Hirveä ulina siitä että lasten harrastukset ovat koronan vuoksi jäissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastukset on tärkeitä, sehän on selvää. Niin on myös pandemian aisoissa pitäminen. Jos kaikki olisivat tässä koko ajan yrittäneet parhaansa, pitäneet turvavälejä ja liikkuneet ja tehneet asioita kohtuullisesti, oltaisiin luultavasti kyetty pitämään lasten harrasteet pyörimässä suunnilleen normaalisti tyylillä harraste per lapsi. 

Mutta ei. Tälläkin palstalla on niitä joitten mielestä heidän täysin normaali elämänsä on tärkeämpää kuin mahdolliset seuraukset ihan kaikille. On pitänyt matkustella maskitta, jättää karanteenit väliin, juosta niin harjoituksissa, töissä kuin kapakoissa, julkisilla liikennevälineillä toki että varmasti saavat virusta levitettyä mahdollisimman tehokkaasti. 

Itse ja oma lähipiirini on pyrkinyt vähentämään kaupassa käyntien määriä ja pitämään siellä mahdollisuuksiensa mukaan turvavälejä ja aina myös maskia. On jätetty turhat matkustelut, sekä tietysti isommat illanvietot ja kapakat ihan kokonaan, koska ilmankin pärjää. Jos tavataan joskus kavereita, niin rajoitettua määrää, mieluiten ulkona ja jos on esim. kesällä tavattu ihan sisätiloissakin, niin ei ole sitten pariin viikkoon tavattu muita kavereita siltä varalta että jos sitten kuitenkin jollain se korona oireettomana oli, niin sitä ei kauheasti levittäisi. 

Jos kaikki noudattaisivat turvavälejä, sosiaalista eristäytymistä edes jossain määrin, karanteeniaikoja, maskisuosituksia jne. niin oltaisiin saatu pidettyä sekä lapsille, että aikuisille se joku harraste käynnissä, mutta ei kun on näitä porsaita joille heidän mielestään kuuluu aivan kaikki eikä mitään vastuuta mistään tarvitse ikinä kantaa. Nehän tämän taas pilasi meiltä kaikilta muilta. 

Kiva teoria ja kovin varma olet itse tuosta, mut eihän se pidä paikkansa. Kai huomaat sen jo katsomalla mitä maailmalla tapahtuu. Vaikka olisi ulkonaliikkumiskieltoja ja paljon tiukempia rajoituksia kuin täällä, niin tartuntoja tulee. Keväällä paikat meni Suomessa kiinni hyvin pitkälti. Harrastustoiminta joka puolella maata, pks eristettiin, koululaiset ja vanhukset kotiin, todella tiukat rajoitukset... Ihmiset kuolivat jo siihen, etteivät uskaltaneet ensiapuun hakeutua.

Ei se virus nyt tule häviämään mihinkään. Ei vaikka tehtäis mitä. Koko yhteiskuntaa kun ei voi täysin jäihin laittaa.

Mutkat suoriksi taas. Luulet että vähemmillä varotoimilla ja korkeammilla tarttuvuusluvuilla ne riskiryhmäläiset jotka on vältelleet ensiapua viime keväänä, uskaltavat lähteä ensiapuun nyt?

Rokotukset on aloitettu ja nyt vois malttaa hetken aikaa epämukavuutta näitten rajoitusten ja suositusten puolesta jotta saadaan yhteiskunta jälleen auki ja ihmiset pysymään terveinä ja elossa. Kävisikö tämmönen?

Minä elän jo pitkälti voimassaolevien rajoitusten ja suositusten mukaan, mutta olen malttanut jo hetken ja mitään takeita siitä ei ole, että tässä hetken malttamisella selvittäis edelleen jatkossa. Meidän kaupungissa saa lapset harrastaa ja en ala sitä kieltämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä, että boomerit täällä kirjottelee. "Kyllä mekin ennen vanhaan keksittiin vaikka mitä tekemistä ja plaplaplaa". No kun ajat muuttuu. Mäenlasku tai hiihto yksin/pienessä kaveriporukassa on aika eri asia kuin harrastustoiminta isolla porukalla. Suurin ongelma tässä on nimenomaan se sosiaalisten kontaktien vähyys ja rutiinien puute. Kun ei ole sitä kolme kertaa viikossa tiettyyn aikaan tapahtuvaa harrastustoimintaa, niin joku luistelu tai kävely (maailman tylsintä ikinä, jopa näin aikuiselle) ei paljon innosta lähtemään ulos.

