Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa naisia, jotka myöntävät, että varsinkin 15-30 ikävälillä valitsivat ihan vääriä miehiä ja
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Virheitä sattuu"
Kyllä, mutta ne ovat aina samoja virheitä kaikilla naisilla. Ne väärät miehet ovat aina itsevarmoja röyhkimyksiä, pelimiehiä, jänniä miehiä, tai komistuksia joille nainen on vain hetken huvi.
Ainoastaan palstatarinoissa nuorena pariudutaan ujojen nörtien kanssa ja sitten 35v tienoilla komean urheilija-yrittämiljonäärin kanssa.
Tuohon on sellainenkin syy että nainen vertaa 30+ aviomiestänsä siihen 18v lukioikäiseen poikaystävään.
Se vanhempi mies on tietysti itsevarmempi, menestyneempi ja miehekkäämpi.
Oikeampi vertailu olisi millainen se 18v poikaystävä oli verrattuna oman ikäisiin? Aika usein kyseessä oli kuin olikin porukan itsevarmin ja naisten kanssa röyhkein tyyppi.
Mitä tarkoitat tuolla "naisten kanssa röyhkein tyyppi"? Itse en seurustellut nuorena, mutta ne tutut tytöt, jotka seurustelivat, seurustelivat kyllä ihan mukavien ja fiksujen poikien kanssa, jotka eivät toimineet tyttöjä kohtaan röyhkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Virheitä sattuu"
Kyllä, mutta ne ovat aina samoja virheitä kaikilla naisilla. Ne väärät miehet ovat aina itsevarmoja röyhkimyksiä, pelimiehiä, jänniä miehiä, tai komistuksia joille nainen on vain hetken huvi.
Ainoastaan palstatarinoissa nuorena pariudutaan ujojen nörtien kanssa ja sitten 35v tienoilla komean urheilija-yrittämiljonäärin kanssa.
Tuohon on sellainenkin syy että nainen vertaa 30+ aviomiestänsä siihen 18v lukioikäiseen poikaystävään.
Se vanhempi mies on tietysti itsevarmempi, menestyneempi ja miehekkäämpi.
Oikeampi vertailu olisi millainen se 18v poikaystävä oli verrattuna oman ikäisiin? Aika usein kyseessä oli kuin olikin porukan itsevarmin ja naisten kanssa röyhkein tyyppi.
Mitä tarkoitat tuolla "naisten kanssa röyhkein tyyppi"? Itse en seurustellut nuorena, mutta ne tutut tytöt, jotka seurustelivat, seurustelivat kyllä ihan mukavien ja fiksujen poikien kanssa, jotka eivät toimineet tyttöjä kohtaan röyhkeästi.
Heille jokainen miespuolinen joka uskaltaa puhua muillekin kuin omalle äidilleen on röyhkeä pelimies.
Ihmettelin aina itse teini-iässä noin 15 vuotta sitten, miksi useat ikäiseni tytöt haluavat välttämättä olla ruman, väkivaltaisen, ja alkoholisoituneen yli 40-vuotiaan miehen kanssa. Olivatkohan oikeasti onnellisia, vai pitikö hakea vain jännitystä ja kokemusta elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Virheitä sattuu"
Kyllä, mutta ne ovat aina samoja virheitä kaikilla naisilla. Ne väärät miehet ovat aina itsevarmoja röyhkimyksiä, pelimiehiä, jänniä miehiä, tai komistuksia joille nainen on vain hetken huvi.
Ainoastaan palstatarinoissa nuorena pariudutaan ujojen nörtien kanssa ja sitten 35v tienoilla komean urheilija-yrittämiljonäärin kanssa.
Tuohon on sellainenkin syy että nainen vertaa 30+ aviomiestänsä siihen 18v lukioikäiseen poikaystävään.
Se vanhempi mies on tietysti itsevarmempi, menestyneempi ja miehekkäämpi.
Oikeampi vertailu olisi millainen se 18v poikaystävä oli verrattuna oman ikäisiin? Aika usein kyseessä oli kuin olikin porukan itsevarmin ja naisten kanssa röyhkein tyyppi.
