Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei kertonut tulleensa sedäksi ja muita puhumattomuuden kummallisuuksia
Lalu
28.01.2021 |
Haluaisin tietää missä menee se raja mitä minimissään toisen ihmisen kanssa parisuhteessa jaetaan toisen kanssa. Mieheni on hyvin sulkeutunut, vaikka kavereiden kesken ja sosiaalisissa tilanteissa puhuukin paljon.
Olen alkanut itse kärsiä siitä ettei hän jaa kansaani edes merkittäviä, isompia asioita. Hän tuli esimerkiksi ennen joulua sedäksi, kun hänen sisaruksensa sai lapsen, mutta kuulin lapsesta vasta viikko sen jälkeen välipäivinä kun hän puhui serkusta lapsillemme. Kun olin raskaana, hän ei kertonut äidilleen tulevasta lapsesta kuin vasta kolme ja puoli kuukautta ennen laskettua aikaa. Siihen asti piilottelin mahaa löysien paitojen alla, koska ajattelin, että kyllä se on miehen asia kertoa omalle äidilleen eikä minun.
Olen pohtinut ja kysellyt syitä siihen miksei hän kerro isoltakaan tuntuvia asioita minulle, mutta se on vaikeaa ilman että syntyy riitaa asiasta.
Samoin hän kertoo yleensä viime tipassa jos ollaan kutsutut vaikka hänen sisarukselleen kylään. Itse kysyn aina vähintään viikkoa ennen jos asia on toisinpäin mutta silti usein mies kieltäytyy lähtemästä vaikkapa vanhempieni luo. Itse olen jopa asunut samassa taloudessa hetken aikaa hänen vanhempansa kanssa. Kyllä tällainen mykkyys ja ykaipuolisuus sukulaisten tapaamisessa minua häiritsee ja pahimmalta tuntui ettei edes suvun uudesta jäsenestä voi kertoa. Onko kellekään tapahtunut vastaavanlaista salailua?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
----
Olen myös huomannut että keskusteluyhteys, on aikalailla avainasemassa minulla siihen että tunnen ihmisen, viehätyn hänestä, haluan olla hänen seurassaan, mennä hänen kanssaan jne. ja nyt kun tuota yhteyettä ei enää ole, niin ei miehen seura oikeastaan kiinnosta minua juurikaan. Jos haluan lähteä käymään jossain, soitan kaverille, jonka kanssa on siinä samalla sitten mukava höpistä kuulumiset. Miehelläni kun ei koskaan ole mitään kuulumisia.
Jos mies ehdottaa matkan päähän lähtemistä, niin kysyn ensin mitä siellä on tarkoitus tehdä. Jos tekeminen on minulle oikein mieluista, niin voin lähteä mukaan, mutta jos pitää istua ensin hiljaa autossa 2h, sitten olla mökillä hiljaa 2vrk ja sitten kotiin, niin enpä jaksa enää lähteä.
Mulla toi sama, vaikka olenkin mies. Ja itsellä vielä niin, että ei mua ne muut ihmiset ja kaverit niin kauheasti kiinnosta, kunhan oman vaimon kanssa on se yhteys ja tunne asioiden jakamisesta.
Sosiaaliset kontaktit toki okei ja tarpeen, mutta se päivittäisannos oikeastaan pitää saada omasta parisuhteesta. Se on tärkeimpiä liimoja kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin olisin yksin kuin tuollaisen kumppanin kanssa. Tietysti joistain asioista voi olla vaikea puhua, mutta pääsääntöisesti on kiva jos on avoin kumppani.
