Lue keskustelun säännöt.
"Sisaruksista on seuraa toisilleen ja aikuisena ovat toistensa tukena" - pitikö tämä kohdallasi paikkansa?
28.01.2021 |
Todella usein kuulee sisaruutta käytettävän perusteluna sille, miksi perheessä on enemmän kuin 1 lapsi.
"Sisaruksille on seuraa toisistaan."
"Pienellä ikäerolla sisarukset saa toisistaan hyvät kaverit."
"Aikuisenakin sisaruksilla on toisistaan tukea elämässä."
Usein maalataan kuvaa, että sisaruksista tulisi keskenään läheisiä. Lapsuus menisi iloisesti yhdessä leikkien, varsinkin jos ikäero ei ole kovin suuri. Aikuisena puolestaan sisarukset olisivat toistensa tukena elämässä ja läheisiä muutenkin.
Jäin miettimään, kuinka yleistä tämä ihan oikeasti on? Pitikö sinun kohdallasi paikkansa, että sisaruksestasi oli sinulle seuraa lapsena ja aikuisena olette läheisiä? Ainakin itsestä tuntuu omaa perhetilannetta ja aikuisia ystäviä katsoessa, että hyvin harva on läheinen sisaruksensa kanssa.
Ap
Kommentit (150)
Veljellä ja minulla ikäeroa 3 vuotta. Ei koskaan leikitty lapsena yhdessä. Sen verran erilaiset mielenkiinnon kohteet. Päinvastoin on mieleeni jäänyt raskaana se, että jouduin aina katsomaan pikkuveljen perään ja hoitamaan häntä, kun vanhemmat olivat töissä.
Nyt aikuisena nähdään pari kertaa vuodessa. Ei oikein tunneta toisiamme. Minulle ystävät ovat paljon läheisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Näin veljeäni viime vuonna kolme kertaa yhteensä noin 15 min ajan. On uuden tyttöystävänsä kanssa kuin paita ja p erse ja tyttöystävä AINA mukana kun tapaamme. Olisi kiva nähdä veljeä ilman tyttöystävää. Viesteillä ollaan yhteydessä ehkä kerran kuussa.
Kyllä. Meitä 5 lasta. Lapsena asuttiin syrjäkylillä eikä kavereilla ollut helppo käydä, niin leikittiin keskenämme. Aikuisena pelataan yhdessä joka viikko verkkopelejä, siinä tulee samalla jutusteltua.
No ainakin tappelu ja riitelyseuraa tuntuu olevan. Monella naapurilla ja kavereilla on pari-kolme lasta ja ihan hirveä huuto ja riita päällä koko helavatun ajan! Ärsyttää puhelimessakin, kun kakarat kinaa ja märisee taustalla ja äitinsä joutuu kesken puhelun koko ajan komentamaan ja selvittämään välejä.
Ja tämä siis useammassa kaveriperheessä!
Naapurin muksut ovat koko ajan tukkanuottasilla ja kiljuvat ja huutavat ja märisevät. Isänsä karjuu kuin leijona ja lähtee aina ovet paukkuen ulos ja jättää äidin sinne kimittämään lapsilleen!
Juu ei kiitos meille koskaan useampaa kuin yksi lapsi!!!
Sisarukset asuvat 400 km päässä, ollaan läheisiä ja pidetään yhteyttä yllä esim yhteisellä wapp-ryhmällå, missä keskustellaan kaikista asioista.
Kyläillään useamman kerran vuodessa, paitsi nyt korona-aikaan on jäänyt reissut tekemättä.
Meillä oli köyhä ja rikkonainen, osin ongelmainen lapsuus mutta äiti oli aina tasapuolinen, osallisti meitä vanhempia hoitamaan nuorempia, ja nyt sen huomaa miten tärkeää työtä teki tuolloin. On helppoa olla ystävä vaikka ikäeroa on. Välillä on erimielisyyksiä, mutta sehän kuuluu elämään joka porskuttaa jokaisen kohdalla eri lailla eteenpäin. Sopivasti purtavaa, iloa ja oppimista on sisaruus tarjonnut, myös äärimmäisen tärkeää tukea kun on ollut sen tarve. Ei ole tarvinnut yksin surra ja tuntea äärimmäistä tuskaa.
Omilla lapsilla on isohko ikäero, mutta olen pitänyt huolen että sisarten yhteinen aika ja toistensa seurassa oleminen ei pääty, vaikka toinen elääkin jo omassa asunnossaan. Sopivasti osallistamalla se onnistuu ja on aivan normaalia. Sisaret on mulle niitä kaikkein lähimpiä ja tärkeimpiä, he tuntee mut läpikotaisin, toisin kuin moni kaveri jolle tuntuu ystävyys olevan huomattavasti kevyempi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheltä seurannut kirjoitti:
No ainakin tappelu ja riitelyseuraa tuntuu olevan. Monella naapurilla ja kavereilla on pari-kolme lasta ja ihan hirveä huuto ja riita päällä koko helavatun ajan! Ärsyttää puhelimessakin, kun kakarat kinaa ja märisee taustalla ja äitinsä joutuu kesken puhelun koko ajan komentamaan ja selvittämään välejä.
