Lue keskustelun säännöt.
Mikälainen anoppi sinulla on?
Mikälainen anoppi sinulla on?
Tuletko hyvin toimeen anopin kanssa?
Onko ollut ongelmaa anoppi suhteessa?
Kommentit (1243)
Oli kiltti ihminen, ei koskaan puhunut pahaa toisista.
Noudatti kahdeksannen käskyn selitystä ( selitämme kaikki parhain päin) niin, että joskus hiukan nauratti.
Hyviä muistoja hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini on todella avulias. Osallistuu ihan kaikkeen vapaaehtoisesti, jos kukaan ei ymmärrä kieltää mm tyttärensä lattiat pesee, hoitaa lapset, möyrii pihalla, laittaa ruokaa ym ym.
Aina, kun anoppi on auttamassa alkaa auttamisen jälkeen valitus yleensä minulle (miniä) miten hän itse aikoinaan on tehnyt, pärjännyt YKSIN ja korostaa erityisesti omaa äitiyttään. Appiukko on passattu piloille. Tästäkin maristaan minulle.
Omaa poikaansa (mieheni) kohtelee kuin pikkupoikaa.Paistaa aina käynneillä pullaa, pizzaa, torttuja. Tarjoilee ruoan valmiiksi nenän eteen. Edes astioita ei mieheni tarvitse korjata pöydästä.
Käynnit anoppilaan on yhtä tuskaa, kun alkaa valitus jaksamisesta ja syyllistämisestä! Minulta odotetaan 100% osallistumista joko kotitöihin tai ruoanlaittoon ja tämä siksi, koska olen nainen. Mieheni vaan on!
Minulla on ihan mukava anoppi. Pari metriä multaa päällä.
moi
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävä eukko. Ei tulla toimeen. Syynä se, ettei hyväksy lapsiani osaksi poikansa perhettä.
Mitä ärsyttävää siinä on ettei pidä lapsiasi osana poikansa perhettä?
En itse ole koskaan pitänyt avopuolisoni lapsia osana perhettäni vaan ainoastaan NS pakollisena pahana jotka tulivat avokin mukana.
Minusta he ovat lähinnä hänen ja hänen exänsä perhettä joista he kantavat vastuunsa haluamallaan tavalla.
Ei minulla ole tullut mieleenkään heitä vastuulleni ottaa tai heille huoltajaksi alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävä eukko. Ei tulla toimeen. Syynä se, ettei hyväksy lapsiani osaksi poikansa perhettä.
Mitä ärsyttävää siinä on ettei pidä lapsiasi osana poikansa perhettä?
En itse ole koskaan pitänyt avopuolisoni lapsia osana perhettäni vaan ainoastaan NS pakollisena pahana jotka tulivat avokin mukana.
Minusta he ovat lähinnä hänen ja hänen exänsä perhettä joista he kantavat vastuunsa haluamallaan tavalla.Ei minulla ole tullut mieleenkään heitä vastuulleni ottaa tai heille huoltajaksi alkaa.
Just tää!
Yleensä naiset vielä erikseen sanovat,että eivät etsi lapsilleen isää sillä niillä on jo sellainen.vaan etsivät itselleen kumppania.
Tupuliini kirjoitti:
Minulla on ihan mukava anoppi. Pari metriä multaa päällä.
Toivottavasti puolisosi anoppi on yhtä mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tähän varmaan jo aikaisemmin vastannut, mutta mulle anoppi on tärkeämpi kuin oma äitini. On hyvä myös lasten kanssa. Parempaa ei vois toivoa sillä on auttanut mua myös vaikeiden vuosien yli.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun tapasin anoppini ensimmäisen kerran, hän käänsi päänsä pois, kun tervehdittiin. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Häpesi varmaan itseään ja ulkonäköään nuoren ja hehkeämmän miniäkokelaan edessä? Jotenkin kuulostaa häpeän synnyttämältä primitiivireaktiolta tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tyyppi. Isovanhempana aivan mahtava, toisin kuin oma äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä anoppi vaikka välillä ärsyttää kun tykkää ottaa joka asiaan kantaa ja vähän "määräilee" tai ainakin yrittää. Mutta tarkoittaa hyvää ja on tasapuolinen.
