Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö 1-tyypin diabetekselle antaa eri nimi?
23.01.2021 |
Moni pitää tänäkin päivänä diabetesta syömällä hankittuna sairautena. Ns. 1-tyypin diabetes poikkeaa kuitenkin huomattavasti 2-tyypin diabeteksesta. Pitäisikö erheellisten käsitysten vuoksi 1-tyypin diabeteksen nimi muuttaa?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
Sokeritauti kuvaa kyllä hyvin kys. sairautta.
Totta kai diabeetikko SAA syödä mitä vain, mutta eri asia on, että KANNATTAAKO syödä kaikkea.
Tottakai perusruokavalio on hyvä olla kunnossa, niin terveellä kuin diabeetikolla.
Sokeritauti-nimitys on harhaanjohtava, koska diabetekseen (erityisesti 2 tyyppi) liittyy paljon ongelmia myös rasva-aineenvaihdunnan kanssa. Metabolinen oireyhtymä kulkee kakkostyypin kanssa käsi kädessä. Esim korkea kolesteroli aiheuttaa ongelmia insuliinin kanssa, kun solujen toiminta on häiriintynyt/heikentynyt ja se aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Solut ei pysty hyödyntämään glukoosia ja veren sokeripitoisuus nousee.
Uskomuksia, lääketieteessä on paljon uskomuksia, tutkimus perustuu liikaa lääkejättien "tavoitteisiin" ja ns hyödyllinen tutkimus on harvinaisempaa.
Sain noin pari vuotta sitten, 2-tyypin diagnoosin ja välineet, joiden avulla tutkia ja seurata sokeriarvojani. Lääkkeetkin määrättiin, olisi pitänyt aloittaa lääkekuuri nopeasti ja nostaa taso nopeasti 3 pilleriin (en muista nimeä, mutta yleisesti käytössä oleva).En kuitenkaan aloittanut, aloitin tutkimaan kansainvälisiä suosituksia ja päädyin nopeasti jenkki-yliopiston tutkimusohjelmaan, jota aloin noudattamaan, pienin muutoksin. Sain selville 2 kuukaudessa, että voin syödä sokeria normaalisti, kunhan en liioittele (100g suklaata kerralla on ok, enemmän aiheuttaa lieviä ongelmia).
Suurin ongelma syntyy kun syön liikaa pitkiä sokereita (vehnä, riisi pahimpina). Liha ja rasvainen kala taas toimivat lääkkeen tavoin, eli jos arvot koholla, syötyäni lihaa tai rasvaista kalaa, saan sokeriarvot laskemaan nopeammin kuin paastoamalla. Jostain syystä rasvaton kala ja kasvisproteiini eivät toimi samalla tavalla (ainakaan minulla).
Aloin siis noudattamaan tuota yliopisto-tutkimuksen kautta saatua ohjelmaa seuraavasti: pätkäpaasto 4 viikon välein (16/8), viikon ajan kerrallaan, myöhemmin muutin jatkuvaksi paastoksi (12/12), eli pidän yön yli vähintään 12 tunnin paaston, jona aikana en syö varsinaisesti mitään, juon silti mm sokeroitua kahvia ja muutakin lievästi sokeripitoisia juomia paaston aikana (myös 16/8 yhteydessä).
Muutin hiukan ruokavaliotani, jätin lähes päivittäiset riisin ja pastan melkein kokonaan, vain max kerran kuukaudessa. Lisäsin hiukan lihaa/kalaa ruokavaliooni, aiemmin alle 30%, jatkossa vähintään 30% kun kasvisten osuus putosi likimain 70% tasolle, aiemman 80-90% osuudesta. Makeaa syön kuten aiemminkin, en liikaa vaan sopivasti, mieluiten vasta noin 2 tuntia pääruoan jälkeen (ainakin alkuvaiheessa). Kevyttä liikuntaa päivittäin, itsellä lähinnä tehokasta venyttelyä 1-3 kertaa päivässä, noin 2-3 minuuttia kerrallaan, muun normaalin liikkumisen ohella.
