Mies aloitti psykoterapian alle vuosi sitten ja kaikki on mennyt sen jälkeen aivan perseelleen

Meillä oli samaa kun mies oli alkuvaiheessa terapiaa. Samoin suoraan etten voi kuunnella juttuja tai sairastun itsekin. Terapia on paikka oksentaa olo. Lisäksi sanoin suoraan etti vapaamatkustus toimi arjessa. Nyt kaikki ok,terapia lopullaan ja mies alkaa olla ihan normaali ja sinut mörköjensä kanssa. 

Mielestäni tuo tarkoittaa sitä, että ap:n miehellä on paranemisreaktio alkanut.

Kun pystyy ja uskaltaa puhua asioistaan.

Ja hänhän on nimenomaan sairaslomalla, miksi hänen pitäisi kotia ja lapsia niin helvetisti hoitaa.

Hänen pitää ensisijaisesti hoitaa itseään, ulkoilla paljon, levätä ja ottaa terapiahoito tosissaan.

Sellaista se on ap, kun perheessä joku henkilö sairastuu, se koskee koko perhettä ja on sekä fyysisesti että henkisesti rankkaa kaikille perheenjäsenille.

Aivan sama onko se psyykkinen tai fyysinen sairaus, ajattele vaikka syöpäpotilasta kotona.

Miten hän käy rankoissa hoidoissa, ja oksentelee sitten päiväkaudet kotona, eikä jaksa muuta kuin levätä.

Sairaus vaatii perheessä joustamista tai sopeutumista.

Vai olisiko ap sinusta paremapi, että miehesi olisi nyt sairaalahoidossa ja kulut olisivat noin lähes 50 euroa päivä?

Suomennettuna: lapset kärsii, kun molemmat tai yksikin vanhempi sekoilee

Silti pitää tehdä lapsiani, vaikka elämäntilanne ihan perseellään

Sama asia kuin ne naiset jotka tekee eri miehille lapsia

Minä tulin myös hyvin vihaiseksi terapiassa, niin vihaiseksi että pelästyin välillä itsekin. Se on äärimmäisen tervettä jos miehesi on kaltaiseni, joka vasta aikuisena "saa" tuntea vihaa ensimmäisen kerran. Lapsi, joka on joutunut tukahduttamaan kaikki kielteiset tunteensa ja miellyttämään aina muita.

Toki sinä ja lapset olette väärä kohde, mutta haluisin lohduttaa että yritä silti kestää. Tuo kertoo, että hän on menossa eteenpäin ja kohtaa traumansa. Voimia ja tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Terapia on nostanut kaikki syvälle haudatut ja käsittelemättömät traumat taas päivänvaloon, tietysti se vaikuttaa miehen mielialaan. Eiköhän suunta ole ylöspäin, kun hän saa asioita käsiteltyä. Ole tukena, mutta sano miehelle suoraan, että tilanne alkaa vaikuttaa sinunkin jaksamiseesi/mielenterveyteesi. 

Niin milloinkohan se rupeaa menemään parempaan päin, ja mitäs kun AP saa itse burnoutin ja hermoromahduksen sen takia että kuormitus on liikaa? Menikö kaikki silloinkin just niinkuin pitikin? Ei AP:sta ja lapsista niin väliksi, kunhan miehellä asiat ehkä joku päivä paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on nostanut kaikki syvälle haudatut ja käsittelemättömät traumat taas päivänvaloon, tietysti se vaikuttaa miehen mielialaan. Eiköhän suunta ole ylöspäin, kun hän saa asioita käsiteltyä. Ole tukena, mutta sano miehelle suoraan, että tilanne alkaa vaikuttaa sinunkin jaksamiseesi/mielenterveyteesi. 

Niin milloinkohan se rupeaa menemään parempaan päin, ja mitäs kun AP saa itse burnoutin ja hermoromahduksen sen takia että kuormitus on liikaa? Menikö kaikki silloinkin just niinkuin pitikin? Ei AP:sta ja lapsista niin väliksi, kunhan miehellä asiat ehkä joku päivä paremmin?

