Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa naisia, jotka myöntävät, että varsinkin 15-30 ikävälillä valitsivat ihan vääriä miehiä ja
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin turhauttavaa tällaisten keskustelujen lukeminen, saati niihin vastaaminen. Naiset eivät myönnä osuuttaan asioihin ripaustakaan.
Ja mitä sitten tapahtuu jos naiset myöntää?
Voin rauhallisilla mielin elää omaa elämääni, tietäen että naiset ovat paskoja ja myöntävät sen. Ja yleensäkin tietäen että koko yhteiskunta myöntää sen, että naiset ovat paskoja ja miehet eivät oikeastaan voi yhtään mitään naisten paskuudelle ja siitä seuraaville asioille kuten yksinäisyydelle, syntyvyyden laskulle, vähemmän onnistuneelle ja tuottavalle elämälle sinkkujen keskuudessa jne. Että tällaisessa feministisessä yhteiskunnassa kun eletään, niin päätös on naisilla, ja että naiset ovat nyt päättäneet vetää koko yhteiskunnan suohon valinnoillaan, ja minä en sille mitään miehenä voi, ja se ei minun syyni näin miehenä ole, eikä kenenkään tule minua naisten valinnoista syyttää, vaan naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin turhauttavaa tällaisten keskustelujen lukeminen, saati niihin vastaaminen. Naiset eivät myönnä osuuttaan asioihin ripaustakaan.
Ja mitä sitten tapahtuu jos naiset myöntää?
Voin rauhallisilla mielin elää omaa elämääni, tietäen että naiset ovat paskoja ja myöntävät sen. Ja yleensäkin tietäen että koko yhteiskunta myöntää sen, että naiset ovat paskoja ja miehet eivät oikeastaan voi yhtään mitään naisten paskuudelle ja siitä seuraaville asioille kuten yksinäisyydelle, syntyvyyden laskulle, vähemmän onnistuneelle ja tuottavalle elämälle sinkkujen keskuudessa jne. Että tällaisessa feministisessä yhteiskunnassa kun eletään, niin päätös on naisilla, ja että naiset ovat nyt päättäneet vetää koko yhteiskunnan suohon valinnoillaan, ja minä en sille mitään miehenä voi, ja se ei minun syyni näin miehenä ole, eikä kenenkään tule minua naisten valinnoista syyttää, vaan naisia.
😂
Tää oli jo aika hyvä parodia näistä miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin turhauttavaa tällaisten keskustelujen lukeminen, saati niihin vastaaminen. Naiset eivät myönnä osuuttaan asioihin ripaustakaan.
Ja mitä sitten tapahtuu jos naiset myöntää?
Voin rauhallisilla mielin elää omaa elämääni, tietäen että naiset ovat paskoja ja myöntävät sen. Ja yleensäkin tietäen että koko yhteiskunta myöntää sen, että naiset ovat paskoja ja miehet eivät oikeastaan voi yhtään mitään naisten paskuudelle ja siitä seuraaville asioille kuten yksinäisyydelle, syntyvyyden laskulle, vähemmän onnistuneelle ja tuottavalle elämälle sinkkujen keskuudessa jne. Että tällaisessa feministisessä yhteiskunnassa kun eletään, niin päätös on naisilla, ja että naiset ovat nyt päättäneet vetää koko yhteiskunnan suohon valinnoillaan, ja minä en sille mitään miehenä voi, ja se ei minun syyni näin miehenä ole, eikä kenenkään tule minua naisten valinnoista syyttää, vaan naisia.
Hyvä, saat luvan.
t. Suomen naiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin turhauttavaa tällaisten keskustelujen lukeminen, saati niihin vastaaminen. Naiset eivät myönnä osuuttaan asioihin ripaustakaan.
Ja mitä sitten tapahtuu jos naiset myöntää?
Voin rauhallisilla mielin elää omaa elämääni, tietäen että naiset ovat paskoja ja myöntävät sen. Ja yleensäkin tietäen että koko yhteiskunta myöntää sen, että naiset ovat paskoja ja miehet eivät oikeastaan voi yhtään mitään naisten paskuudelle ja siitä seuraaville asioille kuten yksinäisyydelle, syntyvyyden laskulle, vähemmän onnistuneelle ja tuottavalle elämälle sinkkujen keskuudessa jne. Että tällaisessa feministisessä yhteiskunnassa kun eletään, niin päätös on naisilla, ja että naiset ovat nyt päättäneet vetää koko yhteiskunnan suohon valinnoillaan, ja minä en sille mitään miehenä voi, ja se ei minun syyni näin miehenä ole, eikä kenenkään tule minua naisten valinnoista syyttää, vaan naisia.
😂
Tää oli jo aika hyvä parodia näistä miehistä.
Pahintahan on, jos tuo ei edes ollut sarkasmia. Mutta sydämestäni toivon, että kaikki naiset myöntäisivät, jotta näistä jankutusketjuista jo päästäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kiltin" miehen syndrooma.
Yläasteikä menee ihaillessa röökipaikan finninaamaisia poikia jotka kovaan ääneen ölisevät keksityistä panojutuistaan.
Amisaikana rakastutaan palavasti tyttökalenterin toukokuun malliin ja suututaan, kun se ei tule kotiovelta hakemaan. Illat menee nettiä selaten, niitä yläasteen poikia edelleen ihaillen. Vahingossa löytyvät tasoteorioista sun muusta hölynpölystä kertovat nettisivut.
