Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vouhkaaminen lasten harrastuksista näyttää maaseudulla asuvien näkökulmasta ihan hullulta.
27.01.2021 |
Suurella osalla lapsista ei ole täällä kodin ulkopuolisia harrastuksia tai niitä on vain yksi. Ohjatussa liikunnassa pääsevät käymään vain harvat. Lähin taidekoulu on 70km päässä, eikä siellä käy kukaan. Muutamat treenaavat musiikkiopistossa.
Lapset pärjäilevät silti ihan hyvin ja ovat yhteyksissä kavereihinsa sähköisten viestimien välityksellä. Päivällä koulussa he tapaavat toisiaan.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uratykit on hermona kun lapset on illat kotona ja ei toimi maksullinen harrastuslastenvahtipalvelu. Nyt pitäisi ihan itse keksiä puuhaa lapsille tai kestää sitä vinkumista tylsistymisestä. Lapset taas tylsistyvät kun eivät ole tottuneet keksimään itse mitään. On riittänyt, että vanhempi kuskaa virikkeiden ääreen ja valmentaja jatkaa siitä.
Ei ole tylsää täällä lapsilla (14v., 11v. ja 8v.). Ovat iltaisin mm. leiponeet, laittaneet ruokaa, pelanneet korttia/lautapelejä/pleikkaa, käyneet laskettelemassa, luistelemassa, hiihtämässä, pulkkamäessä, isänsä kanssa nuoremmat pilkillä, esikoinen kanssani avantouimassa, nähneet kavereita, yksi opetellut ja innostunut virkkaamaan, nuoremmat tykkäävät maalata/askarrella, kaikki lukevat paljon, kaikki tykkäävät tanssipelistä. Nuoremmat väsäsivät jäälyhytyjä ja jotain värjättyjä jääkoristeita. Nyt aikovat jäädyttää jääkourua liukumiseen.
Harrastavat kaikki myös, mutta nyt talveksi ja kevääksi vähennettiin tilapäisesti, turha maksaa jos kuitenkin tulee vielä takapakkia.
Että kyllä sitä tekemistä löytyy jos tahtoa on. Nyt on kerrankin hyvä talvikin myös täällä etelässä!
Juuri näin. Lastenvahtipalvelu. Tiedän niin monia perheitä, joissa kaikki romahti, kun pitää olla omien mukuloiden kanssa iltaisin (ja joskus jopa päivisin, herranen aika).
Todella outoa spekulointia. Käytän viikostani tunteja aikaa siihen, että saan viettyä lapset harrastamaan. He haluavat harrastaa ja minä haluan tukea heitä siinä. Toisaalta tiedän myös vanhempia, jotak sanovat, että minä en ainakaan kuskaa sua mihinkään, valitse harrastus sen mukaan. Se yhdessäoloa on myös sitä, että kuskataan ja eletään mukana lapsen harrastuksessa.
Ja mitenkähän tällainen yhdessäolo ja lasten kanssa mukanaeläminen voisi manifestoitua poikkeusoloissa kuten vaikkapa koronapandemian aikaan?
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Eli mitä haluat sanoa? Joukkueurheilijoihin sattuu luonnostaan enemmän ilkeitä ihmisiä? Vai että lasten mielipiteillä (sinunkaan lastesi) ei oikeasti ole väliä?
Kyselytutkimuksen haastatellaan tuhansia nuoria. Se, että sinun lastasi on kiusannut yksilölajien harrastaja, ei sulje pois sitä havaintoa, että joukkueurheilun parissa kiusaaminen on yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä pitää tehdä outo vastakkainasettelu?
Osa lapsista harrastaa joukkuelajeja useana päivänä viikossa ja osa harrastaa puunhakkuuta, pihaleikkejä ja leipomista siellä maalla (tai kaupungissa). Joukkueharrastaminen ei sulje pois sitä, etteikö lapsi leikkisi normaalisti myös ulkona ja se puunhakkaaja ei ole mikään syrjäytynyt. Jokainen kykyjensä ja varojensa mukaan. Pääasia on, ettei lasten anneta passivoitua ruutujen ääreen ja lihoa, kun se ylipaino on tutkitusti jo ongelma. Lapset käyvät normaalisti koulua, joten joukkueharrastaminen ei muuta tilannetta juurikaan. Jos muuttaa, asia katsotaan uudelleen.
Huomatkaa, että esim. aikuiset saavat käydä kuntosaleilla normaalisti.
