40v ja vanhempamme ovat yhä lähes 70-vuotiaita työssäkäyviä, menestyviä miljonäärejä.
Itseäni ällötti jo lapsena raha ja kaikki kulissielämä. Muiden äidit oli kotona leipomassa pullaa, minun äitini oli aina töissä ja koti oli tyhjä, kylmä.
En ole itse halunnut hankkia rahaa, olen nähnyt mitä se oikeasti on eikä minulla ole mitään kalliita rahareikiä. Olen tehnyt pienipalkkaisia töitä, siivooja, kassa jne. Tykkään käydä kirppareilla, kävellä luonnossa, en meikkaa, en tykkää matkustella.
Olen ollut kummankin lapseni kanssa pitkään kotona, arvostan kotia, perhettä.En saa vanhemmiltani rahaa enkä ile koskaan saanutkaan. Aion kieltäytyä perinnöstä. Raha ei tuo onnea! Menestys on sitä että elää oman näköistä elämää, on oikeasti onnellinen.
Enkä muuten ole koskaan 'tottunut ylellisyyksiin', vanhempani ovat askeettisia minimalisteja,ylipäätään vapaa-aikaa ei juuri ole joten eivät ehdi kuluttaa mitään 'ylellisyyksiä'. Jestas sentään näitä ihmisten mielikuvia. Rikkaat on ihan tavallisia ihmisiä,usein vain todella työ-orientoituneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itse muistan kerran tavanneeni yli 20-vuotiaan naisen joka oli työpaikalla aivan kädetön ja uusavuton ja hän oli kertonut, että hänen toinen vanhemmistaan on ammatiltaan lääkäri. Nainen itse oli käynyt ammattikoulun. Mietin , että hänen ei varmaan ole juuri koskaan kotona tarvinnut tehdä kotitöitä.
Joskus menestyksen taustalla on syvä riittämättömyys - sellaisen ihmisen on vaikea antaa muille, varsinkaan pienelle lapselle, kun pitäisi vain ansaita se oma riittävyys... tai edes ylläpitää tunnetta, ettei ole täysin turha. Sitä "hyödyllisyyttä" ei vain ehkä pystytä käyttämään huoltajana, kun siinä voisi menettää sen toisen tavan kokea itsensä tärkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen syrjäytynyt osin siksi, että vanhempia ei kiinnostanut muu kuin työnteko. Ikinä ei saanut vanhemmilta mitään huomiota niin sosiaaliset taidot eivät ole kunnossa. Olen silti hyvin kouluttautunut ja hyvässä työssä.
En tiedä, paljonko ihmiset yleensä puhuvat kotona työasioistaan. Toinen vanhempani oli ahkera ja eteenpäin pyrkivä ja puhui työstään aika usein kotona. Joskus minua nolotti, kun kuulin hänen mielipiteitään työtovereista, alaisista ja esimiehistä. Kuka on toivoton tohelo, kuka muuten vaan onneton, kuka fiksu, kuka ahkera jne. Aika viidakolta kuulosti se työelämä. Lisäksi osa esimiehistä oli typeriä. Vaikka organisaatiossa pääsi eteenpäin, niin silti siellä oli aina myös joku typerä esimies.
Ei kovin motivoivaa suoraan sanoen.
Töitä pyrin tekemään jaksamisen mukaan kuitenkin ja yritän olla arvioimatta muita tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata jos nyt jotakuta näin kovasti mietityttää. Minulla on yksi sisarus, olemme n. 40v ja vanhempamme ovat yhä lähes 70-vuotiaita työssäkäyviä, menestyviä miljonäärejä.
Itseäni ällötti jo lapsena raha ja kaikki kulissielämä. Muiden äidit oli kotona leipomassa pullaa, minun äitini oli aina töissä ja koti oli tyhjä, kylmä.
En ole itse halunnut hankkia rahaa, olen nähnyt mitä se oikeasti on eikä minulla ole mitään kalliita rahareikiä. Olen tehnyt pienipalkkaisia töitä, siivooja, kassa jne. Tykkään käydä kirppareilla, kävellä luonnossa, en meikkaa, en tykkää matkustella.