Loppuelämä menee edelleen niitä yläasteen poikia ihaillessa, uutena tunteena naisten vihaaminen ja sen ihmettely, miksei kukaan halua suhteeseen katkeran ja ilkeän "kiltin" miehen kanssa.Ei vaan kiltti mies menee lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Muistaa mielessään ympäristön sanat: "Fiksut tytöt kiinnostuvat sun kaltaisista pojista sitten vähän myöhemmin". 30-vuotiaana kiltti mies ymmärtää, että "joskus myöhemmin" tuskin tulee tapahtumaan.
On se jännä, että ympäristö tarjoilee kilteille pojille tuollaista passiivista odottamista. Itse olin aika ujo tyttö, josta kukaan ei ollut koskaan kiinnostunut. Ei minulle ainakaan sanottu, että odota vaan apaattisena kotona, niin "sitten joskus" joku huomaa sen miten ihana olet. Minulle sanottiin, että "mene vaan rohkeasti juttelemaan sen ihastuksesi kanssa" ja "olisit tosi nätti, jos laittaisit vähän meikkiä, edes vähän ripsiväriä".
Ei vaan tokaisu tulee sen jälkeen, kun tuli pakit 74. kerran peräkkäin. Kiltti mies on aina "hyvä mies mutta jollekulle toiselle".
Niin - tiedän tunteen. Minä menin kyllä "rohkeasti juttelemaan" koska kuvittelin sen jotenkin auttavan, mutta koskaan se juttelu ei tuonut tulosta. Ihastuin joihinkin luokkakavereihin, kerran vuotta nuorempaan poikaan. Ja jos joku nyt luulee, että olivat luokan suosituimpia poikia, niin eivät kyllä olleet. Se nuorempi oli aika hiljainen kaveri, istuskeli paljon itsekseen välitunneilla. Kehittelin mielessäni kuvitelman, että hän voisi olla se romanttinen poika, jollaisen olisin halunnut löytää.
No, kukaan ei ollut koskaan minusta kiinnostunut. En meikannut, vaikka sitä ehdoteltiin, mutta olin hoikka, pitkätukkainen, en mitenkään ruma vaikken tietysti mikään seksikäs kaunotarkaan. Eli ehkä minäkin olin "ihan hyvä, mutta jollekin toiselle"?
Jep. Mä oon kuullut lukemattomia kertoja, "olisit täydellinen nainen jollekulle" tai "niin mehän ollaan vain kavereita, eikö?". Viimeksi viime kesänä kun uskalsin ihastustani lähestyä. Ikää ei ole enää 17 vaan 37. Mikään ei ole muuttunut, olen edelleen epäsuosittu, vaikka olen hoikka, nätti, sosiaalinen, elämässä hyvin pärjäävä nainen.
Ero on kuitenkin siinä ettei tämä tee minusta katkeraa. Koska oma elämäni on kiinni minusta, ei kenestäkään miehestä. Joskus harmittaa etten saanut mahdollisuutta lapsiin tms, mutta lopulta mulla on kiva, mielekäs, iloa tuottava elämä ja voin käyttää suhdejutuista säästyneen ajan vaikkapa vapaaehtoistöihin. En vihaa enkä syytä miehiä jostain itse kuvittelemastani asiasta, vaan totean asian niin kuin se on: en vain ole vielä sattunut tapaamaan miestä jonka kanssa olisi synkannut molemminpuolisesti. Uskon edelleen että niin voi käydä, vaikka tänään. Mutta jos ei käy, sekin on ok.
Jos olet lähelläkään normaalinnäköistä ja -luonteista naista, niin tuollaista pitäisi olla käytännössä mahdoton kuulla naisena.
Koska en halua uskoa, että olisit jotenkin pahasti epämuodostunut/ kehitysvammainen tai näkyvästi mielenterveysongelmainen, niin ainoa vaihtoehto mikä jää, on että olet kerta toisensa jälkeen kiinittänyt huomiota itseäsi huomattavasti suositumpiin miehiin. En voi käsittää miksi jotkut naiset tekevät tätä, miksi he kerta toisensa jälkeen hakkaavat päätään seinään itseään parempien miesten kanssa.
t. 2/5 mies, joka lakkasi hakkaamasta päätään seinään itsensä tasoisten naisten kanssa, ja otti 1/5 naisen, joka on rujo mutta rakastaa
En tosiaan ole mitenkään oudon näköinen :). Vaalea, naisellinen tyyli, muotojakin on, kasvoissa ei mitään erikoista vaikken varmasti kedon kaunein kukkanen olekaan. Olen myös mielenterveyden kannalta normaali, en ole koskaan sairastanut masennusta tai muutakaan. Päinvastoin mennyt pitkin maailmaa, nähnyt ja tehnyt mitä olen halunnut. Olen varmasti vähintään 3.5/5, jos nyt tuollaista asteikkoa käytetään.
Mutta tuo mitä ehdotat, että katselen vain "suositumpia", tuo on sitä samaa mitä täällä toistellaan. Ensinnäkin, jokainenhan ihastuu siihen johon ihastuu. Ei sitä kiinnostusta voi kovin paljoa feikata.
