Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö 1-tyypin diabetekselle antaa eri nimi?
23.01.2021 |
Moni pitää tänäkin päivänä diabetesta syömällä hankittuna sairautena. Ns. 1-tyypin diabetes poikkeaa kuitenkin huomattavasti 2-tyypin diabeteksesta. Pitäisikö erheellisten käsitysten vuoksi 1-tyypin diabeteksen nimi muuttaa?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
En tiedä mistä on tullut nykykäsitys että 1-tyypin diabeetikolle sokerin syöminen olisi hyvä juttu. Kyllä sokertaudissa pitää nimen omaan välttää suuria verensokerin vaihteluita ja elää terveelliseti, jos mielii että näkö pysyy mahdollisimman pitkään eikä raajoja tarvitse lähteä amputoimaan. Todellakaan minkään diabeetikon ruokavalioon ei tulisi kuulua sokeri. Et ole sen kummempi, saati parempi 1-tyypin diabeetikkona kuin kakkostyypin sairastaja. Kummallekaan ei sokeri sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös IBS:stä ja IBD:stä pitäisi lopettaa puhumasta samassa yhteydessä, koska IBS on elintavoilla saatu vaiva (sitä ei määritellä sairaudeksi), mutta IBD on vakava autoimmuunisairaus. Kaksi täysin eri asiaa, mutta edelleen ihmiset sekoittavat ne keskenään.
Autoimmuunisairaudet johtuvat väärästä ravinnosta.
Olet väärässä. Kuka tahansa voi sairastua autoimmuunisairauteen joten en levittäisi täällä tuollaista valheellista sontaa.
Ei ole valhetta, syöty ruoka vaikuttaa eniten.
Kyllä on valhetta. Kertooko sinulle mitään esim hlab-27? Ei varmaan ;) Oikeasti nämä rokotevastaiset 5gitkuiset hopeavesiuskovaiset eivät tiedä mistään mitään, mutta sitäkin enemmän tuuli huulia liikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikka diabeetikko on vähä niinkuin lehmätkin lentäisi.
Ykköstyypin diabeteksen syntymiseen ei tämänhetkisen tiedon mukaan voi mitenkään vaikuttaa ruokavaliolla tai elintavoilla, ihan pikkulapsetkin voivat sairastua siihen. Moni sitä sairastava onkin hoikka tai normaalipainoinen, koska syömisiä pitää seurata sen sijaan että voisi mättää suuhun ajattelematta mitä milloinkin tekee mieli.
Samoin kakkosen on mietittävä, mitä suuhunsa laittaa. Tosin Suomessa diabeetkoille "annetaan lupa" syödä mitä vain ihan virallisissa suosituksissa. Ja diabeetikot uskoo ja tykittävät inskaa perään :D
Ihmiset haluavat ymmärtää kaiken musta-valkoisena, kun annetaan lupa herkutella ja korjata asia insuliinilla, tehdään siitä tapa.
Mutta on tuo paljon parempi vaihtoehto kuin entinen täyskielto ja murkkuikäisen salaa herkkujen syönti joka oli 80-luvun alussa sairastuneen veljeni kohtalo, insuliinia pistettiin kaksi kertaa päivässä ja muuten eli kuin pellossa sairautensa kanssa, juuri 50v täyttänyt on ollut eläkkeellä jo vuosia kaikkine liitänmäissairauksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
Sokeritauti kuvaa kyllä hyvin kys. sairautta.
Totta kai diabeetikko SAA syödä mitä vain, mutta eri asia on, että KANNATTAAKO syödä kaikkea.
Tottakai perusruokavalio on hyvä olla kunnossa, niin terveellä kuin diabeetikolla.
Sokeritauti-nimitys on harhaanjohtava, koska diabetekseen (erityisesti 2 tyyppi) liittyy paljon ongelmia myös rasva-aineenvaihdunnan kanssa. Metabolinen oireyhtymä kulkee kakkostyypin kanssa käsi kädessä. Esim korkea kolesteroli aiheuttaa ongelmia insuliinin kanssa, kun solujen toiminta on häiriintynyt/heikentynyt ja se aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Solut ei pysty hyödyntämään glukoosia ja veren sokeripitoisuus nousee.
Uskomuksia, lääketieteessä on paljon uskomuksia, tutkimus perustuu liikaa lääkejättien "tavoitteisiin" ja ns hyödyllinen tutkimus on harvinaisempaa.
