Mikä on ollut traumatisoivin paikkakunta jossa olet asunut?

Vierailija kirjoitti:

Forssa. Esimies moitti minua siitä, että nauran liian ovaa kahvihuoneessa. Ja aika monen muunkin työkaverin puhetta piti odotella sana sanalta aika kauan. Hämäläiset ovat. hitaita. .

 Tulin  vain katsomaan jokos Forssa oli mainittu ja ei kauan tarvinnut selata :D

Oulu. Muutin tänne aikoinaan opiskelujen perässä, enkä vieläkään usean vuoden jälkeen tykkää. Isohko kaupunki pikkukaupungin keskustalla, kamala ilmasto kylmine merituulineen (ilman että merta silti näkyy). Ahdasmielinen uskonnollisuus (lue: lestadiolaiset), nurkkakuntaisuus, muukalaisvihamielisyys, kulttuurivastaisuus. Lista voisi vaan jatkua. Lasken vaan päiviä että pääsen muuttamaan pois täältä. Argh. 

Vierailija kirjoitti:

RIIHIMÄKI. Oikeasti pelkäsin asua Riihimäellä, niin täynnä arvaamattomia kylähulluja se on. Jos haluat matkustaa 90-luvun loppuun, käy Riksussa, siellä aika on pysähtynyt. Vaikka täällä on Hyvinkäätä kovasti parjattu niin voin sanoa että elämäni paras päätös oli hakea lukioon Hyvinkäälle. Vain 10 km välimatkaa mutta hyvinkääläisillä on ihan täysin erilainen mentaliteetti kuin oikesati mielipuolilla riksulaisilla.

Riihimäki on aivan ihana. Olen tänne junantuoma ja viihdyn :) Lapsille kaikkea, kaupat lähellä, maauimala huippu kesällä. Nyt jos korona vaan loppuis

Koskela tai Suutarilan Töyrynummi Hesassa. Karmeita perheitä molemmissa paikoissa...

Bryssel

Vantaa, ehdottomasti. Häpesin

Vierailija kirjoitti:

Raahe!

Näin otsikon, ja juuri samaa tulin kirjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Bryssel

Todella! Samaa mieltä!

En uskalla kirjoittaa, minkä maaseutukaupungin liepeillä oleva kyläyhteisö, mutta uskoisin, että on monia samanlaisia.

Näyttää idylliltä, eikä naapurit hengitä niskaan, koska jokaisella on isot pihapiirit ja metsät useimmiten ovat näköesteinä.

Mutta se sisäänlämpiävyys: Kaikki tietävät kaikkien asiat, ovat edessä ystävällisiä, empaattisia ja ymmärtäväisiä, mutta selän takana jaetaan kaikki luottamuksella uskotut asiat ("vain sinulle"). Arvostelu ja kommentointi mistä tahansa asiasta on hyväntahtoisuudeksi naamioitua pahansuopuisuutta ja normaalitkin ihmisen "viat" käännetään pahoin päin.

Olen kiitollinen saadessani asua ison kaupungin tuntumassa, jossa ei ole pakko tuntea jokaista ja jakaa elämäänsä muiden kuin niiden ihmisten kanssa, joihin voi luottaa.

Turku. Asuin siellä lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Omassa kaveriporukassa josta suurin osa muualta muuttaneita oli ihan ok, mutta esim baareissa sai jatkuvasti kuulla siitä, että näytän väärältä (tämä 90 luvun lopussa 00 alkupuolella). Sain mm seuraavia kommentteja täysin vierailta: hiuksia ei kannattaisi pitää auki, ovat liian kiharat, nenä pitäisi leikata ja korvat eri korkeudella (!). Kaiken huippu oli että kerran kadulla yöllä kadulla tuli täysin vieras mies kysymään, että tunnenko henkilön X. Kerroin tuntevani nimeltä, koska oli ollut samassa lukiossa, mutta en tainnut koskaan edes jutella em henkilön kanssa. Siihen tämä vieras henkilö, että "se tyyppi on kertonut juttuja joita susta liikkuu/susta juoruillaan". Ei suostunut kertomaan mitä nämä jutut ovat.  Miten sekopää pitää olla että uhraa ajatustakaan henkilöön jonka kanssa ei ole missään tekemisisissä? Tai miten se täysin vieras tyyppi edes tiesi minut ulkonäöltä ennen sosiaalista mediaa? Edes kännykkäkameroita ei tainnut tuolloin vielä olla.