Toisekseen, vuosien varrella olen ehtinyt ihastua monenlaisiin miehiin. On ollut komeaa, vaatimattomampaa, rikasta, köyhää, nuorempaa, vanhempaa, ekstroverttiä, sisäänpäinkääntynyttä. Useammassa maassakin vielä.
Kolmanneksi,juurihan kerroit ottaneesi itseäsi huonomman naisen kun et muutakaan saanut. Jos nyt kuvitellaan että olisin ihastunut vain itseäni suositumpiin - no niinhän sinunkin naisesi on tehnyt? Ja vielä sai sinut (vaikka kannattiko...).
Oikeasti parisuhteet eivät muodostu joidenkin mystisten pisteiden perusteella vaan siitä kun kaksi ihmistä kohtaa ja rakastuu. Ja sitä en vielä saanut kokea. Ei se sen kummallisempaa ole.
Olet toinen tai kolmas vastaaja tässä ketjussa, joka mainitsee rakastumisen tai rakkauden. Kaikki muut ovat sanojensa mukaan vain ajautuneet suhteisiin väärien miesten kanssa ilman tunneyhteyttä- mitään omaa kontrollia omaan elämäänsä ei näytä löytyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kiltin" miehen syndrooma.
Yläasteikä menee ihaillessa röökipaikan finninaamaisia poikia jotka kovaan ääneen ölisevät keksityistä panojutuistaan.
Amisaikana rakastutaan palavasti tyttökalenterin toukokuun malliin ja suututaan, kun se ei tule kotiovelta hakemaan. Illat menee nettiä selaten, niitä yläasteen poikia edelleen ihaillen. Vahingossa löytyvät tasoteorioista sun muusta hölynpölystä kertovat nettisivut.
Loppuelämä menee edelleen niitä yläasteen poikia ihaillessa, uutena tunteena naisten vihaaminen ja sen ihmettely, miksei kukaan halua suhteeseen katkeran ja ilkeän "kiltin" miehen kanssa.Ei vaan kiltti mies menee lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Muistaa mielessään ympäristön sanat: "Fiksut tytöt kiinnostuvat sun kaltaisista pojista sitten vähän myöhemmin". 30-vuotiaana kiltti mies ymmärtää, että "joskus myöhemmin" tuskin tulee tapahtumaan.
On se jännä, että ympäristö tarjoilee kilteille pojille tuollaista passiivista odottamista. Itse olin aika ujo tyttö, josta kukaan ei ollut koskaan kiinnostunut. Ei minulle ainakaan sanottu, että odota vaan apaattisena kotona, niin "sitten joskus" joku huomaa sen miten ihana olet. Minulle sanottiin, että "mene vaan rohkeasti juttelemaan sen ihastuksesi kanssa" ja "olisit tosi nätti, jos laittaisit vähän meikkiä, edes vähän ripsiväriä".
Ei vaan tokaisu tulee sen jälkeen, kun tuli pakit 74. kerran peräkkäin. Kiltti mies on aina "hyvä mies mutta jollekulle toiselle".
Niin - tiedän tunteen. Minä menin kyllä "rohkeasti juttelemaan" koska kuvittelin sen jotenkin auttavan, mutta koskaan se juttelu ei tuonut tulosta. Ihastuin joihinkin luokkakavereihin, kerran vuotta nuorempaan poikaan. Ja jos joku nyt luulee, että olivat luokan suosituimpia poikia, niin eivät kyllä olleet. Se nuorempi oli aika hiljainen kaveri, istuskeli paljon itsekseen välitunneilla. Kehittelin mielessäni kuvitelman, että hän voisi olla se romanttinen poika, jollaisen olisin halunnut löytää.
No, kukaan ei ollut koskaan minusta kiinnostunut. En meikannut, vaikka sitä ehdoteltiin, mutta olin hoikka, pitkätukkainen, en mitenkään ruma vaikken tietysti mikään seksikäs kaunotarkaan. Eli ehkä minäkin olin "ihan hyvä, mutta jollekin toiselle"?
Jep. Mä oon kuullut lukemattomia kertoja, "olisit täydellinen nainen jollekulle" tai "niin mehän ollaan vain kavereita, eikö?". Viimeksi viime kesänä kun uskalsin ihastustani lähestyä. Ikää ei ole enää 17 vaan 37. Mikään ei ole muuttunut, olen edelleen epäsuosittu, vaikka olen hoikka, nätti, sosiaalinen, elämässä hyvin pärjäävä nainen.
Ero on kuitenkin siinä ettei tämä tee minusta katkeraa. Koska oma elämäni on kiinni minusta, ei kenestäkään miehestä. Joskus harmittaa etten saanut mahdollisuutta lapsiin tms, mutta lopulta mulla on kiva, mielekäs, iloa tuottava elämä ja voin käyttää suhdejutuista säästyneen ajan vaikkapa vapaaehtoistöihin. En vihaa enkä syytä miehiä jostain itse kuvittelemastani asiasta, vaan totean asian niin kuin se on: en vain ole vielä sattunut tapaamaan miestä jonka kanssa olisi synkannut molemminpuolisesti. Uskon edelleen että niin voi käydä, vaikka tänään. Mutta jos ei käy, sekin on ok.