18-vuotias poika ei seurustele naisten kanssa, kun eihän hän itsekään ole vielä mikään mies. Hyvin moni ei seurustele tuossa iässä, omalta lukioluokaltakaan ehkä alle puolella oli seurustelukumppani. Ihan tavallisia nuoria tyttöjä ja poikia he olivat. Yläasteiässä pahispojat ja kovistytöt seukkaili keskenään, niin kuin joku jo aiemmin tuolla kertoikin. Näitä ei ollut kuin 1-2 per luokkaryhmä.
Meillä taisi koko lukiossa olla noin 10 paria. Tämäkin yläkanttiin koska tiesin noin 4. Satoja oppilaita ja kourallinen seurusteli, joten se nuorten seurustelu ei ollut mitenkään tavanomaista ainakaan neljännes vuosisata sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Virheitä sattuu"
Kyllä, mutta ne ovat aina samoja virheitä kaikilla naisilla. Ne väärät miehet ovat aina itsevarmoja röyhkimyksiä, pelimiehiä, jänniä miehiä, tai komistuksia joille nainen on vain hetken huvi.
Ainoastaan palstatarinoissa nuorena pariudutaan ujojen nörtien kanssa ja sitten 35v tienoilla komean urheilija-yrittämiljonäärin kanssa.
Tuohon on sellainenkin syy että nainen vertaa 30+ aviomiestänsä siihen 18v lukioikäiseen poikaystävään.
Se vanhempi mies on tietysti itsevarmempi, menestyneempi ja miehekkäämpi.
Oikeampi vertailu olisi millainen se 18v poikaystävä oli verrattuna oman ikäisiin? Aika usein kyseessä oli kuin olikin porukan itsevarmin ja naisten kanssa röyhkein tyyppi.
En tiedä montako prosenttia lukiolaisista seurustelee lukiovuosinaan, mutta leikitään että 20 % lukiolaistytöistä. Eikö se tarkoita, että silloin myös niitä porukan itsevarmimpia ja röyhkeimpiä tyyppejä on vastaavasti pojista 20 %? Kuulostaa aika paljolta.
Mistä juontaa tämä röyhkeyden ihailu palstamiesten keskuudessa? Oman kokemukseni mukaan yläasteella oli ehkä vielä jänniksiä ja tietynlaista röyhkeyttä, mutta lukiolaisissa oli kyllä vain enemmän tai vähemmän itsevarmoja ja sosiaalisia nuoria ihmisiä. Sosiaalisuus ei ole röyhkeyttä, päinvastoin.
Hyvä kysymys. Olen huomannut saman. En keksi muuta selitystä kuin se, että he ovat itse yläasteella salaa ihailleet luokan häirikköpoikia ("ai että kun noi uskaltavat!!!") ja omassa huonossa itsetunnossaan kuvitelleet, miten jännittävää oma elämä olisi, jos pääsisi niiden jännien poikien jengiin. Ja sitten lukioon ilmeisesti ei mentykään, koska käsitys nuorisokulttuurista perustunee omiin yläasteaikaisiin kuvitelmiin - ja ilmeisesti myös joihinkin amerikkalaisiin nuorisosarjoihin, koska niistäkin näkee kaikuja noissa omituisissa seurustelukuvitelmissa, eli ilmeisesti on sitten koulun jälkeen katsottu ajan kuluksi telkkaria. Lukiossa tosiaan ollaan jo aika aikuisia ja nimenomaan nuo yläasteen röökipaikalla notkuvat koululintsarit eivät edes tulleet sinne.
Tässä on sama ilmiö kuin siinä, miten nuo palstamiehet luulevat naisten unelmamiehiksi. He kuvittelevat naisten ihailevan samoja miehiä ja samoja ominaisuuksia/asioita kuin itse ihailevat. Ja siksi je luulevat, että pahispoikien yläastejengin lisäksi naisia kiinnostaa todella paljon autot, jääkiekko, lentokoneellä lentäminen, jne. Ja siksi luullaan naisten haaveilevan jääkiekkoilijoista, lentöjistä ja miehistä, joilla on hieno auto - koska nämä miehet ovat itse fanittaneet lätkänpelaajia, leikkineet pienenä lentäjää, ja olleet 2-vuotiaasta asti ylenpalttisen kiinnostuneita autoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin aina itse teini-iässä noin 15 vuotta sitten, miksi useat ikäiseni tytöt haluavat välttämättä olla ruman, väkivaltaisen, ja alkoholisoituneen yli 40-vuotiaan miehen kanssa. Olivatkohan oikeasti onnellisia, vai pitikö hakea vain jännitystä ja kokemusta elämään.
