Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Olen ylivarovainen ihmisten kanssa ja sellainen kauhea innostus toisella minua kohtaan saa aikaan jonkinlaisen ahdistuksen ja paniikin. Kun viimeisin kaameasti mönkään mennyt suhde alkoi juuri niin, niin tulee epämiellyttäviä assosiaatioita. Eihän siinä tietenkään toisinkaan päin homma mihinkään lähde, jos ei osoita minkäänlaista kiinnostusta joten tässäpä sitä ollaan sitten sinkkuna vaan mahdottomassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Näytän jopa parhaiden kaverieni mielestä punaisine naamoineni (kärsin pahasta ruusufinnistä) ihan Nasse-sedältä.

Yäk.

Lisäksi minulla on pienet rinnat

Nam!

ja aika lihaksikkaat reidet. N24

Nam! Kokonaisuus on kyllä vahvasti plussan puolella nyt.

Vierailija kirjoitti:

Puolet elämästäni olin parisuhteissa. Kun pisin päättyi, niin huomasin että mulla on paljon parempi olla yksin. Oon introvertti, voimakastahtoinen, itsenäinen, vapaudenkaipuinen ja sosiaaliset tarpeet tosi pienet. En koe että voisin antaa kumppanille hänen tarvitsemaa huomiota ja kompromisseja jne.

Lisäksi viime vuotisen treffailukauden anti oli niin ankeaa että en jaksa toistaiseksi ainakaan treffailua tai lyhyempiäkään suhteita.

Vaatisi siis että löytäisin hieman samankaltaisen, hyvällä itsetunnolla varustetun tyypin, joka ei roiku koko ajan käsikynkässä jne 😄 en jaksa yhtään tässä kohtaa elämää mitään draamaa tai läheisriippuvaa tyyppiä joista jäi traumat.

Tämä voisi olla sanasta sanaan minun kirjoittamani. Sen lisään näin naisena, että nykyajan miehet ovat suurilta osin henkisesti epäkypsiä mieslapsia. Ei paljon houkuta tuhlaamaan vähää vapaa-aikaa lasten kaitsimiseen...

Oma valinta. Huomasin, että elämä on paljon helpompaa sinkkuna.

Ilmeisesti hyväntahtoisuus, rehellisyys, huomaavaisuus ja niin edelleen. Ja ehkä myös se, etten välitä kovinkaan paljon alkoholista, vaikka muutaman oluen saatan joskus saunan jälkeen nauttiakin.

Taidan olla liian tylsä ja rauhallinen naisten enemmistölle, kun tapailuasteelta ei  pääse koskaan eteenpäin, vaan aina muutaman kuukauden sisällä tyssää.

Mutta mennään sillä mitä on annettu, onneksi seuraa muuten riittää, vaikka haluaisin vaan olla sen yhden kanssa loppuelämän. 

Ei vaan hitto vie jaksa mitään jatkuvaa vääntämistä asioista toisen kanssa. Kun sitä se nyt vaan vaikuttanut ainakin minun kohdallani olevan kun jotain muuta kuin sinkkuutta yrittänyt. Aina teen jotain väärin ja minun vika, hakeutuuko ihmiset parisuhteisiin että saavat kuulla tommosia kannustuksia, ei mitään järkee.

Olen aroase

Vierailija kirjoitti:

Olin kauan huonossa suhteessa, opin virheestä ja tällä kierroksella on korkeammat vaatimukset kumppanille.

viikonlopunviettoa ja hemmottelua

Älykkyys. En kaipaa ihmisseuraa siinä mielessä, että haluaisin olla suhteessa.

Parempi olla ilman. Nainen on vain kuin ketju nilkassa.

En ole kiinnostunut ihmisistä, enkä kanna itseäni välttämättä tuntemattomille niin, että tekisin hyvän ensivaikutelman. En tarkoita mitään syvää ihmisvihaa tai narsismia, sosiopatiaa yms. en vain koe tarpeelliseksi lisätä elämääni ylimääräisiä ihmisiä, jotkai eivät siihen kuulu jo jotain muuta, esim. harrastuksien kautta. En pidä itseni esittämisestä jonain muuna kuin itsenäni vain tehdäkseni hyvän vaikutelman. En myöskään pidä keinotekoisesta treffailukulttuurista, tutustun ihmisiin ennemmin luonnollisesti jonkin yhteisen asian kautta, suhde (platoninen tai muuten) kehittyy kyllä omalla painollaan eteenpäin. En koe parisuhdetta minään tavoiteltavana itseisarvona, jos se sattuu kohdalle niin hyvä niin, jos ei, niin ei. Lienen jossain aseksuaalisuuden harmaalla alueella.