Jos olet lähelläkään normaalinnäköistä ja -luonteista naista, niin tuollaista pitäisi olla käytännössä mahdoton kuulla naisena.
Koska en halua uskoa, että olisit jotenkin pahasti epämuodostunut/ kehitysvammainen tai näkyvästi mielenterveysongelmainen, niin ainoa vaihtoehto mikä jää, on että olet kerta toisensa jälkeen kiinittänyt huomiota itseäsi huomattavasti suositumpiin miehiin. En voi käsittää miksi jotkut naiset tekevät tätä, miksi he kerta toisensa jälkeen hakkaavat päätään seinään itseään parempien miesten kanssa.
t. 2/5 mies, joka lakkasi hakkaamasta päätään seinään itsensä tasoisten naisten kanssa, ja otti 1/5 naisen, joka on rujo mutta rakastaa
En tosiaan ole mitenkään oudon näköinen :). Vaalea, naisellinen tyyli, muotojakin on, kasvoissa ei mitään erikoista vaikken varmasti kedon kaunein kukkanen olekaan. Olen myös mielenterveyden kannalta normaali, en ole koskaan sairastanut masennusta tai muutakaan. Päinvastoin mennyt pitkin maailmaa, nähnyt ja tehnyt mitä olen halunnut. Olen varmasti vähintään 3.5/5, jos nyt tuollaista asteikkoa käytetään.
Mutta tuo mitä ehdotat, että katselen vain "suositumpia", tuo on sitä samaa mitä täällä toistellaan. Ensinnäkin, jokainenhan ihastuu siihen johon ihastuu. Ei sitä kiinnostusta voi kovin paljoa feikata.
Toisekseen, vuosien varrella olen ehtinyt ihastua monenlaisiin miehiin. On ollut komeaa, vaatimattomampaa, rikasta, köyhää, nuorempaa, vanhempaa, ekstroverttiä, sisäänpäinkääntynyttä. Useammassa maassakin vielä.
Kolmanneksi,juurihan kerroit ottaneesi itseäsi huonomman naisen kun et muutakaan saanut. Jos nyt kuvitellaan että olisin ihastunut vain itseäni suositumpiin - no niinhän sinunkin naisesi on tehnyt? Ja vielä sai sinut (vaikka kannattiko...).
Oikeasti parisuhteet eivät muodostu joidenkin mystisten pisteiden perusteella vaan siitä kun kaksi ihmistä kohtaa ja rakastuu. Ja sitä en vielä saanut kokea. Ei se sen kummallisempaa ole.
Olet toinen tai kolmas vastaaja tässä ketjussa, joka mainitsee rakastumisen tai rakkauden. Kaikki muut ovat sanojensa mukaan vain ajautuneet suhteisiin väärien miesten kanssa ilman tunneyhteyttä- mitään omaa kontrollia omaan elämäänsä ei näytä löytyvän.
Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kiltin" miehen syndrooma.
Yläasteikä menee ihaillessa röökipaikan finninaamaisia poikia jotka kovaan ääneen ölisevät keksityistä panojutuistaan.
Amisaikana rakastutaan palavasti tyttökalenterin toukokuun malliin ja suututaan, kun se ei tule kotiovelta hakemaan. Illat menee nettiä selaten, niitä yläasteen poikia edelleen ihaillen. Vahingossa löytyvät tasoteorioista sun muusta hölynpölystä kertovat nettisivut.
Loppuelämä menee edelleen niitä yläasteen poikia ihaillessa, uutena tunteena naisten vihaaminen ja sen ihmettely, miksei kukaan halua suhteeseen katkeran ja ilkeän "kiltin" miehen kanssa.Ei vaan kiltti mies menee lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Muistaa mielessään ympäristön sanat: "Fiksut tytöt kiinnostuvat sun kaltaisista pojista sitten vähän myöhemmin". 30-vuotiaana kiltti mies ymmärtää, että "joskus myöhemmin" tuskin tulee tapahtumaan.
On se jännä, että ympäristö tarjoilee kilteille pojille tuollaista passiivista odottamista. Itse olin aika ujo tyttö, josta kukaan ei ollut koskaan kiinnostunut. Ei minulle ainakaan sanottu, että odota vaan apaattisena kotona, niin "sitten joskus" joku huomaa sen miten ihana olet. Minulle sanottiin, että "mene vaan rohkeasti juttelemaan sen ihastuksesi kanssa" ja "olisit tosi nätti, jos laittaisit vähän meikkiä, edes vähän ripsiväriä".
Ei vaan tokaisu tulee sen jälkeen, kun tuli pakit 74. kerran peräkkäin. Kiltti mies on aina "hyvä mies mutta jollekulle toiselle".
Niin - tiedän tunteen. Minä menin kyllä "rohkeasti juttelemaan" koska kuvittelin sen jotenkin auttavan, mutta koskaan se juttelu ei tuonut tulosta. Ihastuin joihinkin luokkakavereihin, kerran vuotta nuorempaan poikaan. Ja jos joku nyt luulee, että olivat luokan suosituimpia poikia, niin eivät kyllä olleet. Se nuorempi oli aika hiljainen kaveri, istuskeli paljon itsekseen välitunneilla. Kehittelin mielessäni kuvitelman, että hän voisi olla se romanttinen poika, jollaisen olisin halunnut löytää.