Juuri näin. En ymmärrä täällä esiintyvää mustavalkoista ajattelutapaa ollenkaan. Kyllä meillä luetaan piirretään, lauletaan, luistellaan, lasketaan mäkeä jne vaikka lapsilla maksetutkin harrastukset ovat.
Haluan todellakin tukea lapsien innostusta harrastustensa parissa. Minua ei ikinä kukaan koskaan vienyt minnekään, mutta minä vien omiani jos niin haluavat. Sitten jos eivät joku päivä enää halua = sitten lopetetaan harrastus. Se on niin yksinkertaista.
Nyt korona-aikaan osaamme miettiä myös riskejä, kun harrastukset aukeavat. Punnitsemme asiat tarkkaan sen jälkeen kun tiedämme miten asiat tullaan harjoituksissa järjestämään. Jos mielestämme ei tarpeeksi hyvin, lapset eivät mene. Terveys edellä mennään kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
No jos tutkimuksessa ei oteta huomioon missä lajeissa on eniten myös harrastajia, niin tottakai ne isompien määrien lajit nousevat esille. Samoinhan koronaa on luultavasta enemmän maassa, jossa asukkaita on satakertainen määrä verrattuna toiseen. Ei se kerro, että tuo missä ongelmia on enemmän olisi jotenkin riskialttiimpi, jos ei osata suhteuttaa tuota tietoa siihen määrään mitä ihmisiä se koskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
Hyvä että joku ymmärtää. Tästä juuri on kysymys; siitä että toiset harrastukset tarjoavat kiusaamiselle suotuisammat puitteet kuin toiset.
Pianotunneilla ei varmastikaan ole paljon lasten välistä kiusaamista, mutta todennäköisesti opettajan sopimaton käytös on yleisempää pianotunneilla kuin vaikka puhallinorkesterissa. Oma pianonsoitonopettajani lähenteli minua. En väitä että kaikki pianonsoitonopettajat lähentelisivät, mutta pianotunnit antavat siihen fyysisen tilaisuuden. Sitten on ”lajin” kulttuurista kiinni, kuinka hyvin puututaan asiaan.
Ja kysymys edelleen kuuluu, että miksi joukkuelajeissa kiusataan kyselytutkimusten mukaan eniten? Enemmän kuin vaikkapa kuoroissa. Hakeutuuko joukkueurheiluun potentiaalisia kiusaajia, vai mahdollistaako kilpailullinen tilanne kiusaamisen? Onko puututtu kaikilla mahdollisilla tavoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
Kyllä. Hyvin kiteytit tämän asian. Se, että hiihtäjä poika ei kiusaa ladulla hiihtäessään valmentajaansa ei tarkoita sitä etteikö hän olisi kiusaaja sitten vapaa-ajallaan. Tämä ei vaan tule harrastukseen liittyvässä kyselytutkimuksessa ilmi, koska hän ei ole tehnyt kiusaamista harrastuksen parissa vaan vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
No jos tutkimuksessa ei oteta huomioon missä lajeissa on eniten myös harrastajia, niin tottakai ne isompien määrien lajit nousevat esille. Samoinhan koronaa on luultavasta enemmän maassa, jossa asukkaita on satakertainen määrä verrattuna toiseen. Ei se kerro, että tuo missä ongelmia on enemmän olisi jotenkin riskialttiimpi, jos ei osata suhteuttaa tuota tietoa siihen määrään mitä ihmisiä se koskee.
Ajatteletko ihan tosissasi, että tutkimuksessa vertailtaisiin absoluuttisia määriä? Että jalkapallossa oli 800 kiusattua ja curlingissa kaksi, hyvin menee curlingilla...
Et ole ilmeisesti tutkimuksia koskaan tehnyt etkä kauheasti lukenutkaan.
Tuosta vastakkain asettelusta. Aikanaan kun omat lapseni olivat nuorempia niin huomasin, että siellä ulkona pulkkamäessä ja luistelukentällä, sekä hiihtämässä ja perheen kanssa laskettelemassa olivat aina ne tietyt samat perheet. Kaikkien näiden perheiden osalta lapset ovat olleet aktiivisia harrastajia ja juurikin kilpalajeissa, joku heistä on nyt ammattilaisurallekin pyrkimässä. Kenenkään näiden lapset eivät lopettaneet harrastustaan edes kriittisessä yläkouluiässä, vaan jatkoivat hyvin pitkään.