Kyse ei ole mielikuvituksen puutteesta tai "pullamössösukupolvesta", vaan yksinkertaisesti siitä, että harrastustoiminnan myötä katosivat kaverikontaktit ja rutiinit. Helppohan se on introverttina erakkona huudella, että ei muuta kun yksinään vaan ulos, kyllä sitä tekemistä keksii, mutta kun aika suuri osa ei ole näitä introverttejä. Ihan yhtä lailla, kun introverttia ahdistaa joku pakollinen ryhmätoiminta, näitä enemmän ekstroverttejä ahdistaa yksin oleminen ja tekeminen.

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä (eli suurta osaa vauvapalstalaisista), jotka ei YHTÄÄN osaa ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin itsensä. Tässä keskustelussa se taas nähdään.

Nyt oli kyllä semmosta valivalia ja seliseliä. 😄 En ole boomer, mutta introvertti. Suurimman osan meidän inttoverttien normaalia elämää KOKO ELÄMÄN AJAN on teidän ekstroverttien maailmaan sopeutuminen ja me on sopeuduttu. Nyt kun teidän tai teidän lasten (en oikein ole varma kumpi siellä kirjoittelee... 🤔) PITÄISI vähäksi aikaa sopeutua siihen, että pulkkamäkeen tai hiihtämään tai lenkille mennään parin kaverin kanssa eikä koko joukkueen, niin se on maailmanloppu. Ei pysty, ei kykene. Hei oi-ke-as-ti nyt!! Pikkusen sitä tsemppiä! 😄

Minä olen introvertti. En voi sietää mitään joukkuelajeja, käyn salilla ja spinningissä yksin. Mutta silti osaan ymmärtää asioita myös muiden näkökulmasta. Sinä näköjään et, joten turha edes selittää. Jos et tosiaan ymmärrä joukkue- ja yksilöurheilun eroa, niin et ymmärrä urheilusta ylipäätään yhtään mitään. Hiihto ei todellakaan ole sama asia kuin vaikkapa koripallo. Hiihdossa et tarvitse ponnistusvoimaa tai heittotarkkuutta. Et voi MITENKÄÄN hiihtämällä harjoitella niitä taitoja mitä tarvitset muissa lajeissa. Lisäksi ne kontaktit ovat tärkeitä joukkuelajeissa. Mutta turhaan tätä selittää, kun kuvittelet, että tässä on kyse vain siitä tykkääkö tehdä asioita yksin vai porukalla.

Eli olet sitä mieltä, että parempi olla tekemättä mitään kuin tehdä jotain muuta? Hiihto on hyvin tuttu laji, ja voin kertoa, että ei sitäkään yksin treenata, kun on kyse lasten ja nuorten harrastamisesta. Ja minähän en hiihtoa ole tuputtanut sulle enkä kellekään enkä ole väittänyt että se korvaa koripallon. Mutta edelleenkin valinta on ihan jokaisen oma. Voi valittaa kotona tai keksiä tavat treenata ja liikkua muuten. 👍

Mulla on kolme teiniä, joista jokainen harrastaa aktiivisesti 4-5 kertaa viikossa ihan omasta halustaan. Ovat todella vihaisia, kun treenit ovat nyt olleet tauolla. Liikkuvat oma-aloitteisesti ulkona, mutta se ei todellakaan korvaa oman lajin ohjattua treeniä. Nyt onneksi tanssikoulut avautuvat osittain, joten yksi nuorista pääsee palaamaan treeneihin.

Liian monet nuoret tippuvat pitkän tauon aikana lopullisesti pois harrastuksesta. Uhkana on myös, että seurat ja yritykset menevät rajoitteiden takia konkurssiin ja tätä kautta harrastukset loppuvat sadoilta tai tuhansilta lapsilta ja nuorilta.