No, kukaan ei ollut koskaan minusta kiinnostunut. En meikannut, vaikka sitä ehdoteltiin, mutta olin hoikka, pitkätukkainen, en mitenkään ruma vaikken tietysti mikään seksikäs kaunotarkaan. Eli ehkä minäkin olin "ihan hyvä, mutta jollekin toiselle"?
Jep. Mä oon kuullut lukemattomia kertoja, "olisit täydellinen nainen jollekulle" tai "niin mehän ollaan vain kavereita, eikö?". Viimeksi viime kesänä kun uskalsin ihastustani lähestyä. Ikää ei ole enää 17 vaan 37. Mikään ei ole muuttunut, olen edelleen epäsuosittu, vaikka olen hoikka, nätti, sosiaalinen, elämässä hyvin pärjäävä nainen.
Ero on kuitenkin siinä ettei tämä tee minusta katkeraa. Koska oma elämäni on kiinni minusta, ei kenestäkään miehestä. Joskus harmittaa etten saanut mahdollisuutta lapsiin tms, mutta lopulta mulla on kiva, mielekäs, iloa tuottava elämä ja voin käyttää suhdejutuista säästyneen ajan vaikkapa vapaaehtoistöihin. En vihaa enkä syytä miehiä jostain itse kuvittelemastani asiasta, vaan totean asian niin kuin se on: en vain ole vielä sattunut tapaamaan miestä jonka kanssa olisi synkannut molemminpuolisesti. Uskon edelleen että niin voi käydä, vaikka tänään. Mutta jos ei käy, sekin on ok.
Jos olet lähelläkään normaalinnäköistä ja -luonteista naista, niin tuollaista pitäisi olla käytännössä mahdoton kuulla naisena.
Koska en halua uskoa, että olisit jotenkin pahasti epämuodostunut/ kehitysvammainen tai näkyvästi mielenterveysongelmainen, niin ainoa vaihtoehto mikä jää, on että olet kerta toisensa jälkeen kiinittänyt huomiota itseäsi huomattavasti suositumpiin miehiin. En voi käsittää miksi jotkut naiset tekevät tätä, miksi he kerta toisensa jälkeen hakkaavat päätään seinään itseään parempien miesten kanssa.
t. 2/5 mies, joka lakkasi hakkaamasta päätään seinään itsensä tasoisten naisten kanssa, ja otti 1/5 naisen, joka on rujo mutta rakastaa
En tosiaan ole mitenkään oudon näköinen :). Vaalea, naisellinen tyyli, muotojakin on, kasvoissa ei mitään erikoista vaikken varmasti kedon kaunein kukkanen olekaan. Olen myös mielenterveyden kannalta normaali, en ole koskaan sairastanut masennusta tai muutakaan. Päinvastoin mennyt pitkin maailmaa, nähnyt ja tehnyt mitä olen halunnut. Olen varmasti vähintään 3.5/5, jos nyt tuollaista asteikkoa käytetään.
Mutta tuo mitä ehdotat, että katselen vain "suositumpia", tuo on sitä samaa mitä täällä toistellaan. Ensinnäkin, jokainenhan ihastuu siihen johon ihastuu. Ei sitä kiinnostusta voi kovin paljoa feikata.
Toisekseen, vuosien varrella olen ehtinyt ihastua monenlaisiin miehiin. On ollut komeaa, vaatimattomampaa, rikasta, köyhää, nuorempaa, vanhempaa, ekstroverttiä, sisäänpäinkääntynyttä. Useammassa maassakin vielä.
Kolmanneksi,juurihan kerroit ottaneesi itseäsi huonomman naisen kun et muutakaan saanut. Jos nyt kuvitellaan että olisin ihastunut vain itseäni suositumpiin - no niinhän sinunkin naisesi on tehnyt? Ja vielä sai sinut (vaikka kannattiko...).
Oikeasti parisuhteet eivät muodostu joidenkin mystisten pisteiden perusteella vaan siitä kun kaksi ihmistä kohtaa ja rakastuu. Ja sitä en vielä saanut kokea. Ei se sen kummallisempaa ole.
Olet toinen tai kolmas vastaaja tässä ketjussa, joka mainitsee rakastumisen tai rakkauden. Kaikki muut ovat sanojensa mukaan vain ajautuneet suhteisiin väärien miesten kanssa ilman tunneyhteyttä- mitään omaa kontrollia omaan elämäänsä ei näytä löytyvän.
Minä ainakin tietoisesti vältän näissä hassuissa keskusteluissa juuri sanoja 'tunteet', 'rakastuminen' ja 'kemia', nehän ovat teidän tasomiesten mielestä vain sanahelinää ja akkojen hömpötyksiä, kun me naiset ollaan vielä niin tyhmiäkin, ettei ymmärretä "rakastumisen" olevan vain miehen statuksen ja lompakon aiheuttamaa vauhtisokeutta.
Voi kun te itse edes pysyisitte kärryillä näissä jutuissanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta ei muuten koskaan missään kysytty, että valikoinko tuon miehen tai haluanko häneen ihastua. Se tosiaan vain tapahtui ja oli vieläpä molemminpuolista. Eikö ole ihmeellistä. Eikä mies ole rikas eikä kuuluisa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin turhauttavaa tällaisten keskustelujen lukeminen, saati niihin vastaaminen. Naiset eivät myönnä osuuttaan asioihin ripaustakaan.
