Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Hae ihmeessä ammattiapua tähän kiintymyssuhdetraumaasi. Tällaisen voi parantaa oikealla avulla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vahva sitoutumiskammo. Tai oikeastaan paradoksaalisesti vahva halu sitoutua, jopa ripustautua ja heittäytyä täysin toisen armoille, mutta sitten kuitenkin valtava pelko yksinjäämisestä.

Ja vanhemmaksi kun tulee, vaikeammaksi menee. Nuorena aikuisena (18-25) olin kahdessa pitkässä parisuhteessa, joissa ei nyt varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta vääriä ihmisiä tai liian samoista kohdista rikki, jotta parisuhde olisi toiminut. Toisen kanssa toki jäin henkisesti paljon yksin, koska hän käytti monenlaisia päihteitä mieluummin kuin oli minun kanssani.

Ikävuodet 25-30 menivät pitkälti säätäen noin vuoden mittaisissa suhteissa, joskus hyvissä ja joskus huonoissa. Sitten juuri ennen 31-vuotispäivääni mies, jonka kanssa olin muuttamassa yhteen, jätti minut täysin tyhjän päälle. Siitä seuraavan miehen kanssa podin jotain tuosta johtunutta traumaa, ja homma loppui lyhyeen.

Nyt sitten onkin vuosi sujunut koronan parissa. Mainittavia suhteita tai suhteen tynkiä ei ole muodostunut. Paitsi tämä, joka päättyi uuden vuoden jälkeen siihen, kun sekosin täydellisesti ja jätin miehen. Epäilen todella mielenterveyttäni. Nyt olen soudellut hänen kanssaan edes takaisin, tehnyt hänelle ikäviä ohareita ja käyttäytynyt kuin lapsi. Haluan hänet lähelleni ja haluan olla hänen kanssaan, mutta kun pyydän hänet luokseni, saan lähestulkoon paniikkikohtauksen ja teen oharit tai perun tapaamisen. Tämä aiheuttaa minulle niin valtavaa ahdistusta, että jännityspäänsärky on jatkuvaa enkä pysty nukkumaan kunnolla.

Että pariudupa sitten näillä spekseillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo esteeksi parisuhteelle ylipainon, mutta luulisi, että ylipainoinen löytäisi itselleen helposti ylipainoisen kumppanin?

Kumpikaan sukupuolista ei tunnu hevillä hyväksyvän ylipainoista kumppania, vaikka itsellä olisikin ylipainoa.

Miksiköhän... Parisuhde onnistuu kuitenkin parhaiten samankaltaisen kanssa.

Pitävät läskiä etovana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella arka luonne ja huono itsetunto, vaikka välillä onnistunkin muulta vaikuttamaan. Mutta kun "tietää" olevansa huono asiassa kuin toisessakin, niin pokka ei kestä pidempiaikaiseen kulissinpitoon. M48.

Parisuhteessa kannattaa olla oma itsensä. Kyllä sinullekin löytyy sopiva, etsi luonteeltaan samankaltaista henkilöä. Kerro avoimesti nuo ajatukset, mitkä kirjoitit. Avoimuus ja aitous tekee vaikutuksen.

Nuo piirteet eivät vain sytytä yhtään naista. Osaan on tehnyt aluksi vaikutuksen, mutta pidemmän päälle ei maistukaan ja taas rikotaan. Se taas pahentaa ongelmaa entisestään ja kierre vain syvenee.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ja ikä. Nuorena oli edes kohtuullisen näköinen, silloin oli parisuhteita. Vaihdevuosien saavuttua miehet eivät ole enää vilkaisseetkaan.

Itse ainakin löysin elämäni parhaan miehen vasta 46-vuotiaana.

Luulen, että sinustakin on tuossa iässä jo särmät hioutuneet ja sinua kohtaan on helpompi olla hyvä.

Win win.

 Rakastan vain yhtä..eksääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo esteeksi parisuhteelle ylipainon, mutta luulisi, että ylipainoinen löytäisi itselleen helposti ylipainoisen kumppanin?

Kumpikaan sukupuolista ei tunnu hevillä hyväksyvän ylipainoista kumppania, vaikka itsellä olisikin ylipainoa.

Miksiköhän... Parisuhde onnistuu kuitenkin parhaiten samankaltaisen kanssa.

Kehonpaino ei ole tekijä, joka määrittäisi samankaltaisuutta, asenteita, elämäntoiveita tai arvoja. Pelkällä ulkonäön samankaltaisuudella ei ole muuta yhdistävää, kuin BMI:n samaan haarukkaan asettuminen.

Onhan todennäköisesti elämäntavoissa samankaltaisuutta; syödään liikaa ja liikutaan liian vähän.

Ehkä elämäntavoissa, mutta kuinka moni tahtoo kumppanin joka tukisi lisää niitä elämäntapoja, jotka tahtoo korjata ja muuttaa? Elämäntapa ei suoraan korreloi sen kanssa sopivatko persoonallisuudet ja luonteet yhteen.

Ei suoraan, mutta paljon kuitenkin. Luonteesta ja persoonastahan ne elämäntavat kuitenkin kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi eron. Taitaa olla peiliin katsomisen paikka minulla. Mistäpä minä 50+ nainen enää kumppania löytäisin. Juna meni jo.

Missä iässä tahansa voi löytää rakkauden. Eronneita sinkkuja riittää.