Olen ollut kummankin lapseni kanssa pitkään kotona, arvostan kotia, perhettä.En saa vanhemmiltani rahaa enkä ile koskaan saanutkaan. Aion kieltäytyä perinnöstä. Raha ei tuo onnea! Menestys on sitä että elää oman näköistä elämää, on oikeasti onnellinen.
Enkä muuten ole koskaan 'tottunut ylellisyyksiin', vanhempani ovat askeettisia minimalisteja,ylipäätään vapaa-aikaa ei juuri ole joten eivät ehdi kuluttaa mitään 'ylellisyyksiä'. Jestas sentään näitä ihmisten mielikuvia. Rikkaat on ihan tavallisia ihmisiä,usein vain todella työ-orientoituneita.
Rahan tuoman turvan tajuaa vasta kun sitä ei ole. Sinun jutut ihan tyypillisiä sädekehän kiillotuksia.
Rahalla on väliä,ja sillä turvalla .läpi iän
Tässä minun keski-ikäinen "kiikun kaakun" tarinani. Vanhempani olivat minun ollessani 80-luvulla lapsi ja nuori rahallisesti oikein hyvin menestyneitä, mutta joka ilta kun he olivat yhtä aikaa kotona - onneksi eivät joka ilta olleet - se huudon ja nöyryytyksen määrä oli loppumaton. Oopperajuhlat ja kaupunkilomat lievittivät angstia hetkellisesti, sen myönnän. Päätin etten ikinä tule viettämään rikasta kulissielämää, enkä ole viettänyt.
Onneksi vanhempani älysivät edes erota, toki rikastuttaen samalla useampaakin lakimiestä raastuvassa, koska heille henkilökohtainen rahan haaliminen oli ja on tärkein asia maailmassa. Toinen heistä menetti omaisuutensa ysärilamassa, ja siihen ilmeisesti edelleen varakkaaseen vanhempaan katkaisin kaikki välit 16 vuotta sitten. Toisen mummon kuoltua sain kuusi tonnia rahaa perintönä ja siinä se.
Silti minulla on nyt puoliksi omistuskolmio Helsingin kantakaupungissa, teen kahta pienipalkkaista työtä joita korona ei ole vienyt, en ole jäänyt koukkuun viinaan en huumeisiin enkä tehnyt lapsia jatkamaan sukuni "kirousta". Kavereita ja puoliso on, maailmaa olen nähnyt. Minut on vain kerran viety tahdonvastaiseen pakkohoitoon. Ottaen todella kieroutuneet lähtökohtani huomioon tässä on tainnut käydä loppujen lopuksi oikein hyvin, ja se on tärkeämpää kuin komeat mutta sisältä mädät ulkoiset puitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun havaintoni mukaan kyllä juuri päin vastoin. Tiedän/tunnen vain menestyjävanhempia joiden lapset on myös menestyjiä. Puolestan sitten vanhoista luokkakavereista joiden vanhemmat olivat elämäntapatyöttömiä, on tullut myös työttömiä kuten vanhemmistaan. Mielestäni myös tutkimukset osoittavat vanhempien menestyksen/menestyksettömyyden periytyvän helposti.
Vierailija kirjoitti:
Ratsastuspiireissä näitä on yllättävän paljon. Aika usein taustayhdistelmästä löytyy omalla työllään vaurastunut isä ja sitten joku vähemmän "menestynyt" äiti (=ei ole itse kouluttautunut tai tehnyt ahkerasti töitä, perintöä toki voinut tipahtaa). Vielä parikymppisenäkin isi maksaa heppaharrastuksen ja itse haahuillaan opintojen ja töiden suhteen, mietitään mikä olis mukavaa ja kivaa.
Eli yleisesti ottaen akateemisen pariskunnan/ yrittäjäpariskunnan lapset saavat kotona kannustusta koulutukseen ja työn tekoon. Jos taas toinen perheen vanhemmista on siipeilijä, saa lapsi helposti siipeilymallin.