Ja mitä sitten tapahtuu jos naiset myöntää?
Voin rauhallisilla mielin elää omaa elämääni, tietäen että naiset ovat paskoja ja myöntävät sen. Ja yleensäkin tietäen että koko yhteiskunta myöntää sen, että naiset ovat paskoja ja miehet eivät oikeastaan voi yhtään mitään naisten paskuudelle ja siitä seuraaville asioille kuten yksinäisyydelle, syntyvyyden laskulle, vähemmän onnistuneelle ja tuottavalle elämälle sinkkujen keskuudessa jne. Että tällaisessa feministisessä yhteiskunnassa kun eletään, niin päätös on naisilla, ja että naiset ovat nyt päättäneet vetää koko yhteiskunnan suohon valinnoillaan, ja minä en sille mitään miehenä voi, ja se ei minun syyni näin miehenä ole, eikä kenenkään tule minua naisten valinnoista syyttää, vaan naisia.
Ole hyvä, nyt sinulla on mielenrauha.
Mitä ajattelit nyt tehdä elämälläsi ja ylijäävällä ajalla kun ei tarvitse enää täällä meuhkata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kiltin" miehen syndrooma.
Yläasteikä menee ihaillessa röökipaikan finninaamaisia poikia jotka kovaan ääneen ölisevät keksityistä panojutuistaan.
Amisaikana rakastutaan palavasti tyttökalenterin toukokuun malliin ja suututaan, kun se ei tule kotiovelta hakemaan. Illat menee nettiä selaten, niitä yläasteen poikia edelleen ihaillen. Vahingossa löytyvät tasoteorioista sun muusta hölynpölystä kertovat nettisivut.
Loppuelämä menee edelleen niitä yläasteen poikia ihaillessa, uutena tunteena naisten vihaaminen ja sen ihmettely, miksei kukaan halua suhteeseen katkeran ja ilkeän "kiltin" miehen kanssa.Ei vaan kiltti mies menee lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Muistaa mielessään ympäristön sanat: "Fiksut tytöt kiinnostuvat sun kaltaisista pojista sitten vähän myöhemmin". 30-vuotiaana kiltti mies ymmärtää, että "joskus myöhemmin" tuskin tulee tapahtumaan.
On se jännä, että ympäristö tarjoilee kilteille pojille tuollaista passiivista odottamista. Itse olin aika ujo tyttö, josta kukaan ei ollut koskaan kiinnostunut. Ei minulle ainakaan sanottu, että odota vaan apaattisena kotona, niin "sitten joskus" joku huomaa sen miten ihana olet. Minulle sanottiin, että "mene vaan rohkeasti juttelemaan sen ihastuksesi kanssa" ja "olisit tosi nätti, jos laittaisit vähän meikkiä, edes vähän ripsiväriä".
Ei vaan tokaisu tulee sen jälkeen, kun tuli pakit 74. kerran peräkkäin. Kiltti mies on aina "hyvä mies mutta jollekulle toiselle".
Niin - tiedän tunteen. Minä menin kyllä "rohkeasti juttelemaan" koska kuvittelin sen jotenkin auttavan, mutta koskaan se juttelu ei tuonut tulosta. Ihastuin joihinkin luokkakavereihin, kerran vuotta nuorempaan poikaan. Ja jos joku nyt luulee, että olivat luokan suosituimpia poikia, niin eivät kyllä olleet. Se nuorempi oli aika hiljainen kaveri, istuskeli paljon itsekseen välitunneilla. Kehittelin mielessäni kuvitelman, että hän voisi olla se romanttinen poika, jollaisen olisin halunnut löytää.
No, kukaan ei ollut koskaan minusta kiinnostunut. En meikannut, vaikka sitä ehdoteltiin, mutta olin hoikka, pitkätukkainen, en mitenkään ruma vaikken tietysti mikään seksikäs kaunotarkaan. Eli ehkä minäkin olin "ihan hyvä, mutta jollekin toiselle"?
Jep. Mä oon kuullut lukemattomia kertoja, "olisit täydellinen nainen jollekulle" tai "niin mehän ollaan vain kavereita, eikö?". Viimeksi viime kesänä kun uskalsin ihastustani lähestyä. Ikää ei ole enää 17 vaan 37. Mikään ei ole muuttunut, olen edelleen epäsuosittu, vaikka olen hoikka, nätti, sosiaalinen, elämässä hyvin pärjäävä nainen.
Ero on kuitenkin siinä ettei tämä tee minusta katkeraa. Koska oma elämäni on kiinni minusta, ei kenestäkään miehestä. Joskus harmittaa etten saanut mahdollisuutta lapsiin tms, mutta lopulta mulla on kiva, mielekäs, iloa tuottava elämä ja voin käyttää suhdejutuista säästyneen ajan vaikkapa vapaaehtoistöihin. En vihaa enkä syytä miehiä jostain itse kuvittelemastani asiasta, vaan totean asian niin kuin se on: en vain ole vielä sattunut tapaamaan miestä jonka kanssa olisi synkannut molemminpuolisesti. Uskon edelleen että niin voi käydä, vaikka tänään. Mutta jos ei käy, sekin on ok.