Koronarajoitusten venyminen on hallituksen syytä. He valitsivat "hybridistrategian" jonka seurauksena virusta tulee koko ajan rajojen yli ja leviäminen jatkuu myös kotimaassa. Vaihtoehtona olisi ollut ns. Uuden Seelannin malli, jossa kattavalla mutta nopealla maksimisululla olisi tukahdutettu virus kotimaassa ja pidetty rajat tehovalvonnassa (pakollinen testaus + karanteeni). Jälkimmäinen olisi tullut halvemmaksi ja kansalaisten vapauksia olisi jouduttu rajoittamaan huomattavasti vähemmän. Kun lisäksi viranomaiset munasi myös rokotehankinnat (ei tehty omia hankintoja lainkaan!) niin nyt ollaan k u s e s s a. Tässä tilanteessa on ihan turha ruveta yksittäisiä kansalaisia syyllistämään siitä, että ovat väsyneet noudattamaan suosituksia.

Vierailija kirjoitti:

Täynnä ollut lapsia leikkipuistot, pulkkamäet, hiihtoladut ja luistelukentät. Mutta ei tämä vastaa sitä, että haluaisi lapset käydä soittoharrastuksissa, maalausharrastuksissa, telinevoimistelussa, painissa, cheerleading-harkoissa jne. Eikä poista sitä että niissä näkisi kavereita, joiden kanssa ei ehkä ole samassa koulussa eikä asu samalla asuinalueella. 

Helposti ymmärtää miksi lapset kaipaavat näitä juttuja ja aikuiset kans toivoisivat että lapsilla pysyisi mielenkiinto yllä omaa harrastusta kohtaan.

Toki monella myös varmasti harmittaa se että maksut juoksee silti, vaikka treenejä ei ole.

Elömä on pettymyksiä täynnä, nyt vaan lapsukaisten on odotettva kuukais-pari kunnes päästään sisäliikuntaan. Vai onko lapsi mahdollisesti valmis uhraamaan vaikka isänsä  tai mummonsa koronalle tanssitunnit prioriteettinä? Jaovat ko isi ja mummo valmiit uhrautumaan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virus elää ihmisissä ja koko maailmaa ei voi sulkea. Kesällä virus käveli Suomeen takaisin ulkomailta, eli kevään toimet meni käytännössä hukkaan. Pitää vain sopeutua siihen, että koronaa on jatkossa.

Se johtuu tästä hybridistraregiasta. Virus ois voitu tukahduttaa kunnolla ja nyt vois Suomessa lapset ja teinit harrastaa. Tämä asia pitäisi hoitaa kunnolla nimenomaan maan rajoilla ja kahden viikon karanteenilla, valvotulla hotellikaranteenilla. Ongelmana on juuri tämä kun mitään ei voida hoitaa kunnolla vaan rajoitetaan vähän tuota ja sitten tätä.. virus pysyy ja rajoitukset pysyy.

Oletko vähän yksinkertainen? Kaikkiko on karanteenissa? Poliisit, lääkärit, ensihoitajat kauppiaat kaikki?

Mitäs sit kun se 2 viikkoa on ohi? Kielletäänkö kaikki rajanylitys? Ei mistään syystä pääse kukaan matkustamaan tähän maahan tai täältä pois ennen kun maailmasta pandemia on poistunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset harrastaa hiihtoa ja ratsastusta, kumpikaan laji ei ole jäänyt tauolle. :) Lisäksi tietenkin omatoimisesti paljon monipuolista ja monella tavalla kehittävää ulkona rymyämistä.

Kiva teille, ongelma sitten sisälajien ja joukkuelajien harrastajilla. Eri lapset ja nuoret ovat eri luonteisia ja siten harrastuksetkin ovat eri.

Meillä yksi lapsi harrastaa joukkuelajia, mutta asumme paikkakunnalla jossa lasten harrastukset eivät ole tauolla. Keväällähän oli kaikkialla, jolloin tuostakin oli taukoa. Hänellä on toisena  harrastuksena ratsastus, jossa sitten keväällä harrasti enemmän (on tosin kallis, mutta meillä mahdollisuus maksaa). Onneksi oli tosiaan edes tuo ratsastus ja se on taas "takataskussa" jos kiellot joukkuelajiin tulevat jossain vaiheessa tännekin.