Tulokset: paino putosi 2 kuukaudessa noin 10 kg, vyötärö kapeni yli 10 cm ja on sen jälkeen pysynyt tällä tasolla (BMI 20-21). Sokeriarvot tippuivat tasolta 7.5% tasolle 5.5%, jota ei ole seurattu tarkemmin puolen vuoden jälkeen. Itse seuraan satunnaisesti aamuarvoja, jotka pysyvät tasolla 6.0 tuntumassa tai alle, joten olen luopunut jatkuvasta sokeria-arvojen tarkkailusta - tuo satunnainen aamu-arvojen tarkkailu riittää, nyt noin 2 vuotta diagnoosin jälkeen. Verenpainearvoni ovat olleet koko ajan alhaiset (ka 112/64 pulse 60), ei merkittäviä muutoksia "hoidon" aikana.
Näin siis minulla, ei ole välttämättä pätevä ohje muille. En ole seurannut, miten tuo jenkkiyliopiston tutkimus on edennyt, onko saanut jatkorahoitusta, koska lääkejätit eivät ehkä halua tämän kaltaista tutkimusta tukea (lääkkeetön hoito).
Kaksi asiaa: painon pudotus ja liikunnan lisääminen. Ovat avainasemassa 2. tyypin dm hoidossa.
Yksi asia: Ruokavalio on tärkein.
Ruokavaliojankkaajalle tiedoksi: yleensä painoa lähdetään pudottamaan järkeistämällä ruokavaliota terveellisemmäksi ja pienentämään annoskokoja. Liikunta on myös hyvä keino lisätä kalorikulutusta ja näin tukea painonpudotusta. Kohtuullinen liikunta on myös kaiken kaikkiaan ihmiselle ja hänen terveydelleen hyödyksi.
Mutta tiedän myöskin, että sinulla ruokavaliojankkaajalla on jokin muu agenda kuin mitä esim. diabetesliitto suosittaa, eikö niin? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
Sokeritauti kuvaa kyllä hyvin kys. sairautta.
Totta kai diabeetikko SAA syödä mitä vain, mutta eri asia on, että KANNATTAAKO syödä kaikkea.
Tottakai perusruokavalio on hyvä olla kunnossa, niin terveellä kuin diabeetikolla.
Sokeritauti-nimitys on harhaanjohtava, koska diabetekseen (erityisesti 2 tyyppi) liittyy paljon ongelmia myös rasva-aineenvaihdunnan kanssa. Metabolinen oireyhtymä kulkee kakkostyypin kanssa käsi kädessä. Esim korkea kolesteroli aiheuttaa ongelmia insuliinin kanssa, kun solujen toiminta on häiriintynyt/heikentynyt ja se aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Solut ei pysty hyödyntämään glukoosia ja veren sokeripitoisuus nousee.
Uskomuksia, lääketieteessä on paljon uskomuksia, tutkimus perustuu liikaa lääkejättien "tavoitteisiin" ja ns hyödyllinen tutkimus on harvinaisempaa.
Sain noin pari vuotta sitten, 2-tyypin diagnoosin ja välineet, joiden avulla tutkia ja seurata sokeriarvojani. Lääkkeetkin määrättiin, olisi pitänyt aloittaa lääkekuuri nopeasti ja nostaa taso nopeasti 3 pilleriin (en muista nimeä, mutta yleisesti käytössä oleva).En kuitenkaan aloittanut, aloitin tutkimaan kansainvälisiä suosituksia ja päädyin nopeasti jenkki-yliopiston tutkimusohjelmaan, jota aloin noudattamaan, pienin muutoksin. Sain selville 2 kuukaudessa, että voin syödä sokeria normaalisti, kunhan en liioittele (100g suklaata kerralla on ok, enemmän aiheuttaa lieviä ongelmia).
Suurin ongelma syntyy kun syön liikaa pitkiä sokereita (vehnä, riisi pahimpina). Liha ja rasvainen kala taas toimivat lääkkeen tavoin, eli jos arvot koholla, syötyäni lihaa tai rasvaista kalaa, saan sokeriarvot laskemaan nopeammin kuin paastoamalla. Jostain syystä rasvaton kala ja kasvisproteiini eivät toimi samalla tavalla (ainakaan minulla).
Aloin siis noudattamaan tuota yliopisto-tutkimuksen kautta saatua ohjelmaa seuraavasti: pätkäpaasto 4 viikon välein (16/8), viikon ajan kerrallaan, myöhemmin muutin jatkuvaksi paastoksi (12/12), eli pidän yön yli vähintään 12 tunnin paaston, jona aikana en syö varsinaisesti mitään, juon silti mm sokeroitua kahvia ja muutakin lievästi sokeripitoisia juomia paaston aikana (myös 16/8 yhteydessä).