Mä taas olen mieluummin mykän mieheni kanssa kuin itsekseni :D En jaksa lähteä etsimään "parempaa" vain taas huomatakseni että on niitä isompiakin vikoja. Olen 41v, ja haluan tehdä elämssäni muuta kuin etsiä miehiä, tai erota olemaan itsekseni pikkuyksiössä miettiäkseni mistäs saisin sosiaalisen piirin tähän nyt yhtäkkiä tarpeitani palvelemaan. Elämäni mieheni kanssa mahdollistaa meille molemmille riittävän paljon sellaista mitä yksinoleminen ei mahdollistaisi, emme varmaan muuten olisi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Kysyttäessä ehkä, mutta noin muuten ei oleellista. Laskettu aika tulee yleensä kysyttyä jos sillä vaikutusta, esim juuri nuo varpajaiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
----
Olen myös huomannut että keskusteluyhteys, on aikalailla avainasemassa minulla siihen että tunnen ihmisen, viehätyn hänestä, haluan olla hänen seurassaan, mennä hänen kanssaan jne. ja nyt kun tuota yhteyettä ei enää ole, niin ei miehen seura oikeastaan kiinnosta minua juurikaan. Jos haluan lähteä käymään jossain, soitan kaverille, jonka kanssa on siinä samalla sitten mukava höpistä kuulumiset. Miehelläni kun ei koskaan ole mitään kuulumisia.
Jos mies ehdottaa matkan päähän lähtemistä, niin kysyn ensin mitä siellä on tarkoitus tehdä. Jos tekeminen on minulle oikein mieluista, niin voin lähteä mukaan, mutta jos pitää istua ensin hiljaa autossa 2h, sitten olla mökillä hiljaa 2vrk ja sitten kotiin, niin enpä jaksa enää lähteä.
Mulla toi sama, vaikka olenkin mies. Ja itsellä vielä niin, että ei mua ne muut ihmiset ja kaverit niin kauheasti kiinnosta, kunhan oman vaimon kanssa on se yhteys ja tunne asioiden jakamisesta.
Sosiaaliset kontaktit toki okei ja tarpeen, mutta se päivittäisannos oikeastaan pitää saada omasta parisuhteesta. Se on tärkeimpiä liimoja kuitenkin.
Tutun kuulosta. Lisäisin vielä omalta kohdalta että kavereiden kohdalla kyseessä ei ole jurous tai muukaan sulkeutuminen, "puhumaattomuus" ei ole defacto, sosiaalinen elämä on ihan vilkasta. Vaan jos kaveri haluaa avata tarkemmin niin fine, sitten keskustellaan ja isommissa asioissa varataan vaikka koko ilta. Mutta noin muuten en kysele henk.koht. asioista. Vaimo nyt tietysti on ihan eriasia, voisin muotoilla että on perhekupla ja siinä ympärillä sitten näitä kavereita, sukulaisia sun muita, jossa nuoli osoittaa ulospäin eikä sisään.
-ohis m
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on myös aika hiljainen. Jos en puhu mitään niin eipä hänkään juuri, muuta kuin kysyy mikä hätänä :D
Lopetin asioiden kertomisen miehelleni, ja nyt ollaan enimmäkseen hiljaa. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka paljon kannattelen vuorovaikutusta suhteessamme. Nyt jää ihan älyttömästi aikaa itselle, omille ajatuksille, pohdinnoille, suunnitelmille, joista en tietenkään miehelle kerro, ja itsekseen tekemiselle.
Miehellehän tämä sama aika on jäänyt jo pitkän aikaa, sekä nyt tietenkin kokonaan, kun minäkään en enää "häiritse", mutta hän käyttää sen tv:n katsomiseen ja tabletin näpräämiseen. Minä taas en pyynnöstäkään enää jaksa katsoa mitään köntsäohjelmaa "seurana". Toisin oli aiemmin, kun ohjelmaa saattoi ihmetellä, sinuailla, tai kehua, eli keskustella ohjelmasta jälkeen päin, tai tauoilla, mutta nyt kun sitä keskustelua enää ole, (eli minä en aloita) niin olen huomannut että en oikeastaan ole mikään tv:n katselu tyyppi, vaan katsomisen mielekkäin osuus on ollut minulle ehkä siitä keskusteleminen.
Olen myös huomannut että keskusteluyhteys, on aikalailla avainasemassa minulla siihen että tunnen ihmisen, viehätyn hänestä, haluan olla hänen seurassaan, mennä hänen kanssaan jne. ja nyt kun tuota yhteyettä ei enää ole, niin ei miehen seura oikeastaan kiinnosta minua juurikaan. Jos haluan lähteä käymään jossain, soitan kaverille, jonka kanssa on siinä samalla sitten mukava höpistä kuulumiset. Miehelläni kun ei koskaan ole mitään kuulumisia.