No aina voi erota.

Terapia huomioi ilmeisesti vain sun miehesi ja hänen eheytymisensä sekä hyvinvointinsa, ei teidän koko perhettä kokonaiskuvana. On väärin että sä nyt kuormitut.

On löydettävä keinoja omaankin jaksamiseen ja selviämiseen. Koko oma elämä ei voi pyöriä vain toisen sairauden ja terapian ympärillä. Hankaloittaa entisestään tilannetta jos kumppanikin uupuu.

Toivon että sinäkin saat apua ja tukea vaikeassa ja todennäköisesti vain väliaikaisessa elämänvaiheessa. Ja voitte jatkaa yhteistä elämäänne entistä viisaampina ja vahvempina. 

Ei sairasloma tarkoita sitä, että ei mitään kotijuttuja tarvitse hoitaa.

Mutta se toki tarkoittaa sitä että kukin kykyjensä mukaan. Mutta aloittajan kyvyt alkavat olla loppuun kulutettu. Mitä sitten tehdään, jos molemmat ovat sairaslomalla?

Ei tähän ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Jotenkin ne kotityöt täytyy hoitaa. Selvähän se, että sairaslomalainen jaksa tehdä puolta kaikista, mutta toisaalta sairaslomalaisenkin täytyy tajuta, ettei voi toisen päälle jatkuvasti oksentaa pahaa oloaan. Sitä varten on terapeutti.

Eli ny menet sinne terapeutille mukaan ja sanot suoraan, että tilanne on se, että teidän parisuhde ja perhe-elämä kaatuu kohta, koska et jaksa. Terapeutti voi aivan hyvin ottaa sen terapiassa huomioon.

Kunhan vain odotukset on sinulla kohdallaan eli et odota että sairaslomalainen tekee työkykyisen tavoin kaiken.

Tässä aika kiinnostava avaus psykoterapien vaikuttavuuden näyttöön ja alan tutkimukseen liittyviin ongelmiin.

Julkaisijana British Psychology Society: https://digest.bps.org.uk/2017/03/20/have-we-overestimated-the-effectiv…

Näyttää siltä että vaikka monet hyötyvät psykoterapiasta, se voi myös vaikuttaa kielteisesti ihmisten persoonallisuuteen: heistä voi tulla neuroottisia, sisäänpäinkääntyneitä, vähemmän tunnollisia, huonoitsetuntoisia ja elämään tyytymättömiä.

Kuulostaa samalta kuin monen kokemukset tässä ketjussa.

Nyt viimeistään on mietittävä jotain käytännön ratkaisuja kuormituksen vähentämiseen. Tuosta ei tule mitään että pitää yksin hoitaa koti ja monta lasta työn lisäksi.

Myötä - ja vastamäessä Nyt on se vastamäki.

Valitettavasti kaikki terapia ei ole kaikkia varten. Olisi tärkeä tietää mitä terapiasuuntausta. terapeutti edustaa. Luultavasti psykodynaamista tai -analyyttista, jossa vellotaan lapsuudessa ja puhutaan ja jauhetaan.

Jos miehelläsi on traumatausta, niin ehdottomasti terapeutin pitäisi olla traumasuuntautunut . Usein hyötyä on EMDR eli silmänliiketekniikasta. Toinen hyödyllinen tekniikka on kehosuuntautunut ns. psykofyysinen terapia, koska traumakokemukset jäävät kehoon. Kaikki hengitys- ja mindfulness harjoitukset kuuluvat kehotyöskentelyyn.

Pyydä miestäsi kysymään voisitko tulla seuraavalla kerralla mukaan. Kaikkien terapeuttien tulisi ymmärtää, että perhe on dynaaminen systeemi, jolloin yhden muuttuminen vaikuttaa koko systeemiin. Hoitotulos on aina parempi jos koko perhe osaa antaa tukea toisilleen.

