Mies aloitti psykoterapian alle vuosi sitten ja kaikki on mennyt sen jälkeen aivan perseelleen

Vierailija kirjoitti:

Onko niistä terapioista oikeasti apua? Moni käy vuodesta toiseen ja huomattavasti pitempäänkin ja erityisemmin ei asiat tunnu muuttuvan. En sanoisi etteikö olisi hyvä puhua mutta kuitenkin.

Tutkitusti on apua. Mikään ei tietenkään auta kaikkien kohdalla.

Aikansa se ottaa. Miehelle laitat rajat siitä yöllisestä avautumisesta. Sanot, että olet hänen puolellaan, mutta terapia on nyt se paikka jossa nuo asiat käsitellään, sinua ei saa vetää suohon mukaan. Että nyt mielelläsi kannat toistaiseksi päävastuun lapsista, mutta että snulle on nyt annettava rauha myös se hoitaa ja siihen liittyy yuni.

Masentunut on itsekäs ja näkee vaan sen oman suon. Mutta kunhan terapia alkaa purra oikeasti, asiat alkaa kyllä lutviutumaan. Et kai olettanut, että terapia on taikakonsti joka ratkaisee kaiken just nyt ja heti?

Terapia voi ensin tehdä ihmisestä itsekkään tai jopa pahentaa masennusta. Lopussa kiitos seisoo. Ei tarvitse silti kohdella silkkihansikkain tai suostua kaikkeen.

Terapia on kusetusta ja rahastusta. Eihän tämän pitäisi ketään enää yllättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene kerran mukaan sinne terapiaan ja jutelkaa asiasta.

Ei tuollaiseen terapiaan voi toinen mukaan.  Se on kuten jo todettu yksilöterapiaa, henkilökohtaista.

Erikseen on kokonaan pariterapiat.

Saa mennä. Mulle oikein suositeltiin että omainen tulisi pari kertaa mukaan.

Kyllä sinne voi mennä mukaankertaluonteisesti. Eihän tuo muuten mitenkään parane tuo ongelma. Terapeutin täytyy tietää, mitä teillä kotona sinun mielestäsi tapahtuu, miten hän muuten auttaisi miestäsi?

Oletko sanonut miehelle tilanteen ilman että sanot sen suutuspäissäsi. Ehdota, että tulisit yhden kerran sinne terapiaan mukaan kertomaan sen, miltä kannalta näet tilanteen. Terapeutti voi sitten jatkaa miehen kanssa paremmin kaksistaan. Ja sinua helpottaisi jo pelkästään se, että saisit äänesi kuuluviin. Ja ehkä se terapeutti osaisi sanoa tilanteeseen jotain sellaista, mikä sinua auttaisi.

Jos jatkat vain näin, niin ennemmäin tai myöhemmin te eroatte. Ja luultavasti ihan turhaan. Jos kerran aikaisemmin tulitte kohtuullisesti toimeen, niin se on myös tulevaisuudessa mahdollista. Mutta jos kulutat itsesi loppuun, niin sitten hommasti ei tule mitään. Osaavan terapeutin pitäisi kyllä osata auttaa.

Ei terapia eikä terapeutti ole aiheuttanut miehesi sairautta.

Joko ajattelet, että miehesi on sairaana ja annat hänen sairastaa, muutatte ehkä erillenne. Tai sanot suoraan, että perheestä on pystyttävä huolehtimaan. Jos ei pysty tai halua, eroatte. Ulkopuolelta on mahdoton arvioida, mihin miehesi kykenee.

Missään tapauksessa sinä et ole mikään yöajan likaviemärin ja terapeutin sekoitus, jonka on kuunneltava tilitystä aina, kun ammattilainen ei ole paikalla.

Mun siskon eksä masentui aikoinaan ja tosiaan terapian aloitettuaan totesi että hän ei voi enää osallistua mihinkään ja siskon pitää paitsi maksaa kaikki myös tehdä kaikki kotityöt ja ymmärtää häntä. Pari vuotta sisko jaksoi kunnes lähti.

Vierailija kirjoitti:

Terapia on kusetusta ja rahastusta. Eihän tämän pitäisi ketään enää yllättää?

