Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei kertonut tulleensa sedäksi ja muita puhumattomuuden kummallisuuksia
Lalu
28.01.2021 |
Haluaisin tietää missä menee se raja mitä minimissään toisen ihmisen kanssa parisuhteessa jaetaan toisen kanssa. Mieheni on hyvin sulkeutunut, vaikka kavereiden kesken ja sosiaalisissa tilanteissa puhuukin paljon.
Olen alkanut itse kärsiä siitä ettei hän jaa kansaani edes merkittäviä, isompia asioita. Hän tuli esimerkiksi ennen joulua sedäksi, kun hänen sisaruksensa sai lapsen, mutta kuulin lapsesta vasta viikko sen jälkeen välipäivinä kun hän puhui serkusta lapsillemme. Kun olin raskaana, hän ei kertonut äidilleen tulevasta lapsesta kuin vasta kolme ja puoli kuukautta ennen laskettua aikaa. Siihen asti piilottelin mahaa löysien paitojen alla, koska ajattelin, että kyllä se on miehen asia kertoa omalle äidilleen eikä minun.
Olen pohtinut ja kysellyt syitä siihen miksei hän kerro isoltakaan tuntuvia asioita minulle, mutta se on vaikeaa ilman että syntyy riitaa asiasta.
Samoin hän kertoo yleensä viime tipassa jos ollaan kutsutut vaikka hänen sisarukselleen kylään. Itse kysyn aina vähintään viikkoa ennen jos asia on toisinpäin mutta silti usein mies kieltäytyy lähtemästä vaikkapa vanhempieni luo. Itse olen jopa asunut samassa taloudessa hetken aikaa hänen vanhempansa kanssa. Kyllä tällainen mykkyys ja ykaipuolisuus sukulaisten tapaamisessa minua häiritsee ja pahimmalta tuntui ettei edes suvun uudesta jäsenestä voi kertoa. Onko kellekään tapahtunut vastaavanlaista salailua?
Kommentit (109)
Miehellä on vähän samantyyppistä vikaa. Sedäksi tulemisestaan on kyllä kertonut aikaisemmin, vai meniköhän homma niin, että meille kerrottiin samalla. Mutta ongelmia tulee usein sellaisissa arkisemmissa asioissa. Mies saattaa vaikka törmätä ulkona naapuriin, joka pyytää jotain. Mies sanoo että joo joo, eikä kerro asiaa minulle. Sitten ihmettelen, kun naapuri kulkee nokka pystyssä ja osoittaa mieltään minulle monta viikkoa. Lopuksi paljastuu, että naapuri on jo monta viikkoa aikaisemmin pyytänyt, että tekisin asian X, vaan pyyntö on esitetty miehelle, joka ei tietenkään kerro asiaa eteenpäin, ja naapuri olettaa, että en vain viitsi tehdä asiaa. Tosin tällaisissa tapauksissa vika on mielestäni naapurissa, joka ei vaivaudu puhumaan suoraan sille, jota asia koskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ei näytä ymmärtävän, miten ison aivovamman testosteroni oikeasti tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mistä mies nuo viikot edes tietäisi? Jos raskaus on tullut ilmi vaikka tammikuussa, niin silloinhan maaliskuu on kolmas kuukausi, eikä sitä tarvitse miettiä tai laskea.
No ei. Raskauskuukausi on 4 viikkoa, ei se vastaa kalenterikuukautta. Raskaus kestää n 40 viikkoa eli viimeinen raskauskuukausi = 10. kuulla. Mutta nykyään ei tosiaan ole tapana puhua kuukausista vaan viikoista.
Mullakin on pimittäjämies. Äitinsä on kylän tietotoimisto, joten ymmärrän, että tietyt asiat mies pitää omana tietonaan. Vuosien mittaan tilanne on parantunut, kun mies on alkanut luottaa, etten ole samanlainen juorukello kuin anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
Miten lasket millä kuukaudella olet? Jos vaikka viimeisimmät menkkasi olisivat alkaneet 1.12.2020 ja positiivisen raskaustestin tekisit tänään. Millä kuulla olet?
Täh, hyvin todennäköisesti ensimmäisellä. Helpompi sanoa kuukauden kuin viikon tarkkuudella.
Aika pieleen 😅 Nyt olisi jo 3. kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin pari vuotta seurustella tuollaisen miheen kanssa, ero tuli juuri. Ei kertonut mitään asioistaan ja muutenkin puhui mahdollisimman vähän, ei sellaista vaan jaksanut enää. Vähän kävi raskaaksi yrittää keksiä puheenaiheita kun toinen oli vaan koko ajan hiljaa. Kyllä mun mielestä parisuhteessa pitäisi jotain keskusteluakin saada aikaiseksi. Joillekin varmaan sopii tuollainen tuppisuumeininki, mulle ei.
