Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ja kalju.
Kalju voi olla komea, jos on siisti ja mies hyvässä kunnossa.
Niin, VOI OLLA komea. Suurinosa kaljuista ei ole. Pitää olla hiukset päässä komea ollakseen kaljuna komea.
Harvalla miehellä on niin komea kallon muoto, että kalju näyttäisi hyvältä. Itselle kaikki naiset sanoneet, että pitkät hiukset sopisivat paremmin, mutta epäilen suuresti koska pidän hiukseni lyhyenä päälaelta alkavan kaljuuntumisen takia joka korostuisi pidemmillä hiuksilla. Eli jos ei sänkitukka kelpaa niin miten sitten kaljukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estynyt persoonallisuus ja muutenki 3/10 pärstä. Atooppinen ihottuma vielä päälle rumentamassa. Toisaalta, nautin yksinolosta ja vapaudesta. enkä halua lisääntyä, tykkään ressittömästä elämästä.
Varmaankin se, etten halua parisuhdetta, ja sen vuoksi en myöskään hakeudu sellaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin se, etten halua parisuhdetta, ja sen vuoksi en myöskään hakeudu sellaisiin.
Lähes aina tälläisen vastauksen takana on trauma.
On hyvin harvinaista että ihminen toimisi biologisia tarpeitaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Nainen8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porhija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti nykyään kovat vaatimukseni (kumppaniksi haluan lapsettoman, suht läheltä, viehättävän, suht samanlaiset arvot ja tavoitteet elämässä). Joskus aikanaan olisin sanonut ujouteni ja tai huonon itsetunnon tuoman välttelyn kiinnostavien ihmisien kohdalla. Satunnaisesti on lähestytty, joten en taida ainakaan olla vastenmielinen pintapuolisesti.
Tää lapsettomuus särähtää aina korvaan. Mikä on maailman itsekkäin nisäkäs? +30v lapseton ihminen. 99% näistä on jo oppinut elämään yksin kaikki tehdään itsensä ehdoilla. Onnea vaan parisuhteeseen.
Mitä ne lapset haittaa, jos vaikka vuoroviikko sä näät niitä alle puolet vuodesta. Jos olet 8-16 töissä sä näät niitä joka toinen vkl ja illalla pari h.
Sirkun lapset on teinejä niin näät niitä todella vähänKiva aina lukea yksinhuoltajien raivokommentteja :D
Väärin meni, kannattaa lukea ne loputkin postaukset 😂
Ei tuossa ollut muuta kuin passiivis-aggressiivista valitusta yksinhuoltajalta.
Olen eri, mutta kyllä moni parisuhteessa olevakin saattaa pohtia näitä teemoja esim. sinkun ystävänsä tai vaikka sisaruksensa kannalta. Ja tottahan se on, että tuollaiset ns. ulkoiset (eli ei persoonaan liittyvät) seikat, kuten lapset, ketkä ovat ihan erillisiä ihmisiä ja lopulta muuttavat omilleen, kannattaisi jättää vähemmälle huomiolle, jos etsii loppuelämän kumppania.
Kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota persoonaan ja luonteiden yhteensopivuuteen. Kaikki käytännön asiat on sumplittavissa ja moni tekijä, mitä kriteereinä käytetään, saattaa muuttua elämän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porhija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti nykyään kovat vaatimukseni (kumppaniksi haluan lapsettoman, suht läheltä, viehättävän, suht samanlaiset arvot ja tavoitteet elämässä). Joskus aikanaan olisin sanonut ujouteni ja tai huonon itsetunnon tuoman välttelyn kiinnostavien ihmisien kohdalla. Satunnaisesti on lähestytty, joten en taida ainakaan olla vastenmielinen pintapuolisesti.
Tää lapsettomuus särähtää aina korvaan. Mikä on maailman itsekkäin nisäkäs? +30v lapseton ihminen. 99% näistä on jo oppinut elämään yksin kaikki tehdään itsensä ehdoilla. Onnea vaan parisuhteeseen.
Mitä ne lapset haittaa, jos vaikka vuoroviikko sä näät niitä alle puolet vuodesta. Jos olet 8-16 töissä sä näät niitä joka toinen vkl ja illalla pari h.