Muutin hiukan ruokavaliotani, jätin lähes päivittäiset riisin ja pastan melkein kokonaan, vain max kerran kuukaudessa. Lisäsin hiukan lihaa/kalaa ruokavaliooni, aiemmin alle 30%, jatkossa vähintään 30% kun kasvisten osuus putosi likimain 70% tasolle, aiemman 80-90% osuudesta. Makeaa syön kuten aiemminkin, en liikaa vaan sopivasti, mieluiten vasta noin 2 tuntia pääruoan jälkeen (ainakin alkuvaiheessa). Kevyttä liikuntaa päivittäin, itsellä lähinnä tehokasta venyttelyä 1-3 kertaa päivässä, noin 2-3 minuuttia kerrallaan, muun normaalin liikkumisen ohella.
Tulokset: paino putosi 2 kuukaudessa noin 10 kg, vyötärö kapeni yli 10 cm ja on sen jälkeen pysynyt tällä tasolla (BMI 20-21). Sokeriarvot tippuivat tasolta 7.5% tasolle 5.5%, jota ei ole seurattu tarkemmin puolen vuoden jälkeen. Itse seuraan satunnaisesti aamuarvoja, jotka pysyvät tasolla 6.0 tuntumassa tai alle, joten olen luopunut jatkuvasta sokeria-arvojen tarkkailusta - tuo satunnainen aamu-arvojen tarkkailu riittää, nyt noin 2 vuotta diagnoosin jälkeen. Verenpainearvoni ovat olleet koko ajan alhaiset (ka 112/64 pulse 60), ei merkittäviä muutoksia "hoidon" aikana.
Näin siis minulla, ei ole välttämättä pätevä ohje muille. En ole seurannut, miten tuo jenkkiyliopiston tutkimus on edennyt, onko saanut jatkorahoitusta, koska lääkejätit eivät ehkä halua tämän kaltaista tutkimusta tukea (lääkkeetön hoito).
Kaksi asiaa: painon pudotus ja liikunnan lisääminen. Ovat avainasemassa 2. tyypin dm hoidossa.
Yksi asia: Ruokavalio on tärkein.
Ruokavaliojankkaajalle tiedoksi: yleensä painoa lähdetään pudottamaan järkeistämällä ruokavaliota terveellisemmäksi ja pienentämään annoskokoja. Liikunta on myös hyvä keino lisätä kalorikulutusta ja näin tukea painonpudotusta. Kohtuullinen liikunta on myös kaiken kaikkiaan ihmiselle ja hänen terveydelleen hyödyksi.
Mutta tiedän myöskin, että sinulla ruokavaliojankkaajalla on jokin muu agenda kuin mitä esim. diabetesliitto suosittaa, eikö niin? :)
Tämä ketju ei käsittele painonpudotusta, vaan diabetesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
Sokeritauti kuvaa kyllä hyvin kys. sairautta.
Totta kai diabeetikko SAA syödä mitä vain, mutta eri asia on, että KANNATTAAKO syödä kaikkea.
Tottakai perusruokavalio on hyvä olla kunnossa, niin terveellä kuin diabeetikolla.
Sokeritauti-nimitys on harhaanjohtava, koska diabetekseen (erityisesti 2 tyyppi) liittyy paljon ongelmia myös rasva-aineenvaihdunnan kanssa. Metabolinen oireyhtymä kulkee kakkostyypin kanssa käsi kädessä. Esim korkea kolesteroli aiheuttaa ongelmia insuliinin kanssa, kun solujen toiminta on häiriintynyt/heikentynyt ja se aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Solut ei pysty hyödyntämään glukoosia ja veren sokeripitoisuus nousee.
Uskomuksia, lääketieteessä on paljon uskomuksia, tutkimus perustuu liikaa lääkejättien "tavoitteisiin" ja ns hyödyllinen tutkimus on harvinaisempaa.
Sain noin pari vuotta sitten, 2-tyypin diagnoosin ja välineet, joiden avulla tutkia ja seurata sokeriarvojani. Lääkkeetkin määrättiin, olisi pitänyt aloittaa lääkekuuri nopeasti ja nostaa taso nopeasti 3 pilleriin (en muista nimeä, mutta yleisesti käytössä oleva).En kuitenkaan aloittanut, aloitin tutkimaan kansainvälisiä suosituksia ja päädyin nopeasti jenkki-yliopiston tutkimusohjelmaan, jota aloin noudattamaan, pienin muutoksin. Sain selville 2 kuukaudessa, että voin syödä sokeria normaalisti, kunhan en liioittele (100g suklaata kerralla on ok, enemmän aiheuttaa lieviä ongelmia).