Jotenkin siis näyttää, että vastakkainasettelu on pikemminkin väärässä. Niiden harrastavien lasten vanhemmat ovat myös aktiivisia liikkumaan lastensa kanssa. Olisiko tässä se, että vanhempia kiinnostaa liikkuminen ja pitävät lastensa liikkumista tärkeänä. Se on koko perheen yhteinen kiinnostus. Luulisi että aika usein sama olisi musiikin osalta, että se on perheen yhteinen kiinnostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillon kun mä olin tenava ja harrastin uintia niin vanhempien pakottaminen oli tasan 0. Hitto, mä lähin treeneihin usein ennen kuin ne heräs, ihan itekseni.
Ette taida ymmärtää ettei nuorta saa treeneihin 2x päivässä jos nuorta ei kiinnosta ja se on "vanhempien pätemistä"
Nyt olevat sulut ovat muuten pisimmät ajat mitä olen ollut poissa altaalta uinnin aloitettuani ja ikää on pian 50. Mutta ok, se oli siis vanhempien pätemistä. Täytyypä lopettaa
Komppaan kyllä tätä, ihanaa että joku muukin on samaa mieltä, yhteiskunnassa on viime vuosina tullut joku ihme käsite että kaikki lapset PAKOTETAAN harrastuksiin.
Itsellä on 15-vuotias poika joka pelaa tavoitteellista jääkiekkoa pääkaupunkiseudulla.
Itse en kehtaa edes puolitutuille kertoa tätä koska heti katsotaan kieroon niin että siinä on taas yksi hullu lätkä-äiti kuka pakottaa lapsensa pelaamaan ja varmaan siellä katsomossa huutaa ja riehuu...
Ei, en ole poikaani sinne pakottanut enkä pakota! Itse on halunnut mennä ja pelata. Autan kyllä jos apua tarvitsee, pitää viedä yms.
Enkä kyllä ole nähnyt että sinne ketään korvasta raahataan.
Varmasti löytyy yksittäistapauksia mutta miksi aina pitää yleistää?
Ja kyllä sitten kun telkkarista katsotaan hiihtoa tai lätkää tai yleisurheilua niin ollaan arvostelemassa ja haukkumassa miksi suomalaiset ei pärjää.
Täältä ei tule kuulkaa yhtään ammattiurheilijaa jos ei jossain vaiheessa urheilu muutu tavoitteelliseksi.
Sinä ketä täällä kerskuvat että omassa lapsuudessa käytiin pulkkamäessä kavereiden kanssa, minkä lajin ammattiurheilija sinusta sitten tuli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
No jos tutkimuksessa ei oteta huomioon missä lajeissa on eniten myös harrastajia, niin tottakai ne isompien määrien lajit nousevat esille. Samoinhan koronaa on luultavasta enemmän maassa, jossa asukkaita on satakertainen määrä verrattuna toiseen. Ei se kerro, että tuo missä ongelmia on enemmän olisi jotenkin riskialttiimpi, jos ei osata suhteuttaa tuota tietoa siihen määrään mitä ihmisiä se koskee.
Ajatteletko ihan tosissasi, että tutkimuksessa vertailtaisiin absoluuttisia määriä? Että jalkapallossa oli 800 kiusattua ja curlingissa kaksi, hyvin menee curlingilla...
Et ole ilmeisesti tutkimuksia koskaan tehnyt etkä kauheasti lukenutkaan.
Olen juurikin tehnyt ja lukenut, eikä noissa keskusteluissa noussut asia mitenkään esille. Puhuttiin "kyselytutkimuksista", joista ei ole mitään tietoa tai linkkiä. No missäs tuo tutkimus on, josta asian voi tarkistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
Kyllä. Hyvin kiteytit tämän asian. Se, että hiihtäjä poika ei kiusaa ladulla hiihtäessään valmentajaansa ei tarkoita sitä etteikö hän olisi kiusaaja sitten vapaa-ajallaan. Tämä ei vaan tule harrastukseen liittyvässä kyselytutkimuksessa ilmi, koska hän ei ole tehnyt kiusaamista harrastuksen parissa vaan vapaa-ajalla.
Ainakin maajoukkuetasolla näyttää kiusaaminen olevan hiihdossakin varsin yleistä. Joten sikäli kaikilla junioriurheilun parissa toimivilla olisi peiliin katsomisen paikka. Vanhemmista alkaen tietenkin.
Mutta jos kiusaaminen tapahtuu urheiluharjoituksissa, on vastuu tietenkin harjoituksia vetävillä aikuisilla. Ei näitä voi vähätellä, puhumattakaan siitä että vetoaisi siihen miten ”se hiihtäjä kiusaa sitten vapaa-ajalla.” Kiusaamisen suhteen täytyy olla nollatoleranssi siellä, missä kiusaamiselle on mahdollisuuksia ja aikuisia paikalla.
