Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei kertonut tulleensa sedäksi ja muita puhumattomuuden kummallisuuksia
Lalu
28.01.2021 |
Haluaisin tietää missä menee se raja mitä minimissään toisen ihmisen kanssa parisuhteessa jaetaan toisen kanssa. Mieheni on hyvin sulkeutunut, vaikka kavereiden kesken ja sosiaalisissa tilanteissa puhuukin paljon.
Olen alkanut itse kärsiä siitä ettei hän jaa kansaani edes merkittäviä, isompia asioita. Hän tuli esimerkiksi ennen joulua sedäksi, kun hänen sisaruksensa sai lapsen, mutta kuulin lapsesta vasta viikko sen jälkeen välipäivinä kun hän puhui serkusta lapsillemme. Kun olin raskaana, hän ei kertonut äidilleen tulevasta lapsesta kuin vasta kolme ja puoli kuukautta ennen laskettua aikaa. Siihen asti piilottelin mahaa löysien paitojen alla, koska ajattelin, että kyllä se on miehen asia kertoa omalle äidilleen eikä minun.
Olen pohtinut ja kysellyt syitä siihen miksei hän kerro isoltakaan tuntuvia asioita minulle, mutta se on vaikeaa ilman että syntyy riitaa asiasta.
Samoin hän kertoo yleensä viime tipassa jos ollaan kutsutut vaikka hänen sisarukselleen kylään. Itse kysyn aina vähintään viikkoa ennen jos asia on toisinpäin mutta silti usein mies kieltäytyy lähtemästä vaikkapa vanhempieni luo. Itse olen jopa asunut samassa taloudessa hetken aikaa hänen vanhempansa kanssa. Kyllä tällainen mykkyys ja ykaipuolisuus sukulaisten tapaamisessa minua häiritsee ja pahimmalta tuntui ettei edes suvun uudesta jäsenestä voi kertoa. Onko kellekään tapahtunut vastaavanlaista salailua?
Kommentit (109)
No joo siis miehethän ei tai ainakaan suurin osa ole Ulla taalasmaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
Meillä on tätä myös jossain määrin. Emme asu yhdessä, mutta puhumme päivittäin puhelimessa ja kerromme aina päivän kuulumiset ja tekemiset, lisäksi viestitellään päivittäin. Joskus tuntuu, että jos en osaa kysyä oikein, niin asioita jää kertomatta. Kerran mulle selvisi facebookista, että mies oli ollut toisessa kaupungissa luokkakokouksessa. Ja oltiin sinäkin päivänä juteltu kyllä.. tähän sain selityksen, että hän ajatteli ettei mua varmaan sellainen asia kiinnosta.
Ei voi ymmärtää.
Arvatkaapa miten kivaa on, kun tuollainen jurottaja osuu esimieheksi? Entinen esimieheni oli juuri sellainen, mitään ei voinut kertoa alaisille, vaikka se olisi merkinnyt sitä, että työnteko vaikeutui ja hidastui merkittävästi. Ja tarkoitan nyt siis työasioita, en kenenkään yksityisasioita. Olipa noloa istuskella jossain johtajan vetämässä kokouksessa, kun et tiennyt ollenkaan mistä johtaja puhui, kun taas johtaja ja kaikkien muiden esimiesten alaiset olivat siinä käsityksessä, että homma oli kaikille selvä ja taustatiedot annettu jokaiselle. Siinä sitten kyselet tyhmänä (jos kehtaat), että anteeksi, mikähän organisaatiomuutos ja mikähän projekti, kun meille ei ole mitään tietoa tästä tullut. Mikään palaute ei ongelmaa korjannut, vasta esimiehen vaihto. Eli toivottavasti nämä tuppisuunne eivät päädy ikinä esimiesasemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
Mä olen nyt raskaana. Ennen raskautta puhuin raskauskuukausista, koska en tiennyt monta viikkoa raskaus kestää. No raskaus kestää keskimäärin 40 viikkoa ja jos kuukaudessa on neljä viikkoa (vaikka eihän se aina niin mene), niin se on kymmenen kuukautta. Tosin kaksi ensimmäistä raskauden viikkoa ei ole edes raskaana, joten kai se silleen menee yhdeksään kuukauteen kuitenkin.
Lopputulos on, että tiedän olevani 25. raskausviikolla, mutta monesko kuukausi se on? Viides vai kuudes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
Miten lasket millä kuukaudella olet? Jos vaikka viimeisimmät menkkasi olisivat alkaneet 1.12.2020 ja positiivisen raskaustestin tekisit tänään. Millä kuulla olet?
Mikä nyt kenellekin on tärkeää.
