Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Se mitä minulla on miehenä tarjottavana on vähemmän arvokasta kuin se mitä naiselta toivoisin.
Pääasiassa siis toivon samoja asioita naiselta joita itsekin tarjoaisin, mutta naisessa ko. ominaisuudet ovat arvokkaampia kuin miehessä.
Minun kanssani "samantasoisia" ovat naiset joiden kanssa minulla ei olisi mitään yhteistä, ja hekin olisivat kiinnostuneita vain silä edellytyksellä että olisin valmis perustamaan perheen asap. Vela-naisiin ei "markkina-arvoni" riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma valinta, en etsi parisuhdetta. Elämän täyttää työ, opiskelu, urheilu ja muut harrastukset. Sinkkuna nyt neljä vuotta ja en voisi olla onnellisempi. Elämä on kivaa :) takana toki pari huonoa pidempää parisuhdetta mitkä vaikuttavat varmasti koko loppuelämän ihmissuhdekuvioihin. Uusi ja hyvä parisuhde löytyy kyllä aikanaan jos on löytyäkseen, nyt on hyvä näin.
Treenattu ja nätti n29
Olen lyhyt, köyhä, tyhmä ja sairas.
Saa asua yksin! Aivan mahtavaa :D En kyllä enää alkaisi kenenkään miehen kanssa asumaan.
En osaa valita työttömyyden, lihavuuden ja luottotiedottomuuden väliltä. Tosin huonot sosiaaliset taidot ja rumahko naama ovat kanssa varteenotettavia vaihtoehtoja.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa yksittäistä syytä, mutta seuraavat ovat syitä: yksinhuoltajuus, nykyajan meininki suhteissa (instagramit, nettistalkkaus, tinderit jne, helppo siis kytätä ns parempia naisia netistä koko ajan), vastuukyvyttömyys miehillä, ovat enemmän haitaksi yhteiselossa kuin hyödyksi. Ainakin siis nämä kokemukset on, joten seurustelen vasta sitten kun joku on oikeasti sen arvoinen.
Nykynaisen elämänvaiheet:
1. Seurustelut ja seksikokemukset sytyttävien (komeiden ja itsevarmojen, naisia kierrättävien) miesten kanssa
2. Ei enää ikinä miestä! Sinkkuus on paras, forever alone, miehet ovat sikoja!!!1
3. Olin jo luovuttanut mutta sitten löysin hyvän (tasaisemman ja luotettavamman) miehen ja perustin perheen
4. Ei enää ikinä miestä! Keskityn harrastuksiiin, ikuisesti yksin, miehet ovat tylsiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 vuotta aviossa riitti. Tähän taloon jos naaraspuolisia muuttaa niin ne ovat kissoja.
-Sanon asiat suoraan niinkuin ne oikeasti ovat. Sanon mielipiteeni asioista ja ihmisistä kaunistelematta totuutta ollenkaan.
-Olen ruma ja läski.
Siinä sitä riittämiin syitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, voi- en tiedä mitä nämä ihmiset haluavat? Onko niin, että kaikki miehet ovat huonoja vain me naiset olemme jotakin. Elin parisuhteessa 55 vuotta kunnes puolisoni kuoli. Olen ollut "sinkkuna" yli 5 vuotta ja
en tiedä mistä niitä miehiä löytäis. En käy ravintolassa en oikeastaan missään - teatterissa ja elokuvissa
kyllä mutta en tiedä - ei ole sattunut kohdalleni yhtään miestä joka olisi edes vilkaissut koska
melkein jokaisella on kaveri. Olen sen verra iäkäs tai kauan elänyt, että on vaikeaa elää yksinkin.
Olis pirskatin mukava kun kuulet jonkun vaikka suru-uutisen niin joku halais ihan viiheisen päälle.
Helpottais. Voi näistä asioista vois kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Em. kun pariudutaan kaikki on kuin
ruusunnuppu kun aikaa menee emme näe kuin vikoja toisissa vaikka itsellä olisi vikoja vaikka muille jakaa.
Katsotaan välillä peiliin ja kas kummaa ei siellä täydellinen ihminen ole, vaikka olis kuin koluutettu kun
nykyään koulutet vain selviytyjiä! Se siitä ei tähän kaikki mahdu.
Kaikille toistemme sietämistä - emme tule yksin toimeen.
121212 kirjoitti:
Nykynaisen elämänvaiheet:
1. Seurustelut ja seksikokemukset sytyttävien (komeiden ja itsevarmojen, naisia kierrättävien) miesten kanssa
2. Ei enää ikinä miestä! Sinkkuus on paras, forever alone, miehet ovat sikoja!!!1
3. Olin jo luovuttanut mutta sitten löysin hyvän (tasaisemman ja luotettavamman) miehen ja perustin perheen
4. Ei enää ikinä miestä! Keskityn harrastuksiiin, ikuisesti yksin, miehet ovat tylsiä!!!
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesti kauan löytää joku jonka haluan, enkä ole ainakaan vielä saanut sitä.
