Lue keskustelun säännöt.
Hirveä ulina siitä että lasten harrastukset ovat koronan vuoksi jäissä.
21.01.2021 |
Eikö vanhempien ja lasten mielikuvitus riitä enää mihinkään muuhun kuin ohjattuun harrastustoimintaan? Ulkona on ollut loistavia talvisäitä eikä juuri missään näy lapsia. Omalla asuinalueellani asuu paljon lapsiperheitä ja kevään tullen lapset tulevat ulos, talvileikkejä ei ilmeisesti tänäpäivänä enää suosita.
Kommentit (239)
Täynnä ollut lapsia leikkipuistot, pulkkamäet, hiihtoladut ja luistelukentät. Mutta ei tämä vastaa sitä, että haluaisi lapset käydä soittoharrastuksissa, maalausharrastuksissa, telinevoimistelussa, painissa, cheerleading-harkoissa jne. Eikä poista sitä että niissä näkisi kavereita, joiden kanssa ei ehkä ole samassa koulussa eikä asu samalla asuinalueella.
Helposti ymmärtää miksi lapset kaipaavat näitä juttuja ja aikuiset kans toivoisivat että lapsilla pysyisi mielenkiinto yllä omaa harrastusta kohtaan.
Toki monella myös varmasti harmittaa se että maksut juoksee silti, vaikka treenejä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa hiihtoa ja ratsastusta, kumpikaan laji ei ole jäänyt tauolle. :) Lisäksi tietenkin omatoimisesti paljon monipuolista ja monella tavalla kehittävää ulkona rymyämistä.
Kiva teille. Pitäisikö sitten kaikkien vaihtaa omat harrastuksensa näihin, vaikkei vähempää kiinnostaisi? Koripallo-, lentopallo-, jääkiekko- yms. lisenssien maksajat ja harrastajat vaan hiihtoladulle, sehän on täysin sama asia kuin joukkueurheilu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen väliä kun kumminkin lopettavat harrastukset 16v ikäsenä, kun tajuavat että 2xvko treeneissä ei paljon kehity.
Harrastus on kuitenkin siihen 16v. ikään mennessä opettanut ryhmätaitoja, liikunnan tärkeyttä, kehonhallintaa... Plussana vielä mahdolliset harrastuksen kautta löydetyt ystävyyssuhteet sekä terveempi keho ja mieli.
He...... kylmä mennä mereen uimaan kun uimahallit on kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä, että boomerit täällä kirjottelee. "Kyllä mekin ennen vanhaan keksittiin vaikka mitä tekemistä ja plaplaplaa". No kun ajat muuttuu. Mäenlasku tai hiihto yksin/pienessä kaveriporukassa on aika eri asia kuin harrastustoiminta isolla porukalla. Suurin ongelma tässä on nimenomaan se sosiaalisten kontaktien vähyys ja rutiinien puute. Kun ei ole sitä kolme kertaa viikossa tiettyyn aikaan tapahtuvaa harrastustoimintaa, niin joku luistelu tai kävely (maailman tylsintä ikinä, jopa näin aikuiselle) ei paljon innosta lähtemään ulos.
Kyse ei ole mielikuvituksen puutteesta tai "pullamössösukupolvesta", vaan yksinkertaisesti siitä, että harrastustoiminnan myötä katosivat kaverikontaktit ja rutiinit. Helppohan se on introverttina erakkona huudella, että ei muuta kun yksinään vaan ulos, kyllä sitä tekemistä keksii, mutta kun aika suuri osa ei ole näitä introverttejä. Ihan yhtä lailla, kun introverttia ahdistaa joku pakollinen ryhmätoiminta, näitä enemmän ekstroverttejä ahdistaa yksin oleminen ja tekeminen.
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä (eli suurta osaa vauvapalstalaisista), jotka ei YHTÄÄN osaa ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin itsensä. Tässä keskustelussa se taas nähdään.
Nyt oli kyllä semmosta valivalia ja seliseliä. 😄 En ole boomer, mutta introvertti. Suurimman osan meidän inttoverttien normaalia elämää KOKO ELÄMÄN AJAN on teidän ekstroverttien maailmaan sopeutuminen ja me on sopeuduttu. Nyt kun teidän tai teidän lasten (en oikein ole varma kumpi siellä kirjoittelee... 🤔) PITÄISI vähäksi aikaa sopeutua siihen, että pulkkamäkeen tai hiihtämään tai lenkille mennään parin kaverin kanssa eikä koko joukkueen, niin se on maailmanloppu. Ei pysty, ei kykene. Hei oi-ke-as-ti nyt!! Pikkusen sitä tsemppiä! 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On monia lapsia ja nuoria joka eivät harrasta mitään. Syitä on satoja; taloudelliset, fyysiset rajoitteet, uskonnot ym. Nämä lapset ovat nyt siis teidän urheiluhullujen mielestä päihdeongelmaisia, mt-ongelmaisia, laiskoja, itkuisia, saamattomia? Ihan omia sanojanne lainatakseni!