Exältä jäi oman lapsensa olemassaolo mainitsematta. Ei kertonut viestitellessä, treffeillä tai seurustelun alettua. Asia tuli ilmi lapsen äidin toimesta, kun tuli avautumaan asiasta isänpäivän jälkeen meidän yhteisen parisuhdepäivityksen alle Faceen. Tässä kohtaa oltiin oltu yhdessä muistaakseni pari viikkoa. Kyllä siinä hetken mietti, onko tämä vitsi. "Ei ollut sopivaa tilaisuutta", oli perustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista en tiedä mutta itsellä on periaate että kahdenkeskiset keskustelut ovat aina "luottamuksellisia", olkoon se puoliso, kaveri tai kolleega töistä. En oleta tätä saamaa muilta, mutta aika usein painotetaan asiaa että ei saa kertoa eteenpäin. Yleisesti puhuminen ei ole ongelma ihmisten kanssa ja tulen hyvin toimeen töissä, kotona. Tämä tietysti juuri aiheuttaa sen että uskoudutaan/puhutaan jostain toisesta vaikka minua ei nyt niin kiinnostaisi, varmaan tuo luottamus aiheuttaa sen. Pari kertaa on kyllä ollut että kaverit koittaa tiedustella asioista kun tietävät "periaatteeni" ja suuttuneet kun ilmoittanut että kysy suoraan tai että en halua tähän väliin.
Eli yhtään et osaa valikoida että mitä voi, saa, ja ptiääkin kertoa? aika vaikelta kuulostaa. Jännä että on luottamuksellista esim. se että Marjatta-täti kutsuu 70v päivilleen puhelimitse, tai että yhteinen kaveri sai ny vihdoinkin ostettua talon sieltä tai täältä. Kyllä minulle vaan uskoudutaan, vaikka osaan valikoida sen mitä eteenpäin voi kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista en tiedä mutta itsellä on periaate että kahdenkeskiset keskustelut ovat aina "luottamuksellisia", olkoon se puoliso, kaveri tai kolleega töistä. En oleta tätä saamaa muilta, mutta aika usein painotetaan asiaa että ei saa kertoa eteenpäin. Yleisesti puhuminen ei ole ongelma ihmisten kanssa ja tulen hyvin toimeen töissä, kotona. Tämä tietysti juuri aiheuttaa sen että uskoudutaan/puhutaan jostain toisesta vaikka minua ei nyt niin kiinnostaisi, varmaan tuo luottamus aiheuttaa sen. Pari kertaa on kyllä ollut että kaverit koittaa tiedustella asioista kun tietävät "periaatteeni" ja suuttuneet kun ilmoittanut että kysy suoraan tai että en halua tähän väliin.
Eli yhtään et osaa valikoida että mitä voi, saa, ja ptiääkin kertoa? aika vaikelta kuulostaa. Jännä että on luottamuksellista esim. se että Marjatta-täti kutsuu 70v päivilleen puhelimitse, tai että yhteinen kaveri sai ny vihdoinkin ostettua talon sieltä tai täältä. Kyllä minulle vaan uskoudutaan, vaikka osaan valikoida sen mitä eteenpäin voi kertoa.
Heko heko, uutisista puhuminen tai kutsu ok. Talo nyt ehkä niin ja näin, riippuu aika paljon henkilöstä, joten parempi jättää mainitsematta. Viimeksi tieto talon myymisestä johti suvun spekulointiin ja erohan sieltä taustalta kaivettiin, ei ollut murtunut mies tyytyväinen kun kävi soittoja tulemaan kummin sedän kaimalta. Tietysti jos kahdenkeskiset keskustelut ovat aivan sama kuin huutelisi torilla kaikille niin ei siinä mitään, ei kannata ihmetellä jos ei kaikkea kerrota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista en tiedä mutta itsellä on periaate että kahdenkeskiset keskustelut ovat aina "luottamuksellisia", olkoon se puoliso, kaveri tai kolleega töistä. En oleta tätä saamaa muilta, mutta aika usein painotetaan asiaa että ei saa kertoa eteenpäin. Yleisesti puhuminen ei ole ongelma ihmisten kanssa ja tulen hyvin toimeen töissä, kotona. Tämä tietysti juuri aiheuttaa sen että uskoudutaan/puhutaan jostain toisesta vaikka minua ei nyt niin kiinnostaisi, varmaan tuo luottamus aiheuttaa sen. Pari kertaa on kyllä ollut että kaverit koittaa tiedustella asioista kun tietävät "periaatteeni" ja suuttuneet kun ilmoittanut että kysy suoraan tai että en halua tähän väliin.