Kaikki anopit ovat puuttuvia ja vanhat yleensä ovat. Siitä ei pidä pulttia ottaa. Voi ihan sievästi sanoa, jos alkaa kovin ärsyttää. Mutta totuus on, että vanhat ovat viisaita, heillä on kokemusta. Kannattaa uskoa eikä kaikkea opetella kantapään kautta.
Ei todellakaan kaikki puutu - fiksut ei puutu. Ja viisaus... Noh, kaikille sitä ei ole suotu, vaikka ikää olisi kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun tapasin anoppini ensimmäisen kerran, hän käänsi päänsä pois, kun tervehdittiin. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Häpesi varmaan itseään ja ulkonäköään nuoren ja hehkeämmän miniäkokelaan edessä? Jotenkin kuulostaa häpeän synnyttämältä primitiivireaktiolta tuo.
Tai sitten päinvastoin, että tunsi jotain inhoa miniäkokelasta kohtaan. Kyseinen miniä varmaan tiesi oliko hyvällä vai pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ajoittain aika rasittava.Kulki kotonamme päivittäin,montakin kertaa illassa.Halusi minun kysyvän häneltä,jos aijoin ostaa jotain vaatetta itselleni,tai yleensä yhtään mitään.Tein kuitenkin kuten olin tottunut tekemään.Anoppi sitten raivosi,lopulta vuosikymmenten varrella lannistui,ja keksi kaikenlaisia pikku kolttosia minun pään menoksi.Monet kerrat nauroin selkä väärällään,kun anoppi oli mennyt kotiinsa,tuntui ne anopin temput niin riemastuttavilta toisinaan.Erikoinen persoona oli hän.Lopulta kiinnyin ja taisin rakastaakkin häntä.Kun anoppi kuoli,tunsin kuitenkin valtavaa helpotusta,enkä ainakaan kaipuuta.....Niin..olen itse jo ollut anoppi kauan aikaa.Miniät ovat ihania,miten niin voikin olla ihania ihmisiä.Käyn noin kerran vuodessa kylässä.Vien perheet pari kertaa vuodessa syömään johonkin mukavaan paikkaan.Nautin tästä tavasta pitää yhteyttä,ja annan itseni kuvitella,että perheilläkin on hyvä mieli.Me ihmiset olemme kaikki hiukan erilaisia,enkä usko,että ne toiveet toisistamme koskaan kohtaavat täysin....Melkeinpä voisin sanoa,että anoppi opetti minulle eniten tässä maailmassa...kärsivällisyyttä...kiintymystä...kykyä löytää tilanteista huumoria....monia asioita.
Ketjupolttaja, entinen rappioalkoholisti jolla silloin tällöin jää edelleen putki päälle. Aikoinaan häneltä on otettu omat lapset huostaan, enemmän hoivaa poikaansa eli miestäni kuin meidän lapsia. Asuu niin kaukana että ei montaa kertaa vuodessa nähdä.
Vastasinkohan jo... näin ekaa kertaa 1,5 vuoden seurustelun jälkeen (asuu jotain 600 m päässä miehestä, mutta ei kylään ole kutsuttu, jotain on miehelle urputtanut johon mies on vastannut että saa kai hänelläkin olla joku kaveri)
Ensinnäkin käskin miehen sinne sanomaan kun oli lähdössä aamuksi pois, että tulisivat vasta iltapäivällä tuomaan pensasta jonka anopintekele oli päättänyt pihaan tuoda. No, tulivatkin sitten miehen ollessa vielä poissa aamupäivällä.
Eihän tietenkään minua kuunneltu missä on paras paikka pensaalle vaan lykkäsivät huonoon paikkaan. Ja anopintekele alkoi motkottaa miksei ole kuivia heiniä kitketty pensasaitojen alta, mitä te oikein olette tehneet, kesä on jo pitkällä kun yritin sanoa että sehän kesä just tuli vasta, kesäkuuta vai oliko toukokuuta. Haukkui poikaansa että sitä taitaa kiinnostaa joku muu enemmän ja pälä pälä...