Tätähän tässä peräänkuulutetaan, että jos joku harrastus joutuu tauolle koronarajoitusten takia niin keksitään tilalle muuta. Varsinkin lasten kohdalla monipuolinen liikunta on tärkeää, ei se, että hampaat irvessä johonkin yhteen lajiin keskitytään. Nuorilla sm- tason ja kansainväliselle huipulle tähtäävät harjoitukset ovat sallittuja. Muut voivat pitää kuntoaan yllä käytettävissä olevien keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä muutama linkki, joka kertoo harrastusten tärkeydestä, jotta ap:kin voisi vähän ymmärtää millaisesta asiasta on kyse. Ole hyvä :)

https://thl.fi/fi/-/liikuntaharrastus-lapsena-suojaa-mielenterveysoireil...

Liikuntaharrastus lapsena suojaa mielenterveysoireilta aikuisena

Lapsena ohjattua liikuntaa harrastaneet voivat aikuisena psyykkisesti paremmin

https://minedu.fi/documents/1410845/4449678/Jokaiselle+lapselle+ja+nuore...

Harrastukset ovat keskeinen osa lasten ja nuorten elämää. Niiden merkitys tänä päivänä korostuu kasvotusten tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen, lapsen ja nuoren itseilmaisun sekä monipuolisen ja innostavan toiminnan tarjoajina. Harrastuksissa yhdistyvät kaverisuhteiden vaaliminen, itsensä kehittäminen, lasten ja nuorten unelmat, omien vahvuuksien löytäminen, vuorovaikutus aikuisen kanssa sekä lapsen ja nuoren valinta käyttää vapaa-aikaansa mahdollisimman mielekkäästi. Harrastukset voivat ehkäistä syrjäytymistä ja olla keino auttaa syrjäytyneitä nuoria.

Lasten oikeudet ja asema on kirjattu lainsäädäntöömme ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1991. Maamme perustuslakiin on kirjattu oikeus sivistykseen. Lapsille ja nuorille taattu harrastaminen tukee osaltaan sivistystyötä.

Harrastusmahdollisuuksien kautta toteutuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen 31 artiklaan kirjattu lapsen oikeus kulttuuriin, taiteeseen sekä virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan. Sopimuksen allekirjoittaneiden maiden tulee kunnioittaa ja edistää lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustaa sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa valtiota, kuntia ja kansalaisia.

Missään linkkaamassasi hölynpölyssä ei sanota, että se harrastuksen pitää olla ulkoa ohjattua ja muualla kuin kotona tapahtuvaa. Harrastuksia on hyvä olla ja niitä voi jokainen järjestää ihan kotonakin. Tässä on oiva tilaisuus koko perheelle harrastaa yhdessä.

Meidän 13- ja 14-vuotiaat eivät ole niin innoissaan tästä vanhempien kanssa yhdessä harrastamisesta. Eivät he halua viettää vapaa-aikaansa pelkästään meidän kanssa. Epäilisin, että heillä on asiat todella huonosti jos äitin ja isin kainolossa vaan haluaisivat edelleen tuon ikäisinä kyyhöttää.

Käydään hiihtämässä kyllä jonkun verran, mutta siinä omassa harrastuksessa heille on erityisen tärkeää ne sosiaaliset suhteet ja joukkueen kanssa yhdessä tekeminen ja tavoitteisiin pyrkiminen.

Mikä heitä estää ulkoilemasta ja hiihtämästä muutaman kaverin kanssa?

No esimerkiksi laturaivo ja/tai se että ne kaverit ei asu samalla alueella, eikä bussilla uskalla kulkea.

Täällä maalla on totuttu siihen, että lapsia kuskataan kavereille pitkienkin matkojen päähän. Samoin kuin harrastuksiin on useampi kymmenen kilometriä.

Ja? Ihan samaa se on pk-seudullakin. Sen lisäksi 10 kilsaan voi tuhrautua tunti, koska ruuhka.

Jos itse osaat kuskata lapsen kavereilleen tai harrastuksiin et ilmeisesti ole tuo valittaja, joka sanoi ettei bussilla uskalla mennä? Jos näin on, miten edellinen kommentti koski sinua?

En minä valittanut. Totesin.