Jos mies ehdottaa matkan päähän lähtemistä, niin kysyn ensin mitä siellä on tarkoitus tehdä. Jos tekeminen on minulle oikein mieluista, niin voin lähteä mukaan, mutta jos pitää istua ensin hiljaa autossa 2h, sitten olla mökillä hiljaa 2vrk ja sitten kotiin, niin enpä jaksa enää lähteä.
Kuin minun tarinani. Alkuun kerroin miehelle kaikkea itsestäni, ajatuksistani ja sukulaisten (lapsuuden perhe) kuulumisia. Mutta hoksasin ajan kuluessa että mies ei koskaan kerro minulle mitään omistaan. Hän juttelee omien sisarten ja vanhempien kanssa, mutta ei koskaan kerro minulle mistä ovat jutelleet. Sitten on kivoja yllätyksiä, kun miehen äiti ihmettelee miksei olla käyty (mies ei kerro että pitäisi käydä, ei ehdota että mennään, ei kerro että on tekemisissä) tai varmistaa päivää ennen, että kai tekin tulette..
Miehen kanssa keskustelu johtaa lähes aina riitaan, koska hän vetää herneen nenään kun ei kykene perustelemaan mielipiteitään ja itse taas tutkin ensin monesti kiinnostavat asiat, jotta voin muodostaa mielipiteen.
Mies kuorruttaa ja hyydyttää aivonsa netflixillä yms. ja tavallaan elää siellä viihdemaailmassa, itse olen enemmän tutkiva luonne, enkä jaksa seurata sillä samalla "10 kautta mässäilyä" -kaavalla "parisuhde, seksikohtaus aviorikos, rikos, seksikohtaus, kusetus, fantasiamörökölli, hyvis, pahis, väkivalta, väkivalta" - mättöä, mitä ukko vahtaa sohvalla koko työn ulkopuolisen elämänsä. Itse opettelen mieluummin uusia taitoja, vahvistan itsetuntemusta ja keskustelen sitten itseni kanssa omassa pääkopassani pohdiskellen.
Harmittaa että alkuvuosien hyvä ja kiinnostunut/kiinnostava juttukaveri on nykyään mölli, joka elää GoT ja Viking's jne maailmoissa.
Mulla oli kans netflix-mies. Kaikki aika meni sarjoja tölläten. Näitä on maailma pullollaan, jotka jopa sanovat netflixin harrastukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut. Esim pari kertaa on tiennyt ystäväpariskuntien tulevista avioeroista, ei ole kertonut minulle. Minä hehkutan tavatessa kaikkea parisuhdeasiaa ja pyytelen kylään ensi kesäksi yms. Tuttavat katsovat oudosti, kukaan ei sano mitään. Mies kertoo jälkeenpäin että olivat jo sopineet eroavansa. Kivan noloa minulle.
Eräs tapaus, tietää tuttavan pettävän puolisoaan (minun ystävää). Ei sano mitään. Ystävä tulee itkien kertomaan asiasta ja kertoo minulle, että mieheni tietää tästä jo. Mitä vittua!?!
Raskausuutisia myös jättänyt kertomatta, järjestin juhlia (alkoholilla), vieraat saapuu ja yhdellä maha pystyssä. Taas, kaikki muut tiesivät.
Myös sukulaistensa kuulumisia, muuttoja, lastenlapsien syntymiä, synttäreitä, jättää kertomatta.
Alkuun vitutti, nyt ei edes enää kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta samanlaisesta mutta minulla ja miehelläni oli todella erilainen tapa kertoa asioistamme vanhemmillemme.