Uskomattoman ylenkatsoista porukkaa. Ei ihme että kiusaaminen ovat pahinta harrastuspiireissä kun vanhempien asenne on tämä. Meidän lapset harrastaa ja teidän kersat on luusereita. Hyi helevetti.En ihan noin yks yhteen vetäis, mutta kieltämättä näen itsekin yhteyden lasten luokkalaisista niiden, jotka harrastaa ja niiden jotka ei välillä. Kyllä se vaan usein menee niin, että harrastavat lapset tulevat perheistä, joissa aktiviivisuutta arvostetaan ja elämäntavat ovat terveellisemmät. Ei kai tätä ole syytä kiistää?
Niin että ovat vielä sairaita ja laiskoja 😂😂. Voit vetää yhteyksiä tuossa ylevyydessäsi mistä vain.
Tuo sinun kommenttisi kertoi enemmän sinusta kuin minusta. En sanonut noin.
Sanoit miten olet (yhdestä) luokallisesta lapsia havannoinut kuinka harrastelevat ovat aktiiviperheistä ja tiedät heidän terveelliset elämäntapansa. Eli tiedät harrastamattomien perheiden aktiivisuustason ja epäterveelliset elämäntavat myös. Tämä todellakin kertoo sinusta, sinun loistavasta havannointikyvystäsi ja parhaudestasi.
Kyllähän tämä on ihan tutkittua tietoa.
Alemmuudentunteesi johtunee tunnetusta koira ja kalikka-ilmiöstä.
Sinun ei ole pakko viedä lapsiasi harrastuksiin tai opettaa heille aktiivisen ja terveen elämän perusasioita, vaikka faktathan varmasti tunnetkin.
Nämä ylenmääräistä "aktiivista elämäntäpaa" harrastavat ihmiset ovat juuri niitä raukkaparkoja, jotka eivät uskalla pysähtyä hetkeksikään. Tulee liian tarkasti pohdittua elämäänsä, parisuhdettaan, työtä yms ja huomaa kuinka hemmetin tyhjää se onkaan. Vaikka kuinka yrittäisi lapioida harrastuksia ja aktiviteetteja siihen sielussa ammottavaan tyhjyyteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On monia lapsia ja nuoria joka eivät harrasta mitään. Syitä on satoja; taloudelliset, fyysiset rajoitteet, uskonnot ym. Nämä lapset ovat nyt siis teidän urheiluhullujen mielestä päihdeongelmaisia, mt-ongelmaisia, laiskoja, itkuisia, saamattomia? Ihan omia sanojanne lainatakseni!
Uskomattoman ylenkatsoista porukkaa. Ei ihme että kiusaaminen ovat pahinta harrastuspiireissä kun vanhempien asenne on tämä. Meidän lapset harrastaa ja teidän kersat on luusereita. Hyi helevetti.En ihan noin yks yhteen vetäis, mutta kieltämättä näen itsekin yhteyden lasten luokkalaisista niiden, jotka harrastaa ja niiden jotka ei välillä. Kyllä se vaan usein menee niin, että harrastavat lapset tulevat perheistä, joissa aktiviivisuutta arvostetaan ja elämäntavat ovat terveellisemmät. Ei kai tätä ole syytä kiistää?
Niin että ovat vielä sairaita ja laiskoja 😂😂. Voit vetää yhteyksiä tuossa ylevyydessäsi mistä vain.
Tuo sinun kommenttisi kertoi enemmän sinusta kuin minusta. En sanonut noin.
Sanoit miten olet (yhdestä) luokallisesta lapsia havannoinut kuinka harrastelevat ovat aktiiviperheistä ja tiedät heidän terveelliset elämäntapansa. Eli tiedät harrastamattomien perheiden aktiivisuustason ja epäterveelliset elämäntavat myös. Tämä todellakin kertoo sinusta, sinun loistavasta havannointikyvystäsi ja parhaudestasi.