Eli yhtään et osaa valikoida että mitä voi, saa, ja ptiääkin kertoa? aika vaikelta kuulostaa. Jännä että on luottamuksellista esim. se että Marjatta-täti kutsuu 70v päivilleen puhelimitse, tai että yhteinen kaveri sai ny vihdoinkin ostettua talon sieltä tai täältä. Kyllä minulle vaan uskoudutaan, vaikka osaan valikoida sen mitä eteenpäin voi kertoa.
Heko heko, uutisista puhuminen tai kutsu ok. Talo nyt ehkä niin ja näin, riippuu aika paljon henkilöstä, joten parempi jättää mainitsematta. Viimeksi tieto talon myymisestä johti suvun spekulointiin ja erohan sieltä taustalta kaivettiin, ei ollut murtunut mies tyytyväinen kun kävi soittoja tulemaan kummin sedän kaimalta. Tietysti jos kahdenkeskiset keskustelut ovat aivan sama kuin huutelisi torilla kaikille niin ei siinä mitään, ei kannata ihmetellä jos ei kaikkea kerrota.
Kannattaa varmaan kirjoittaa mitä tarkoittaa, niin ei ymmärretä väärin. Eli ihan samalla tavalla kerrot asioita kuin kaikki muutkin normaalit ihmiset. Asia on nyt selvä, kiitos selvityksestä. Jäi enää kysymys miksi kirjoittaa muuta kuin tarkoittaa, ja miksi kirjoituksensa jälkeen peruakin aiemmat puheensa, ja myöntää että kertoo ihan ne samat asiat kumppanilleen mitä muutkin kertovat. Informaatioarvo pyöreä nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista en tiedä mutta itsellä on periaate että kahdenkeskiset keskustelut ovat aina "luottamuksellisia", olkoon se puoliso, kaveri tai kolleega töistä. En oleta tätä saamaa muilta, mutta aika usein painotetaan asiaa että ei saa kertoa eteenpäin. Yleisesti puhuminen ei ole ongelma ihmisten kanssa ja tulen hyvin toimeen töissä, kotona. Tämä tietysti juuri aiheuttaa sen että uskoudutaan/puhutaan jostain toisesta vaikka minua ei nyt niin kiinnostaisi, varmaan tuo luottamus aiheuttaa sen. Pari kertaa on kyllä ollut että kaverit koittaa tiedustella asioista kun tietävät "periaatteeni" ja suuttuneet kun ilmoittanut että kysy suoraan tai että en halua tähän väliin.
Eli yhtään et osaa valikoida että mitä voi, saa, ja ptiääkin kertoa? aika vaikelta kuulostaa. Jännä että on luottamuksellista esim. se että Marjatta-täti kutsuu 70v päivilleen puhelimitse, tai että yhteinen kaveri sai ny vihdoinkin ostettua talon sieltä tai täältä. Kyllä minulle vaan uskoudutaan, vaikka osaan valikoida sen mitä eteenpäin voi kertoa.
Heko heko, uutisista puhuminen tai kutsu ok. Talo nyt ehkä niin ja näin, riippuu aika paljon henkilöstä, joten parempi jättää mainitsematta. Viimeksi tieto talon myymisestä johti suvun spekulointiin ja erohan sieltä taustalta kaivettiin, ei ollut murtunut mies tyytyväinen kun kävi soittoja tulemaan kummin sedän kaimalta. Tietysti jos kahdenkeskiset keskustelut ovat aivan sama kuin huutelisi torilla kaikille niin ei siinä mitään, ei kannata ihmetellä jos ei kaikkea kerrota.
Kannattaa varmaan kirjoittaa mitä tarkoittaa, niin ei ymmärretä väärin. Eli ihan samalla tavalla kerrot asioita kuin kaikki muutkin normaalit ihmiset. Asia on nyt selvä, kiitos selvityksestä. Jäi enää kysymys miksi kirjoittaa muuta kuin tarkoittaa, ja miksi kirjoituksensa jälkeen peruakin aiemmat puheensa, ja myöntää että kertoo ihan ne samat asiat kumppanilleen mitä muutkin kertovat. Informaatioarvo pyöreä nolla.