Esimerkiksi tontin ostosta ja talon rakentamisesta juteltiin heti minun perheeni kanssa. He kommentoivat asioita ja saatettiin pohtia heidän kanssaan vaikka sitä mikä lämmitysmuoto kannattaisi taloon valita ja pohdittiin tarjolla olevien tonttien hyviä ja huonoja puolia. Kaikki suvustani kannustivat rakentamaan ja itseasiassa vanhempani ja sisarukseni kaikki olivat rakentaneet jo ainakin yhden omakotitalon. Osa sisaruksistani oli ihan rakennusalan ammattilaisia,
Minua hämmensi kun samaan aikaan miehen vanhemmille ei saanut sanoa mitään siitä että suunniteltiin rakentamista. Kun asiat oli jo pitkällä niin mies suostui kertomaan vanhemmilleen. Appiukko tokaisi ensimmäiseksi että ei rakentamista olette vaan miljoonaveloissa sitten ym negatiivista. Sitten ehdotti että asuisimme kerrostalossa edelleen ja perustettaisiin perhe sitten siihen taloon missä he asuvat kun ovat kuolleet (anoppi elää edelleen ja meillä vanhin lapsi kohta 18v eli olisi saatu kyllä odottaa oikein urakalla). Appiukon mielestä talon olisi pitänyt olla samanlainen kuin heillä. Öljylämmitys, pannuhuone keskelle taloa jne jne. No mikään näistä appiukon ohjeista ei toteutunut vaan tehtiin sellainen mitä haluttiin. Ja ollaan rakennettu sen jälkeen monta muutakin rakennusta eikä ole tullut miljoonavelkoja ym ongelmia.
Onneksi mies on sopeutunut minun suvun tapaan keskustella ja minä miehen suvun tapaan eli meillä ei ongelmaa. Mutta jos perheiden tavat ovat kovin erilaisia niin vaatiihan se sopeutumista puolin ja toisin. Meillä tosiaan korostui appiukon varman päälle pelaaminen ja mitään riskiä ei saanut koskaan ottaa ym. Puulatoa isompaa rakennusta ei saanut itse rakentaa jne.Kun taas minun perheessäni on aina otettu harkittuja taloudellisia riskejä ja laajennettu yritystoimintaa, rakennettu taloja ja tuotantorakennuksia itse, perustettu yrityksiä ym.
Niin tuttua. Mieheni pystyy keskustelemaan perheensä kanssa kaikesta, itse taas olen oppinut olemaan oman perheeni kanssa varovaisempi juuri tuon perusnegatiivisen suhtautumisen takia. Ei sitä jatkuvaa lyttäämistä vaan jaksa. Mm. eka kommentti siihen kun kerroin aikanaan seurustelevani mieheni kanssa oli molemmilta huokailua ja silmien pyörittelyä, että onko noin nuorena pakko alkaa tuollaista. Olin tuolloin 24v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut. Esim pari kertaa on tiennyt ystäväpariskuntien tulevista avioeroista, ei ole kertonut minulle. Minä hehkutan tavatessa kaikkea parisuhdeasiaa ja pyytelen kylään ensi kesäksi yms. Tuttavat katsovat oudosti, kukaan ei sano mitään. Mies kertoo jälkeenpäin että olivat jo sopineet eroavansa. Kivan noloa minulle.
Eräs tapaus, tietää tuttavan pettävän puolisoaan (minun ystävää). Ei sano mitään. Ystävä tulee itkien kertomaan asiasta ja kertoo minulle, että mieheni tietää tästä jo. Mitä vittua!?!
Raskausuutisia myös jättänyt kertomatta, järjestin juhlia (alkoholilla), vieraat saapuu ja yhdellä maha pystyssä. Taas, kaikki muut tiesivät.
Myös sukulaistensa kuulumisia, muuttoja, lastenlapsien syntymiä, synttäreitä, jättää kertomatta.
Alkuun vitutti, nyt ei edes enää kiinnosta.
Eli miehen tehtävä on raportoida sinulle ? Miksi et itse juttele ystäväpariskuntien kanssa ?
No eipä minunkaan etäsuhteessa oleva rakas kertonut, että hän voi pahoin suhteessa. Joka päivä tuli sydänhymiöitä ja sankari / johtaja viestejä. Sitten yksi kaunis päivä riidan jälkeen whasupilla ilmoitus, että suhde on ohi (Suhteen pituus oli kuitenkin 3 vuotta jo kestänyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukuja on erilaisia. Mulla on esim hirveät vanhemmat, toinen on narsisti, todella ilkeitä, pahantahtoisia ja avoimen vihamielisiä mua kohtaan. En ole koskaan voinut kertoa mitään, aina tulee vaan haukku ja ilkkumista.