Olen ollut muutaman kerran raskaana ja koskaan en ole edes "virallisesti " kertonut omille vanhemmillenikaan asiasta. On se sitten huomattu aikanaan. Äitini on kuulemma omien sanojensa mukaan arvannut muutaman kuukauden kohdalla. Veljeni vaimo suuttui verisesti, kun menin mahani kanssa käymään. Ei olla muutenkaan mitenkään usein tekemisissä, niin miksi olisin soittanut tai viestittänyt etukäteen, että olen raskaana. Mulle se ei ole tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on sattunut tosi paljon noloja tilanteita, kun en ole tiennyt asioita, joita on oletettu minun tietävän. Mies on paljon sosiaalisempi, kulkee pitkin kyliä ja firmansa kautta juttelee paljon ihmisten kanssa. Minä saan syyt niskoilleni, jos jätetään joku kutsu huomioimatta jne. Mies ei edes kerro minulle, jos tilaisuus ei häntä kiinnosta. Tai jos kiinnostaa, kertoo siitä niin myöhään, ettei mitään lastenhoitoa pysty enää järjestämään ja menee sitten yksin. Ja siellä ihmetellään, kun mua ei koskaan kiinnosta osallistua...
Musta tuntuu että tää on aika yleistä Suomessa, varsinkin miehillä. Oma mies ei onneksi tuollainen ole mutta itsestäni olisi hyvinkin saattanut tuollainen tulla ja omien vanhempien kanssa välit ja kommunikaatio onkin vähän tuollaista. Meidän lapsuuden perheessä ei siis vanhemmat juuri koskaan keskustelleet meidän lasten kanssa, ei kysytty lasten mielipiteitä tai tunteita, lasten piti yksinkertaisesti olla vain hiljaa tai pois näkyvistä. Pitkälle teini-ikää olinkin hyvin sulkeutunut. Vanhemmille ei voinut todellakaan puhua vaikeista aiheista. Jännitin paljon myös tuntemattomille puhumista. Onneksi nykyään osaan olla avoin. Luulenpa siis että useilla (miehillä) voi tuo käytös johtua ihan sieltä lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
Mä olen nyt raskaana. Ennen raskautta puhuin raskauskuukausista, koska en tiennyt monta viikkoa raskaus kestää. No raskaus kestää keskimäärin 40 viikkoa ja jos kuukaudessa on neljä viikkoa (vaikka eihän se aina niin mene), niin se on kymmenen kuukautta. Tosin kaksi ensimmäistä raskauden viikkoa ei ole edes raskaana, joten kai se silleen menee yhdeksään kuukauteen kuitenkin.
Lopputulos on, että tiedän olevani 25. raskausviikolla, mutta monesko kuukausi se on? Viides vai kuudes?
Olet seitsemännellä kuulla, koska raskauskuukaudessa on neljä viikkoa (toisin kuin kalenterikuukaudessa, joka on helmikuuta lukuunottamatta vähän pidempi kuin raskauskuukausi). Lisäksi pitää ottaa huomioon, että kun olet esim. kolmannella kuulla, se tarkoittaa, että kolme kuukautta ei ole vielä täynnä. Sitten kun kolme kuukautta tulee täyteen, oletkin jo neljännellä kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta samanlaisesta mutta minulla ja miehelläni oli todella erilainen tapa kertoa asioistamme vanhemmillemme.
Esimerkiksi tontin ostosta ja talon rakentamisesta juteltiin heti minun perheeni kanssa. He kommentoivat asioita ja saatettiin pohtia heidän kanssaan vaikka sitä mikä lämmitysmuoto kannattaisi taloon valita ja pohdittiin tarjolla olevien tonttien hyviä ja huonoja puolia. Kaikki suvustani kannustivat rakentamaan ja itseasiassa vanhempani ja sisarukseni kaikki olivat rakentaneet jo ainakin yhden omakotitalon. Osa sisaruksistani oli ihan rakennusalan ammattilaisia,
Minua hämmensi kun samaan aikaan miehen vanhemmille ei saanut sanoa mitään siitä että suunniteltiin rakentamista. Kun asiat oli jo pitkällä niin mies suostui kertomaan vanhemmilleen. Appiukko tokaisi ensimmäiseksi että ei rakentamista olette vaan miljoonaveloissa sitten ym negatiivista. Sitten ehdotti että asuisimme kerrostalossa edelleen ja perustettaisiin perhe sitten siihen taloon missä he asuvat kun ovat kuolleet (anoppi elää edelleen ja meillä vanhin lapsi kohta 18v eli olisi saatu kyllä odottaa oikein urakalla). Appiukon mielestä talon olisi pitänyt olla samanlainen kuin heillä. Öljylämmitys, pannuhuone keskelle taloa jne jne. No mikään näistä appiukon ohjeista ei toteutunut vaan tehtiin sellainen mitä haluttiin. Ja ollaan rakennettu sen jälkeen monta muutakin rakennusta eikä ole tullut miljoonavelkoja ym ongelmia.