Sain noin pari vuotta sitten, 2-tyypin diagnoosin ja välineet, joiden avulla tutkia ja seurata sokeriarvojani. Lääkkeetkin määrättiin, olisi pitänyt aloittaa lääkekuuri nopeasti ja nostaa taso nopeasti 3 pilleriin (en muista nimeä, mutta yleisesti käytössä oleva).
En kuitenkaan aloittanut, aloitin tutkimaan kansainvälisiä suosituksia ja päädyin nopeasti jenkki-yliopiston tutkimusohjelmaan, jota aloin noudattamaan, pienin muutoksin. Sain selville 2 kuukaudessa, että voin syödä sokeria normaalisti, kunhan en liioittele (100g suklaata kerralla on ok, enemmän aiheuttaa lieviä ongelmia).
Suurin ongelma syntyy kun syön liikaa pitkiä sokereita (vehnä, riisi pahimpina). Liha ja rasvainen kala taas toimivat lääkkeen tavoin, eli jos arvot koholla, syötyäni lihaa tai rasvaista kalaa, saan sokeriarvot laskemaan nopeammin kuin paastoamalla. Jostain syystä rasvaton kala ja kasvisproteiini eivät toimi samalla tavalla (ainakaan minulla).
Aloin siis noudattamaan tuota yliopisto-tutkimuksen kautta saatua ohjelmaa seuraavasti: pätkäpaasto 4 viikon välein (16/8), viikon ajan kerrallaan, myöhemmin muutin jatkuvaksi paastoksi (12/12), eli pidän yön yli vähintään 12 tunnin paaston, jona aikana en syö varsinaisesti mitään, juon silti mm sokeroitua kahvia ja muutakin lievästi sokeripitoisia juomia paaston aikana (myös 16/8 yhteydessä).
Muutin hiukan ruokavaliotani, jätin lähes päivittäiset riisin ja pastan melkein kokonaan, vain max kerran kuukaudessa. Lisäsin hiukan lihaa/kalaa ruokavaliooni, aiemmin alle 30%, jatkossa vähintään 30% kun kasvisten osuus putosi likimain 70% tasolle, aiemman 80-90% osuudesta. Makeaa syön kuten aiemminkin, en liikaa vaan sopivasti, mieluiten vasta noin 2 tuntia pääruoan jälkeen (ainakin alkuvaiheessa). Kevyttä liikuntaa päivittäin, itsellä lähinnä tehokasta venyttelyä 1-3 kertaa päivässä, noin 2-3 minuuttia kerrallaan, muun normaalin liikkumisen ohella.
Tulokset: paino putosi 2 kuukaudessa noin 10 kg, vyötärö kapeni yli 10 cm ja on sen jälkeen pysynyt tällä tasolla (BMI 20-21). Sokeriarvot tippuivat tasolta 7.5% tasolle 5.5%, jota ei ole seurattu tarkemmin puolen vuoden jälkeen. Itse seuraan satunnaisesti aamuarvoja, jotka pysyvät tasolla 6.0 tuntumassa tai alle, joten olen luopunut jatkuvasta sokeria-arvojen tarkkailusta - tuo satunnainen aamu-arvojen tarkkailu riittää, nyt noin 2 vuotta diagnoosin jälkeen. Verenpainearvoni ovat olleet koko ajan alhaiset (ka 112/64 pulse 60), ei merkittäviä muutoksia "hoidon" aikana.
Näin siis minulla, ei ole välttämättä pätevä ohje muille. En ole seurannut, miten tuo jenkkiyliopiston tutkimus on edennyt, onko saanut jatkorahoitusta, koska lääkejätit eivät ehkä halua tämän kaltaista tutkimusta tukea (lääkkeetön hoito).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
En tiedä mistä on tullut nykykäsitys että 1-tyypin diabeetikolle sokerin syöminen olisi hyvä juttu. Kyllä sokertaudissa pitää nimen omaan välttää suuria verensokerin vaihteluita ja elää terveelliseti, jos mielii että näkö pysyy mahdollisimman pitkään eikä raajoja tarvitse lähteä amputoimaan. Todellakaan minkään diabeetikon ruokavalioon ei tulisi kuulua sokeri. Et ole sen kummempi, saati parempi 1-tyypin diabeetikkona kuin kakkostyypin sairastaja. Kummallekaan ei sokeri sovi.
