"Sisaruksista on seuraa toisilleen ja aikuisena ovat toistensa tukena" - pitikö tämä kohdallasi paikkansa?

Minulla useampi sisarus, osa pienemmällä ikäerolla, osa isommalla. Ollaan oltu aina läheisiä keskenään ja myös äitimme kanssa. Nähdään edelleen viikottain. Omat lapset pienellä ikäerolla ja hekin nyt ainakin läheisiä, vaikka toki riitaakin on.

Helvettiä tekivät elämästäni ja lapsena ja yhä yrittävät tunkea väkisin elämääni kontrolloimanaan pahansuopina jos erehdyn yhtään tekemisiin, etenkin yksi pahin:( Kiusasivat aina, naureskelivat tyhmyydelleni, nolasivat, nöyryyttivät, huusivat ja raivosivat pikkujutuistakin, pahansuopia, ilkeitä, minihitlereitä olivat ja ovat yhä,hrrrrr. Vanhemat olisivat voineet laittaa rajat näille,mutta kun ei, etenki ns enarskumpi vanhempi vain oikein yllytti etenkin usosikkiaan kiusaamaan ja näytti esimerkkiä:( Ja tämä pahin nrasku ihmetteleep okkana, ku nen halua olla tekemisissä ja miksi ihmeessä olen pitkäaikaissairaana, syrjäytettynä,köyhänä, työttömänä, erakkona katkera heille, kivasti menestyneille, kaiken saaneille, ilkeille mulqeroille.

Lapsena oli jonkin verran seuraa, mutta myös ihan jäätäviä tappeluita. Ihan siis on käytetty nyrkkejä ja potkittu ja oon pitäny pikkuveljen hartioista kiinni ja hakannu sen päätä seinään. Se on ehkä ainoa kerta näistä tappeluista mikä on jääny mulle mieleen sellasena, että satutinkohan nyt vähän liikaa ja kävi pieni säälin häivähdys. Yleensä se oli enempi sellaista, että armoa ei anneta ja kun yks saatiin itkemään, ni kaks muuta heilutti sit käsiä niinku kapellimestarit. 

Aikuisena oltiin pitkään melko etäisiä, mutta sitten kun on saatu lapsia vuorollamme, niin lasten kautta ollaan oltu edes jonkin verran yhteyksissä. Siis tyyliin nähty lasten synttäreillä ja sellaista. Ei meillä ole mitään sellaista, että säännöllisesti vaihdettais kuulumisia. Mutta ei me myöskään perinnöstä riidelty, perinnönjako meni ihan sovussa.

Ei valitettavasti. Pienempänä veljeni (4 vuotta minua nuorempi) ja minä olimme läheiset. Sitten 15-vuotiaana, äitimme yllättäen kuoltua, veli tuli ns. uskoon ja liittyi karismaattiseen seurakuntaan. Alkoi tuomita ja katsoa nenänvartta pitkin minua, kun olin ihan tavallinen nuori joka koetti harjoitella aikuisuutta mm. kaljanjuonnilla ym. Asutaan lähekkäin mutta ei ota ikinä yhteyttä muuten kuin vanhan isän välttämättömistä asioista. Joulukortti tulee kälyltä koko perheen puolesta.

Lapsena leikittiin yhdessä, teineinä ei niinkään väleissä. Lähinnä nahisteltiin ja toinen oli ärsyttävä.

Nyt aikuisena ollaan lähes päivittäin tekemisissä, lapset leikkivät keskenään ja tehdään porukassa juttuja. On kivaa ja olen onnellinen siskostani❤️

Siskoni on aina ollut minulle hyvin läheinen ja tärkeä. Tuntisin suurta sielun yksinäisyyttä, jos häntä ei olisi. Kaverit ovat eri asia.

Sisaruksista (2kpl) oli iloa lapsena. Leikkikaveri. Tappelukaveri. Opetti sosiaalisia taitoja, jakamista, kompromissia. Mutta täysi-ikäisyyden jälkeen emme ole olleet juuri tekemisissä.

Toisen veljen kanssa nähdään ehkä 3-4 kertaa vuodessa, toisen kanssa ei olla tavattu yli 10 vuoteen. Viestejä lähetetään muutaman kuukauden välein. Eli se niistä läheisistä sisarussuhteista.

Oma siskoni on myös paras ystäväni. Jaetaan yhdessä ilot ja surut vielä aikuisenakin. Meillä ikäeroa neljä vuotta.

Ei pidä omalla kohdalla. Asutaan kyllä samassa kaupungissa, mutta ei olla missään tekemisissä. Ollaan liian erilaisia.