Onneksi mies on sopeutunut minun suvun tapaan keskustella ja minä miehen suvun tapaan eli meillä ei ongelmaa. Mutta jos perheiden tavat ovat kovin erilaisia niin vaatiihan se sopeutumista puolin ja toisin. Meillä tosiaan korostui appiukon varman päälle pelaaminen ja mitään riskiä ei saanut koskaan ottaa ym. Puulatoa isompaa rakennusta ei saanut itse rakentaa jne.Kun taas minun perheessäni on aina otettu harkittuja taloudellisia riskejä ja laajennettu yritystoimintaa, rakennettu taloja ja tuotantorakennuksia itse, perustettu yrityksiä ym.
Niin tuttua. Mieheni pystyy keskustelemaan perheensä kanssa kaikesta, itse taas olen oppinut olemaan oman perheeni kanssa varovaisempi juuri tuon perusnegatiivisen suhtautumisen takia. Ei sitä jatkuvaa lyttäämistä vaan jaksa. Mm. eka kommentti siihen kun kerroin aikanaan seurustelevani mieheni kanssa oli molemmilta huokailua ja silmien pyörittelyä, että onko noin nuorena pakko alkaa tuollaista. Olin tuolloin 24v.
Ostettiin talo niin ettei kerrottu minun vanhemmilleni mitään, mutta miehen vanhemmat tiesivät. Tämä siksi koska ei haluttu kuunnella siinä onnemme hetkellä innoissamme ollessa miten kaikki tulee menemään pieleen, talo homehtuu, palaa, kastuu, räjähtää, ja niin pois päin. Kun kerroin vanhemmilleni puhelimessa asiasta kauppakirjojen allekirjoittamisen jälkeen, niin isäni soitti illalla ja ilmoitti talomme olevan vinossa, ja että se tulee painumaan kallelleen aivan piakkoin. Hän oli käynyt ajamassa autolla talomme ohi :D Tästä on nyt aikaa 10v, eikä vieläkään ole 100-vuotias talo kallistunut :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
Miten lasket millä kuukaudella olet? Jos vaikka viimeisimmät menkkasi olisivat alkaneet 1.12.2020 ja positiivisen raskaustestin tekisit tänään. Millä kuulla olet?
Täh, hyvin todennäköisesti ensimmäisellä. Helpompi sanoa kuukauden kuin viikon tarkkuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
No sillä on esimerkiksi selviytymisen kannalta suuri ero, syntyykö keskonen rv 24 vai 25. Lisäksi sikiö kehittyy niin nopeaan tahtiin, että kuukauden alussa siellä kohdussa oleskelee ihan erilainen olento kuin kuukauden lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
No sillä on esimerkiksi selviytymisen kannalta suuri ero, syntyykö keskonen rv 24 vai 25. Lisäksi sikiö kehittyy niin nopeaan tahtiin, että kuukauden alussa siellä kohdussa oleskelee ihan erilainen olento kuin kuukauden lopussa.
Mutta eikö joskus ne viikot eli esim raskauden alkamisen ajankohta ole usein ihan arvio jos on vaikka epäsäännölliset kuukautiset? Eli viikot voi olla ihan pielessä.
En usko että mua henkilökohtaisesti hirveästi kiinnostaisi ladata jotain appia missä joka päivä tarkistetaan että onko alkio tai sikiö tänään luumun vai karamboolan kokoinen. Ennen kuin se tulee ulos se on alkio tai sikiö, sen jälkeen se on vauva ja siihen pääsee tutustumaan. Multa taitaa puuttua joku oleellinen mammageeni :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
No sillä on esimerkiksi selviytymisen kannalta suuri ero, syntyykö keskonen rv 24 vai 25. Lisäksi sikiö kehittyy niin nopeaan tahtiin, että kuukauden alussa siellä kohdussa oleskelee ihan erilainen olento kuin kuukauden lopussa.
Mutta eikö joskus ne viikot eli esim raskauden alkamisen ajankohta ole usein ihan arvio jos on vaikka epäsäännölliset kuukautiset? Eli viikot voi olla ihan pielessä.
En usko että mua henkilökohtaisesti hirveästi kiinnostaisi ladata jotain appia missä joka päivä tarkistetaan että onko alkio tai sikiö tänään luumun vai karamboolan kokoinen. Ennen kuin se tulee ulos se on alkio tai sikiö, sen jälkeen se on vauva ja siihen pääsee tutustumaan. Multa taitaa puuttua joku oleellinen mammageeni :D
Minulla ainakin sikiön ikä varmistettiin ultralla. Oli reilusti nuorempi kuin kuukautiskierron perusteella kuviteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole avovaimon raskaudesta, nyt kolmannella kuulla, jaksanut vanhempiani informoida tai ketään muitakaan, eihän se niille kuulu ja selviää kyllä aikanaan.