Sirkun lapset on teinejä niin näät niitä todella vähänKiva aina lukea yksinhuoltajien raivokommentteja :D
Väärin meni, kannattaa lukea ne loputkin postaukset 😂
Ei tuossa ollut muuta kuin passiivis-aggressiivista valitusta yksinhuoltajalta.
Olen eri, mutta kyllä moni parisuhteessa olevakin saattaa pohtia näitä teemoja esim. sinkun ystävänsä tai vaikka sisaruksensa kannalta. Ja tottahan se on, että tuollaiset ns. ulkoiset (eli ei persoonaan liittyvät) seikat, kuten lapset, ketkä ovat ihan erillisiä ihmisiä ja lopulta muuttavat omilleen, kannattaisi jättää vähemmälle huomiolle, jos etsii loppuelämän kumppania.
Kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota persoonaan ja luonteiden yhteensopivuuteen. Kaikki käytännön asiat on sumplittavissa ja moni tekijä, mitä kriteereinä käytetään, saattaa muuttua elämän aikana.
Juuri tätä hain itsekkin takaa. Tuo mies jolle en olisi lapsiensa takia antanut edes teoriassa mahdollisuutta. Olikin sitten mun elämäni suurin onni ja rakkaus.
Alussa nuo lapset vaivasivat tosi paljon ja tuli selväksi ettei meidän suhde toimisi minusta riippuvaista syistä. Mutta keskusteltiin asiat selväksi ja päädyttiin että asutaan erillään.
En myöskään halua viettää vapaata lapsien kanssa ja tämäkin onnistui paremmin kuin hyvin.
Ollaan tavallaan etäsuhteessa 2030-32 määrä ajalla. Tämän jälkeen muutetaan yhteen.
Mielenkiintoista kerrolisää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin se, etten halua parisuhdetta, ja sen vuoksi en myöskään hakeudu sellaisiin.
Lähes aina tälläisen vastauksen takana on trauma.
On hyvin harvinaista että ihminen toimisi biologisia tarpeitaan vastaan.
Anteeksi, että suuntautumiseni ei miellytä sinua. En mahda mitään sille, että olen synnynnäisesti epäkiinnostunut molemmista sukupuolista.
Ihan mielenkiinnosta, hakeutuvatko homotkin homosuhteisiin traumojen vuoksi? Ihmisen biologinen tarvehan on lisääntyä, ja homosuhteessa ei tuota tarvetta pääse toteuttamaan, eli eihän homous siis voi olla terveen ihmisen luonnollinen piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laiskuus ja haluttomuus enää taipua toisen tahtoon. Pitkä nuoruudensuhde ja avioliitto tuli koettu. Nyt useamman vuoden ollut yksin, korona-aika pakotti luomaan tietyt omat rutiinit, että pysyy pää kasassa, lisäksi on ruoka-aineyliherkkyyksiä( ruokavalioiden yhteensovitus) ja kirsikkana kakun päälle olen introvertti. Ajatus, että tähän kuvioon joutuisi sovittelemaan parisuhteen on aika työtä vaativa. Jos joku sopiva sattumalta löytyisi jolle käy parisuhdemalli nähdään max muutama kerta viikossa ja asutaan erillään..niin joo. Saman katon alle muutto tietäisi kuitenkin sen "äidin" roolin ottamista eli pyörittää taloutta kahden edestä, monesta asiasta neuvottelemista ja loputtomia kopromissejä..nää tuli jo nuorempana tehty ja nähty..Samoin työni kuormittaa jonkun verran sosiaalisesti kun saa sitä diplomaattista sovittelijaa leikkiä melko tiuhaan. Joten sulkeudun iltaisin ja viikonloppuisin ihan mielelläni omaan kuplaani eheytymään :)
En kestä ihmisiä. Ne on rasittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn omassa seurassani enkä kaipaa komentelijaa
Nainen8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porhija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti nykyään kovat vaatimukseni (kumppaniksi haluan lapsettoman, suht läheltä, viehättävän, suht samanlaiset arvot ja tavoitteet elämässä). Joskus aikanaan olisin sanonut ujouteni ja tai huonon itsetunnon tuoman välttelyn kiinnostavien ihmisien kohdalla. Satunnaisesti on lähestytty, joten en taida ainakaan olla vastenmielinen pintapuolisesti.