Tämän tietää kaikki, mutta Suomessa suositaan sokeria ja jopa diabeetikoita kehotetaan sitä syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös IBS:stä ja IBD:stä pitäisi lopettaa puhumasta samassa yhteydessä, koska IBS on elintavoilla saatu vaiva (sitä ei määritellä sairaudeksi), mutta IBD on vakava autoimmuunisairaus. Kaksi täysin eri asiaa, mutta edelleen ihmiset sekoittavat ne keskenään.
Autoimmuunisairaus on seurausta huonosta ravinnosta, joten eivät ole eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
En tiedä mistä on tullut nykykäsitys että 1-tyypin diabeetikolle sokerin syöminen olisi hyvä juttu. Kyllä sokertaudissa pitää nimen omaan välttää suuria verensokerin vaihteluita ja elää terveelliseti, jos mielii että näkö pysyy mahdollisimman pitkään eikä raajoja tarvitse lähteä amputoimaan. Todellakaan minkään diabeetikon ruokavalioon ei tulisi kuulua sokeri. Et ole sen kummempi, saati parempi 1-tyypin diabeetikkona kuin kakkostyypin sairastaja. Kummallekaan ei sokeri sovi.
En mä väittänyt, että sokerin syöminen on hyvä asia tai jopa kannustettavaa. Enemmän niin, että 1-tyypin diabeteksen kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää. Verensokerin heittelyitä ei tule, kun osaa säätää insuliinien kanssa oikein. Enkä tarkoita tässä myöskään sitä, että voin vetää kaksin käsin karkkia ja sipsiä kun pistän vaan insuliinin - mä lähtisin lihomaan ihan samalla lailla kun tervekin.
Samalla lailla mä tarvitsen energiaa hiilihydraateista, kun muutkin. Mutta eipä mun tarvitse sulle selitellä omaa ruokavaliota, kun mulla on kuitenkin kaikki hyvin ja diabeteshoitaja- ja lääkäri ovat myös tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se 2-tyypikin diabetes on usein perinnöllinen. Ei se taivaasta lahjana tipu. Alttius on aika vahva perinnöllisessä.
2 tyyppi kyllä johtuu pääosin väärästä ravinnosta.
Tämäkin on väärä käsitys. Ihmiset usein ajattelevat, että on olemassa 1 ja 2 tyypin diabetes, vaikka alaluokkia on useita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös IBS:stä ja IBD:stä pitäisi lopettaa puhumasta samassa yhteydessä, koska IBS on elintavoilla saatu vaiva (sitä ei määritellä sairaudeksi), mutta IBD on vakava autoimmuunisairaus. Kaksi täysin eri asiaa, mutta edelleen ihmiset sekoittavat ne keskenään.
Autoimmuunisairaudet johtuvat väärästä ravinnosta.
Olet väärässä. Kuka tahansa voi sairastua autoimmuunisairauteen joten en levittäisi täällä tuollaista valheellista sontaa.
Ei ole valhetta, syöty ruoka vaikuttaa eniten.
Mikään ei ole täysin varmaa autoimmuunisairauksien kohdalla. Yhtenä mahdollisena vaikuttavana asiana on ehdotettu D-vitamiinia. Siksi Suomessa (ja muualla pohjoismaissa) olisi erityisen paljon eri autoimmuunisairauksia. Mene ja tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
En tiedä mistä on tullut nykykäsitys että 1-tyypin diabeetikolle sokerin syöminen olisi hyvä juttu. Kyllä sokertaudissa pitää nimen omaan välttää suuria verensokerin vaihteluita ja elää terveelliseti, jos mielii että näkö pysyy mahdollisimman pitkään eikä raajoja tarvitse lähteä amputoimaan. Todellakaan minkään diabeetikon ruokavalioon ei tulisi kuulua sokeri. Et ole sen kummempi, saati parempi 1-tyypin diabeetikkona kuin kakkostyypin sairastaja. Kummallekaan ei sokeri sovi.
En mä väittänyt, että sokerin syöminen on hyvä asia tai jopa kannustettavaa. Enemmän niin, että 1-tyypin diabeteksen kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää. Verensokerin heittelyitä ei tule, kun osaa säätää insuliinien kanssa oikein. Enkä tarkoita tässä myöskään sitä, että voin vetää kaksin käsin karkkia ja sipsiä kun pistän vaan insuliinin - mä lähtisin lihomaan ihan samalla lailla kun tervekin.