Taidat olla aikamoinen trollipeikko? ;) Missään ei sanottu että kyseessä olisi yksi luokka, lapsia on 4 ja sen mukaan luokkiakin. Ja enhän sanonut, että tietäisin jokaikisen perheestä kaiken, vaan kerroin miltä vaikuttaa. Toki aika hyvin oppii tuntemaankin vuosien saatossa.
Etkö itse millään usko tuohon? Vai vänkäätkö periaatteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa hiihtoa ja ratsastusta, kumpikaan laji ei ole jäänyt tauolle. :) Lisäksi tietenkin omatoimisesti paljon monipuolista ja monella tavalla kehittävää ulkona rymyämistä.
Kiva teille. Pitäisikö sitten kaikkien vaihtaa omat harrastuksensa näihin, vaikkei vähempää kiinnostaisi? Koripallo-, lentopallo-, jääkiekko- yms. lisenssien maksajat ja harrastajat vaan hiihtoladulle, sehän on täysin sama asia kuin joukkueurheilu.
No ei tietenkään! Mutta ihanhan se on teidän oma valinta, mitä nyt poikkeuksellisesti teette, suretteko kotona vai käytättekö tämän ajan muilla tavoin liikkuen hyödyksi. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On monia lapsia ja nuoria joka eivät harrasta mitään. Syitä on satoja; taloudelliset, fyysiset rajoitteet, uskonnot ym. Nämä lapset ovat nyt siis teidän urheiluhullujen mielestä päihdeongelmaisia, mt-ongelmaisia, laiskoja, itkuisia, saamattomia? Ihan omia sanojanne lainatakseni!
Uskomattoman ylenkatsoista porukkaa. Ei ihme että kiusaaminen ovat pahinta harrastuspiireissä kun vanhempien asenne on tämä. Meidän lapset harrastaa ja teidän kersat on luusereita. Hyi helevetti.En ihan noin yks yhteen vetäis, mutta kieltämättä näen itsekin yhteyden lasten luokkalaisista niiden, jotka harrastaa ja niiden jotka ei välillä. Kyllä se vaan usein menee niin, että harrastavat lapset tulevat perheistä, joissa aktiviivisuutta arvostetaan ja elämäntavat ovat terveellisemmät. Ei kai tätä ole syytä kiistää?
Niin että ovat vielä sairaita ja laiskoja 😂😂. Voit vetää yhteyksiä tuossa ylevyydessäsi mistä vain.
Tuo sinun kommenttisi kertoi enemmän sinusta kuin minusta. En sanonut noin.
Sanoit miten olet (yhdestä) luokallisesta lapsia havannoinut kuinka harrastelevat ovat aktiiviperheistä ja tiedät heidän terveelliset elämäntapansa. Eli tiedät harrastamattomien perheiden aktiivisuustason ja epäterveelliset elämäntavat myös. Tämä todellakin kertoo sinusta, sinun loistavasta havannointikyvystäsi ja parhaudestasi.
Kyllähän tämä on ihan tutkittua tietoa.
Alemmuudentunteesi johtunee tunnetusta koira ja kalikka-ilmiöstä.
Sinun ei ole pakko viedä lapsiasi harrastuksiin tai opettaa heille aktiivisen ja terveen elämän perusasioita, vaikka faktathan varmasti tunnetkin.Nämä ylenmääräistä "aktiivista elämäntäpaa" harrastavat ihmiset ovat juuri niitä raukkaparkoja, jotka eivät uskalla pysähtyä hetkeksikään. Tulee liian tarkasti pohdittua elämäänsä, parisuhdettaan, työtä yms ja huomaa kuinka hemmetin tyhjää se onkaan. Vaikka kuinka yrittäisi lapioida harrastuksia ja aktiviteetteja siihen sielussa ammottavaan tyhjyyteen
Alkaa mennä jo komiikan puolelle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään lapsen tai teinin psyyke ei hajoa yhden talven mittaisen treenitaukoon. Korona kuitenkin tappaa ja niiden kuolinlukujen taustalla on niiden ihmisen ainutkertaisen elämän päättyminen. Toista mahdollisuutta elämään ei näille ihmisille tule. Teidän teinit voi harrastaa sitten ensi vuonnakin (todennäköisesti jo kesällä) kun rokotukset on saatu annettua.
Jep, juurikin näin.
Sen sijaan jonkun teinin psyyke voi hajota, jos yksikin turha tartunta tappaa äidin tai isän tältä teiniltä. Vain sen takia, että kunnianhimoisten suorittajavanhempien mielestä pikku-Liisan pitää päästä rytmisen voimistelun harjoituksiin tai Erkka-Petteriltä jää sähly ja/tai lätkätreenit väliin.Tämä viimeinen vuosi on paljastanut kristallinkirkkaasti, kuinka suomalaisten enemmistölle oma napa ja oma etu on ainoa tärkeä asia. Jopa yleisvaarallisen tartuntatautiepidemian aikana.