Mulla ainakin auttoi. Oli kuvataideterapia.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat psykoterapian muodot opettavat ihmisen kääntymään sisäänpäin, itsekkäästi miettimään omaa menneisyyttä ja tuntemuksia.

Oikeasti olo paranee auttamalla muita, olemalla fyysisesti aktiivinen tekemällä jotain hyödyllistä, katsomalla ulospäin.

Juuri näin.

T: 4 vuotta terapiassa aivan turhaan käynyt

Toisen osapuolen mielenterveys ongelmat voi olla niin raskaita että on perusteltua erota. Siinä itse uupuu täysin lopulta jos on huolehdittava kaikesta, käytävä töissä ja lisäksi kuunneltava toista. Sitä ei yksinkertaisesti jaksa vaikka kuinka haluaisi auttaa. Omat rajat on myös pakko vetää.

Voi olla että ratkaisukeskeisessä terapiassa tulisi parempia tuloksia. Jos tutkimuksetkin ovat näyttäneet että se perinteinen terapia ei toimi kun siinä vain märehditään niitä vanhoja asioita. Ja kun niitä ei voi muuttaa niin miten niistä pääsee yli jos niihin palataan joka käyntikerralla? Sun pitää sanoa sille ukolle että jos meno ei muutu niin sinä tarvitset kohta itse loman, terapiaa tai eron. Et ole sitoutunut siihen että mies saa heittäytyä lapseksi ihan omalla sopimuksella. Jos jokainen meistä pyörisi itsesäälissä kaivelemassa menneisyyttä, niin ei täällä tapahtuisi mitään. Aika monella on kuitenkin pahoja juttuja lapsuudessa ja silti ollaan toimintakykyisiä. Jos ukko ei ryhdistäydy, niin ikävä kyllä sun pitää ryhtyä miettimään miten saat suojattua itsesi että pystyt hoitamaan itsesi ja lapset. Menet mukaan seuraavalle terapiakerralle ja kysyt onko siellä rohkaistu heittämään kaikki läskiksi ja että miten se auttaa miehen elämää jos tulee vielä erokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm..3 lasta kuitenkin halusit vääntää masentuneen ja ahdistuneen miehen kanssa. No, semmoista se elämä on. Joskus ne lapsuuden ja nuoruuden asiat on käsiteltävä. Muuttakaa vaikka hetkeksi erilleen.

Palsta ei petä. Nämä typerät Mitäs läksit -huutelijat tulevat pätemään joka keskusteluun.

Onhan tuo oma vika jos "kannustanut" sinne terapiaan. Se sekaisuus tarttuu niistä terapeuteista, eivät ole tervettä väkeä ne. Tunteet tarttuu.

Millainen mies oli kotona ennen terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko niistä terapioista oikeasti apua? Moni käy vuodesta toiseen ja huomattavasti pitempäänkin ja erityisemmin ei asiat tunnu muuttuvan. En sanoisi etteikö olisi hyvä puhua mutta kuitenkin.

Itselläni toinen terapiajakso menossa ja ei ole asiat muuttuneet. Ilmeisesti joillain toimii joillain ei.

Meta-analyysien mukaan psykoterapia on haitallista noin 5-10% siellä käyneistä. Siis ei hyödyntöntä vaan haitallista.

On ihan tavallista että ensin menee ns. huonompaan kuntoon aluksi, sitte se alkaa se asioiden rakentaminen .

Tiedän useita, joilla terapian aloitus on aloittanut tällaisen itsekkään ja ympäristöä syyttelevän reaktion, kun kaikki vyöryy esiin. Se on yleensä ollut vaan vaihe, joka kait on pakko käydä läpi, kunnes pääsee siihen vaiheeseen, että on valmis rakentamaan kuitenkin uutta sen kaiken menneen päälle. En ole asiantuntija, mutta nähnyt sivusta näin käyneen. Tosiaan kannattaisi kysäistä ihan siltä terapeutilta, olisiko hänellä kommenttia tästä ilmiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan on sielä terapiassa käynyt?

Lukee näköjään otsikossa jo

Pitää palkata apua, siivoojaa, lastenhoitajaa ym että jaksaa ja karsia jostain muusta. Jaksaminen ja terveys etusijalle. Tai teet töissä pienempää tuntimäärä jotta saat hommat hoidetuksi.