Samalla lailla mä tarvitsen energiaa hiilihydraateista, kun muutkin. Mutta eipä mun tarvitse sulle selitellä omaa ruokavaliota, kun mulla on kuitenkin kaikki hyvin ja diabeteshoitaja- ja lääkäri ovat myös tyytyväisiä.
Hiilihydraatit eivät ole ainoa energianlähde eikä kaikki muut niitä tarvitse. Onhan se hyvä, että pidät lääkärit ja hoitajat tyytyväisenä, sehän onkin sairauden hoidossa se tärkein pointti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se 2-tyypikin diabetes on usein perinnöllinen. Ei se taivaasta lahjana tipu. Alttius on aika vahva perinnöllisessä.
2 tyyppi kyllä johtuu pääosin väärästä ravinnosta.
Tämäkin on väärä käsitys. Ihmiset usein ajattelevat, että on olemassa 1 ja 2 tyypin diabetes, vaikka alaluokkia on useita.
2 tyyppi johtuu AINA väärästä ravinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi? Tyhmä kysymys.
Diabetes on diabetes, yleisemmin (kait edelleen) jo lapsuudessa saatu sairaus. 2-tyypin diabetes on vähän eri asia, siitä voi parantua (= lääkitystä ei tarvita) toisin kuin lapsuuden diabeteksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
Sokeritauti kuvaa kyllä hyvin kys. sairautta.
Totta kai diabeetikko SAA syödä mitä vain, mutta eri asia on, että KANNATTAAKO syödä kaikkea.
Tottakai perusruokavalio on hyvä olla kunnossa, niin terveellä kuin diabeetikolla.
Sokeritauti-nimitys on harhaanjohtava, koska diabetekseen (erityisesti 2 tyyppi) liittyy paljon ongelmia myös rasva-aineenvaihdunnan kanssa. Metabolinen oireyhtymä kulkee kakkostyypin kanssa käsi kädessä. Esim korkea kolesteroli aiheuttaa ongelmia insuliinin kanssa, kun solujen toiminta on häiriintynyt/heikentynyt ja se aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Solut ei pysty hyödyntämään glukoosia ja veren sokeripitoisuus nousee.
Uskomuksia, lääketieteessä on paljon uskomuksia, tutkimus perustuu liikaa lääkejättien "tavoitteisiin" ja ns hyödyllinen tutkimus on harvinaisempaa.
Sain noin pari vuotta sitten, 2-tyypin diagnoosin ja välineet, joiden avulla tutkia ja seurata sokeriarvojani. Lääkkeetkin määrättiin, olisi pitänyt aloittaa lääkekuuri nopeasti ja nostaa taso nopeasti 3 pilleriin (en muista nimeä, mutta yleisesti käytössä oleva).En kuitenkaan aloittanut, aloitin tutkimaan kansainvälisiä suosituksia ja päädyin nopeasti jenkki-yliopiston tutkimusohjelmaan, jota aloin noudattamaan, pienin muutoksin. Sain selville 2 kuukaudessa, että voin syödä sokeria normaalisti, kunhan en liioittele (100g suklaata kerralla on ok, enemmän aiheuttaa lieviä ongelmia).
Suurin ongelma syntyy kun syön liikaa pitkiä sokereita (vehnä, riisi pahimpina). Liha ja rasvainen kala taas toimivat lääkkeen tavoin, eli jos arvot koholla, syötyäni lihaa tai rasvaista kalaa, saan sokeriarvot laskemaan nopeammin kuin paastoamalla. Jostain syystä rasvaton kala ja kasvisproteiini eivät toimi samalla tavalla (ainakaan minulla).
Aloin siis noudattamaan tuota yliopisto-tutkimuksen kautta saatua ohjelmaa seuraavasti: pätkäpaasto 4 viikon välein (16/8), viikon ajan kerrallaan, myöhemmin muutin jatkuvaksi paastoksi (12/12), eli pidän yön yli vähintään 12 tunnin paaston, jona aikana en syö varsinaisesti mitään, juon silti mm sokeroitua kahvia ja muutakin lievästi sokeripitoisia juomia paaston aikana (myös 16/8 yhteydessä).
