Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Suurin osa on lähtenyt sen jälkeen kun olen esitellyt thrash liivini

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo esteeksi parisuhteelle ylipainon, mutta luulisi, että ylipainoinen löytäisi itselleen helposti ylipainoisen kumppanin?

Kumpikaan sukupuolista ei tunnu hevillä hyväksyvän ylipainoista kumppania, vaikka itsellä olisikin ylipainoa.

Ei ole tullut oikeaa ja sopivaa vastaan. Olen myös sen veran erilainen kuin suurin osa ihmisistä, että kaltaisiani ei taida ihan hirveästi edes olla. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo esteeksi parisuhteelle ylipainon, mutta luulisi, että ylipainoinen löytäisi itselleen helposti ylipainoisen kumppanin?

Kumpikaan sukupuolista ei tunnu hevillä hyväksyvän ylipainoista kumppania, vaikka itsellä olisikin ylipainoa.

Miksiköhän... Parisuhde onnistuu kuitenkin parhaiten samankaltaisen kanssa.

Todella arka luonne ja huono itsetunto, vaikka välillä onnistunkin muulta vaikuttamaan. Mutta kun "tietää" olevansa huono asiassa kuin toisessakin, niin pokka ei kestä pidempiaikaiseen kulissinpitoon. M48.

Vierailija kirjoitti:

Todella arka luonne ja huono itsetunto, vaikka välillä onnistunkin muulta vaikuttamaan. Mutta kun "tietää" olevansa huono asiassa kuin toisessakin, niin pokka ei kestä pidempiaikaiseen kulissinpitoon. M48.

Parisuhteessa kannattaa olla oma itsensä. Kyllä sinullekin löytyy sopiva, etsi luonteeltaan samankaltaista henkilöä. Kerro avoimesti nuo ajatukset, mitkä kirjoitit. Avoimuus ja aitous tekee vaikutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ja ikä. Nuorena oli edes kohtuullisen näköinen, silloin oli parisuhteita. Vaihdevuosien saavuttua miehet eivät ole enää vilkaisseetkaan.

Itse ainakin löysin elämäni parhaan miehen vasta 46-vuotiaana.

Deittailu tuntuu jotenkin liian vaikealta nykypäivänä.

Ensimmäinen syy on se, että olen ollut ulosotossa. Nyt tosin maksujärjestelyssä ja homma hoidossa, mutta tämä on hyvin vaikea asia miehille hyväksyä. Olen myös tarkka rahoistani (vaikkei heti uskoisi), en osta mitään turhaa tai kuluta baareihin tai matkoihin- tämäkin on vaikea hyväksyä, koska sitten ei "ikinä voi käydä missään". Jos mies joutuisi suhteessa maksamaan enemmän asioita, tulisi katkeruutta kun joutuu aikuista naista "elättämään". Maksan siis itse menoni ja kuluni, nyt ja loppuikäni, enkä ota muiden apuja tässä asiassaan vastaan- kyse on periaatteesta mistä en tingi.

Toivoisin parisuhteelta läsnäoloa ja yhdessä tekemistä, hyvässä suhteessa on helppo hengittää ja se tuo iloa elämään. En ehkä enää usko sellaista löytäväni tämän elämän aikana. Kauniilla kasvoilla, empatialla ja ystävällisyydellä saan onneksi töiden puolesta ilahduttaa muita ihmisiä ja sosiaalinen kanssakäymisen tarve täyttyy tätä kautta. Yksinkin on ihan ok!

Vierailija kirjoitti:

Deittailu tuntuu jotenkin liian vaikealta nykypäivänä.

Toisaalta netin kautta helpompaa kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo esteeksi parisuhteelle ylipainon, mutta luulisi, että ylipainoinen löytäisi itselleen helposti ylipainoisen kumppanin?

Kumpikaan sukupuolista ei tunnu hevillä hyväksyvän ylipainoista kumppania, vaikka itsellä olisikin ylipainoa.