Turusta jäi todella sisäsiittoinen kuva ja ne tyypit, joiden vanhemmatkin olivat turkulaisia, olivat ihan eri porukkaa.

Turku. Kaupunki on kaunis ja sopivan kokoinen, kyllä, mutta ihmiset. Muutin iloisena ja sosiaalisena, halukkaana tutustumaan uuteen paikkaan ja tyyppeihin siellä, mutta viidentoista vuoden aikana luovutin. Nyt onneksi sain töitä muualta eikä ole ollut kertaakaan ikävä.

Todella sisäänpäinlämpiävää, tehdään tarkka jako tuttuihin ja tuntemattomiin. Edes kadulla ei moikata, ellei kuulu niihin tuttuihin. Vastaantulijoita tuijotetaan ilmeettömästi kuin eivät olisi ihmisiä. Tutuksi tulee, jos on tuntenut vuosikaudet tai mieluiten syntynyt Heidekenillä. Ainoat ystäväni tuolta ajalta ovat muualta muuttaneita, yhtään turkulaista ystävää minulla ei ole. Eikä todella ole kiinni siitä, ettenkö olisi halunnut tai hakenut ihmiskontakteja, päin vastoin.

Töissä edetään kyynärpäätaktiikalla. Työkeikoista tapellaan verissä päin, ei puhettakaan yhteistyöstä. Vakituiset virat menee, taas, tutuille. Arvostetaan lipevää kieltä ja nättiä ulkokuorta, sisällöllä ei väliä.

Vierailen kaupungissa edelleen, kesäisin turistina. Haikailen tuttuja, kauniita paikkoja ja muistelen kivoja aikoja esim. kun seurusteltiin mieheni (muualta hänkin) kanssa. Auton startatessa kohti kotia huokaisen syvään helpotuksesta, ettei tarvitse jäädä.

Iin kunta. Uskaltaako kukaan muu tunnustaa tuon. Perusteita ei tarvinne laittaa.

Eräs pieni lapinkylä. 

Vierailija kirjoitti:

Turku.

Olin siellä sairaalassa töissä 2 vuotta. Joka aamu toivotin hyvät huomenet mutta 2 vuodessa ei kukaan vastannut. Onneksi pääsin pois.

Minä toivotin (onneksi entisellä) työpaikalla pois lähtiessä iltavuorolaisille työn iloa. Ei ollut kerta eikä kaksi kun vastaus kuului "Älä vittuile".

Vierailija kirjoitti:

Iisalmi

Voitko kertoa enemmän? Olen juuri ajatellut, että tuo olisi kiva paikka muuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oulu. Paikalliset töllöttää suu auki kuin lehmä uutta veräjää. Todella häiritsevää.

Aina tulee mieleen, että ovatkohan oulua kritisoivat käyneet missään Pohjois-Pohjanmaan pikkukaupungeissa. 

Oman kokemukseni mukaan monilla pienemmillä paikkakunnilla Pohjois-Pohjanmaalla voi olla jopa henkisesti helpompaa elää kuin Oulussa. Ei ole kaljakuppiloita ja narkkeja joka nurkalla, ja voi asua syrjässä kohtuuhintaisessa okt:ssa ilman, että ikkunasta näkyy viereinen kerrostalo josta joku kyylää sun asuntoon.

Samaten lestadiolaisisista on vieläkin helpompi pysyä erossa, varsinkin jos teet etätöitä. Lisäksi paperitehtaan ainainen haju ei häiritse.

Porissa kävin kerran jatsien aikaan. Nuorisoporukka (?) Huuteli vittua parvekkeelta ja SYLKIVÄT päälle. Luojan kiitos ei ole ikinä tarvinnut asua tuolla!