Työpaikat, talon ostot ja raskaudet - mistään ei voinut kertoa, vasta jälkikäteen. Lasteni syntymät kerroin jälkikäteen, eivät tulleet ristiäisiin eikä onnitelleet. Tuli vain tekstari ”oliko se vahinko?” (Tämä siis kaikilla kerroilla).
Ihan absurdia ajatella että noiden kanssa voisi puhua, pohtia, miettiä yhdessä, kun kaikki on sieltä päin sitä että he pyrkii tallomaan ja alistamaan lapsensa kaikin tavoin.
Tällaisesta tulee ne eri tavat puhua. Lapsuudenkoteja on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta samanlaisesta mutta minulla ja miehelläni oli todella erilainen tapa kertoa asioistamme vanhemmillemme.
Esimerkiksi tontin ostosta ja talon rakentamisesta juteltiin heti minun perheeni kanssa. He kommentoivat asioita ja saatettiin pohtia heidän kanssaan vaikka sitä mikä lämmitysmuoto kannattaisi taloon valita ja pohdittiin tarjolla olevien tonttien hyviä ja huonoja puolia. Kaikki suvustani kannustivat rakentamaan ja itseasiassa vanhempani ja sisarukseni kaikki olivat rakentaneet jo ainakin yhden omakotitalon. Osa sisaruksistani oli ihan rakennusalan ammattilaisia,
Minua hämmensi kun samaan aikaan miehen vanhemmille ei saanut sanoa mitään siitä että suunniteltiin rakentamista. Kun asiat oli jo pitkällä niin mies suostui kertomaan vanhemmilleen. Appiukko tokaisi ensimmäiseksi että ei rakentamista olette vaan miljoonaveloissa sitten ym negatiivista. Sitten ehdotti että asuisimme kerrostalossa edelleen ja perustettaisiin perhe sitten siihen taloon missä he asuvat kun ovat kuolleet (anoppi elää edelleen ja meillä vanhin lapsi kohta 18v eli olisi saatu kyllä odottaa oikein urakalla). Appiukon mielestä talon olisi pitänyt olla samanlainen kuin heillä. Öljylämmitys, pannuhuone keskelle taloa jne jne. No mikään näistä appiukon ohjeista ei toteutunut vaan tehtiin sellainen mitä haluttiin. Ja ollaan rakennettu sen jälkeen monta muutakin rakennusta eikä ole tullut miljoonavelkoja ym ongelmia.
Onneksi mies on sopeutunut minun suvun tapaan keskustella ja minä miehen suvun tapaan eli meillä ei ongelmaa. Mutta jos perheiden tavat ovat kovin erilaisia niin vaatiihan se sopeutumista puolin ja toisin. Meillä tosiaan korostui appiukon varman päälle pelaaminen ja mitään riskiä ei saanut koskaan ottaa ym. Puulatoa isompaa rakennusta ei saanut itse rakentaa jne.Kun taas minun perheessäni on aina otettu harkittuja taloudellisia riskejä ja laajennettu yritystoimintaa, rakennettu taloja ja tuotantorakennuksia itse, perustettu yrityksiä ym.
Ei vissiin mikään ihme, että mies ei puhunut vanhemmilleen mitään tontin ostosta ja rakentamisesta, kun tiesi jo etukäteen vastauksen ja asenteen olevan tuommoinen. En minäkään noin negatiivisille vanhemmille puhuisi asiasta mitään. Antaisi vain mahdollisuuden pilata senkin hyvän asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Testatkaas raskaana olevat tätä, yllättäen kysytte mieheltänne monesko viikko menossa. Tietäisikö heti ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut. Esim pari kertaa on tiennyt ystäväpariskuntien tulevista avioeroista, ei ole kertonut minulle. Minä hehkutan tavatessa kaikkea parisuhdeasiaa ja pyytelen kylään ensi kesäksi yms. Tuttavat katsovat oudosti, kukaan ei sano mitään. Mies kertoo jälkeenpäin että olivat jo sopineet eroavansa. Kivan noloa minulle.
Eräs tapaus, tietää tuttavan pettävän puolisoaan (minun ystävää). Ei sano mitään. Ystävä tulee itkien kertomaan asiasta ja kertoo minulle, että mieheni tietää tästä jo. Mitä vittua!?!