Se tauti voi tappaa vanhemman (tosin todennäköisempää olis et vanhempi kuolee melkein millä tahansa muulla tavalla) vaikka Erkka tai Liisa istuis kotona 24/7. Ja mistäs se sit saa tukea arjen jaksamiseen kun ei ole edes tervehenkistä harrastusta pitämässä Erkkaa tai Liisaa kasassa.
Sun kehäpäätelmä on siitä ongelmallinen, et aina voi palata samaan: Jos kaikki olis neljän seinän sisällä, niin ongelmaa ei olis. Me ei voida yksinkertaisesti niin elää. Aina joku menee kuitenkin sinne ulkomaille! Aina joku jostain syystä. Ja se syy voi olla ihan päteväkin. Tai tulee tänne sieltä.
Aina se jostain tulisi kuitenkin! Elämme PANDEMIAN keskellä.
Miten hemmetissä uskallat edes autolla lähteä ajamaan, kun voit aiheuttaa toisen kuoleman? Sekin on todennäköisempää kuin et sattuisit oireettomana tartuttaa toisen, joka sattuis virukseen kuolemaan.
Vähän suhteellisuudentajua, kiitos!
En ole lukenut uutisia, enkä katsonut videoita ennen tätä pandemiaa, kuinka ruumishuoneet pullistelevat, krematoriot kaasuttavat ruumiita 24/7 ja teho-osastot pullistelevat ja henkilökunta itkee lyyhistyneinä nurkissa nähtyään liian paljon kuolemaa kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset on tärkeitä, sehän on selvää. Niin on myös pandemian aisoissa pitäminen. Jos kaikki olisivat tässä koko ajan yrittäneet parhaansa, pitäneet turvavälejä ja liikkuneet ja tehneet asioita kohtuullisesti, oltaisiin luultavasti kyetty pitämään lasten harrasteet pyörimässä suunnilleen normaalisti tyylillä harraste per lapsi.
Mutta ei. Tälläkin palstalla on niitä joitten mielestä heidän täysin normaali elämänsä on tärkeämpää kuin mahdolliset seuraukset ihan kaikille. On pitänyt matkustella maskitta, jättää karanteenit väliin, juosta niin harjoituksissa, töissä kuin kapakoissa, julkisilla liikennevälineillä toki että varmasti saavat virusta levitettyä mahdollisimman tehokkaasti.
Itse ja oma lähipiirini on pyrkinyt vähentämään kaupassa käyntien määriä ja pitämään siellä mahdollisuuksiensa mukaan turvavälejä ja aina myös maskia. On jätetty turhat matkustelut, sekä tietysti isommat illanvietot ja kapakat ihan kokonaan, koska ilmankin pärjää. Jos tavataan joskus kavereita, niin rajoitettua määrää, mieluiten ulkona ja jos on esim. kesällä tavattu ihan sisätiloissakin, niin ei ole sitten pariin viikkoon tavattu muita kavereita siltä varalta että jos sitten kuitenkin jollain se korona oireettomana oli, niin sitä ei kauheasti levittäisi.
Jos kaikki noudattaisivat turvavälejä, sosiaalista eristäytymistä edes jossain määrin, karanteeniaikoja, maskisuosituksia jne. niin oltaisiin saatu pidettyä sekä lapsille, että aikuisille se joku harraste käynnissä, mutta ei kun on näitä porsaita joille heidän mielestään kuuluu aivan kaikki eikä mitään vastuuta mistään tarvitse ikinä kantaa. Nehän tämän taas pilasi meiltä kaikilta muilta.
Kiva teoria ja kovin varma olet itse tuosta, mut eihän se pidä paikkansa. Kai huomaat sen jo katsomalla mitä maailmalla tapahtuu. Vaikka olisi ulkonaliikkumiskieltoja ja paljon tiukempia rajoituksia kuin täällä, niin tartuntoja tulee. Keväällä paikat meni Suomessa kiinni hyvin pitkälti. Harrastustoiminta joka puolella maata, pks eristettiin, koululaiset ja vanhukset kotiin, todella tiukat rajoitukset... Ihmiset kuolivat jo siihen, etteivät uskaltaneet ensiapuun hakeutua.