Muutin hiukan ruokavaliotani, jätin lähes päivittäiset riisin ja pastan melkein kokonaan, vain max kerran kuukaudessa. Lisäsin hiukan lihaa/kalaa ruokavaliooni, aiemmin alle 30%, jatkossa vähintään 30% kun kasvisten osuus putosi likimain 70% tasolle, aiemman 80-90% osuudesta. Makeaa syön kuten aiemminkin, en liikaa vaan sopivasti, mieluiten vasta noin 2 tuntia pääruoan jälkeen (ainakin alkuvaiheessa). Kevyttä liikuntaa päivittäin, itsellä lähinnä tehokasta venyttelyä 1-3 kertaa päivässä, noin 2-3 minuuttia kerrallaan, muun normaalin liikkumisen ohella.
Tulokset: paino putosi 2 kuukaudessa noin 10 kg, vyötärö kapeni yli 10 cm ja on sen jälkeen pysynyt tällä tasolla (BMI 20-21). Sokeriarvot tippuivat tasolta 7.5% tasolle 5.5%, jota ei ole seurattu tarkemmin puolen vuoden jälkeen. Itse seuraan satunnaisesti aamuarvoja, jotka pysyvät tasolla 6.0 tuntumassa tai alle, joten olen luopunut jatkuvasta sokeria-arvojen tarkkailusta - tuo satunnainen aamu-arvojen tarkkailu riittää, nyt noin 2 vuotta diagnoosin jälkeen. Verenpainearvoni ovat olleet koko ajan alhaiset (ka 112/64 pulse 60), ei merkittäviä muutoksia "hoidon" aikana.
Näin siis minulla, ei ole välttämättä pätevä ohje muille. En ole seurannut, miten tuo jenkkiyliopiston tutkimus on edennyt, onko saanut jatkorahoitusta, koska lääkejätit eivät ehkä halua tämän kaltaista tutkimusta tukea (lääkkeetön hoito).
Mä uskon sua, että olet saanut hoidon toimimaan ruokavaliolla. Se on tosi hyvä juttu.
Ihmisillä vaan on käsitys, että 1 ja 2 tyyppi on jotenkin samaan niputettava. Molempiin liittyy ongelma verensokerin säätelyn kanssa, mutta siihen ne yhtäläisyydet jääkin.
Mun haima ei yksinkertaisesti tuota insuliinihormonia, joka auttaa lihassoluja vastaanottamaan sokeria, jonka ne muuttaisi energiaksi. Kakkostyypissä insuliinituotantoa on, mutta syystä tai toisesta solujen toiminta on häiriintynyt.
Olen kyllä samaa mieltä, että turhaan lääkintään tuudittaudutaan liikaa, jos sille ei ole välttämätöntä tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi? Tyhmä kysymys.
Diabetes on diabetes, yleisemmin (kait edelleen) jo lapsuudessa saatu sairaus. 2-tyypin diabetes on vähän eri asia, siitä voi parantua (= lääkitystä ei tarvita) toisin kuin lapsuuden diabeteksesta.
Edes 2 tyypistä ei voi parantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös IBS:stä ja IBD:stä pitäisi lopettaa puhumasta samassa yhteydessä, koska IBS on elintavoilla saatu vaiva (sitä ei määritellä sairaudeksi), mutta IBD on vakava autoimmuunisairaus. Kaksi täysin eri asiaa, mutta edelleen ihmiset sekoittavat ne keskenään.
Autoimmuunisairaudet johtuvat väärästä ravinnosta.
Olet väärässä. Kuka tahansa voi sairastua autoimmuunisairauteen joten en levittäisi täällä tuollaista valheellista sontaa.
Ei ole valhetta, syöty ruoka vaikuttaa eniten.
Mikään ei ole täysin varmaa autoimmuunisairauksien kohdalla. Yhtenä mahdollisena vaikuttavana asiana on ehdotettu D-vitamiinia. Siksi Suomessa (ja muualla pohjoismaissa) olisi erityisen paljon eri autoimmuunisairauksia. Mene ja tiedä.
Ei siinä D-vitamiinit auta, jos ruokavalio on muuten huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös IBS:stä ja IBD:stä pitäisi lopettaa puhumasta samassa yhteydessä, koska IBS on elintavoilla saatu vaiva (sitä ei määritellä sairaudeksi), mutta IBD on vakava autoimmuunisairaus. Kaksi täysin eri asiaa, mutta edelleen ihmiset sekoittavat ne keskenään.