Vierailija kirjoitti:

Oulu. Paikalliset töllöttää suu auki kuin lehmä uutta veräjää. Todella häiritsevää.

Hahaha, missähän olet kulkenut? Ehkä olet törmännyt minun matkallasi, saatan jopa hymyillä vastaantulijoille sen vilkaisun lisäksi, tapana kun on ottaa katsekontaktia myös tuntemattomiin.

Hassua tosiaan, että näin henkilökohtaisesti otetaan paikkakunnat. Osa viihtyy, osa ei, mutta nämä perustelut ei vakuuta.

Vierailija kirjoitti:

Nivala. Juntit ajelevat rämisemillä autorotiskoilla lippalakit korvilla eivätkä käytä vilkkua. Illat ryystävät kaljaa siinä kylän ainoassa kuppilassa. Naiset lihavia läskejä. Naapurista pitää mennä kysymään omiakin asioita, koska siellä tiedetään ne paremmin . Yök.

Miksi lihavan läskin naisen piti muuttaa pois? Lippalakki on siitä hyvä, että sitä ei saa korville silleen hönön näköisesti niinku pipon.

Täällä on aina ollut enemmän kuin yksi kuppila, ehkä et ehtinyt laajentaa reviiriäsi, sitä 2 liikenneympyrän väliä laajemmalle. Vesi on täällä hyvää, ilma raikasta, kesällä haisee raha!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylässä on kyllä jotain ahdistavaa.

Mikähänj se on. Keskellä metsiä kivoja järviä mutta jotain sinisteriä.

Mä en tiedä... Olen tuo Jyväskylässä puoli vuotta opiskellut. Ja äidin puolen suku on sieltä, joten koko elämäni olen siellä ravannut. Yliopisto on tosi jees, kun siellä on kuitenkin porukkaa joka puolelta, mutta tuo kantaväestö on ihan oma lajinsa. Varsinkin jos mennään yhtään kaupungin ulkopuolelle, esim Vaajakoskelle.

Kantajyväskyläläisenä vahvistan. Poistuin paikalta heti kun kykenin parikymmentä vuotta sitten. Jotenkin ihan mielettömän retardi paikka. Kepulainen, juntti ja rasistinen. Välillä mietin takaisin muuttamista luonnon ja halpojen asuntojen takia, mutta automarketeilla tapetussa keskustassa vierailu tai Keskisuomalaisen selaaminen saavat mielen muuttumaan hyvin nopeasti. Lisäksi ahdistaa, että S-ketju omistaa noin 90 % kaupungista, kaikki on sitä samaa persoonatonta huttua ja ihmiset taputtavat käsiään innosta jonkun Amarillon burgerin äärellä että ai ai, nyt on hyvää ruokaa.

Tästä näkee, että ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa mielipidettä paikkakunnasta, vaan kyse on täysin siitä miten asiat näkee ja millaisten ihmisten kanssa on esim. joutunut tekemisiin.

Itse asuin Jyväskylässä ikävuodet 0-20 ja kova ikävä on takaisin. Kaunis ja viihtyisä pieni kaupunki. Joo, ravintolatarjonta on heikompaa kuin vaikkapa Helsingissä jossa nyt asun ja keskusta kuihtunut kaupungin laidalle perustetun kauppakeskuksen myötä. Mulle nuo eivät kuitenkaan ole tärkeitä juttuja. Astuttuani Helsingissä nyt viisi vuotta, minua on alkanut kyrsimään ihmisten tietty ylimielisyys - kuvaavaa on se, että kaikki ihanat ihmiset joihin olen mm. työpaikallani tutustunut, ovat itse muuttaneet tänne jostakin muualta kuin Helsingistä. Lisäksi juoppojen ja mustien määrä on jotakin aivan omaa luokkaansa mm. rautatientorin seudulla, josta mun on kuljettava joka päivä töihin. Sitten tuo asuntojen kalleus, autoilun rasittavuus... Korostavat mielestäni sitä, kuinka mukava paikka esim. Jyväskylä on ☺️