Vierailija kirjoitti:

40v nainen kirjoitti:

Ahdistun heti kun joku alkaa kyselemään suunnitelmia..mennäänkö huomenna sinne ja monelta ja minne ja mennääkö kesällä laivalle ja mitä tehää juhannuksena jne. Itse elän päivän kerrallaan enkä pysty joka menoa suunnitella. Yksin kun on niin menen milloin jaksan tai huvittaa.

Minä olen juuri samanlainen, mutta mies. Ei perkele kun ottaa päähän että joka asiaa kysellään. Lähden kauppaan, lähdetkö mukaan vai mennäänkö huomenna tai ylihuomenna, jos mennään, vai mennäänkö? Grillattaisko huomenna, mitä grillataan, miksi, vai grillataanko? Haluatko grillata? Blaa blaa blaa. Ja tuohon kun lisätään se, että vastauksen pitää olla se mitä ennalta odotetaan, tai se on väärä vastaus. 

Totta, tuo on rasittavaa. Rasittavaa on toisaalta myös mies joka ei ikinä kysy mitään, eikä tee mitään suunnitelmaa esim. kesälomalle, jolloin olla möllättää vain sohvalla.

Itse olen täydellinen. Joten kyllä sen syyn täytyy olla vastakkaisessa sukupuolessa, he eivät vain kykenen kestämään erinomaisuuttani ja upeaa bodyani. Ehkä olen kuin aurinko johon lentämistä yrittävät polttavat siipensä aaah*suutelee hauistaan*!!!

Oli ujous, en käynyt missään

En halua mitenkään tavallista, traditionaalista parisuhdetta.

Se, etten ole edes hakenut seuraa. Toki työpaikoilla jotkut naiset kyselevät onko mulla ketään, mutta sitten on aina seurauksena se naisten kauhistunut ilme, jolla katsotaan varmaan jotain psyko-tappajaa, kun sanon, että olen paatunut yksineläjä...

Koska olen ehdoton. Ja varmaan v#ttumainen. En jaksa kuunnella selityksiä tai valitusta. Teot puhuu, ei sanat.

Mä en välitä toisista ihmisistä.

En siis mitään pahaa heille toivo, heidän halunsa/toiveensa jne ovat mulle vaan aivan saman tekeviä.

Eli tuskin olisin hyvä partneri.

Olen järkyttävän itsekäs miten aikani kulutan.

Teen mitä teen milloin teen, tai en tee.

*KORJAAN: siis yhdentekeviä.

Olen aseksuaali. Kesti se vuosikausia tajuta, kun ei moisesta ollut mitään tietoa kun olin teini. Luulin vain, että olen "hidas syttymään" tai "ei ole oikea tullut vastaan" tai jotakin, kun ei vain yksikään mies (tai nainen) aiheuttanut minussa halua. Oli kyllä ihan miellyttäviäkin ukkoja, jotka olivat minusta kiinnostuneita, mutta aina kun homma meni intiimimmäksi koin oloni epämukavaksi ja peräännyin. Myöskin kaverien julkkisihastukset ja fantasioinnit esim. jonkun näyttelijän vaatteiden repimisestä tämän päältä, menivät itselle yli hilseen, kun omasta mielestäni olisivat paremman näköisiä tyylikäs puku päällä. Itse myöskin ihastuin aina "vääränlaisiin" näyttelijöihin yms, toisinsanoen aika vanhoihin patuihin. Olivat vain mielestäni karismaattisia ja kiinnostavia, kun taas ne oman ikään soveltuvat sellaisia tylsiä pallinaamoja. Omat "ihastukseni" kun olivat sitä ns. väärää sorttia, fantasioin nimittäin jostain kiinnostavasta keskustelusta sänkyyn hyppäämisen sijaan.