Raskausuutisia myös jättänyt kertomatta, järjestin juhlia (alkoholilla), vieraat saapuu ja yhdellä maha pystyssä. Taas, kaikki muut tiesivät.
Myös sukulaistensa kuulumisia, muuttoja, lastenlapsien syntymiä, synttäreitä, jättää kertomatta.
Alkuun vitutti, nyt ei edes enää kiinnosta.Eli miehen tehtävä on raportoida sinulle ? Miksi et itse juttele ystäväpariskuntien kanssa ?
Ai että pitäisi itse tajuta kysyä että olitteko vielä yhdessä, onko kukaan juhlavieraista raskaana, ym. kun oletuksena nyt on että joku ystäväpariskunnan avioero, raskaus tai pettäminen olisi maininnan arvoinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut. Esim pari kertaa on tiennyt ystäväpariskuntien tulevista avioeroista, ei ole kertonut minulle. Minä hehkutan tavatessa kaikkea parisuhdeasiaa ja pyytelen kylään ensi kesäksi yms. Tuttavat katsovat oudosti, kukaan ei sano mitään. Mies kertoo jälkeenpäin että olivat jo sopineet eroavansa. Kivan noloa minulle.
Eräs tapaus, tietää tuttavan pettävän puolisoaan (minun ystävää). Ei sano mitään. Ystävä tulee itkien kertomaan asiasta ja kertoo minulle, että mieheni tietää tästä jo. Mitä vittua!?!
Raskausuutisia myös jättänyt kertomatta, järjestin juhlia (alkoholilla), vieraat saapuu ja yhdellä maha pystyssä. Taas, kaikki muut tiesivät.
Myös sukulaistensa kuulumisia, muuttoja, lastenlapsien syntymiä, synttäreitä, jättää kertomatta.
Alkuun vitutti, nyt ei edes enää kiinnosta.Eli miehen tehtävä on raportoida sinulle ? Miksi et itse juttele ystäväpariskuntien kanssa ?
Ai että pitäisi itse tajuta kysyä että olitteko vielä yhdessä, onko kukaan juhlavieraista raskaana, ym. kun oletuksena nyt on että joku ystäväpariskunnan avioero, raskaus tai pettäminen olisi maininnan arvoinen asia.
Oletko koskaan miettinyt tarkemmin miksi et tiedä ?
Eka kirjoituksesi kertoo syyn ja se ei ole mies näin vinkkinä.
Oma mieheni on todella tarkka siitä, ettei puhu muiden asioita toisille. Sinänsä se on ihan hyväkin asia, sillä hänelle uskaltaa monikin uskoutua vaikeista asioista. Mutta tuollaisia tilanteitakin käy aika usein, etten tiedä jotain tärkeää asiaa ja muut olettavat minun tietävän.
Jotkut naiset ovat aika arvaamattomia ja saattavat käyttää tietoja väärin (miehen mielestä), joten heille ei kannata ihan kaikkea aina kertoa. Esimerkiksi juorukerhojen pitäjät ja niihin osallistuvat. Voivat aiheuttaa suurtakin tuhoa,
Vierailija kirjoitti:
Jotkut naiset ovat aika arvaamattomia ja saattavat käyttää tietoja väärin (miehen mielestä), joten heille ei kannata ihan kaikkea aina kertoa. Esimerkiksi juorukerhojen pitäjät ja niihin osallistuvat. Voivat aiheuttaa suurtakin tuhoa,
Noinhan sitä draamaa saadaan aikaiseksi, mies kertoo miehelle, tämä taas puolisolleen, joka kertoo ystävälleen, joka kertoo esimmäisen miehen puolisolle. Soppa on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mistä mies nuo viikot edes tietäisi? Jos raskaus on tullut ilmi vaikka tammikuussa, niin silloinhan maaliskuu on kolmas kuukausi, eikä sitä tarvitse miettiä tai laskea.
En minäkään puhu juuri mistään yksityisasioistani muille, koska ei minua itseänikään kiinnosta onko joku raskaana, ostanut talon tai onko pena ja sirkka-liisa eroamassa. Oletan siis etteivät minunkaan asiani kiinnosta muita, joten miksi niistä sitten puhumaan.
Joo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.