Autoimmuunisairaudet johtuvat väärästä ravinnosta.
Olet väärässä. Kuka tahansa voi sairastua autoimmuunisairauteen joten en levittäisi täällä tuollaista valheellista sontaa.
Ei ole valhetta, syöty ruoka vaikuttaa eniten.
Mikään ei ole täysin varmaa autoimmuunisairauksien kohdalla. Yhtenä mahdollisena vaikuttavana asiana on ehdotettu D-vitamiinia. Siksi Suomessa (ja muualla pohjoismaissa) olisi erityisen paljon eri autoimmuunisairauksia. Mene ja tiedä.
Ei siinä D-vitamiinit auta, jos ruokavalio on muuten huono.
Ei tietenkään. Siksi yritinkin käyttää konditionaalia ja mahdollisimman varovasti sanoa asiani. Fakta on kuitenkin, että myös muilla ympäristötekijöillä on osansa. Meillä on täällä aika paljon pimeämpää, kun vaikka Etelä-Euroopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
Sokeritauti kuvaa kyllä hyvin kys. sairautta.
Totta kai diabeetikko SAA syödä mitä vain, mutta eri asia on, että KANNATTAAKO syödä kaikkea.
Tottakai perusruokavalio on hyvä olla kunnossa, niin terveellä kuin diabeetikolla.
Sokeritauti-nimitys on harhaanjohtava, koska diabetekseen (erityisesti 2 tyyppi) liittyy paljon ongelmia myös rasva-aineenvaihdunnan kanssa. Metabolinen oireyhtymä kulkee kakkostyypin kanssa käsi kädessä. Esim korkea kolesteroli aiheuttaa ongelmia insuliinin kanssa, kun solujen toiminta on häiriintynyt/heikentynyt ja se aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Solut ei pysty hyödyntämään glukoosia ja veren sokeripitoisuus nousee.
Uskomuksia, lääketieteessä on paljon uskomuksia, tutkimus perustuu liikaa lääkejättien "tavoitteisiin" ja ns hyödyllinen tutkimus on harvinaisempaa.
Sain noin pari vuotta sitten, 2-tyypin diagnoosin ja välineet, joiden avulla tutkia ja seurata sokeriarvojani. Lääkkeetkin määrättiin, olisi pitänyt aloittaa lääkekuuri nopeasti ja nostaa taso nopeasti 3 pilleriin (en muista nimeä, mutta yleisesti käytössä oleva).En kuitenkaan aloittanut, aloitin tutkimaan kansainvälisiä suosituksia ja päädyin nopeasti jenkki-yliopiston tutkimusohjelmaan, jota aloin noudattamaan, pienin muutoksin. Sain selville 2 kuukaudessa, että voin syödä sokeria normaalisti, kunhan en liioittele (100g suklaata kerralla on ok, enemmän aiheuttaa lieviä ongelmia).
Suurin ongelma syntyy kun syön liikaa pitkiä sokereita (vehnä, riisi pahimpina). Liha ja rasvainen kala taas toimivat lääkkeen tavoin, eli jos arvot koholla, syötyäni lihaa tai rasvaista kalaa, saan sokeriarvot laskemaan nopeammin kuin paastoamalla. Jostain syystä rasvaton kala ja kasvisproteiini eivät toimi samalla tavalla (ainakaan minulla).
Aloin siis noudattamaan tuota yliopisto-tutkimuksen kautta saatua ohjelmaa seuraavasti: pätkäpaasto 4 viikon välein (16/8), viikon ajan kerrallaan, myöhemmin muutin jatkuvaksi paastoksi (12/12), eli pidän yön yli vähintään 12 tunnin paaston, jona aikana en syö varsinaisesti mitään, juon silti mm sokeroitua kahvia ja muutakin lievästi sokeripitoisia juomia paaston aikana (myös 16/8 yhteydessä).
Muutin hiukan ruokavaliotani, jätin lähes päivittäiset riisin ja pastan melkein kokonaan, vain max kerran kuukaudessa. Lisäsin hiukan lihaa/kalaa ruokavaliooni, aiemmin alle 30%, jatkossa vähintään 30% kun kasvisten osuus putosi likimain 70% tasolle, aiemman 80-90% osuudesta. Makeaa syön kuten aiemminkin, en liikaa vaan sopivasti, mieluiten vasta noin 2 tuntia pääruoan jälkeen (ainakin alkuvaiheessa). Kevyttä liikuntaa päivittäin, itsellä lähinnä tehokasta venyttelyä 1-3 kertaa päivässä, noin 2-3 minuuttia kerrallaan, muun normaalin liikkumisen ohella.