Ei se virus nyt tule häviämään mihinkään. Ei vaikka tehtäis mitä. Koko yhteiskuntaa kun ei voi täysin jäihin laittaa.
Mutkat suoriksi taas. Luulet että vähemmillä varotoimilla ja korkeammilla tarttuvuusluvuilla ne riskiryhmäläiset jotka on vältelleet ensiapua viime keväänä, uskaltavat lähteä ensiapuun nyt?
Rokotukset on aloitettu ja nyt vois malttaa hetken aikaa epämukavuutta näitten rajoitusten ja suositusten puolesta jotta saadaan yhteiskunta jälleen auki ja ihmiset pysymään terveinä ja elossa. Kävisikö tämmönen?
Ihminen on ihmeellinen eläin. Jaksaminen on monelta loppu ja malttaminen ei ole asia, jonka voi vain päättää. Näillä rajoituksilla on vaikutus ihmisiin ja mitä pidempään niitä on, niin sitä voimakkaammin se näkyy. Nyt ollaan menty jo jopa monen suomalaisen aukrotiteetteja kunnioittavan ja hyvinkin tylsyyttä kestävän ihmisen sietorajan yli. Ja mitä pidemmälle mennään, niin sitä enemmän jaksaminen vähenee.
Pystytkö yhtään ajattelemaan oman tonttisi rajan yli? Katso muuta maailmaa ja muiden maiden rajoituksia. Suomessa on saanut koko ajan elää verrattain vapaasti, silti on koko ajan itku silmässä.
Jep, siellä monessa muussa maassa on jo ollut mielenosoituksia rajoituksia vastaan ja rajoituksia rikotaan, sekä kierretään. Kyllä ne rajoitukset sielläkin ovat monella menneet sietokyvyn yli.
Siinäpä nähdään minäminä-ihmisen sietokyvyn raja. Ja se on matalalla. Ovatko nämä mielenosoittajat siis jotenkin esimerkillisiä? Sama Suomeen?
Heikolla ihmisellä ei polla kestä kun selviää, ettei yksilöllä olekaan vain oikeuksia ja vapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään lapsen tai teinin psyyke ei hajoa yhden talven mittaisen treenitaukoon. Korona kuitenkin tappaa ja niiden kuolinlukujen taustalla on niiden ihmisen ainutkertaisen elämän päättyminen. Toista mahdollisuutta elämään ei näille ihmisille tule. Teidän teinit voi harrastaa sitten ensi vuonnakin (todennäköisesti jo kesällä) kun rokotukset on saatu annettua.
Mun teini sairastui keskivaikeaan masennukseen, jonka laukaisi pitkään jatkunut koronaeristäytyminen (etäkoulu, harrastustauko, kielto nähdä kavereita jne). On nyt lääkityksellä ja terapiassa (päästiin nopeasti kun mentiin omalla rahalla yksityiselle, julkisella olisi vieläkin jonossa). Hoidon tarve saattaa jatkua vuosia ja riski masennuksen puhkeamiseen uudelleen myöhemmin elämässä on myös kohonnut. Eli meidän tapauksessa koronarajoitteet osoittautuivat terveydelle vaarallisiksi. Nuoren koulussa, harrastusryhmässä tai meidän muussakaan lähipiirissä ei ole ollut yhtään koronatartuntaa eikä edes altistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä, että boomerit täällä kirjottelee. "Kyllä mekin ennen vanhaan keksittiin vaikka mitä tekemistä ja plaplaplaa". No kun ajat muuttuu. Mäenlasku tai hiihto yksin/pienessä kaveriporukassa on aika eri asia kuin harrastustoiminta isolla porukalla. Suurin ongelma tässä on nimenomaan se sosiaalisten kontaktien vähyys ja rutiinien puute. Kun ei ole sitä kolme kertaa viikossa tiettyyn aikaan tapahtuvaa harrastustoimintaa, niin joku luistelu tai kävely (maailman tylsintä ikinä, jopa näin aikuiselle) ei paljon innosta lähtemään ulos.
Kyse ei ole mielikuvituksen puutteesta tai "pullamössösukupolvesta", vaan yksinkertaisesti siitä, että harrastustoiminnan myötä katosivat kaverikontaktit ja rutiinit. Helppohan se on introverttina erakkona huudella, että ei muuta kun yksinään vaan ulos, kyllä sitä tekemistä keksii, mutta kun aika suuri osa ei ole näitä introverttejä. Ihan yhtä lailla, kun introverttia ahdistaa joku pakollinen ryhmätoiminta, näitä enemmän ekstroverttejä ahdistaa yksin oleminen ja tekeminen.