Ja kai sinä käsität, että on se aikamoinen urakka lähteä hakemaan kaveria 40 kilsan päästä läpi kaupungin ja ajaa takaisin sinne. Siinä tulee 160 kilsaa ajelua, jotta pääsevät yhdessä kävelylle.

Ja kun se toinen bestis asuu 30 kilsan päässä ihan toisene suuntaan, ajattelitko että kipaisen hänetkin tänne.

Ja sitten vielä kahden muun lapsen samalla tavalla asuvat kaverit?

Itse kuskaan tuollaiset matkat moneen kertaan viikossa. Nyt kun lukio on lähinnä kuskaan lukiolaisen 35 n kilometrin päähän ja noudan kotiin eri reissulla eli päivässä ajan koulun takia 140 km plus harrastus ja kaverien luo kuskaus. Samat kuskaukset joudun tekemään vaikkei koronaakaan olisi. Kyllä se on ihan oma valinta että muksuja hankkii.

Minä olen kuskannut lapsia kouluun vuodesta 2007. Tälläkin hetkellä menee päivästä 2,5 tuntia siihen kuskaamiseen. Koska kuskaamme kouluun.

Meillä ei riitä vuorokauden tunnit, jos sitten vielä kuskaisimme kullekin paria kaveria satoja tunteja joka ilta.

"Liian monet nuoret tippuvat pitkän tauon aikana lopullisesti pois harrastuksesta. Uhkana on myös, että seurat ja yritykset menevät rajoitteiden takia konkurssiin ja tätä kautta harrastukset loppuvat sadoilta tai tuhansilta lapsilta ja nuorilta".

Kun rokotekattavsuu saatu kesään mennessä niin kaikki konkkaan menneidein tilalle nousee uusia kuin fenix lintu tuhkasta. Ei maailam ja jumppaseurat ole stabiili,muutosta on koko ajan. Viimeisen kymmenen vuoden sisään kaikenlaista seuraa ja ohjattua liikuntaa on tullut verorahojen avulla vaikka miten paljon. Nyt himmaillaan vähän aikaan.

Harrastukset on olleet kiinni jo pitkään, silti eilen yli 400 tartuntaa. Korona leviää ihan muualla kuin lasten harrastuksissa. Koulutkin oli kaksi viikkoa lomalla, mikä ei näkynyt tartuntaluvuissa ollenkaan!  Laittakaa rajat ja raflat kiinni, niin alkaa tulla tuloksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä, että boomerit täällä kirjottelee. "Kyllä mekin ennen vanhaan keksittiin vaikka mitä tekemistä ja plaplaplaa". No kun ajat muuttuu. Mäenlasku tai hiihto yksin/pienessä kaveriporukassa on aika eri asia kuin harrastustoiminta isolla porukalla. Suurin ongelma tässä on nimenomaan se sosiaalisten kontaktien vähyys ja rutiinien puute. Kun ei ole sitä kolme kertaa viikossa tiettyyn aikaan tapahtuvaa harrastustoimintaa, niin joku luistelu tai kävely (maailman tylsintä ikinä, jopa näin aikuiselle) ei paljon innosta lähtemään ulos.

Kyse ei ole mielikuvituksen puutteesta tai "pullamössösukupolvesta", vaan yksinkertaisesti siitä, että harrastustoiminnan myötä katosivat kaverikontaktit ja rutiinit. Helppohan se on introverttina erakkona huudella, että ei muuta kun yksinään vaan ulos, kyllä sitä tekemistä keksii, mutta kun aika suuri osa ei ole näitä introverttejä. Ihan yhtä lailla, kun introverttia ahdistaa joku pakollinen ryhmätoiminta, näitä enemmän ekstroverttejä ahdistaa yksin oleminen ja tekeminen.

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä (eli suurta osaa vauvapalstalaisista), jotka ei YHTÄÄN osaa ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin itsensä. Tässä keskustelussa se taas nähdään.