Ja tämä siis useammassa kaveriperheessä!
Naapurin muksut ovat koko ajan tukkanuottasilla ja kiljuvat ja huutavat ja märisevät. Isänsä karjuu kuin leijona ja lähtee aina ovet paukkuen ulos ja jättää äidin sinne kimittämään lapsilleen!
Juu ei kiitos meille koskaan useampaa kuin yksi lapsi!!!
Siinähän ne ihmissuhdetaidot ja erilaisuuden ymmärtäminen just hioutuu :) vanhemman vastuulla tietenkin on ohjata ettei tilanne riistäydy ihan villiksi.
Pitää paikkansa. Useampi sisarus, noin kahden vuoden välen synnytty. Leikittiin paljon lapsena yhdessä. Myös nuorina aikuisina vietettiin paljon aikaa kimpassa ja edelleen ollaan läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pitää paikkansa. Siskoni on varmaan läheisin ihminen ja tietää minusta enemmän kuin yksikään kaverini. Asutaan kaukana toisistamme, välillä asuttiin mun komennuksen vuoksi jopa eri mantereella, mutta yhteyttä pidetään säännöllisesti, vähintään viikottain ja kesäisin mökkeillään sujuvasti parikin viikkoa samalla tontilla. Myös lapsemme, eli serkukset ovat läheisiä ja kyläilevät nykyisin teineinä/nuorina aikuisina toistensa luona ilman vanhempia, välimatkaa on nyt n. 250 km eli tulevat ja menevät junilla/busseilla itsekseen.
Omat lapsemme tuntuvat olevan todella läheisiä ja toistensa tukena varmaan paremmin kuin me vanhemmat, vaikka perheessä läheiset ja luottamukselliset välit onkin. Kaikkea ei vaan kerrota vanhemmille, eikä edes ehkä ystäville, varsinkaan jos ne liittyvät v...tukseen jotain vanhempien tekemää juttua kohtaan.
Minulla ja siskolla on ikäeroa 5 vuotta, minä olen kohta viisikymppinen. Omilla lapsillamme iät ovat 19 v., 18 v. ja 15 v. Jos tällä on merkitystä. Ja nuo serkut ovat näiden välissä 17 v. ja 15 v.
Meillä pitää paikkansa ihan täysin. Olemme siskon kanssa parhaat ystävät. Olemme yhteyksissä joka päivä vähintään viestien verran, usein kuitenkin soitellaan. Näemme niin usein kun on mahdollista. Kivan lisän tähän tuo se, että molempien kumppanit tulevat myös hyvin toimeen, joten yhteisiä illanistujaisia on kiva viettää.
Olen aina miettinyt, että selviän ihan mistä tahansa, mutta jos menettäisin siskoni, siitä tuskin selviäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Näin veljeäni viime vuonna kolme kertaa yhteensä noin 15 min ajan. On uuden tyttöystävänsä kanssa kuin paita ja p erse ja tyttöystävä AINA mukana kun tapaamme. Olisi kiva nähdä veljeä ilman tyttöystävää. Viesteillä ollaan yhteydessä ehkä kerran kuussa.
Veljellä oma elämä ja tyttöystävä on osa sitä elämää. Kuinka kauan tyttöystävä on "uusi"? Jos on jo viime vuoden olleet yhdessä, olisko jo aika jättää etuliite pois?
Asutaan alle 5 km säteellä toisistamme kaikkien sisarusten kanssa, ei olla juurikaan yhteyksissä. Nuorin sisarus roikkui minussa vuosia läheisriippuvaisena ja päihdeongelmaisena. Nyt aikuisena ei pärjää yhtään yksin ja on täysin päihteiden maailmassa. Ottaa yhteyttää tasan vaan jos tarvitsee jotain. On ollut sairaalloisen mustasukkainen kaikesta mitä olen elämässäni tehnyt tai saavuttanut vaikka yhtä huonot lähtökohdat oli meillä kaikilla. Toinen sisarus elää täysin omaa kiireistä elämää työnarkomaanina, vaihdetaan viestejä välillä. Kolmas muutti ulkomaille vuosia sitten ja kun tuli takaisin oli välit jotenkin hiipuneet. Ollaan kohteliata, mutta ei läheisiä.