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä (eli suurta osaa vauvapalstalaisista), jotka ei YHTÄÄN osaa ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin itsensä. Tässä keskustelussa se taas nähdään.Nyt oli kyllä semmosta valivalia ja seliseliä. 😄 En ole boomer, mutta introvertti. Suurimman osan meidän inttoverttien normaalia elämää KOKO ELÄMÄN AJAN on teidän ekstroverttien maailmaan sopeutuminen ja me on sopeuduttu. Nyt kun teidän tai teidän lasten (en oikein ole varma kumpi siellä kirjoittelee... 🤔) PITÄISI vähäksi aikaa sopeutua siihen, että pulkkamäkeen tai hiihtämään tai lenkille mennään parin kaverin kanssa eikä koko joukkueen, niin se on maailmanloppu. Ei pysty, ei kykene. Hei oi-ke-as-ti nyt!! Pikkusen sitä tsemppiä! 😄
Minä olen introvertti. En voi sietää mitään joukkuelajeja, käyn salilla ja spinningissä yksin. Mutta silti osaan ymmärtää asioita myös muiden näkökulmasta. Sinä näköjään et, joten turha edes selittää. Jos et tosiaan ymmärrä joukkue- ja yksilöurheilun eroa, niin et ymmärrä urheilusta ylipäätään yhtään mitään. Hiihto ei todellakaan ole sama asia kuin vaikkapa koripallo. Hiihdossa et tarvitse ponnistusvoimaa tai heittotarkkuutta. Et voi MITENKÄÄN hiihtämällä harjoitella niitä taitoja mitä tarvitset muissa lajeissa. Lisäksi ne kontaktit ovat tärkeitä joukkuelajeissa. Mutta turhaan tätä selittää, kun kuvittelet, että tässä on kyse vain siitä tykkääkö tehdä asioita yksin vai porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukset ovat hyvä juttu mutta ne otetaan ihan liian vakavasti, ihan liian nuorena. Ja vanhemmat juoksuttaa lapsiaan useissa harrastuksissa kun pelätään että lapsi syrjäytyy jos alkaa liian paljon viihtymään kotona.
Hyvä ettei jo päiväkoti-ikäisillä ole pelireissuja viikonloppuisin kun siitä urheilusta tehdään niin vakavaa ja "tavoitteellista" niin aikaisin.
Lapset ja nuoret opetetaan kiireeseen ja siihen että pitää olla joka ilta jossain treeneissä. Ja kilpaa kehutaan kun lapsilla on sitä ja tätä ja miten ihanan kiireistä meidän perhe-elämä on.
Monella ne harrastukset loppuu teini-iässä tai viimeistään opiskeluaikana kun alkaa tulla omaa tahtoa eikä tartte enää vanhempia miellyttää. Ja huomataan ettei tullutkaan supertähteä. En väitä ettei lapset tykkäis harrastamisesta mutta liika on liikaa. Tämä korona-aika on opettanut ihmisiä hidastamaan ja olemaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa hiihtoa ja ratsastusta, kumpikaan laji ei ole jäänyt tauolle. :) Lisäksi tietenkin omatoimisesti paljon monipuolista ja monella tavalla kehittävää ulkona rymyämistä.
Kiva teille. Pitäisikö sitten kaikkien vaihtaa omat harrastuksensa näihin, vaikkei vähempää kiinnostaisi? Koripallo-, lentopallo-, jääkiekko- yms. lisenssien maksajat ja harrastajat vaan hiihtoladulle, sehän on täysin sama asia kuin joukkueurheilu.
No ei tietenkään! Mutta ihanhan se on teidän oma valinta, mitä nyt poikkeuksellisesti teette, suretteko kotona vai käytättekö tämän ajan muilla tavoin liikkuen hyödyksi. Eikö?
No totta hemmetissä liikutaan kaikin tavoin kuin mahdollista. Mutta se on silti aivan täysin eri asia kuin vaikka ne koristreenit. Miten ihmeessä pystyisitte ymmärtämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään lapsen tai teinin psyyke ei hajoa yhden talven mittaisen treenitaukoon. Korona kuitenkin tappaa ja niiden kuolinlukujen taustalla on niiden ihmisen ainutkertaisen elämän päättyminen. Toista mahdollisuutta elämään ei näille ihmisille tule. Teidän teinit voi harrastaa sitten ensi vuonnakin (todennäköisesti jo kesällä) kun rokotukset on saatu annettua.