Tulokset: paino putosi 2 kuukaudessa noin 10 kg, vyötärö kapeni yli 10 cm ja on sen jälkeen pysynyt tällä tasolla (BMI 20-21). Sokeriarvot tippuivat tasolta 7.5% tasolle 5.5%, jota ei ole seurattu tarkemmin puolen vuoden jälkeen. Itse seuraan satunnaisesti aamuarvoja, jotka pysyvät tasolla 6.0 tuntumassa tai alle, joten olen luopunut jatkuvasta sokeria-arvojen tarkkailusta - tuo satunnainen aamu-arvojen tarkkailu riittää, nyt noin 2 vuotta diagnoosin jälkeen. Verenpainearvoni ovat olleet koko ajan alhaiset (ka 112/64 pulse 60), ei merkittäviä muutoksia "hoidon" aikana.
Näin siis minulla, ei ole välttämättä pätevä ohje muille. En ole seurannut, miten tuo jenkkiyliopiston tutkimus on edennyt, onko saanut jatkorahoitusta, koska lääkejätit eivät ehkä halua tämän kaltaista tutkimusta tukea (lääkkeetön hoito).
Kaksi asiaa: painon pudotus ja liikunnan lisääminen. Ovat avainasemassa 2. tyypin dm hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
Sokeritauti kuvaa kyllä hyvin kys. sairautta.
Totta kai diabeetikko SAA syödä mitä vain, mutta eri asia on, että KANNATTAAKO syödä kaikkea.
Tottakai perusruokavalio on hyvä olla kunnossa, niin terveellä kuin diabeetikolla.
Sokeritauti-nimitys on harhaanjohtava, koska diabetekseen (erityisesti 2 tyyppi) liittyy paljon ongelmia myös rasva-aineenvaihdunnan kanssa. Metabolinen oireyhtymä kulkee kakkostyypin kanssa käsi kädessä. Esim korkea kolesteroli aiheuttaa ongelmia insuliinin kanssa, kun solujen toiminta on häiriintynyt/heikentynyt ja se aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Solut ei pysty hyödyntämään glukoosia ja veren sokeripitoisuus nousee.
Uskomuksia, lääketieteessä on paljon uskomuksia, tutkimus perustuu liikaa lääkejättien "tavoitteisiin" ja ns hyödyllinen tutkimus on harvinaisempaa.
Sain noin pari vuotta sitten, 2-tyypin diagnoosin ja välineet, joiden avulla tutkia ja seurata sokeriarvojani. Lääkkeetkin määrättiin, olisi pitänyt aloittaa lääkekuuri nopeasti ja nostaa taso nopeasti 3 pilleriin (en muista nimeä, mutta yleisesti käytössä oleva).En kuitenkaan aloittanut, aloitin tutkimaan kansainvälisiä suosituksia ja päädyin nopeasti jenkki-yliopiston tutkimusohjelmaan, jota aloin noudattamaan, pienin muutoksin. Sain selville 2 kuukaudessa, että voin syödä sokeria normaalisti, kunhan en liioittele (100g suklaata kerralla on ok, enemmän aiheuttaa lieviä ongelmia).
Suurin ongelma syntyy kun syön liikaa pitkiä sokereita (vehnä, riisi pahimpina). Liha ja rasvainen kala taas toimivat lääkkeen tavoin, eli jos arvot koholla, syötyäni lihaa tai rasvaista kalaa, saan sokeriarvot laskemaan nopeammin kuin paastoamalla. Jostain syystä rasvaton kala ja kasvisproteiini eivät toimi samalla tavalla (ainakaan minulla).
Aloin siis noudattamaan tuota yliopisto-tutkimuksen kautta saatua ohjelmaa seuraavasti: pätkäpaasto 4 viikon välein (16/8), viikon ajan kerrallaan, myöhemmin muutin jatkuvaksi paastoksi (12/12), eli pidän yön yli vähintään 12 tunnin paaston, jona aikana en syö varsinaisesti mitään, juon silti mm sokeroitua kahvia ja muutakin lievästi sokeripitoisia juomia paaston aikana (myös 16/8 yhteydessä).