Vierailija kirjoitti:

 Rakastan vain yhtä..eksääni.

Miksi roikkua eksissä? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hevosen naama.

Ei estä seksisuhdetta.

Pelkään miehiä. Exä löi minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkkuna, koska edellinen pitkä parisuhde oli tosi tylsä ja kurja. Mies maksatti minulla lähes kaiken, harrasti muita naisia ja oli joka päivä salibandyä pelaamassa. Uskoin, ettei nää parisuhteet vaan ole mulle hyväksi. Nyt 7 v sinkkuna ja tyytyväinen.

Tidät siis täsmälleen miltä tuntuu miehenä seurustella nykyaikaisen naisen kanssa ainoa ero on vain siinä että miesten on vain pakko kestää tuo kun tuo käytön on todella yleistä naisilla

Käsitykseni nykyaikaisuudesta poikkeaa käsityksestäsi enkä ole kuullut tähän mennessä kenenkään tutun elävän miehensä rahoilla.

Oletkin sitten melkoinen tilastollinen poikkeus. Ei edes kukaan tuttu... Huh huh.

Ihan tilastojen valossa, enemmistö yhteistalouksista elää niin, että mies käyttää enemmän rahaa yhteisiin asioihin.

Köyhyys ja kalju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Rakastan vain yhtä..eksääni.

Miksi roikkua eksissä? 

Miksi se sua häiritsee, kuka ketäkin kaipaa on oma asia.

En ole vielä tavannut miestä jonka kanssa jaksaisin/haluaisin jakaa elämäni. En edes nuorempana, hoikempana ja kauniimpana. Vientiä olisi kyllä ollut, mutta seurustelu on aina tuntunut aina pakkopullalta ja rasittavalta. Aikani tätä rataa menin ja sitten päästin että riittää, seuraavaksi seurustelen vasta kun rakastun. joten sinkkuna ollaan edelleen. En ole erakko mutta viihdyn hyvin yksin ja tarvitsen paljon omaa aikaa.

Ja nyt kun on ikää yli 40, painoa on kertynyt, tuskinpa miestä enää edes löytyisi vaikka mieli joskus muuttuisi, vaikka olen hauska, siisti, en polta ja olen ihan sievä edelleen. Joten onneksi en ole koskaan tuntenut pakottavaa hinkua parisuhteeseen. Näitä kommentteja kun lukee, huomaa että ylipainoisia naisia ei pidetä edes ihmisinä.. 

Harjoittelen rakastamaan itseäni ja kantamaan arkeni arvokkaasti ennen kun ryhdyn parisuhteeseen.

Todennäköisesti nykyään kovat vaatimukseni (kumppaniksi haluan lapsettoman, suht läheltä, viehättävän, suht samanlaiset arvot ja tavoitteet elämässä). Joskus aikanaan olisin sanonut ujouteni ja tai huonon itsetunnon tuoman välttelyn kiinnostavien ihmisien kohdalla. Satunnaisesti on lähestytty, joten en taida ainakaan olla vastenmielinen pintapuolisesti.

?

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja kalju.

Kalju voi olla komea, jos on siisti ja mies hyvässä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti nykyään kovat vaatimukseni (kumppaniksi haluan lapsettoman, suht läheltä, viehättävän, suht samanlaiset arvot ja tavoitteet elämässä). Joskus aikanaan olisin sanonut ujouteni ja tai huonon itsetunnon tuoman välttelyn kiinnostavien ihmisien kohdalla. Satunnaisesti on lähestytty, joten en taida ainakaan olla vastenmielinen pintapuolisesti.

Tää lapsettomuus särähtää aina korvaan. Mikä on maailman itsekkäin nisäkäs? +30v lapseton ihminen. 99% näistä on jo oppinut elämään yksin kaikki tehdään itsensä ehdoilla. Onnea vaan parisuhteeseen.

Mitä ne lapset haittaa, jos vaikka vuoroviikko sä näät niitä alle puolet vuodesta. Jos olet 8-16 töissä sä näät niitä joka toinen vkl ja illalla pari h.

Sirkun lapset on teinejä niin näät niitä todella vähän

Porhija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti nykyään kovat vaatimukseni (kumppaniksi haluan lapsettoman, suht läheltä, viehättävän, suht samanlaiset arvot ja tavoitteet elämässä). Joskus aikanaan olisin sanonut ujouteni ja tai huonon itsetunnon tuoman välttelyn kiinnostavien ihmisien kohdalla. Satunnaisesti on lähestytty, joten en taida ainakaan olla vastenmielinen pintapuolisesti.

Tää lapsettomuus särähtää aina korvaan. Mikä on maailman itsekkäin nisäkäs? +30v lapseton ihminen. 99% näistä on jo oppinut elämään yksin kaikki tehdään itsensä ehdoilla. Onnea vaan parisuhteeseen.

Mitä ne lapset haittaa, jos vaikka vuoroviikko sä näät niitä alle puolet vuodesta. Jos olet 8-16 töissä sä näät niitä joka toinen vkl ja illalla pari h.

Sirkun lapset on teinejä niin näät niitä todella vähän

Lisätään vielä että maksimissaan puhutaan 18vuodesta. Harvempi eroaa heti synnytyksen jälkeen. Tarkoitus olis varmaan löytää loppuelämän rakkaus jonka kesto on yleensä moninkertainen siihen miten lapset asuu kotona.