Olen sairaslomalla supistusten takia ja pomo ihan ragena
Olen ollut nyt pari päivää sairaslomalla kipeiden supistusten takia. Supistusten lisäksi on painon tunnetta ja jatkuvaa kuukautiskipumaista jomottelua. Raskausviikkoja on vasta 23. Vähän olen yrittänyt tehdä tässä töitä, mutta työstressi aiheuttaa heti suppareita... Aika äitiyspolille on vasta ensi viikoksi ja siihen saakka pitäisi lepäillä.
Pomo soitti ihan vihaisen oloisena, ettenkö muka voisi käydä vaikka päivystyksessä, jotta tilanne selviäisi aiemmin (ja pääsisin takaisin töihin). Neuvolasta kuitenkin nimenomaan sanottiin, etten nyt välissä kävisi turhaan missään ronkittavana. Silti intti, ettenkö nyt voisi jo aiemmin mennä esim. työterveyteen. Yritin selittää, että äitiyspolilla osaavat paremmin ja tutkivat tarkemmin.
Kuulemma pari päivää voisin ottaa nyt iisimmin, mutta torstaina pitäisi tehdä jo sitä ja tätä. Tiedusteli, että onko mulla nyt vielä niitä "oireita" ja enkö muka voi oikeasti tehdä mitään. Kerroin, että kaikkea supistuksia aiheuttavaa pitäisi välttää, enkä voi edes telkkaria katsoa, kun kaikki tunteetkin aiheuttaa nyt supistuksia...Tälle pomo naureskeli, että "aika jännä, että noinkin voi niitä supistuksia tulla". Olipas vihamielinen asenne hänellä!
Nyt itken täällä hysteerisenä tuota kiukunpuuskaa ja pelkään lapsen melkein jo syntyvän...Pomo soittaa lähiaikoina uudestaan. Mitä sanoisin hänelle? En olisi uskonut, että tuolla tavoin suhtaudutaan tähän tilanteeseen!
Kommentit (170)
Muista että sairausloma on lääkärin antama suositus. Pomosi voi halutessaan pyytää sut todistuksesta huolimatta töihin. Jos ei muuta ni vaikka pitää hänelle ovee auki.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän työnantajaa, muutenkin vaikeita aikoja ja sitten vielä työntekijät ylimääräisillä vapailla.
Tokihan ennen synnytystä pitää lepäillä, mutta eikö tuo ole jo aika aikaista alkaa vaan köllöttelemään? Aattele kun se vauvakin syntyy, sitten sitä vasta pitää jaksaa.
Et voi olla tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa niiiin tutulta. Odotan kaksosia ja olen nyt raskausviikolla 27. Jouduin jäämään sairaslomalle supistusten ja painon tunteen takia. Saan puuhailla lyhyitä hetkiä seisaaltaan, mutta äitiyspolilta on ohjeistettu lepäämään eli makaamaan mahdollisimman paljon ja minut määrättiin sairaslomalle loppuraskauden ajaksi. Polilla ultraavat kohdunkaulan tilannetta nyt tiuhaan ja ottavat kuulema osastolle mikäli tilanne etenee. Mitä tähän sanoi (lapseton) miespuolinen työnantajani? "Jos et mitenkään pärjää niiden kipujen kanssa niin kai sun täytyy saikuttaa. Normaalisti raskaus ei kyllä ole mikään sairaus". Minua ei kiinnosta rotan pierun vertaa vaikka minua sattuisi ja koskisi, kyllä minä työt tekisin kivuissakin. Mutta minua pelottaa minkälaisen alun nämä pienet saavat mikäli syntyvät hyvin liian ennenaikaisesti.
Juupa juu, niinhän ne miehet aina tietää ihan kaiken, varsinkin raskaudesta. Mutta kun armeijaan patistetaan miehiä kuudeksi kuukaudeksi niin on kamala parku ja poru kuinka hirveää se on, raskasta ja epistä ja siellä on pahaa ruokaa, en halua ja yhyy byääh......
Mutta naisen joka on kivuissa ja synnyttämäisillään joko kalliisti hoidettavan keskosen tai on suuressa riskissä saada keskenmeno - ja sitä myöten lisää saikkua varmaan, olisi kuitenkin vaan mentävä työhön, oli tulos mikä hyvänsä. Kun sen saman armeijan kamaluudesta itkevän miehen takia joku pikku raskaus ei estä yhtään mitään eikä tunnu missään.
Toivottavasti tuo mies oppii joskus kantapään kautta kun sen oma vaimo vetää siltä sukukalleudet solmuun synnytyssalissa jonkun "viisaan" kommentin jälkeen. Esim heti tuon "raskaus ei ole sairaus" - kommentin kuultuaan.
Oon aivan järkyttynyt tästä. Siis tuon pomon käyttäytymisestä ja osasta kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Oon aivan järkyttynyt tästä. Siis tuon pomon käyttäytymisestä ja osasta kommentteja.