Yleensä väkivaltaisen ja alkoholistin kanssa suhteeseen päätyvät sellaiset, jotka ovat itsekin ongelmaisia. Ja esim. jos lapsuuden kodissa on ollut alkoholismia, hakeutuu "tuttuun" tilanteeseen ja itselle tuttuun rooliin. Myös ongelmat lapsuuden kiintymyssuhteissa voivat johtaa ongelmallisiin suhteisiin aikuisina.
Eiköhän se nuorilla miehillä ole sama juttu kuin nuorilla naisillakin, nuorena ei ole kokemusta mistään, joten kokeilun kautta mennään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 15 vuotiaana vielä ihan kakara, joten tottakai tein virheitä, seurustelukumppaneiden valinnassakin. Vasta seurustelemalla erilaisten ihmisten kanssa tajusin sen, millaisen ihmisen kanssa haluan perustaa perheen. Pääosin poikaystäväni ovat kyllä olleet perus kilttejä, osa ihan nörttejä, normaaleja perusheppuja. Nykyinen on juuri sellainen, jonka kanssa haluan perheen: perhekeskeinen ja lapsirakas, takuulla hyvä isä (lapsia ennestään), arvojärjestys elämässä kohdillaan, ottaa huomioon ja kykenee keskustelemaan. Ei ole alistava, mitätöivä. Arvostaa minua ja kohtelee hyvin. Ollaan tasa-arvoisessa parisuhteessa.
Miten vääriä? Osan kanssa suhde ei onnistunut, osan kanssa ei edes yritetty vaan pidettiin vaan hauskaa. Kuka heistä sitten oli väärä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin, mutta päin vastaisilla kriteereillä, mitä ap yrittää saada meistä kaivettua.
Nuorena tapailin kilttejä insinöörimiehiä, alle oman "tasoni" (en tykkää tavoittelusta, mutta ap ymmärtää, kun sitä itse käyttää), mutta eihän ne suhteet johtaneet lopulta mihinkään kilttisten huonon itsetunnon ja pettämisten vuoksi (joo, nämä tällaiset miehet pettää heti, jos joku osoittaa vähänkin kiinnostusta, kun eivät ole siihen huomioon tottuneet). Ja miesten osalta ei siis etenemistä, en tiedä, mikä oli.
Sitten sain lapsen yhden tällaisen kanssa ja yh:nä tapasin miehen, joka nuorena ollut naistenmies, nyt rauhoittunut, mutta naiset edelleen tykkää, nuoret naiset etenkin. Hyvä palkka, hyvä itsetunto, komea, sosiaalinen etc. Juuri sellainen, jota ennen pelkäsin. Mutta kuinka ollakaan, kymmenen vuotta takana, onnistunein suhde ikinä. Rakastetaan toisiamme ja ollaan uskollisia, vaikka tiedetään, että kumpikin löytää helposti uuden jos haluaa. Mutta se itsetunto onkin se seikka. Meidän ei tarvitse testata viehätysvoimaamme pettämällä, kun itsetunto on kunnossa.
Kiltin miehen syndrooma lyhyesti: parhaimmat tytöt ovat aina varattuja ja seurustelevat väärien tyyppien kanssa sinne kolmekymppisiksi, jolloin tajuavat virheidensä kautta, että haluavatkin kiltin miehen. Kiltti sinnittelee ikisinkkuna nuoruutensa ja joskus neljänkympin kieppeillä alkaa vientiä olla. Silloin ei vain paljoa enää kiinnosta muiden lasten kasvattaminen ja elättäminen, kun omat lapset jääneet haaveiksi. Traagista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vääriä? No ei ne mitään "the oikeita" olleet, joiden kanssa ero on tullut, koska ei enää yhdessä olla, mutta ei se heistä tai suhteestamme väärää tee. Minulla ei ole ikinä ollut mitään hullua poikaystävää. Kaikki kivoja. Aika vähän eri miehiä on kertynyt, koska olen seurustellut niin pitkään aina yhden kanssa. Nyt menossa 12 vuoden suhde, alle kolmikymppisenä valittiin toisemme.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin aina itse teini-iässä noin 15 vuotta sitten, miksi useat ikäiseni tytöt haluavat välttämättä olla ruman, väkivaltaisen, ja alkoholisoituneen yli 40-vuotiaan miehen kanssa. Olivatkohan oikeasti onnellisia, vai pitikö hakea vain jännitystä ja kokemusta elämään.