Jos olet lähelläkään normaalinnäköistä ja -luonteista naista, niin tuollaista pitäisi olla käytännössä mahdoton kuulla naisena.
Koska en halua uskoa, että olisit jotenkin pahasti epämuodostunut/ kehitysvammainen tai näkyvästi mielenterveysongelmainen, niin ainoa vaihtoehto mikä jää, on että olet kerta toisensa jälkeen kiinittänyt huomiota itseäsi huomattavasti suositumpiin miehiin. En voi käsittää miksi jotkut naiset tekevät tätä, miksi he kerta toisensa jälkeen hakkaavat päätään seinään itseään parempien miesten kanssa.
t. 2/5 mies, joka lakkasi hakkaamasta päätään seinään itsensä tasoisten naisten kanssa, ja otti 1/5 naisen, joka on rujo mutta rakastaa
En tosiaan ole mitenkään oudon näköinen :). Vaalea, naisellinen tyyli, muotojakin on, kasvoissa ei mitään erikoista vaikken varmasti kedon kaunein kukkanen olekaan. Olen myös mielenterveyden kannalta normaali, en ole koskaan sairastanut masennusta tai muutakaan. Päinvastoin mennyt pitkin maailmaa, nähnyt ja tehnyt mitä olen halunnut. Olen varmasti vähintään 3.5/5, jos nyt tuollaista asteikkoa käytetään.
Mutta tuo mitä ehdotat, että katselen vain "suositumpia", tuo on sitä samaa mitä täällä toistellaan. Ensinnäkin, jokainenhan ihastuu siihen johon ihastuu. Ei sitä kiinnostusta voi kovin paljoa feikata.
Toisekseen, vuosien varrella olen ehtinyt ihastua monenlaisiin miehiin. On ollut komeaa, vaatimattomampaa, rikasta, köyhää, nuorempaa, vanhempaa, ekstroverttiä, sisäänpäinkääntynyttä. Useammassa maassakin vielä.
Kolmanneksi,juurihan kerroit ottaneesi itseäsi huonomman naisen kun et muutakaan saanut. Jos nyt kuvitellaan että olisin ihastunut vain itseäni suositumpiin - no niinhän sinunkin naisesi on tehnyt? Ja vielä sai sinut (vaikka kannattiko...).
Oikeasti parisuhteet eivät muodostu joidenkin mystisten pisteiden perusteella vaan siitä kun kaksi ihmistä kohtaa ja rakastuu. Ja sitä en vielä saanut kokea. Ei se sen kummallisempaa ole.
Olet toinen tai kolmas vastaaja tässä ketjussa, joka mainitsee rakastumisen tai rakkauden. Kaikki muut ovat sanojensa mukaan vain ajautuneet suhteisiin väärien miesten kanssa ilman tunneyhteyttä- mitään omaa kontrollia omaan elämäänsä ei näytä löytyvän.
Oletko aikuinen mies? Siis normaalisti kehittynyt? Ei ne teinipojatkaan mitään ikuista rakkautta perhehelvetin kuva silmissään etsi vaan pillua useilta hyvän näköisiltä naisilta. Ei ne panosta itseensä sillä mielellä, että "näin toimimalla saan naisen ja pääsen heti muutaman kuukauden kuluttua elättämään lapsen/lapsia".
Ihan samalla tavalla normaalit nuoret jannutkin hormonipärinöissään pariutuu nuorten naisten kanssa vain seksimielessä ja tunteet tulee jos on tullakseen. Ei nekään mitään kanalauman järkevintä etsi, ennemminkin tytöillä tyhmyys on se millä saa suosiota parhaiten pojilta. Älä leiki tsiisöstä, perrrkelle! Jos oot joku poikkeus säännössä, älä yleistä sitä kaikkiin. Pojat tekee ihan samalla tavalla virhevalintansa naisten suhteen nuorena, naiset vain joutuu kantamaan seuraukset. Ei ne mun veljetkään silloin teininä tuoneet kotiin mitään luokan kilteintä rillipäistä pyylevää kympintyttöä, vaan niitä joilla oli sen muodin aikaiset tällingit. Ihan samalla tavalla ne vähemmän viehättävät tytöt löysivät omat kumppaninsa vasta paljon myöhemmällä iällä. Osa ei löytänyt ketään vaan elävät edelleen elukoidensa kanssa.
Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.
Jokainen tekee omat valintansa. Jos tuo valinta tuo lohtua jollekin, siinä pysyköön. Ei ole muilta pois. Kunhan ei ala muita häiriköimään.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.
Sitä odotellessa, pyöritetään pyörää ajankuluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin turhauttavaa tällaisten keskustelujen lukeminen, saati niihin vastaaminen. Naiset eivät myönnä osuuttaan asioihin ripaustakaan.
Ja mitä sitten tapahtuu jos naiset myöntää?
Voin rauhallisilla mielin elää omaa elämääni, tietäen että naiset ovat paskoja ja myöntävät sen. Ja yleensäkin tietäen että koko yhteiskunta myöntää sen, että naiset ovat paskoja ja miehet eivät oikeastaan voi yhtään mitään naisten paskuudelle ja siitä seuraaville asioille kuten yksinäisyydelle, syntyvyyden laskulle, vähemmän onnistuneelle ja tuottavalle elämälle sinkkujen keskuudessa jne. Että tällaisessa feministisessä yhteiskunnassa kun eletään, niin päätös on naisilla, ja että naiset ovat nyt päättäneet vetää koko yhteiskunnan suohon valinnoillaan, ja minä en sille mitään miehenä voi, ja se ei minun syyni näin miehenä ole, eikä kenenkään tule minua naisten valinnoista syyttää, vaan naisia.