Tää lapsettomuus särähtää aina korvaan. Mikä on maailman itsekkäin nisäkäs? +30v lapseton ihminen. 99% näistä on jo oppinut elämään yksin kaikki tehdään itsensä ehdoilla. Onnea vaan parisuhteeseen.
Mitä ne lapset haittaa, jos vaikka vuoroviikko sä näät niitä alle puolet vuodesta. Jos olet 8-16 töissä sä näät niitä joka toinen vkl ja illalla pari h.
Sirkun lapset on teinejä niin näät niitä todella vähänKiva aina lukea yksinhuoltajien raivokommentteja :D
Väärin meni, kannattaa lukea ne loputkin postaukset 😂
Ei tuossa ollut muuta kuin passiivis-aggressiivista valitusta yksinhuoltajalta.
Olen eri, mutta kyllä moni parisuhteessa olevakin saattaa pohtia näitä teemoja esim. sinkun ystävänsä tai vaikka sisaruksensa kannalta. Ja tottahan se on, että tuollaiset ns. ulkoiset (eli ei persoonaan liittyvät) seikat, kuten lapset, ketkä ovat ihan erillisiä ihmisiä ja lopulta muuttavat omilleen, kannattaisi jättää vähemmälle huomiolle, jos etsii loppuelämän kumppania.
Kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota persoonaan ja luonteiden yhteensopivuuteen. Kaikki käytännön asiat on sumplittavissa ja moni tekijä, mitä kriteereinä käytetään, saattaa muuttua elämän aikana.
Juuri tätä hain itsekkin takaa. Tuo mies jolle en olisi lapsiensa takia antanut edes teoriassa mahdollisuutta. Olikin sitten mun elämäni suurin onni ja rakkaus.
Alussa nuo lapset vaivasivat tosi paljon ja tuli selväksi ettei meidän suhde toimisi minusta riippuvaista syistä. Mutta keskusteltiin asiat selväksi ja päädyttiin että asutaan erillään.
En myöskään halua viettää vapaata lapsien kanssa ja tämäkin onnistui paremmin kuin hyvin.Ollaan tavallaan etäsuhteessa 2030-32 määrä ajalla. Tämän jälkeen muutetaan yhteen.
2030-2032 ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Estynyt persoonallisuus ja muutenki 3/10 pärstä. Atooppinen ihottuma vielä päälle rumentamassa. Toisaalta, nautin yksinolosta ja vapaudesta. enkä halua lisääntyä, tykkään ressittömästä elämästä.
Hei ollaan aika samiksia! Oletko mies vai nainen? Itse mies, jopa atooppinen ihottuma löytyy. En pidä stressistä vapaa-ajalla, työstressi riittää ja sosiaalinen seura työpaikalla.
Vaikea hajusteyliherkkyys. En pysty liikkumaan enää tapahtumissa ja ihmisten ilmoilla. Deittisovellukset toimii, mutta miehet sitä säikähtävät. Samasta syystä olen työtön. Työtön nainen kera rajoitteiden ei houkuttele.
Viimeisen vuoden en ole enää edes yrittänyt, paino noussut 10kg kun nilkka meni sijoiltaan. En pidä itseäniäkään enää riittävän viehättävänä että kukaan voisi "klikata" minua.
Jos seurustelu voisi mennä pidemmälle, en tiedä tulisiko lapsestani "ongelma". Hän on erityislapsi vaikka onkin jo lähelle täysikäinen. Kaikki eivät hyväksyisi häntäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kerrolisää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin se, etten halua parisuhdetta, ja sen vuoksi en myöskään hakeudu sellaisiin.
Lähes aina tälläisen vastauksen takana on trauma.
On hyvin harvinaista että ihminen toimisi biologisia tarpeitaan vastaan.Anteeksi, että suuntautumiseni ei miellytä sinua. En mahda mitään sille, että olen synnynnäisesti epäkiinnostunut molemmista sukupuolista.