Jos ne sinun tuttusi olivat alle 16-vuotiaita, niin he olivat joutuneet hyväksikäytetyiksi. En usko myöskään sitä, että kyseessä olisi ollut useita tyttöjä. Silti ne keski-ikäiset miehet on syyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltin miehen syndrooma lyhyesti: parhaimmat tytöt ovat aina varattuja ja seurustelevat väärien tyyppien kanssa sinne kolmekymppisiksi, jolloin tajuavat virheidensä kautta, että haluavatkin kiltin miehen. Kiltti sinnittelee ikisinkkuna nuoruutensa ja joskus neljänkympin kieppeillä alkaa vientiä olla. Silloin ei vain paljoa enää kiinnosta muiden lasten kasvattaminen ja elättäminen, kun omat lapset jääneet haaveiksi. Traagista.
Mikäs siinä sitten, jos kilttis haluaa olla loput 40 vuotta elämästään yksin. Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Kiltin miehen syndrooma lyhyesti: parhaimmat tytöt ovat aina varattuja ja seurustelevat väärien tyyppien kanssa sinne kolmekymppisiksi, jolloin tajuavat virheidensä kautta, että haluavatkin kiltin miehen. Kiltti sinnittelee ikisinkkuna nuoruutensa ja joskus neljänkympin kieppeillä alkaa vientiä olla. Silloin ei vain paljoa enää kiinnosta muiden lasten kasvattaminen ja elättäminen, kun omat lapset jääneet haaveiksi. Traagista.
Traagista ja ennen kaikkea paskapuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin aina itse teini-iässä noin 15 vuotta sitten, miksi useat ikäiseni tytöt haluavat välttämättä olla ruman, väkivaltaisen, ja alkoholisoituneen yli 40-vuotiaan miehen kanssa. Olivatkohan oikeasti onnellisia, vai pitikö hakea vain jännitystä ja kokemusta elämään.
Useat?! Kyllä tuon täytyy olla ihan todella harvinaista. Tapahtuu varmasti, mutta en mitenkään usko että sinä tuntisit useita ikäisiäsi jotka olisivat seurustelleet teineinä 30 vuotta vanhempien spurgujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kiltin miehen syndrooma lyhyesti: parhaimmat tytöt ovat aina varattuja ja seurustelevat väärien tyyppien kanssa sinne kolmekymppisiksi, jolloin tajuavat virheidensä kautta, että haluavatkin kiltin miehen. Kiltti sinnittelee ikisinkkuna nuoruutensa ja joskus neljänkympin kieppeillä alkaa vientiä olla. Silloin ei vain paljoa enää kiinnosta muiden lasten kasvattaminen ja elättäminen, kun omat lapset jääneet haaveiksi. Traagista.
Kukaan ei edes vilkaisisi sitä kilttiä, jos tietäisi että se on kerännyt katkeruutta ja vihaa yksin kotonaan viimeiset 20 vuotta. Lähestyvät naiset luulevat että se kiltti on elänyt, kun ei elämättömyys näy naamasta.
"Kiltin" miehen syndrooma.
Yläasteikä menee ihaillessa röökipaikan finninaamaisia poikia jotka kovaan ääneen ölisevät keksityistä panojutuistaan.
Amisaikana rakastutaan palavasti tyttökalenterin toukokuun malliin ja suututaan, kun se ei tule kotiovelta hakemaan. Illat menee nettiä selaten, niitä yläasteen poikia edelleen ihaillen. Vahingossa löytyvät tasoteorioista sun muusta hölynpölystä kertovat nettisivut.
Loppuelämä menee edelleen niitä yläasteen poikia ihaillessa, uutena tunteena naisten vihaaminen ja sen ihmettely, miksei kukaan halua suhteeseen katkeran ja ilkeän "kiltin" miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Virheitä sattuu"
Kyllä, mutta ne ovat aina samoja virheitä kaikilla naisilla. Ne väärät miehet ovat aina itsevarmoja röyhkimyksiä, pelimiehiä, jänniä miehiä, tai komistuksia joille nainen on vain hetken huvi.
Ainoastaan palstatarinoissa nuorena pariudutaan ujojen nörtien kanssa ja sitten 35v tienoilla komean urheilija-yrittämiljonäärin kanssa.