Jep. Mitäpä sillä väliä, jos vauva syntyy vaikkapa viikolla 25 ja saa mahdollisesti vakavia vammoja loppuiäkseen, jos edes selviää. Kunhan ei vaan RASKAANA oleva nainen ole saikulla, se on tärkeintä se.
Tää ketju on täynnä kuvottavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun ensisijainen velvollisuutesi tällä hetkellä on asettaa kaikessa vauvan hyvinvointi etusijalle.
Joten pane puhelin lentotilaan, ettet edes näe pomon soittaneen sinulle. Jos sinulla kerran on työterveydestä sairaslomalappu, sinulla ei ole mitään velvollisuutta olla millään tavalla tavoitettavissa. Jos olisit vaikka keuhkokuumessa, tuskin sinä silloinkaan vastaisit pomon puheluihin ja yrittäisit tehdä vähän töitä?
Kuuntele jotain rentoutusäänitteitä, lepää ja yritä syödä hyvin. Ja kun pääset sinne äitiyspolille, kerro millainen pomosi on. Toivottavasti saat loppuraskauden ajaksi sairaslomaa. Stressaava äiti ei ole vauvalle hyväksi.
Minä olen vela ja jopa minä ymmärrän tämän verran.
Juuri näin!
Uskomaton pomo. Edes se, että on mies, ei mielestäni voi selittää tuollaista käytöstä... Kyllä ainakin minun mieheni varmasti ymmärtäisi raskauteen liittyviä vaivoja, kun on vierestä seurannut oman lapsensa raskausaikaa. Ja minulla ei edes ollut mitenkään vaikea raskaus.
Nyt Ap keskityt vain ja ainoastaan lapseesi. Olet toimittanut sairauslomatodistuksen, joten sinulla ei ole mitään velvollisuuksia pomoa kohtaan ennen sairausloman päättymistä. Jos ei lopeta häiriköintiä, niin laita puhelin kiinni äläkä lue sähköposteja. Sillä ei ole mitään väliä, mitä pomo sinusta ajattelee, kun kyseessä on oman lapsesi hyvinvointi!
Ja nämä ketkä täällä mollaavat ap:ta laiskaksi ym, varmasti toimisivat samoin jos kyseessä olisi heidän oma raskaus.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän työnantajaa, muutenkin vaikeita aikoja ja sitten vielä työntekijät ylimääräisillä vapailla.
Tokihan ennen synnytystä pitää lepäillä, mutta eikö tuo ole jo aika aikaista alkaa vaan köllöttelemään? Aattele kun se vauvakin syntyy, sitten sitä vasta pitää jaksaa.
Ap:n pitää köllötellä nyt, että lapsi ei syntyisi ennen aikojaan. Luuletko, että hän palaa heti töihin, jos hän synnyttää pikkukeskosen? Paljonko arvelet yhteiskunnalle maksavan keskosen tehohoidon monen kuukauden ajalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse odotin esikoista oli pomoni samaan aikaan raskaana ( myös hänen ensimmäinen ), hänellä helppo raskaus, minulla ihan hirveä.
Voitte kuvitella miten kivasti tuo pomo suhtautui, soitt esim neuvolaan ja koitti kysellä asioitani.
Ei uskonut etten huvikseni maannut kotona. Aluksi siis järkyttävä raskauspahoinvointi mikä kesti yli 12rv:n, sitten puoeln välin jälkeen liitoskipuja ja sitten alkoi supistukset. Töissä en saanut ottaa tuolia kassalla ( seisomatyö) ja olisi pitänyt jaksaa nostella, kumarrella ja olla tehokas viis niistä supistuksista ja lääkärin määräyksestä täyslepoon.
Tsemppiä aloittaja, sinä lepäät nyt, etkä tee töitä.
Tommoiset on pahimpia, joilla itsellään ollut helppo raskaus...
Vielä pahempaa on miehet, joiden vaimolla on ollut helppo raskaus. Minulla oli fyysisesti todella helpot raskaudet ja synnytykset, ei mitään vaivoja ja palauduin tosi nopeasti. Mieheni jos kuulee, että joku on joutunut jäämään saikulle, ei pysty kantamaan muuttolaatikoita tai ei mahdu omiin farkkuihinsa synnäriltä kotiin tullessa, niin jo alkaa ihmettely kun mitään ei tehdä ja laiskat ihmiset sitä jne. Hän ei kuulemma vaan ymmärrä miksi ei ihmiset toimi normaalisti viimeisillään raskaana tai heti synnytyksen jälkeen. Eikä auta selittäminen. Enpä haluaisi häntä esimiehekseni, jos olisin lisääntymisikäinen nainen.
Ymmärrän työnantajaa, muutenkin vaikeita aikoja ja sitten vielä työntekijät ylimääräisillä vapailla.
Tokihan ennen synnytystä pitää lepäillä, mutta eikö tuo ole jo aika aikaista alkaa vaan köllöttelemään? Aattele kun se vauvakin syntyy, sitten sitä vasta pitää jaksaa.