Jaa, asutaan maalla ja meillä on harrastuksina perheessä :hiihto, luistelu, ratsastus valmennuksella, potkunyrkkeily, pianonsoitto yksityistunneilla, metsästys, patikointi, uinti ja punttisali. Mikään ei ole ollut tauolla koronan takia eikä mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
No jos tutkimuksessa ei oteta huomioon missä lajeissa on eniten myös harrastajia, niin tottakai ne isompien määrien lajit nousevat esille. Samoinhan koronaa on luultavasta enemmän maassa, jossa asukkaita on satakertainen määrä verrattuna toiseen. Ei se kerro, että tuo missä ongelmia on enemmän olisi jotenkin riskialttiimpi, jos ei osata suhteuttaa tuota tietoa siihen määrään mitä ihmisiä se koskee.
Kyllä, juuri näin. Kyselytutkimus on kyselytutkimus. Jalkapalloa Suomessa harrastetaan enemmän kuin ampumahiihtoa ja määrät pitäisi huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
No jos tutkimuksessa ei oteta huomioon missä lajeissa on eniten myös harrastajia, niin tottakai ne isompien määrien lajit nousevat esille. Samoinhan koronaa on luultavasta enemmän maassa, jossa asukkaita on satakertainen määrä verrattuna toiseen. Ei se kerro, että tuo missä ongelmia on enemmän olisi jotenkin riskialttiimpi, jos ei osata suhteuttaa tuota tietoa siihen määrään mitä ihmisiä se koskee.
Ajatteletko ihan tosissasi, että tutkimuksessa vertailtaisiin absoluuttisia määriä? Että jalkapallossa oli 800 kiusattua ja curlingissa kaksi, hyvin menee curlingilla...
Et ole ilmeisesti tutkimuksia koskaan tehnyt etkä kauheasti lukenutkaan.
Olen juurikin tehnyt ja lukenut, eikä noissa keskusteluissa noussut asia mitenkään esille. Puhuttiin "kyselytutkimuksista", joista ei ole mitään tietoa tai linkkiä. No missäs tuo tutkimus on, josta asian voi tarkistaa?
LIITU-tutkimus 2018.
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018.
MLL:n 4.-9-luokkalaisille tekemä kartoitus. 2018.
Lapsiuhritutkimus 2013.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
No jos tutkimuksessa ei oteta huomioon missä lajeissa on eniten myös harrastajia, niin tottakai ne isompien määrien lajit nousevat esille. Samoinhan koronaa on luultavasta enemmän maassa, jossa asukkaita on satakertainen määrä verrattuna toiseen. Ei se kerro, että tuo missä ongelmia on enemmän olisi jotenkin riskialttiimpi, jos ei osata suhteuttaa tuota tietoa siihen määrään mitä ihmisiä se koskee.
Kyllä, juuri näin. Kyselytutkimus on kyselytutkimus. Jalkapalloa Suomessa harrastetaan enemmän kuin ampumahiihtoa ja määrät pitäisi huomioida.
Meinaatko, että tutkimuksissa ei huomioida harrastajamääriä? Käypä katsomassa nuo yllä mainitut tutkimukset ajatuksen kanssa.
Listatkaa nyt asioita, miksi ne joukkuelajit ja aikaa vievempi muu harrastaminen on niin kamalaa? Eihän tämä negatiivisuus liity vain korona-aikaan vaan usein tilanne on se, ettei maksulliset harrastukset kiinnosta kaikkia edes silloin, kun eletään ilman epidemioita.
Nyt esiin nousseita syitä:
- Liian kallista
- Joukkuelajeissa kiusataan
- Paljon harrastavien lasetn vanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa
- Pitkät välimatkat. Ei mahdollisuuksia
muuta?
Vierailija kirjoitti:
Listatkaa nyt asioita, miksi ne joukkuelajit ja aikaa vievempi muu harrastaminen on niin kamalaa? Eihän tämä negatiivisuus liity vain korona-aikaan vaan usein tilanne on se, ettei maksulliset harrastukset kiinnosta kaikkia edes silloin, kun eletään ilman epidemioita.
Nyt esiin nousseita syitä:
- Liian kallista
- Joukkuelajeissa kiusataan
- Paljon harrastavien lasetn vanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa
- Pitkät välimatkat. Ei mahdollisuuksia
muuta?