Aika paljon on ketjussa aiheita jotka ei menisi täältä läpi ja mitä ihmetellään miksi ei kerrota, ihan kuin sen pitäisi olla joku normi. Syyksi sitten laitetaan mitä ihmeellisimpiä selityksiä. Periaate nyt on mitä on, jos se mulle kahdenkeskisesti puhuja ei välitä niin eiköhän sen tiedä jo moni muukin siinä vaiheessa, turha mun miettiä sen tarkemmin voiko tätä nyt kertoa eteenpäin. Toimii sekä puolison että tuttujen kanssa. Sanotaan nyt että ainut kuka tätä koittaa systemaattisesti murtaa on äitini, ei ole yksi tai kaksi kertaa kun maininnut ettei tiedä elämästäni kauheasti tarkasti ja onko kaikki hyvin. Tuokaan ei ole sellainen että en voisi kertoa, ei vaan jaksa sitä siitä seuraavaa keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut. Esim pari kertaa on tiennyt ystäväpariskuntien tulevista avioeroista, ei ole kertonut minulle. Minä hehkutan tavatessa kaikkea parisuhdeasiaa ja pyytelen kylään ensi kesäksi yms. Tuttavat katsovat oudosti, kukaan ei sano mitään. Mies kertoo jälkeenpäin että olivat jo sopineet eroavansa. Kivan noloa minulle.
Eräs tapaus, tietää tuttavan pettävän puolisoaan (minun ystävää). Ei sano mitään. Ystävä tulee itkien kertomaan asiasta ja kertoo minulle, että mieheni tietää tästä jo. Mitä vittua!?!
Raskausuutisia myös jättänyt kertomatta, järjestin juhlia (alkoholilla), vieraat saapuu ja yhdellä maha pystyssä. Taas, kaikki muut tiesivät.
Myös sukulaistensa kuulumisia, muuttoja, lastenlapsien syntymiä, synttäreitä, jättää kertomatta.
Alkuun vitutti, nyt ei edes enää kiinnosta.Eli miehen tehtävä on raportoida sinulle ? Miksi et itse juttele ystäväpariskuntien kanssa ?
Ai että pitäisi itse tajuta kysyä että olitteko vielä yhdessä, onko kukaan juhlavieraista raskaana, ym. kun oletuksena nyt on että joku ystäväpariskunnan avioero, raskaus tai pettäminen olisi maininnan arvoinen asia.
No mistäs se sun miehesi sitten noista asioista on tullut tietoiseksi? Onkos se kysellyt, että oletteko eroomassa, tuleeko teille lapsi jne.? Eiköhän ne ole vaan olleet yhteydessä muuten, ja siinä sitten ne toiset kertoneet kuulumisensa.
Eli sinä et ole ollut yhteydessä näihin ystäväpariskuntiin. Miksi mies on, mutta et sinä? Jos ne nimittäin on ystäviä.
Miksi olette tälläisten ihmisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on myös aika hiljainen. Jos en puhu mitään niin eipä hänkään juuri, muuta kuin kysyy mikä hätänä :D
Lopetin asioiden kertomisen miehelleni, ja nyt ollaan enimmäkseen hiljaa. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka paljon kannattelen vuorovaikutusta suhteessamme. Nyt jää ihan älyttömästi aikaa itselle, omille ajatuksille, pohdinnoille, suunnitelmille, joista en tietenkään miehelle kerro, ja itsekseen tekemiselle.
Miehellehän tämä sama aika on jäänyt jo pitkän aikaa, sekä nyt tietenkin kokonaan, kun minäkään en enää "häiritse", mutta hän käyttää sen tv:n katsomiseen ja tabletin näpräämiseen. Minä taas en pyynnöstäkään enää jaksa katsoa mitään köntsäohjelmaa "seurana". Toisin oli aiemmin, kun ohjelmaa saattoi ihmetellä, sinuailla, tai kehua, eli keskustella ohjelmasta jälkeen päin, tai tauoilla, mutta nyt kun sitä keskustelua enää ole, (eli minä en aloita) niin olen huomannut että en oikeastaan ole mikään tv:n katselu tyyppi, vaan katsomisen mielekkäin osuus on ollut minulle ehkä siitä keskusteleminen.
Olen myös huomannut että keskusteluyhteys, on aikalailla avainasemassa minulla siihen että tunnen ihmisen, viehätyn hänestä, haluan olla hänen seurassaan, mennä hänen kanssaan jne. ja nyt kun tuota yhteyettä ei enää ole, niin ei miehen seura oikeastaan kiinnosta minua juurikaan. Jos haluan lähteä käymään jossain, soitan kaverille, jonka kanssa on siinä samalla sitten mukava höpistä kuulumiset. Miehelläni kun ei koskaan ole mitään kuulumisia.