Tuskin on raskaana. Ei nykypäivinä puhuta raskauskuukausista vaan - viikoista. Kunhan provoilet.
Näin miehenä kuulostaa kummatkin samalta, neuvolassa ym. käytetään tietysti tiettyjä termejä, mutta noin muuten samahan se on.
Minä: VarpajaisetJoo mut tuskin mies alkaisi erikseen miettimään ja laskemaan että mikäs raskauskuukausi tämä vaimon 9. raskausviikko nyt onkaan.
Mä nyt en ole raskaana mutta saatan joskus olla. Tiedän että raskaus kestää noin 9 kuukautta, viikoista ei mitään hajua, tuntuu että viikoista puhuminen on vähän turhantärkeää kun siellähän se kypsyy itsestään. Ei sentään tunneissa lasketa...
Miten lasket millä kuukaudella olet? Jos vaikka viimeisimmät menkkasi olisivat alkaneet 1.12.2020 ja positiivisen raskaustestin tekisit tänään. Millä kuulla olet?
Täh, hyvin todennäköisesti ensimmäisellä. Helpompi sanoa kuukauden kuin viikon tarkkuudella.
Viikoilla on väliä, koska esim. Suomessa raskaus käynnistetään viimeistään muistaakseni raskausviikolla 42. Jos mentäisiin kuukausien perusteella, niin moni raskaus saatettaisiin käynnistää liian aikaisin tai sitten liian myöhään (joistä jälkimmäinen voi johtaa sikiön kuolemaan).
Mä olen itse tää tyyppi. Mua ei kiinnosta enkä jaksa höpötellä jatkuvasti kaikenlaista, etenkään muiden asioista. Mies taas tuntuu puhuvan koko ajan ja kyselee "vai mitä" ja "eikö niin". Huoh.
Jos on jotain mistä satun innostumaan, voin löytää energiaa puhumiseen. Muuten tuntuu että ei vaan jaksa höpöttää ylimääräistä, kun muutoinkin joka hitin päivä pitää keskustella jostain sellaisesta pakollisesta että mitä tänään syödään ja mitä ostetaan kaupasta. Tietysti myös muut todella oleelliset kuten jos on kutsuttu jonnekin, sellaiseen nyt on kohteliasta reagoida. Mutta niihin se puhe-energia sitten meneekin.
Muista en tiedä mutta itsellä on periaate että kahdenkeskiset keskustelut ovat aina "luottamuksellisia", olkoon se puoliso, kaveri tai kolleega töistä. En oleta tätä saamaa muilta, mutta aika usein painotetaan asiaa että ei saa kertoa eteenpäin. Yleisesti puhuminen ei ole ongelma ihmisten kanssa ja tulen hyvin toimeen töissä, kotona. Tämä tietysti juuri aiheuttaa sen että uskoudutaan/puhutaan jostain toisesta vaikka minua ei nyt niin kiinnostaisi, varmaan tuo luottamus aiheuttaa sen. Pari kertaa on kyllä ollut että kaverit koittaa tiedustella asioista kun tietävät "periaatteeni" ja suuttuneet kun ilmoittanut että kysy suoraan tai että en halua tähän väliin.
Minulle on tuttua ex-miehen kanssa.
Vanhemmille emme voineet raportoida kun molempien olivat kuolleet.
Mutta tuttavien ja ystävien kanssa tapahtui, että mies oli jättänyt jotain olennaistakin kertomatta ja sitten alkoi jutella siitä heidän kanssaan ja huomasin, että tietävät asiasta paremmin kuin minä.
Oli todella suututtavaa ja noloa kun tajusi ja he tajusivat, että olin ulkona. Ettei mies ollut kertonut minulle.
Joskus tuli riita kun suutahdin ihan ääneen, kun en malttanut olla hiljaa.
Tuli sitten jälkeenpäin mieleen, että oliko tarkoituksellista saada minut näyttämään tasapainottamalta ja mahdottomalta ihmiseltä.
Itse hän oli rauhallinen, miellyttävä ja juttelevainen kun oli vieraita läsnä.
Minulle oli huonolla tuulella ollessaan umpimielinen ja panttasi asioita sekä jätti kertomatta mitä nimenomaan halusi jättää.
Toisaalta sitten kertoi muka avoimesti minulle jotain. Sitten huomasin jossain vaiheessa, että oli jättänyt osan kertomatta.
Kertoi usein niin, että osa oli ihan totta ja vuolaastikin kertoi
jostain, mutta joku osa asiasta jätettiin kertomatta.
Tätä on vaikeaa selittää, ne ymmärtävät jotka ovat kokeneet.
Tuollaiset ihmiset ovat yksinkertaisesti kykenemättömiä parisuhteeseen. Ei kannata haaskata aikaa tollasiin nyhjöihin. Ihan kokemuksesta puhun.