Naiset ei halua ylipainoista miestä

Työttömyys on suurin este miehillä ettei ne kelpaa naisille. Naiset haluaa miehen jolla on rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo esteeksi parisuhteelle ylipainon, mutta luulisi, että ylipainoinen löytäisi itselleen helposti ylipainoisen kumppanin?

Kumpikaan sukupuolista ei tunnu hevillä hyväksyvän ylipainoista kumppania, vaikka itsellä olisikin ylipainoa.

Miksiköhän... Parisuhde onnistuu kuitenkin parhaiten samankaltaisen kanssa.

Kehonpaino ei ole tekijä, joka määrittäisi samankaltaisuutta, asenteita, elämäntoiveita tai arvoja. Pelkällä ulkonäön samankaltaisuudella ei ole muuta yhdistävää, kuin BMI:n samaan haarukkaan asettuminen.

BMI 28

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys on suurin este miehillä ettei ne kelpaa naisille. Naiset haluaa miehen jolla on rahaa.

Työ ei ole kaikille se ainoa tulojen lähde. Voi olla muita omistuksia tai sijoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo esteeksi parisuhteelle ylipainon, mutta luulisi, että ylipainoinen löytäisi itselleen helposti ylipainoisen kumppanin?

Kumpikaan sukupuolista ei tunnu hevillä hyväksyvän ylipainoista kumppania, vaikka itsellä olisikin ylipainoa.

Miksiköhän... Parisuhde onnistuu kuitenkin parhaiten samankaltaisen kanssa.

Kehonpaino ei ole tekijä, joka määrittäisi samankaltaisuutta, asenteita, elämäntoiveita tai arvoja. Pelkällä ulkonäön samankaltaisuudella ei ole muuta yhdistävää, kuin BMI:n samaan haarukkaan asettuminen.

Onhan todennäköisesti elämäntavoissa samankaltaisuutta; syödään liikaa ja liikutaan liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo esteeksi parisuhteelle ylipainon, mutta luulisi, että ylipainoinen löytäisi itselleen helposti ylipainoisen kumppanin?

Suurin osa lihavistakin tietenkin valitsisi mieluummin timmin ja normaalipainoisen kumppanin.

Miksi näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo esteeksi parisuhteelle ylipainon, mutta luulisi, että ylipainoinen löytäisi itselleen helposti ylipainoisen kumppanin?

Kumpikaan sukupuolista ei tunnu hevillä hyväksyvän ylipainoista kumppania, vaikka itsellä olisikin ylipainoa.

Miksiköhän... Parisuhde onnistuu kuitenkin parhaiten samankaltaisen kanssa.

Kehonpaino ei ole tekijä, joka määrittäisi samankaltaisuutta, asenteita, elämäntoiveita tai arvoja. Pelkällä ulkonäön samankaltaisuudella ei ole muuta yhdistävää, kuin BMI:n samaan haarukkaan asettuminen.

Onhan todennäköisesti elämäntavoissa samankaltaisuutta; syödään liikaa ja liikutaan liian vähän.

Ehkä elämäntavoissa, mutta kuinka moni tahtoo kumppanin joka tukisi lisää niitä elämäntapoja, jotka tahtoo korjata ja muuttaa? Elämäntapa ei suoraan korreloi sen kanssa sopivatko persoonallisuudet ja luonteet yhteen.

Olen ehkä liian erilainen, lammaslaumasta poikkeava tyyppi ja myös introvertti.

Mitään paheita minulla ei ole, paitsi ehkä liiallinenkin urheilu ja kahvin juonti. Toimeentulo, ym. kunnossa.

En vain koe deittimielessä ihmisten tapaamista sen arvoiseksi, että sitä kannattaa tehdä. Syy tähän tietysti se, että todennäköinen epäsopivuus 99.X %. Ehkä joskus sattumalta tapaan sopivan, kaltaiseni ihmisen tai kuolen yksin. Hätää minulla ei asian suhteen ole.

Mies halusi eron. Taitaa olla peiliin katsomisen paikka minulla. Mistäpä minä 50+ nainen enää kumppania löytäisin. Juna meni jo.