Mun teini sairastui keskivaikeaan masennukseen, jonka laukaisi pitkään jatkunut koronaeristäytyminen (etäkoulu, harrastustauko, kielto nähdä kavereita jne). On nyt lääkityksellä ja terapiassa (päästiin nopeasti kun mentiin omalla rahalla yksityiselle, julkisella olisi vieläkin jonossa). Hoidon tarve saattaa jatkua vuosia ja riski masennuksen puhkeamiseen uudelleen myöhemmin elämässä on myös kohonnut. Eli meidän tapauksessa koronarajoitteet osoittautuivat terveydelle vaarallisiksi. Nuoren koulussa, harrastusryhmässä tai meidän muussakaan lähipiirissä ei ole ollut yhtään koronatartuntaa eikä edes altistusta.
Höpöhöpö. Kyllähän kavereita on saanut nähdä esim. ulkona ja pienissä porukoissa. Sinäkö itse olet rajoittanut lapsen menemisiä? Etäkoulua ei ollut kovin kauaa. Jos lapsesi on oikeasti vakavasti masentunut niin elä syytä koronaa. Ja oikein vielä lääkkeitäkin pumpataan teiniin, hullua.
Kyllä osa suomalaisista on niin uikuti uikuti porukkaa, jotka huutaa että holhotkaa meitä valtio
Yksilö oikeudet, vapaudet ja vastuun kanto kunniaan valtion valta pieni
vs
Kommari totalitaristisen valtiovallan luominen, jossa holhokit vikisee että valtio ota vastuu, määrää meitä mitä tehdään, ota vapautemme ja oikeutemme ja käskytä meitä jossa valtion valta on suuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä, että boomerit täällä kirjottelee. "Kyllä mekin ennen vanhaan keksittiin vaikka mitä tekemistä ja plaplaplaa". No kun ajat muuttuu. Mäenlasku tai hiihto yksin/pienessä kaveriporukassa on aika eri asia kuin harrastustoiminta isolla porukalla. Suurin ongelma tässä on nimenomaan se sosiaalisten kontaktien vähyys ja rutiinien puute. Kun ei ole sitä kolme kertaa viikossa tiettyyn aikaan tapahtuvaa harrastustoimintaa, niin joku luistelu tai kävely (maailman tylsintä ikinä, jopa näin aikuiselle) ei paljon innosta lähtemään ulos.
Kyse ei ole mielikuvituksen puutteesta tai "pullamössösukupolvesta", vaan yksinkertaisesti siitä, että harrastustoiminnan myötä katosivat kaverikontaktit ja rutiinit. Helppohan se on introverttina erakkona huudella, että ei muuta kun yksinään vaan ulos, kyllä sitä tekemistä keksii, mutta kun aika suuri osa ei ole näitä introverttejä. Ihan yhtä lailla, kun introverttia ahdistaa joku pakollinen ryhmätoiminta, näitä enemmän ekstroverttejä ahdistaa yksin oleminen ja tekeminen.
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä (eli suurta osaa vauvapalstalaisista), jotka ei YHTÄÄN osaa ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin itsensä. Tässä keskustelussa se taas nähdään.Nyt oli kyllä semmosta valivalia ja seliseliä. 😄 En ole boomer, mutta introvertti. Suurimman osan meidän inttoverttien normaalia elämää KOKO ELÄMÄN AJAN on teidän ekstroverttien maailmaan sopeutuminen ja me on sopeuduttu. Nyt kun teidän tai teidän lasten (en oikein ole varma kumpi siellä kirjoittelee... 🤔) PITÄISI vähäksi aikaa sopeutua siihen, että pulkkamäkeen tai hiihtämään tai lenkille mennään parin kaverin kanssa eikä koko joukkueen, niin se on maailmanloppu. Ei pysty, ei kykene. Hei oi-ke-as-ti nyt!! Pikkusen sitä tsemppiä! 😄
Ihan mielenkiinnosta voitko antaa esimerkkejä siitä miten introvertin täytyy sopeutua normaalisti ekstroverttien maailmaan? Tuleeko siis jostain joku pakottamaan johonkin joukkuetreeneihin vai mitä? Joku kieltää sinulta kotona olemisen normaalisti??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama linkki, joka kertoo harrastusten tärkeydestä, jotta ap:kin voisi vähän ymmärtää millaisesta asiasta on kyse. Ole hyvä :)
https://thl.fi/fi/-/liikuntaharrastus-lapsena-suojaa-mielenterveysoireil...