Ihan mielenkiinnosta, hakeutuvatko homotkin homosuhteisiin traumojen vuoksi? Ihmisen biologinen tarvehan on lisääntyä, ja homosuhteessa ei tuota tarvetta pääse toteuttamaan, eli eihän homous siis voi olla terveen ihmisen luonnollinen piirre.
Lähes aina, ei aina.
Ihminen on lauma eläin. Ihminen haluaa yleensä kokea parisuhteen tuomaa, turvaa, rakkautta, läheisyyttä ym. Jotkut ihmiset eivät saa noista mitään mutta hyvin usein kyseessä on trauma tai luonnehäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Nainen8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porhija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti nykyään kovat vaatimukseni (kumppaniksi haluan lapsettoman, suht läheltä, viehättävän, suht samanlaiset arvot ja tavoitteet elämässä). Joskus aikanaan olisin sanonut ujouteni ja tai huonon itsetunnon tuoman välttelyn kiinnostavien ihmisien kohdalla. Satunnaisesti on lähestytty, joten en taida ainakaan olla vastenmielinen pintapuolisesti.
Tää lapsettomuus särähtää aina korvaan. Mikä on maailman itsekkäin nisäkäs? +30v lapseton ihminen. 99% näistä on jo oppinut elämään yksin kaikki tehdään itsensä ehdoilla. Onnea vaan parisuhteeseen.
Mitä ne lapset haittaa, jos vaikka vuoroviikko sä näät niitä alle puolet vuodesta. Jos olet 8-16 töissä sä näät niitä joka toinen vkl ja illalla pari h.
Sirkun lapset on teinejä niin näät niitä todella vähänKiva aina lukea yksinhuoltajien raivokommentteja :D
Väärin meni, kannattaa lukea ne loputkin postaukset 😂
Ei tuossa ollut muuta kuin passiivis-aggressiivista valitusta yksinhuoltajalta.
Olen eri, mutta kyllä moni parisuhteessa olevakin saattaa pohtia näitä teemoja esim. sinkun ystävänsä tai vaikka sisaruksensa kannalta. Ja tottahan se on, että tuollaiset ns. ulkoiset (eli ei persoonaan liittyvät) seikat, kuten lapset, ketkä ovat ihan erillisiä ihmisiä ja lopulta muuttavat omilleen, kannattaisi jättää vähemmälle huomiolle, jos etsii loppuelämän kumppania.
Kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota persoonaan ja luonteiden yhteensopivuuteen. Kaikki käytännön asiat on sumplittavissa ja moni tekijä, mitä kriteereinä käytetään, saattaa muuttua elämän aikana.
Juuri tätä hain itsekkin takaa. Tuo mies jolle en olisi lapsiensa takia antanut edes teoriassa mahdollisuutta. Olikin sitten mun elämäni suurin onni ja rakkaus.
Alussa nuo lapset vaivasivat tosi paljon ja tuli selväksi ettei meidän suhde toimisi minusta riippuvaista syistä. Mutta keskusteltiin asiat selväksi ja päädyttiin että asutaan erillään.
En myöskään halua viettää vapaata lapsien kanssa ja tämäkin onnistui paremmin kuin hyvin.Ollaan tavallaan etäsuhteessa 2030-32 määrä ajalla. Tämän jälkeen muutetaan yhteen.
2030-2032 ??