Mikä homekorva itse olet jos et käsitä että lapset ja nuoret pystyy halutessaan olemaan kaverinsa kanssa sosiaalirrssakontaktissa 24/7 somen välityksellä. On videopuheluja, whatsappit laulaa ja kokoajan voi olla online yhteydessä. Nykyisin ei tarvitse olla kavereiden kanssa fyysisesti samassa paikassa ollakseen yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä, että boomerit täällä kirjottelee. "Kyllä mekin ennen vanhaan keksittiin vaikka mitä tekemistä ja plaplaplaa". No kun ajat muuttuu. Mäenlasku tai hiihto yksin/pienessä kaveriporukassa on aika eri asia kuin harrastustoiminta isolla porukalla. Suurin ongelma tässä on nimenomaan se sosiaalisten kontaktien vähyys ja rutiinien puute. Kun ei ole sitä kolme kertaa viikossa tiettyyn aikaan tapahtuvaa harrastustoimintaa, niin joku luistelu tai kävely (maailman tylsintä ikinä, jopa näin aikuiselle) ei paljon innosta lähtemään ulos.

Kyse ei ole mielikuvituksen puutteesta tai "pullamössösukupolvesta", vaan yksinkertaisesti siitä, että harrastustoiminnan myötä katosivat kaverikontaktit ja rutiinit. Helppohan se on introverttina erakkona huudella, että ei muuta kun yksinään vaan ulos, kyllä sitä tekemistä keksii, mutta kun aika suuri osa ei ole näitä introverttejä. Ihan yhtä lailla, kun introverttia ahdistaa joku pakollinen ryhmätoiminta, näitä enemmän ekstroverttejä ahdistaa yksin oleminen ja tekeminen.

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä (eli suurta osaa vauvapalstalaisista), jotka ei YHTÄÄN osaa ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin itsensä. Tässä keskustelussa se taas nähdään.

Nyt oli kyllä semmosta valivalia ja seliseliä. 😄 En ole boomer, mutta introvertti. Suurimman osan meidän inttoverttien normaalia elämää KOKO ELÄMÄN AJAN on teidän ekstroverttien maailmaan sopeutuminen ja me on sopeuduttu. Nyt kun teidän tai teidän lasten (en oikein ole varma kumpi siellä kirjoittelee... 🤔) PITÄISI vähäksi aikaa sopeutua siihen, että pulkkamäkeen tai hiihtämään tai lenkille mennään parin kaverin kanssa eikä koko joukkueen, niin se on maailmanloppu. Ei pysty, ei kykene. Hei oi-ke-as-ti nyt!! Pikkusen sitä tsemppiä! 😄

Minä olen introvertti. En voi sietää mitään joukkuelajeja, käyn salilla ja spinningissä yksin. Mutta silti osaan ymmärtää asioita myös muiden näkökulmasta. Sinä näköjään et, joten turha edes selittää. Jos et tosiaan ymmärrä joukkue- ja yksilöurheilun eroa, niin et ymmärrä urheilusta ylipäätään yhtään mitään. Hiihto ei todellakaan ole sama asia kuin vaikkapa koripallo. Hiihdossa et tarvitse ponnistusvoimaa tai heittotarkkuutta. Et voi MITENKÄÄN hiihtämällä harjoitella niitä taitoja mitä tarvitset muissa lajeissa. Lisäksi ne kontaktit ovat tärkeitä joukkuelajeissa. Mutta turhaan tätä selittää, kun kuvittelet, että tässä on kyse vain siitä tykkääkö tehdä asioita yksin vai porukalla.

Eli olet sitä mieltä, että parempi olla tekemättä mitään kuin tehdä jotain muuta? Hiihto on hyvin tuttu laji, ja voin kertoa, että ei sitäkään yksin treenata, kun on kyse lasten ja nuorten harrastamisesta. Ja minähän en hiihtoa ole tuputtanut sulle enkä kellekään enkä ole väittänyt että se korvaa koripallon. Mutta edelleenkin valinta on ihan jokaisen oma. Voi valittaa kotona tai keksiä tavat treenata ja liikkua muuten. 👍

Milloin olen sanonut noin? Voi herraisä, yritä tässä selittää ihmiselle, joka vielä keksii omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä, että boomerit täällä kirjottelee. "Kyllä mekin ennen vanhaan keksittiin vaikka mitä tekemistä ja plaplaplaa". No kun ajat muuttuu. Mäenlasku tai hiihto yksin/pienessä kaveriporukassa on aika eri asia kuin harrastustoiminta isolla porukalla. Suurin ongelma tässä on nimenomaan se sosiaalisten kontaktien vähyys ja rutiinien puute. Kun ei ole sitä kolme kertaa viikossa tiettyyn aikaan tapahtuvaa harrastustoimintaa, niin joku luistelu tai kävely (maailman tylsintä ikinä, jopa näin aikuiselle) ei paljon innosta lähtemään ulos.