Nuorimman kanssa oltiin läheisiä pitkään, mutta kuitenkin aina oli joku henkinen välimatka ko. henkilön valehtelun takia kun ei koskaan kykene kertomaan mistään asiasta ensin totuutta.
Nämä kolme ovat sellasia kenelle voin aina sanoa ihan suoraan mitä ajattelen eikä tarvitse miettiä toisen reaktiota. Mutta ei se läheiseksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nuo riitelytaidotkin oikeasti ihan tärkeitä. Mieheni on ainoa lapsi ja pelkää kaikkia konfliktitilanteita ja menee niissä aivan lukkoon.
Kaksi samanikäistä siskoa ja meillä pitää aikalailla paikkansa. Emme ole keskenämme parhaita ystävyksiä, mutta läheisissä väleissä. Olemme hyvin erilaisia luonteiltamme ja lapsuudessa oli omat kaverit, mutta ehdottomasti oli seuraa esim. mökkireissuilla ja arjessa. Tapeltiin kyllä myös aikanaan (nuorena) palojon, mutta se oli sisarusten välistä kärhämää ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä.
Viestittelemme päivittäin nykyään ja näemme säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kyllä olen läheisempi siskooni, joka on syntynyt 2.5 vuotta jälkeeni, kuin veljeeni johon ~10 vuotta ikäeroa. edelleen vit tu ttaa että jouduin veljeä hoitamaan äidin sijasta, sisarukset eivät ole mitään ilmaisia lapsenhoitajia!
Ei olla läheisiä, vaikka minä olen se joka kutsutaan palokuntana paikalle kun jotain sattuu.
Sisaruksella on pitkäaikaissairaus ja nyt se on aiheuttanut lisäsairauksia.
Eli lapsesta asti olen ollut jotenkin huolissani ja väliemme pohjavire on aina se ja aina en jaksaisi olla huolissani.
Kuten on jo todettu, sisarusten välinen henkinen ja fyysinen väkivalta on aika vaiettu aihe. Mutta seksuaalinen väkivalta varmaan vielä enemmän. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että se se vasta sisarusten välit tuhoaakin. Vieläkin vaivaa päivittäin se, mitä isompi sisarus teki minulle, kun olin n. 5v (hän tuohon aikaan jo isompi koululainen). Ja ihan hyvä pointti tuokin, että vanhemmilla on vastuu sisarusten välien ohjaamisessa. Valitettavasti omat vanhempani eivät tehneet mitään, heille kai oli liian vaikeaa myöntää itselleen, mitä oikein tapahtuu. :(
Ei olla kovin läheisiä eikä pidetä hirveän tiiviisti yhteyttä, mutta kyllä me sisarukset toisiamme rakastetaan ja toisistamme välitetään. Olen iloinen, että mulla on sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
On nuo riitelytaidotkin oikeasti ihan tärkeitä. Mieheni on ainoa lapsi ja pelkää kaikkia konfliktitilanteita ja menee niissä aivan lukkoon.
Tuo on persoonakysymys, ei riipu sisarusten määrästä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pitää paikkansa ihan täysin. Olemme siskon kanssa parhaat ystävät. Olemme yhteyksissä joka päivä vähintään viestien verran, usein kuitenkin soitellaan. Näemme niin usein kun on mahdollista. Kivan lisän tähän tuo se, että molempien kumppanit tulevat myös hyvin toimeen, joten yhteisiä illanistujaisia on kiva viettää.
Olen aina miettinyt, että selviän ihan mistä tahansa, mutta jos menettäisin siskoni, siitä tuskin selviäisin.
Sama. Jos siskoni esim. kuolisi, olisi se isompi menetys kuin vanhempieni kuolema (=jotenkin luonnollinen jatkumo) ja aivan eri sfääreissä kuin yhdenkään ystäväni kuolema. Jos joutuisin luopumaan siskostani, olisi kuin osa minua kuolisi. Ystävät ei tähän symbioosiin pääse edes lähelle vaikka hekin ovat läheisiä ja tärkeitä.
Myös meillä puolisot ovat alusta asti tulleet hyvin toimeen ja nykyisin viettävät aikaa myös ilman meitä vaimoja, esim. mökillä kalastusreissuilla ja remppahommissa.
Teen töitä pienten lasten vanhempien kans. Superusein näkee näitä perheitä, jossa on pari-kolme lasta tosi pienillä ikäeroilla. Vedotaan siihen, että "kun Emma-Eveliina 1 v, Milo-Markku 2 v ja Leo-Luukas 4 v saavat toisistaan hyvät leikkitoverit ja aina on toisistaan seuraa". Se arki vaan herkästi on sitä, että selviydytään arjesta lasten kanssa ja viis siitä, miten se sisarusten välinen vuorovaikutus kehittyy ja osataanko sitä tukea.