Tuohon on sellainenkin syy että nainen vertaa 30+ aviomiestänsä siihen 18v lukioikäiseen poikaystävään.
Se vanhempi mies on tietysti itsevarmempi, menestyneempi ja miehekkäämpi.
Oikeampi vertailu olisi millainen se 18v poikaystävä oli verrattuna oman ikäisiin? Aika usein kyseessä oli kuin olikin porukan itsevarmin ja naisten kanssa röyhkein tyyppi.
En tiedä montako prosenttia lukiolaisista seurustelee lukiovuosinaan, mutta leikitään että 20 % lukiolaistytöistä. Eikö se tarkoita, että silloin myös niitä porukan itsevarmimpia ja röyhkeimpiä tyyppejä on vastaavasti pojista 20 %? Kuulostaa aika paljolta.
Mistä juontaa tämä röyhkeyden ihailu palstamiesten keskuudessa? Oman kokemukseni mukaan yläasteella oli ehkä vielä jänniksiä ja tietynlaista röyhkeyttä, mutta lukiolaisissa oli kyllä vain enemmän tai vähemmän itsevarmoja ja sosiaalisia nuoria ihmisiä. Sosiaalisuus ei ole röyhkeyttä, päinvastoin.
Hyvä kysymys. Olen huomannut saman. En keksi muuta selitystä kuin se, että he ovat itse yläasteella salaa ihailleet luokan häirikköpoikia ("ai että kun noi uskaltavat!!!") ja omassa huonossa itsetunnossaan kuvitelleet, miten jännittävää oma elämä olisi, jos pääsisi niiden jännien poikien jengiin. Ja sitten lukioon ilmeisesti ei mentykään, koska käsitys nuorisokulttuurista perustunee omiin yläasteaikaisiin kuvitelmiin - ja ilmeisesti myös joihinkin amerikkalaisiin nuorisosarjoihin, koska niistäkin näkee kaikuja noissa omituisissa seurustelukuvitelmissa, eli ilmeisesti on sitten koulun jälkeen katsottu ajan kuluksi telkkaria. Lukiossa tosiaan ollaan jo aika aikuisia ja nimenomaan nuo yläasteen röökipaikalla notkuvat koululintsarit eivät edes tulleet sinne.
Tässä on sama ilmiö kuin siinä, miten nuo palstamiehet luulevat naisten unelmamiehiksi. He kuvittelevat naisten ihailevan samoja miehiä ja samoja ominaisuuksia/asioita kuin itse ihailevat. Ja siksi je luulevat, että pahispoikien yläastejengin lisäksi naisia kiinnostaa todella paljon autot, jääkiekko, lentokoneellä lentäminen, jne. Ja siksi luullaan naisten haaveilevan jääkiekkoilijoista, lentöjistä ja miehistä, joilla on hieno auto - koska nämä miehet ovat itse fanittaneet lätkänpelaajia, leikkineet pienenä lentäjää, ja olleet 2-vuotiaasta asti ylenpalttisen kiinnostuneita autoista.
Väärin.
Olennainen sana tuossa voisi olla kapteeni. Se mies voi olla jäkisjoukkueen kapteeni tai lentokoneen kapteeni. Naista kiinnostaa status. Amisporukoissa jäkisjoukkueen kapteeni on kaveriporukan kingi ja tämän miehen nainen kokee olevansa porukan korkea-arvoisin nainen koska hän on porukan pomon valitsema. Lentokoneen kapteeni puolestaan tienaa hyvin, ja on AMK-duunarinaisen unelmavalinta.
En tiedä montako prosenttia lukiolaisista seurustelee lukiovuosinaan, mutta leikitään että 20 % lukiolaistytöistä. Eikö se tarkoita, että silloin myös niitä porukan itsevarmimpia ja röyhkeimpiä tyyppejä on vastaavasti pojista 20 %? Kuulostaa aika paljolta.
Mistä juontaa tämä röyhkeyden ihailu palstamiesten keskuudessa? Oman kokemukseni mukaan yläasteella oli ehkä vielä jänniksiä ja tietynlaista röyhkeyttä, mutta lukiolaisissa oli kyllä vain enemmän tai vähemmän itsevarmoja ja sosiaalisia nuoria ihmisiä. Sosiaalisuus ei ole röyhkeyttä, päinvastoin.