Siis terapia oikeuttaa kiukutteluun ja laiskotteluun? Veikkaanpa, että miehesi ei kauaa katselisi, jos kuvio olisi toisinpäin. Kuulostaa pikkulapsen käyttäytymiseltä...

Kyllä ap:n miehen olisi pitänyt ymmärtää olla hankkimatta kolmea lasta ja olla suostumatta ap:n mahdollisiin lapsivaatimuksiin. Ja jos ap tiesi miehensä masennuksesta ja kaikesta muusta, hänen olisi pitänyt ymmärtää olla hankkimatta noin monta lasta. Lapset kärsivät tuosta, eikä heille ole aikaa tuossa. On tietenkin turhaa jossitella, mutta olisi hyvä että ihmiset näkisivät vähän pidemmälle ja ymmärtäisivät syy-seuraus suhteita. Todennäköisesti siihen että ap:n mies voi paremmin, menee kauan aikaa, vuosia. Ja silloinkin täysin parantuminen masennuksesta on aika harvinaista.

Se on joillakin tuota vätinää. Mies kotitöiden tekoon ja terapioikoon itseään vaikka imuroidessa ja lattioita pestessä. Mikään ei niin hyvää terapiaa olekaan kuin siivoaminen. Toisekseen terapia on hänen, traumat on hänen, ei sinun. Et ole missään velvollisuudessa kuunnella niitä. Itse olen mielenterveysongelmista eläkkeellä. Se ei ole ikinä pistänyt ainuttakaan kotityötä rästiin, ei edes silloin kun olen ollut fyysisten sairauksien takia työkyvytön ja odottanut leikkausta. Sitä on puskettu läpi kivun ja hulluuden päivästä toiseen ja vuosikymmenestä toiseen. Koska vaikka minun pää olisi kuin haminan kaupunki niin hommat on tehtävä. Miksi teen niin? Koska minä olen vaativa. Suosittelen miehellesi että ottaa pään pois perseestään ja alkaa vaatia itseltään asioita. Hänellä on vaimo ja 3 lasta. Lapset ja koti on hoidettava vaikka mikä olisi. Märistä voi vaikka metsässä. Niin minäkin teen.

Eikö yhteiskunnalla ole mitään tukitoimia tälläisiin tilanteisiin perhe-elämässä, mitä voisi käyttää myöskin?

Avain paranemiseen on anteeksianto vanhoihin vääryyksiin, niiden tekijöille ja myös itselle. Elämä on oikeasti oman mielen luoma harha. Ja tämän päälle kun lisätään rakkaus ja rakkaudelliset tunteet itseä ja muita kohtaan niin voi eheytyä.

Vierailija kirjoitti:

Se on joillakin tuota vätinää. Mies kotitöiden tekoon ja terapioikoon itseään vaikka imuroidessa ja lattioita pestessä. Mikään ei niin hyvää terapiaa olekaan kuin siivoaminen. Toisekseen terapia on hänen, traumat on hänen, ei sinun. Et ole missään velvollisuudessa kuunnella niitä. Itse olen mielenterveysongelmista eläkkeellä. Se ei ole ikinä pistänyt ainuttakaan kotityötä rästiin, ei edes silloin kun olen ollut fyysisten sairauksien takia työkyvytön ja odottanut leikkausta. Sitä on puskettu läpi kivun ja hulluuden päivästä toiseen ja vuosikymmenestä toiseen. Koska vaikka minun pää olisi kuin haminan kaupunki niin hommat on tehtävä. Miksi teen niin? Koska minä olen vaativa. Suosittelen miehellesi että ottaa pään pois perseestään ja alkaa vaatia itseltään asioita. Hänellä on vaimo ja 3 lasta. Lapset ja koti on hoidettava vaikka mikä olisi. Märistä voi vaikka metsässä. Niin minäkin teen.

Tätä vaativuutta oli suvussani, pahimmat kuoli syöpään ennen aikojaan. Keho ja mieli on yhteydessä toisiinsa.