Suurin ongelma syntyy kun syön liikaa pitkiä sokereita (vehnä, riisi pahimpina). Liha ja rasvainen kala taas toimivat lääkkeen tavoin, eli jos arvot koholla, syötyäni lihaa tai rasvaista kalaa, saan sokeriarvot laskemaan nopeammin kuin paastoamalla. Jostain syystä rasvaton kala ja kasvisproteiini eivät toimi samalla tavalla (ainakaan minulla).
Aloin siis noudattamaan tuota yliopisto-tutkimuksen kautta saatua ohjelmaa seuraavasti: pätkäpaasto 4 viikon välein (16/8), viikon ajan kerrallaan, myöhemmin muutin jatkuvaksi paastoksi (12/12), eli pidän yön yli vähintään 12 tunnin paaston, jona aikana en syö varsinaisesti mitään, juon silti mm sokeroitua kahvia ja muutakin lievästi sokeripitoisia juomia paaston aikana (myös 16/8 yhteydessä).
Muutin hiukan ruokavaliotani, jätin lähes päivittäiset riisin ja pastan melkein kokonaan, vain max kerran kuukaudessa. Lisäsin hiukan lihaa/kalaa ruokavaliooni, aiemmin alle 30%, jatkossa vähintään 30% kun kasvisten osuus putosi likimain 70% tasolle, aiemman 80-90% osuudesta. Makeaa syön kuten aiemminkin, en liikaa vaan sopivasti, mieluiten vasta noin 2 tuntia pääruoan jälkeen (ainakin alkuvaiheessa). Kevyttä liikuntaa päivittäin, itsellä lähinnä tehokasta venyttelyä 1-3 kertaa päivässä, noin 2-3 minuuttia kerrallaan, muun normaalin liikkumisen ohella.
Tulokset: paino putosi 2 kuukaudessa noin 10 kg, vyötärö kapeni yli 10 cm ja on sen jälkeen pysynyt tällä tasolla (BMI 20-21). Sokeriarvot tippuivat tasolta 7.5% tasolle 5.5%, jota ei ole seurattu tarkemmin puolen vuoden jälkeen. Itse seuraan satunnaisesti aamuarvoja, jotka pysyvät tasolla 6.0 tuntumassa tai alle, joten olen luopunut jatkuvasta sokeria-arvojen tarkkailusta - tuo satunnainen aamu-arvojen tarkkailu riittää, nyt noin 2 vuotta diagnoosin jälkeen. Verenpainearvoni ovat olleet koko ajan alhaiset (ka 112/64 pulse 60), ei merkittäviä muutoksia "hoidon" aikana.
Näin siis minulla, ei ole välttämättä pätevä ohje muille. En ole seurannut, miten tuo jenkkiyliopiston tutkimus on edennyt, onko saanut jatkorahoitusta, koska lääkejätit eivät ehkä halua tämän kaltaista tutkimusta tukea (lääkkeetön hoito).
Kaksi asiaa: painon pudotus ja liikunnan lisääminen. Ovat avainasemassa 2. tyypin dm hoidossa.
Yksi asia: Ruokavalio on tärkein.
Ruokavaliojankkaajalle tiedoksi: yleensä painoa lähdetään pudottamaan järkeistämällä ruokavaliota terveellisemmäksi ja pienentämään annoskokoja. Liikunta on myös hyvä keino lisätä kalorikulutusta ja näin tukea painonpudotusta. Kohtuullinen liikunta on myös kaiken kaikkiaan ihmiselle ja hänen terveydelleen hyödyksi.
Mutta tiedän myöskin, että sinulla ruokavaliojankkaajalla on jokin muu agenda kuin mitä esim. diabetesliitto suosittaa, eikö niin? :)
Miksi ihmeessä sä laihdutuksen sekoitat tähän keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Valtaosa tietää, mistä on kysymys.
Valtaosalla ei kyllä ole mitään käsitystä. Ja onhan tässä asiassa edetty jo, että harvemmin puhutaan nuoruustyypin diabeteksestä. Ja vielä harvemmin käytetään sitä tosi vanhaa sokeritauti-sanaa.