No sellainen tällä hetkellä ajankohtainen pikkuseikka, että yksin harrastaessa ei tule korona-altistuksia, joukkueessa tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.
Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.
Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.
Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.
Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.
Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.
Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?
Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.
En sanonut noin vaan kyseenalaistin tuon kirjoittajan hienon lähteen eli kyselytutkimuksen. Ihan varmaan kyselemällä löytyy sieltä sun täältä sitä sun tätä. Kyse ei ole mistään lajista, ammatista tai mistään muustakaan vaan kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Aina kasvatuskaan ei auta jos ihminen lähtökohtaisesti on vaan ilkeä.
Kyselytutkimuksessa selvitetään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa niiden kyseenalaistamisella.
Jos kyselytutkimus kertoo, että urheilevat nuoret ovat kokeneet kiusaamista harrastuksissa enemmän kuin vaikkapa musisoivat nuoret, ja vieläpä urheilevista nuorista joukkueurheilijat ovat kokeneet eniten kiusaamista, niin se on fakta.
Toki sinä voit väittää, että juuri joukkueurheilijat valehtelevat tai ovat nössöjä, jotka näkevät kiusaamista kaikkialla, tai mahdollisesti ne ”lähtökohtaisesti vaan ilkeät” hakeutuvat joukkueurheilun pariin. Mutta sitten on taas todistustaakka sinun.
Oma lukunsa on sitten se, ovatko urheiluseurat tehneet kaiken voitavansa kiusaamisen estämiseksi.
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.
Ehkä pointtina nyt kuitenkin oli, missä olosuhteissa kiusaamista on keskimäärin enemmän, eikä siitä, että kaikki joukkuepelit olisivat aina ja vääjäämättä täynnä kiusaavia narsisteja.
-eri
Kyllä. Hyvin kiteytit tämän asian. Se, että hiihtäjä poika ei kiusaa ladulla hiihtäessään valmentajaansa ei tarkoita sitä etteikö hän olisi kiusaaja sitten vapaa-ajallaan. Tämä ei vaan tule harrastukseen liittyvässä kyselytutkimuksessa ilmi, koska hän ei ole tehnyt kiusaamista harrastuksen parissa vaan vapaa-ajalla.
Ainakin maajoukkuetasolla näyttää kiusaaminen olevan hiihdossakin varsin yleistä. Joten sikäli kaikilla junioriurheilun parissa toimivilla olisi peiliin katsomisen paikka. Vanhemmista alkaen tietenkin.
Mutta jos kiusaaminen tapahtuu urheiluharjoituksissa, on vastuu tietenkin harjoituksia vetävillä aikuisilla. Ei näitä voi vähätellä, puhumattakaan siitä että vetoaisi siihen miten ”se hiihtäjä kiusaa sitten vapaa-ajalla.” Kiusaamisen suhteen täytyy olla nollatoleranssi siellä, missä kiusaamiselle on mahdollisuuksia ja aikuisia paikalla.
Olen kanssasi samaa mieltä että missään ei saa tapahtua kiusaamista. Ei harrastuksessa eikä vapaa-ajalla. Pointtina oli se, että se mikä ei välttämättä näy siellä harrastuksessa, voi tapahtua sitten vapaa-ajalla. Näin ollen kyselytutkimus liittyen pelkästään harrastuksiin jättää paljon pois. Mutta ymmärrän että kaikkea tutkitaan mutta mille itse pistää painoarvoa onkin eri asia.
Ja jos tapahtuu kiusaamista missä tahansa niin se on kiitettävä heti pois. Ja lapseni joukkuelajeissa tuollaisiin onneksi puututaan heti.
Alue: Aihe vapaa
Todellakin kyseenalaistan kyselytutkimuksen ja en laita sille juurikaan painoarvoa. Minun piano soittava tyttöni ei ole kohdannut kiusaamista soittotunnilla (ovat yksityistunteja), mutta koulussa on kiusattu. Harrastaa myös joukkuelajia missä taas ei ole kiusattu. Mutta poikaani on taas kiusannut yksilölajin harrastaja. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä asioita kun annat ymmärtää.
Edelleenkin olen sitä mieltä että kiusaamisesta ei ole kyse siitä mitä harrastat, mikä on ammattisi tai mistä tykkäät vaan kiusaaminen on kiusaajan persoonallisuudesta kiinni. Hiihtäjäpoika nyt sattuu olemaan ilkeä ihminen ja se ei hänen kohdallaan miksikään muutu.