Nyt oot asian ytimessä P.S. On myös todettu, että tämä koko korona sai alkunsa lutkamaisesta polyamorisesta naislepakosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.
Sitä odotellessa, pyöritetään pyörää ajankuluksi.
No jos aikuiseksi kasvaminen ei ole vaihtoehto, niin sillä laillahan sitä on sitten tehtävä. Voi olla että joku päivä silti pikkusen harmittaa omat valinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.
Sitä odotellessa, pyöritetään pyörää ajankuluksi.
No jos aikuiseksi kasvaminen ei ole vaihtoehto, niin sillä laillahan sitä on sitten tehtävä. Voi olla että joku päivä silti pikkusen harmittaa omat valinnat.
Milloin se päivä mahtaa tulla?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.
Sitä odotellessa, pyöritetään pyörää ajankuluksi.
No jos aikuiseksi kasvaminen ei ole vaihtoehto, niin sillä laillahan sitä on sitten tehtävä. Voi olla että joku päivä silti pikkusen harmittaa omat valinnat.
Milloin se päivä mahtaa tulla?
eri
Veikkaan että viiskymppisenä kun porukka ymmärtää että elämä ja kroppa ei olekaan ikuinen ja sitä myöten valinnan mahdollisuudet. Sit mennään sinne moottoripyöräkaupoille jne.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kusipäisempi luonne ja stereotyyppisesti komeampi naama niin 99% naisista on juuri sen perässä.
Samaan aikaan se kiltti ja kunnollinen mies saa "vaikutat kivalta kaverilta" pakkeja.
Ja samanaikaisesti huonomoraalisilla ja stereotyyppisesti kauniilla naisilla on tuhansittain jonossa ottajia, kun kilttejä kunnollisia tavisnaisia ei juurikaan edes havaita näkökentässä. Miksi huomioitte vain sen miehisen puolen kiltteydessä, ettekä sitä naisten puolta ollenkaan? Hoette kuinka naisen kiltteys, siveys ja kunnollisuus on niin pop ja parasta maailmassa, mutta tosiasiassa se ei kuitenkaan mee niin miehillä muuta kuin pakotettuna naiset siihen rooliin. Eli kotiorjaksi, samalla kun juostaan niiden jännänaisten helmoissa joita oikeasti himoitaan.
Yksikään rietas nainen ei joudu maailmassa elämään yksin ja ilman seksiä. Vain kiltit tytöt elää yksin. Tuhmilla tytöillä on niin paljon ottajia, että he voivat jopa tienata sillä!
Joo kyllä, tein pari huonoa valintaa. Ensimmäinen poikaystävä minulla oli 21-vuotiaana. Kiva poika, sellainen peruskiltti nörtti, mutta huonoitsetuntoinen, ja siitä aiheutui ongelmia. Oli myös minua vähän lyhyempi, vaikka väitti olevansa yhtä pitkä, ja pituus oli hänelle tosi arka paikka. En olisi saanut käyttää edes pientä korkoa kengissä, ja alkoi sitten vielä vaatia laihduttamaan, että olisin pienemmän näköinen (?!!). Jätti minut, ja soitteli 10 vuotta myöhemmin itkien, että se oli hänen elämänsä suurin virhe.
Tämän suhteen jälkeen vannoin, että ei enää ikinä huonolla itsetunnolla varustettua miestä, vaan miten kävikään...
Toinen oli sitten vuotta myöhemmin, taas kiltiltä vaikuttava ja kilttinä itseään pitävä nörtti (huomaatte varmaan miesmakuni...). Tämä ei sitten vaan ollutkaan niin kiltti kuin luulin, vaan naimisissa. Meidät esitellyt puolituttu olikin hänen vaimonsa (luulin exäksi), joka yritti tunkea jokaista vastaantulevaa nuorta naista miehensä syliin, kun olivat avoimessa suhteessa, ja tämä vaimo pyöritti omaa mieshaaremiaan. Miehensä vaan oli vähän avuton ressukka, joka ei itse saanut hankittua tyttöystäviä, ja hänen itsetuntoaan söi, kun vaimolla oli miehiä jonoksi asti. Niinpä vaimo sitten avusti. Hitto että menin sekaantumaan siihen kuvioon, nuorena ja tyhmänä ja tietämättömänä. Poltin sydämeni aika pahasti.
Kolmas olikin sitten täysosuma, vaikka hänkin oli kiltti nörtti. Nyt vaan sattui kohdalle oikeasti kiltti mies, joka on hyvä puoliso ja mainio isä, ja itsetuntokin on kohdillaan.
Täällähän on tullut ihan helkkarin monenlaisia vastauksia. Kenen vastausta odotat? Maisan? Martiinan? Tuksun? Sofian? Ehkäpä jonkun ig-ihastuksesi? Heillä on varmaan enemmän kiirettä elämässään kuin meillä tylsillä työssäkäyvillä taviksilla.