Jos mies ehdottaa matkan päähän lähtemistä, niin kysyn ensin mitä siellä on tarkoitus tehdä. Jos tekeminen on minulle oikein mieluista, niin voin lähteä mukaan, mutta jos pitää istua ensin hiljaa autossa 2h, sitten olla mökillä hiljaa 2vrk ja sitten kotiin, niin enpä jaksa enää lähteä.
Saman tyyppinen tilanne täälläkin. Täällä vielä lisänä miehen huono kuulo. Jos hänelle jotain sanoo, niin hän ärähtää että ei kuule kun mutisen. Jos korotan ääntä-> suuttuu kun huudan.
Mikä tällaisia miehiä vaivaa? Munkaan mies ei koskaan kerro, mitä ovat vanhempiensa kanssa jutelleet, useasti laittaa myös kuulokkeet kun soittavat skypellä, etten kuule heidän jutusteluaan. Tai soittaa muuten vanhemmilleen silloin kun en ole kuulemassa. Ja soittaa useamman kerran viikossa. Joskus kysyin, että mitä olivat kommentoineet erääseen meidän perhettä koskevaan tärkeään asiaan, mies vaan tokaisi, että "ei mitään kummempaa". Mun mielestä aika loukkaavaa. Mä rupeen sanomaan samalla tavalla, jos mies kysyy, että mitä mun vanhemmat tuumas jostain asiasta.
Ja jos mä sanon hänelle jotain, niin hänkin tiuskasee, et "mitä sä oikein mussutat siellä", sit mä vastaan että "en mitään" tai sitten enää jaksa sanoa samaa asiaa uudelleen, kun ärsyttää tuo miehen loukkaava puhetyyli. Ja muutenkin oon lopettanu kaikkein yksityisimpien asioiden kertomisen hänelle, koska tiedän että seuraavassa puhelussa appivanhempien kanssa puitaisiin nämäkin asiat läpi tottakai minulle mitään kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kertoo asioita jos tajuan kysyä tarpeeksi suoraan. Esim tällaisia on kertonut:
Kysyn:”Tunnetko ketään joka on ollut vankilassa”
- kyllä, isäni (oltiin oltu yhdessä 10 vuotta tässä vaiheessa)Kysyn:”Onko sinua käytetty seksuaalisesti hyväksi nuorena?”
- kyllä (oltiin oltu yhdessä 15 vuotta tässä vaiheessa)Luoja tietää mitä asioita on kertomatta, kun en ymmärrä kysyä suoraan. Voi olla aivan mitä tahansa.
Mutta kun et ole saanut luotua suhteeseen sellaista turvallista ja avointa ilmapiiriä, jossa uskaltaa rankoistakin asioista puhua..
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei näytä ymmärtävän, miten ison aivovamman testosteroni oikeasti tuottaa.
Toki se on naisten mielestä "aivovamma", että miehet eivät toimi ja ajattele samoin kuin naiset...
Osa miehistä on niin sulkeutuneita, että muutkin miehet kommentoivat, että ei se X ikinä kerro mitään. Eräällä miestutulla tällainen veli, joka ei kerro ikinä mitään kuulumisiaan. Miehen kaveriporukassa yksi mies, joka ei kerro mitään. Isäni ihmetteli omaa kaveriaan, joka unohti kertoa menneensä naimisiin ja saneensa lapsen.
Aika isolle osalle miehistä näyttäisi olevan tavallista edes mainita kavereilleen, että sain lapsen, erosin, muutin. Vaikka asiaa ei sen ihmeemmin puitaisikaan. Mutta osa ei sano mitään. Jännä ilmiö.
Itse en ymmärrä ihmisiä jotka pitävät puhumista jonain pyhänä toimituksena, ja kaikkea sanomista pantataan ties minkä pelossa. Ja kaikki normaali jokapäiväinen tavallinen elämäkin on kauhean yksityistä ja herkkää.. Ymmärrän kyllä että joillakin lapsuudenperhe vaikuttaa.
Me kyllä puhutaan miehen kanssa aina päivän asioista ja kaikesta, mutta anoppi toimittelee nykyään monia asioita minun kauttani, kun mies tuntuu unohtavan informoida asioita suuntaan tai toiseen. Joskus se on vaan unohtamista, mutta joskus jotain tuollaista hassua rajaamista. Että mitä se niille kuuluu? Ja joku ihan harmiton asia kyseessä.
Olet kolmannella kuulla. Eli yhdeksännellä viikolla, tarkalleen viikkoja on kasassa 8+2 (= kahdeksan täyttä viikkoa ja kaksi päivää, yhdeksäs viikko on alkanut).