Kyse ei ole mielikuvituksen puutteesta tai "pullamössösukupolvesta", vaan yksinkertaisesti siitä, että harrastustoiminnan myötä katosivat kaverikontaktit ja rutiinit. Helppohan se on introverttina erakkona huudella, että ei muuta kun yksinään vaan ulos, kyllä sitä tekemistä keksii, mutta kun aika suuri osa ei ole näitä introverttejä. Ihan yhtä lailla, kun introverttia ahdistaa joku pakollinen ryhmätoiminta, näitä enemmän ekstroverttejä ahdistaa yksin oleminen ja tekeminen.

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä (eli suurta osaa vauvapalstalaisista), jotka ei YHTÄÄN osaa ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin itsensä. Tässä keskustelussa se taas nähdään.

Nyt oli kyllä semmosta valivalia ja seliseliä. 😄 En ole boomer, mutta introvertti. Suurimman osan meidän inttoverttien normaalia elämää KOKO ELÄMÄN AJAN on teidän ekstroverttien maailmaan sopeutuminen ja me on sopeuduttu. Nyt kun teidän tai teidän lasten (en oikein ole varma kumpi siellä kirjoittelee... 🤔) PITÄISI vähäksi aikaa sopeutua siihen, että pulkkamäkeen tai hiihtämään tai lenkille mennään parin kaverin kanssa eikä koko joukkueen, niin se on maailmanloppu. Ei pysty, ei kykene. Hei oi-ke-as-ti nyt!! Pikkusen sitä tsemppiä! 😄

Ihan mielenkiinnosta voitko antaa esimerkkejä siitä miten introvertin täytyy sopeutua normaalisti ekstroverttien maailmaan? Tuleeko siis jostain joku pakottamaan johonkin joukkuetreeneihin vai mitä? Joku kieltää sinulta kotona olemisen normaalisti??

Peruskoulu, lukio, ammattiopinnot, työmaailma, perhe, lapset, sukulaiset, ystävät, tuttavat, kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen ja osallistuminen mihin aikuinen ihminen elämänsä varrella törmää ja joutuu sopeutumaan. Ei, pelkästään kotona ei kauheasti ole pystynyt olemaan, eikä se useimmille ole edes vaihtoehto. Toisille nämä ovat läpihuutojuttuja ja toisilta vaatii enemmän ponnisteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään lapsen tai teinin psyyke ei hajoa yhden talven mittaisen treenitaukoon. Korona kuitenkin tappaa ja niiden kuolinlukujen taustalla on niiden ihmisen ainutkertaisen elämän päättyminen. Toista mahdollisuutta elämään ei näille ihmisille tule. Teidän teinit voi harrastaa sitten ensi vuonnakin (todennäköisesti jo kesällä) kun rokotukset on saatu annettua.

Mun teini sairastui keskivaikeaan masennukseen, jonka laukaisi pitkään jatkunut koronaeristäytyminen (etäkoulu, harrastustauko, kielto nähdä kavereita jne).  On nyt lääkityksellä ja terapiassa (päästiin nopeasti kun mentiin omalla rahalla yksityiselle, julkisella olisi vieläkin jonossa). Hoidon tarve saattaa jatkua vuosia ja riski masennuksen puhkeamiseen uudelleen myöhemmin elämässä on myös kohonnut. Eli meidän tapauksessa koronarajoitteet osoittautuivat terveydelle vaarallisiksi. Nuoren koulussa, harrastusryhmässä tai meidän muussakaan lähipiirissä ei ole ollut yhtään koronatartuntaa eikä edes altistusta.

Höpöhöpö. Kyllähän kavereita on saanut nähdä esim. ulkona ja pienissä porukoissa. Sinäkö itse olet rajoittanut lapsen menemisiä? Etäkoulua ei ollut kovin kauaa. Jos lapsesi on oikeasti vakavasti masentunut niin elä syytä koronaa. Ja oikein vielä lääkkeitäkin pumpataan teiniin, hullua.