Multa kysytään tosi usein, että mitä mä voin syödä ja kannetaan sokerittomia vaihtoehtoja. "Tätähän sä et voi syödä, kun sulla on se diabetes". Vastaan sitten, että saan kyllä syödä ihan mitä vaan - aurajuustosta en niin välitä.
t: 22-vuotiaana 1 tyypin diabetekseen sairastunut (nyt olen 32)
En tiedä mistä on tullut nykykäsitys että 1-tyypin diabeetikolle sokerin syöminen olisi hyvä juttu. Kyllä sokertaudissa pitää nimen omaan välttää suuria verensokerin vaihteluita ja elää terveelliseti, jos mielii että näkö pysyy mahdollisimman pitkään eikä raajoja tarvitse lähteä amputoimaan. Todellakaan minkään diabeetikon ruokavalioon ei tulisi kuulua sokeri. Et ole sen kummempi, saati parempi 1-tyypin diabeetikkona kuin kakkostyypin sairastaja. Kummallekaan ei sokeri sovi.
En mä väittänyt, että sokerin syöminen on hyvä asia tai jopa kannustettavaa. Enemmän niin, että 1-tyypin diabeteksen kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää. Verensokerin heittelyitä ei tule, kun osaa säätää insuliinien kanssa oikein. Enkä tarkoita tässä myöskään sitä, että voin vetää kaksin käsin karkkia ja sipsiä kun pistän vaan insuliinin - mä lähtisin lihomaan ihan samalla lailla kun tervekin.
Samalla lailla mä tarvitsen energiaa hiilihydraateista, kun muutkin. Mutta eipä mun tarvitse sulle selitellä omaa ruokavaliota, kun mulla on kuitenkin kaikki hyvin ja diabeteshoitaja- ja lääkäri ovat myös tyytyväisiä.
Hyviä hiilareita saakin syödä kohtuudella, ja sitä energiana käyttää. Minä puhuinkin sokerin syönnistä. Syö mun puolesta vaikka kaksin käsin sokereita, mutta se nyt vain huonontaa ennustetta myöhemmin. Silmäongelmat ja muut tulevat aikaisemmin. Tuo on ihan huuhaata että diabeteksen kanssa voisi elää ihan normaalia elämää. Ei voi, ja tämän käsityksen tuputtamisen vuoksi moni sairastuu liitännäissairauksiin nuorempana kuin olisi tarpeen.
No tästä päästään ehkä sitten siihen, että mikä kenellekin on normaalia. Mulla oli pienenä karkkipäivä eikä mulla nytkään ole kuin se yksi karkkipäivä viikossa parissa. Puhtaan sokerin ja valkoiset viljat olen pitänyt aina minimisssä enkä tykkää leivästä. Salli mulle se mun lakupatukka välillä ja jatketaan hyvillä mielin, jooko? :) Diabeteksen hyvän hoidon yksi kulmakivi on mielenterveys. Kun mä lähdin laskemaan kaiken liian tarkasti, niin sairastuin syömishäiriöön. Se aiheuttaa yhtä paljon huonoja asioita, kuin hoitamaton diabetes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös IBS:stä ja IBD:stä pitäisi lopettaa puhumasta samassa yhteydessä, koska IBS on elintavoilla saatu vaiva (sitä ei määritellä sairaudeksi), mutta IBD on vakava autoimmuunisairaus. Kaksi täysin eri asiaa, mutta edelleen ihmiset sekoittavat ne keskenään.
Autoimmuunisairaus on seurausta huonosta ravinnosta, joten eivät ole eri asioita.
Millainen ravinto aiheuttaa keliakian tai kilpirauhasen vajaatoiminnan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös IBS:stä ja IBD:stä pitäisi lopettaa puhumasta samassa yhteydessä, koska IBS on elintavoilla saatu vaiva (sitä ei määritellä sairaudeksi), mutta IBD on vakava autoimmuunisairaus. Kaksi täysin eri asiaa, mutta edelleen ihmiset sekoittavat ne keskenään.
Autoimmuunisairaus on seurausta huonosta ravinnosta, joten eivät ole eri asioita.
Millainen ravinto aiheuttaa keliakian tai kilpirauhasen vajaatoiminnan?
Siinäpä sulla onkin miettimistä, jos et tajua.
Väärin, ruoka on kaikkein tärkein 2tyypin hoidossa.