Tuolla aikavälillä miehen viimeinenkin lapsi on muuttanut pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
laiskuus ja haluttomuus enää taipua toisen tahtoon. Pitkä nuoruudensuhde ja avioliitto tuli koettu. Nyt useamman vuoden ollut yksin, korona-aika pakotti luomaan tietyt omat rutiinit, että pysyy pää kasassa, lisäksi on ruoka-aineyliherkkyyksiä( ruokavalioiden yhteensovitus) ja kirsikkana kakun päälle olen introvertti. Ajatus, että tähän kuvioon joutuisi sovittelemaan parisuhteen on aika työtä vaativa. Jos joku sopiva sattumalta löytyisi jolle käy parisuhdemalli nähdään max muutama kerta viikossa ja asutaan erillään..niin joo. Saman katon alle muutto tietäisi kuitenkin sen "äidin" roolin ottamista eli pyörittää taloutta kahden edestä, monesta asiasta neuvottelemista ja loputtomia kopromissejä..nää tuli jo nuorempana tehty ja nähty..Samoin työni kuormittaa jonkun verran sosiaalisesti kun saa sitä diplomaattista sovittelijaa leikkiä melko tiuhaan. Joten sulkeudun iltaisin ja viikonloppuisin ihan mielelläni omaan kuplaani eheytymään :)
Pari kertaa viikossa tai jopa harvemmin näkeminen olisi itselle ihanteellinen parisuhde tällaiselle touhukkaalle ja omaa tilaa vaativalle miehelle. Kyllä sitä omansa varmaan ehkä sittenkin löytää, jos on vain silmät auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laiskuus ja haluttomuus enää taipua toisen tahtoon. Pitkä nuoruudensuhde ja avioliitto tuli koettu. Nyt useamman vuoden ollut yksin, korona-aika pakotti luomaan tietyt omat rutiinit, että pysyy pää kasassa, lisäksi on ruoka-aineyliherkkyyksiä( ruokavalioiden yhteensovitus) ja kirsikkana kakun päälle olen introvertti. Ajatus, että tähän kuvioon joutuisi sovittelemaan parisuhteen on aika työtä vaativa. Jos joku sopiva sattumalta löytyisi jolle käy parisuhdemalli nähdään max muutama kerta viikossa ja asutaan erillään..niin joo. Saman katon alle muutto tietäisi kuitenkin sen "äidin" roolin ottamista eli pyörittää taloutta kahden edestä, monesta asiasta neuvottelemista ja loputtomia kopromissejä..nää tuli jo nuorempana tehty ja nähty..Samoin työni kuormittaa jonkun verran sosiaalisesti kun saa sitä diplomaattista sovittelijaa leikkiä melko tiuhaan. Joten sulkeudun iltaisin ja viikonloppuisin ihan mielelläni omaan kuplaani eheytymään :)
Pari kertaa viikossa tai jopa harvemmin näkeminen olisi itselle ihanteellinen parisuhde tällaiselle touhukkaalle ja omaa tilaa vaativalle miehelle. Kyllä sitä omansa varmaan ehkä sittenkin löytää, jos on vain silmät auki.
Kyllä suurin osa löytää. Itse seurustelen naisen kanssa joka ei halua nähdä viikonloppuisin. Hän käyttää introverttinä energiansa viikolla ja lataa itsensä vkl.
Vierailija kirjoitti:
laiskuus ja haluttomuus enää taipua toisen tahtoon. Pitkä nuoruudensuhde ja avioliitto tuli koettu. Nyt useamman vuoden ollut yksin, korona-aika pakotti luomaan tietyt omat rutiinit, että pysyy pää kasassa, lisäksi on ruoka-aineyliherkkyyksiä( ruokavalioiden yhteensovitus) ja kirsikkana kakun päälle olen introvertti. Ajatus, että tähän kuvioon joutuisi sovittelemaan parisuhteen on aika työtä vaativa. Jos joku sopiva sattumalta löytyisi jolle käy parisuhdemalli nähdään max muutama kerta viikossa ja asutaan erillään..niin joo. Saman katon alle muutto tietäisi kuitenkin sen "äidin" roolin ottamista eli pyörittää taloutta kahden edestä, monesta asiasta neuvottelemista ja loputtomia kopromissejä..nää tuli jo nuorempana tehty ja nähty..Samoin työni kuormittaa jonkun verran sosiaalisesti kun saa sitä diplomaattista sovittelijaa leikkiä melko tiuhaan. Joten sulkeudun iltaisin ja viikonloppuisin ihan mielelläni omaan kuplaani eheytymään :)[/quote
Aika monet syö omia ruokia parisuhteessa.
Kaikki miehet eivät ole avuttomia kodinhoidossa. Mä esim olen äärettömän kova siivoamaan 😂.
Mun puolisonnkodinhoidon määrä tippui varmaan 90% kun muutettiin yhteen.
Ei tuossa ollut muuta kuin passiivis-aggressiivista valitusta yksinhuoltajalta.