En käy missään enkä ole aktiivinen. Olen ujo ja hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hupsista heijaa kirjoitti:
Voi, voi- en tiedä mitä nämä ihmiset haluavat? Onko niin, että kaikki miehet ovat huonoja vain me naiset olemme jotakin. Elin parisuhteessa 55 vuotta kunnes puolisoni kuoli. Olen ollut "sinkkuna" yli 5 vuotta ja
en tiedä mistä niitä miehiä löytäis. En käy ravintolassa en oikeastaan missään - teatterissa ja elokuvissa
kyllä mutta en tiedä - ei ole sattunut kohdalleni yhtään miestä joka olisi edes vilkaissut koska
melkein jokaisella on kaveri. Olen sen verra iäkäs tai kauan elänyt, että on vaikeaa elää yksinkin.
Olis pirskatin mukava kun kuulet jonkun vaikka suru-uutisen niin joku halais ihan viiheisen päälle.
Helpottais. Voi näistä asioista vois kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Em. kun pariudutaan kaikki on kuin
ruusunnuppu kun aikaa menee emme näe kuin vikoja toisissa vaikka itsellä olisi vikoja vaikka muille jakaa.
Katsotaan välillä peiliin ja kas kummaa ei siellä täydellinen ihminen ole, vaikka olis kuin koluutettu kun
nykyään koulutet vain selviytyjiä! Se siitä ei tähän kaikki mahdu.
Kaikille toistemme sietämistä - emme tule yksin toimeen.
No sinä kuulostat sellaiselta vanhan kansan ihmiseltä, jonka onneksi sattui suhde tervepäisen ja mukavan miehen kanssa. Ei ne kaikki miehet kuule rutista, jos tulee joku suru tai koettelemus. Sellaisesta minäkin äsken erosin, tai oikeammin hän minusta. Ja se on suurin syy sinkkuuteeni. Toiseksi suurin syy on se, että minulla on lapsia. Entisaikaan se oli jotenkin OK jatkaa elämäänsä ja etsiä uutta onnea lasten, elukoiden ja suvun orpojen kanssa, mitä nyt olen vanhempien sukulaisten vaiheita seuraillut. Nykyisin vanhemmaksi tullut on kuin spitaalinen. En edes etsi ketään, jos ei satumaisella tuurilla tupsahda eteen samanlaisessa tilanteessa oleva, aidosti mukava mies. On vielä muitakin syitä, oikein hyviä.
Minusta tuntuu, että minulla on nyt tärkeämpääkin tekemistä, kuin leikkiä jotain pariutumista.
Vierailija kirjoitti:
Stressaisin parisuhteessa liikaa ulkonäöstäni. Sinkkuna voin pukeutua kuten haluan sekä olla myös ilman valittamista kotona ilman meikkiä, ja esimerkiksi viikonloppuna voin syödä pitsaa, jos tekee mieli. Parisuhteessa pitäisi aina olla laihtarilla, että ei tule jätetyksi ylipainon takia, ja pukeutumiseeni + ulkonäkööni ylipäätään yritettäisiin puuttua. Lisäksi, on niin vapauttavaa, kun kukaan ei valita, että sääriä tai kainaloita ei ole sheivattu pariin päivään!
Eikä yksin asuessa tarvii laittaa kättä suun eteen kun aivastaa.
Ei varmaan aina ole tärkeämpää, mutta ei sitä voi hetkessä muuttaa...
Se on tosiaan mukava, mitä kaikkea sinkkuna voi tehdä - hyvä että edes jotain positiivista.
Parisuhteessa ei saanut syödä valkosipulia eikä sipulia. Nyt voin syödä vaikka kokonaisen sipulin päivässä! Voin harrasta kaikkea outoa, eikä kukaan valita.
Olen seurustellut 15-vuotiaasta asti muutaman vuoden sinkkujaksoa lukuunottamatta. Olen nyt 39. Eli olen seurustellut 24vuotta. Pitkiä suhteita on ollut neljä, joista yksi oli avioliitto, josta syntyi lapsi.
En jaksa enää epäsopivia kumppaneita tai sitä, että vapaa-aikani kuluu siihen, että minun on oltava joku jollekin. Koen olevani erilainen, enkä löydä helposti henkistä yhteyttä toisiin. Keskitynkin nyt lapseen ja omaan hyvinvointiini.
Tiedän, että jos menisin treffipalveluun, alta aikayksikön minulla olisi taas joku. En jaksa. Kukaan ei kuitenkaan ole sopiva.
Täysin kuin minun suustani.
En tosiaan tiedä, syitä on varmasti monia.
En tiedä voiko olla mahdollista että miehet (jotka eivät vielä minua syvemmin tunne), kavahtavat "miehistä" ammattiani... 🤔