Liikuntaharrastus lapsena suojaa mielenterveysoireilta aikuisena
Lapsena ohjattua liikuntaa harrastaneet voivat aikuisena psyykkisesti paremmin
https://minedu.fi/documents/1410845/4449678/Jokaiselle+lapselle+ja+nuore...
Harrastukset ovat keskeinen osa lasten ja nuorten elämää. Niiden merkitys tänä päivänä korostuu kasvotusten tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen, lapsen ja nuoren itseilmaisun sekä monipuolisen ja innostavan toiminnan tarjoajina. Harrastuksissa yhdistyvät kaverisuhteiden vaaliminen, itsensä kehittäminen, lasten ja nuorten unelmat, omien vahvuuksien löytäminen, vuorovaikutus aikuisen kanssa sekä lapsen ja nuoren valinta käyttää vapaa-aikaansa mahdollisimman mielekkäästi. Harrastukset voivat ehkäistä syrjäytymistä ja olla keino auttaa syrjäytyneitä nuoria.
Lasten oikeudet ja asema on kirjattu lainsäädäntöömme ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1991. Maamme perustuslakiin on kirjattu oikeus sivistykseen. Lapsille ja nuorille taattu harrastaminen tukee osaltaan sivistystyötä.
Harrastusmahdollisuuksien kautta toteutuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen 31 artiklaan kirjattu lapsen oikeus kulttuuriin, taiteeseen sekä virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan. Sopimuksen allekirjoittaneiden maiden tulee kunnioittaa ja edistää lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustaa sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa valtiota, kuntia ja kansalaisia.
Missään linkkaamassasi hölynpölyssä ei sanota, että se harrastuksen pitää olla ulkoa ohjattua ja muualla kuin kotona tapahtuvaa. Harrastuksia on hyvä olla ja niitä voi jokainen järjestää ihan kotonakin. Tässä on oiva tilaisuus koko perheelle harrastaa yhdessä.
Meidän 13- ja 14-vuotiaat eivät ole niin innoissaan tästä vanhempien kanssa yhdessä harrastamisesta. Eivät he halua viettää vapaa-aikaansa pelkästään meidän kanssa. Epäilisin, että heillä on asiat todella huonosti jos äitin ja isin kainolossa vaan haluaisivat edelleen tuon ikäisinä kyyhöttää.
Käydään hiihtämässä kyllä jonkun verran, mutta siinä omassa harrastuksessa heille on erityisen tärkeää ne sosiaaliset suhteet ja joukkueen kanssa yhdessä tekeminen ja tavoitteisiin pyrkiminen.
Mikä heitä estää ulkoilemasta ja hiihtämästä muutaman kaverin kanssa?
No esimerkiksi laturaivo ja/tai se että ne kaverit ei asu samalla alueella, eikä bussilla uskalla kulkea.
Täällä maalla on totuttu siihen, että lapsia kuskataan kavereille pitkienkin matkojen päähän. Samoin kuin harrastuksiin on useampi kymmenen kilometriä.
Ja? Ihan samaa se on pk-seudullakin. Sen lisäksi 10 kilsaan voi tuhrautua tunti, koska ruuhka.
Jos itse osaat kuskata lapsen kavereilleen tai harrastuksiin et ilmeisesti ole tuo valittaja, joka sanoi ettei bussilla uskalla mennä? Jos näin on, miten edellinen kommentti koski sinua?
En minä valittanut. Totesin.
Ja kai sinä käsität, että on se aikamoinen urakka lähteä hakemaan kaveria 40 kilsan päästä läpi kaupungin ja ajaa takaisin sinne. Siinä tulee 160 kilsaa ajelua, jotta pääsevät yhdessä kävelylle.
Ja kun se toinen bestis asuu 30 kilsan päässä ihan toisene suuntaan, ajattelitko että kipaisen hänetkin tänne.
Ja sitten vielä kahden muun lapsen samalla tavalla asuvat kaverit?
Itse kuskaan tuollaiset matkat moneen kertaan viikossa. Nyt kun lukio on lähinnä kuskaan lukiolaisen 35 n kilometrin päähän ja noudan kotiin eri reissulla eli päivässä ajan koulun takia 140 km plus harrastus ja kaverien luo kuskaus. Samat kuskaukset joudun tekemään vaikkei koronaakaan olisi. Kyllä se on ihan oma valinta että muksuja hankkii.
Jep, siellä monessa muussa maassa on jo ollut mielenosoituksia rajoituksia vastaan ja rajoituksia rikotaan, sekä kierretään. Kyllä ne rajoitukset sielläkin ovat monella menneet sietokyvyn yli.