Tutkimusten mukaan juuri äidin koulutustaso korreloi vahvemmin lasten koulutukseen kuin isän. Eli juuri kuten sanoit. Vaikka isä olisi esimerkiksi menestynyt yrittäjä ja äiti taas kouluttamaton saa lapset todennäköisemmin mallin äidistään kuin isästään.
Itse tiedän kyllä sekä menestyneitä että esimerkiksi huumeisiin kuolleita menestyneiden perheiden lapsia. Enemmän kuitenkin menestyneitä ja muutamia harvoja, joille on käynyt huonosti.
Kyllähän asia on ihan päinvastoin. Mitä heikommat henkiset ja materiaaliset eväät lapsella on, sitä vaikeampaa sieltä on ponnistaa hyvään koulutukseen ja palkkatasoon.
Muuten ihmetyttää, miten muka tässä ketjussa kirjoittelijat ovat perehtyneet muiden raha-asioihin. Tuollaista luulottelua en pidä arvossa.
Eikös tässä ole kyse ennemminkin niistä sukujen "mustalampaista"? Niitähän on kaikissa rikkaissa suvuissa. On myös keskituloisissa. Saadaan kaikki (tai ainakin paljon köyhiä perheitä enemmän) valmiina ja sitä pohjaa ei osata käyttää järkevästi, vaan rellestetään ja mällätään elämä pilalle. Useinhan näihin liittyy jotain persoonallisuushäiriöitä ja muita mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä ole kyse ennemminkin niistä sukujen "mustalampaista"? Niitähän on kaikissa rikkaissa suvuissa. On myös keskituloisissa. Saadaan kaikki (tai ainakin paljon köyhiä perheitä enemmän) valmiina ja sitä pohjaa ei osata käyttää järkevästi, vaan rellestetään ja mällätään elämä pilalle. Useinhan näihin liittyy jotain persoonallisuushäiriöitä ja muita mielenterveysongelmia.
Aivan, poikkeus vahvistaa säännön. Geeniperimästä on pitkälti kyse eli vaikka vanhemmilla olisi korkea äo, niin jostain kauempaa on saattanut tulla adhd tai jokin muu menestymistä estävä tekijä.
Samalla tavalla jostain syrjäytyneestä perheestä voi yllättäen yksi ponnistaa korkealle, koska on sattunut saamaan paremmat geenit ilman alkoholismigeeniä tai adhd:ta ja paremman älykkyysosamäärän kuin sisaruksensa.
Vierailija kirjoitti:
Ratsastuspiireissä näitä on yllättävän paljon. Aika usein taustayhdistelmästä löytyy omalla työllään vaurastunut isä ja sitten joku vähemmän "menestynyt" äiti (=ei ole itse kouluttautunut tai tehnyt ahkerasti töitä, perintöä toki voinut tipahtaa). Vielä parikymppisenäkin isi maksaa heppaharrastuksen ja itse haahuillaan opintojen ja töiden suhteen, mietitään mikä olis mukavaa ja kivaa.
Eli yleisesti ottaen akateemisen pariskunnan/ yrittäjäpariskunnan lapset saavat kotona kannustusta koulutukseen ja työn tekoon. Jos taas toinen perheen vanhemmista on siipeilijä, saa lapsi helposti siipeilymallin.
Ratsastusta voi harrastaa kuka tahansa, mutta oman hevosen omistaminen vaatii jo vähän enemmän rahaa ainakin pk-seudulla. Minun tuntemistani suurin osa on lääkäreitä tai lääkäriksi opiskelevia (erikoistumassa) eli täysin eri havainto kuin sulla.
Ei niin. Koulutus ja tulotaso periytyy, ja erityisedti äidin koulutus vaikuttaa. Lapsellamme on korkea koulutus ja huomattavasti parempi palkka kuin meillä hänen ikäisenään, vaikka on ns saanut kaiken. Silti ollut aina ahkera, oma-aloitteinen ja tavoitteet korkealla. Tilastojen mukaan siis tyypillinen tapaus.