Ihan hirveä kokemus näin aralle ihmiselle. Siinä se kitki niitä heiniä ja motkotti. En käsitä tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vastasinkohan jo... näin ekaa kertaa 1,5 vuoden seurustelun jälkeen (asuu jotain 600 m päässä miehestä, mutta ei kylään ole kutsuttu, jotain on miehelle urputtanut johon mies on vastannut että saa kai hänelläkin olla joku kaveri)
Ensinnäkin käskin miehen sinne sanomaan kun oli lähdössä aamuksi pois, että tulisivat vasta iltapäivällä tuomaan pensasta jonka anopintekele oli päättänyt pihaan tuoda. No, tulivatkin sitten miehen ollessa vielä poissa aamupäivällä.
Eihän tietenkään minua kuunneltu missä on paras paikka pensaalle vaan lykkäsivät huonoon paikkaan. Ja anopintekele alkoi motkottaa miksei ole kuivia heiniä kitketty pensasaitojen alta, mitä te oikein olette tehneet, kesä on jo pitkällä kun yritin sanoa että sehän kesä just tuli vasta, kesäkuuta vai oliko toukokuuta. Haukkui poikaansa että sitä taitaa kiinnostaa joku muu enemmän ja pälä pälä...
Ihan hirveä kokemus näin aralle ihmiselle. Siinä se kitki niitä heiniä ja motkotti. En käsitä tuollaista.
Ikävä kyllä tämä ei lupaa hyvää.
Anoppini on sellanen myrkyllinen ihminen joka osaa esittää ilkeilyt ja vittuilut niin viattomasti, hassusti ja kauniisti että vituttaa vaan kamalasti jälkikäteen. Jos hän jotain haluaa niin ei voi sitäkään ikinä suoraan sanoa. Joskus huomaan että hän yrittää saada minut epävarmaksi heitoillaan, enkä oikein ymmärrä miksi. Ihan kun yrittäisi testata minua. Hän huomauttelee usein ulkonäöstä ja vaatetuksesta. Ihmettelee aina jotain. Vastailee myös itse omiin kysymyksiinsä ja puolustelee.
Toisaalta hän on hyvin avoin ja antaa itsestään rakastettavan kuvan useimmille ihmisille käytöksellään. Sitten jälkeen päin puhuu kaikista niin paljon pahaa, että kukaan ei uskoisi jos kertoisin. Voi puhua ihmiselle edessäpäin täysin päinvastaista kuin takanapäin.
Karmea anoppi! Koko meidän avioliiton ajan suosinut toista poikaa ja hänen perhettään, Ihan kaikessa. Rukoili aikoinaan ettei poikansa menisi kanssani naimisiin, sillä olinhan asunut toisen miehen kanssa, joten olin jo ns "pilalla". Toinen miniä oli siveyden sipuli (vaikka oikeasti halusi just sen mun miehen) ja miehensä oli halunnut minut! Mutta anoppi ei usko mitään mitä mun mies sanoo, sillä se "parempi poika" on aina oikeassa.
Nyt kun appi kuoli, oli testamentii selvä: kaikki irtainta myöten toiselle, lisäksi rantatontti aiemmin jo saatu. Mun miehelle ei yhtikäs mitään. Haukkuu minua ja ei pidä yhteyttä edes meidän lapsiin, velipojan lapset paapotaan kunnolla.
Että olen kypsä ja mieheni myös.
Asiaa ei vissiin paranna, että anoppi ollu aikoinaan mun perheessä kotiapulaisena, asia josta ei ole koskaan sanallakaan puhuttu! Pitää mun perhettä upporikkaana ja alemmuuskompleksi kova. Oksennan kohta.
Minun anoppini olen todennut kaukaa viisaaksi. Tulin perheeseen vaatimuksineni, suhtautui kunnioittaen, arvostelematta. Jos mielipiteitä on meidän tavasta elää, kertoo ne varmaan mun miehelle, en tiedä, minua ja meidän perhettä kohtelee nätisti ja mielestäni arvostaen ja rakastaen. Huomioi lapset aina kun nähdään, jututtaa ja on lämmin. Aina meille tervetullut.