Muutin hiukan ruokavaliotani, jätin lähes päivittäiset riisin ja pastan melkein kokonaan, vain max kerran kuukaudessa. Lisäsin hiukan lihaa/kalaa ruokavaliooni, aiemmin alle 30%, jatkossa vähintään 30% kun kasvisten osuus putosi likimain 70% tasolle, aiemman 80-90% osuudesta. Makeaa syön kuten aiemminkin, en liikaa vaan sopivasti, mieluiten vasta noin 2 tuntia pääruoan jälkeen (ainakin alkuvaiheessa). Kevyttä liikuntaa päivittäin, itsellä lähinnä tehokasta venyttelyä 1-3 kertaa päivässä, noin 2-3 minuuttia kerrallaan, muun normaalin liikkumisen ohella.
Tulokset: paino putosi 2 kuukaudessa noin 10 kg, vyötärö kapeni yli 10 cm ja on sen jälkeen pysynyt tällä tasolla (BMI 20-21). Sokeriarvot tippuivat tasolta 7.5% tasolle 5.5%, jota ei ole seurattu tarkemmin puolen vuoden jälkeen. Itse seuraan satunnaisesti aamuarvoja, jotka pysyvät tasolla 6.0 tuntumassa tai alle, joten olen luopunut jatkuvasta sokeria-arvojen tarkkailusta - tuo satunnainen aamu-arvojen tarkkailu riittää, nyt noin 2 vuotta diagnoosin jälkeen. Verenpainearvoni ovat olleet koko ajan alhaiset (ka 112/64 pulse 60), ei merkittäviä muutoksia "hoidon" aikana.
Näin siis minulla, ei ole välttämättä pätevä ohje muille. En ole seurannut, miten tuo jenkkiyliopiston tutkimus on edennyt, onko saanut jatkorahoitusta, koska lääkejätit eivät ehkä halua tämän kaltaista tutkimusta tukea (lääkkeetön hoito).
Kaksi asiaa: painon pudotus ja liikunnan lisääminen. Ovat avainasemassa 2. tyypin dm hoidossa.
Yksi asia: Ruokavalio on tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
En tiedä mistä on tullut nykykäsitys että 1-tyypin diabeetikolle sokerin syöminen olisi hyvä juttu. Kyllä sokertaudissa pitää nimen omaan välttää suuria verensokerin vaihteluita ja elää terveelliseti, jos mielii että näkö pysyy mahdollisimman pitkään eikä raajoja tarvitse lähteä amputoimaan. Todellakaan minkään diabeetikon ruokavalioon ei tulisi kuulua sokeri. Et ole sen kummempi, saati parempi 1-tyypin diabeetikkona kuin kakkostyypin sairastaja. Kummallekaan ei sokeri sovi.
En mä väittänyt, että sokerin syöminen on hyvä asia tai jopa kannustettavaa. Enemmän niin, että 1-tyypin diabeteksen kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää. Verensokerin heittelyitä ei tule, kun osaa säätää insuliinien kanssa oikein. Enkä tarkoita tässä myöskään sitä, että voin vetää kaksin käsin karkkia ja sipsiä kun pistän vaan insuliinin - mä lähtisin lihomaan ihan samalla lailla kun tervekin.
Samalla lailla mä tarvitsen energiaa hiilihydraateista, kun muutkin. Mutta eipä mun tarvitse sulle selitellä omaa ruokavaliota, kun mulla on kuitenkin kaikki hyvin ja diabeteshoitaja- ja lääkäri ovat myös tyytyväisiä.
Hyviä hiilareita saakin syödä kohtuudella, ja sitä energiana käyttää. Minä puhuinkin sokerin syönnistä. Syö mun puolesta vaikka kaksin käsin sokereita, mutta se nyt vain huonontaa ennustetta myöhemmin. Silmäongelmat ja muut tulevat aikaisemmin. Tuo on ihan huuhaata että diabeteksen kanssa voisi elää ihan normaalia elämää. Ei voi, ja tämän käsityksen tuputtamisen vuoksi moni sairastuu liitännäissairauksiin nuorempana kuin olisi tarpeen.
Aivan, suomalaisilla suosituksilla syöden se on kuitenkin melko mahdotonta.