Koronahysterian lietsomana nuoren kavereiden vanhemmista todella moni kielsi kaikki kaveritapaamiset, aika vaikea siinä on kaveria nähdä. Etäkoulussa oltiin keväällä useampi kuukausi ja nyt PK-seudulla marraskuusta lähtien eli taas jo useampi kuukausi. Hoitavan lääkärin mukaan masennuksen laukaisi nimenomaiseesti koronarajoitteet ja niistä aiheutunut ahdistus. Ja kyllä, masennusta hoidetaan lääkityksellä. AV-mammojen mielestä toki pitäisi jättää nuori kärsimään vakavista ahdistuskohtauksista.

Täällä moni väittää, että koronarajoitukset ovat välttämättömiä jotta pysytään terveinä. Tämä on hyvin yksisilmäinen näkökulma ja keskittyy vain koronaan. Terveys on muutakin kuin koronan välttelyä. Nuorten mielenterveys on todistetusti vaarassa, kun koronarajoitukset jatkuvat pitkään. Rajoitusten pitkittymisestä syytän hallitusta, joka ei osaa tai halua laittaa ulkorajoja kontrolliin. Nuorten on uhrattava omat vapautensa ja mielenterveytensä, jotta aikuiset voi kännäillä baareissa ja jotta rakennuksille, maatiloille ym. saadaan halpaa työvoimaa. Tosi reilua!

Ulina johtuu niistä bisnesmiehistä, jotka tienaavat noilla harrastuksilla.

Ei nuoret välttämättä tarvitse tällaisena aikana mitään ohjattua liikuntaa. Liikkua voi ulkonakin.

Kyllä naurattaa kun ihmiset puhuu strategioista niin viisaasti, voi voi kun tietäisivät että koko korona on vain hössötystä ei aiheuta toimenpiteitä.

Korona ei ole vaarallinen tauti.

Koronahössötys on globalistien juoni.

Kansalaistottelemattomuus kunniaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virus elää ihmisissä ja koko maailmaa ei voi sulkea. Kesällä virus käveli Suomeen takaisin ulkomailta, eli kevään toimet meni käytännössä hukkaan. Pitää vain sopeutua siihen, että koronaa on jatkossa.

Se johtuu tästä hybridistraregiasta. Virus ois voitu tukahduttaa kunnolla ja nyt vois Suomessa lapset ja teinit harrastaa. Tämä asia pitäisi hoitaa kunnolla nimenomaan maan rajoilla ja kahden viikon karanteenilla, valvotulla hotellikaranteenilla. Ongelmana on juuri tämä kun mitään ei voida hoitaa kunnolla vaan rajoitetaan vähän tuota ja sitten tätä.. virus pysyy ja rajoitukset pysyy.

Oletko vähän yksinkertainen? Kaikkiko on karanteenissa? Poliisit, lääkärit, ensihoitajat kauppiaat kaikki?

Mitäs sit kun se 2 viikkoa on ohi? Kielletäänkö kaikki rajanylitys? Ei mistään syystä pääse kukaan matkustamaan tähän maahan tai täältä pois ennen kun maailmasta pandemia on poistunut?

Ei, vaan kaikilta rajan ylittäjiltä vaaditaan koronatesti + pakollinen valvottu karanteeni. Eli maahan tullaan koronatestin ja karanteenihotellin kautta vasta sitten, kun on saatu puhdas testitulos. Kyllä, tämä vaikeuttaa matkustamista mutta vastapainona kotimaan sisäisiä rajoituksia voidaan merkittävästi höllentää.

Tässä ketjussa taas on yksi tyhmä aloittajana. Ei ole itse käynyt ollenkaan ulkona, jotta tietäisi, onko siellä lapsia liikkeellä vai ei. 

Aloittaja kertoo ulinasta. Joko on korvani lukossa tai sitten en muuten vain kuule mitään ulinaa. Ei kai se vain kuulu aloittajan omien korvien välissä ja lähde siellä?

Aloittaja kertoo loistavista keleistä. Täälläpäin ei ainakaan mikään ole loistanut. Jaa... no... iltasella naapurin jouluvalot loistavat, mutta hänkin ottaa ne vappusiivouksen yhteydessä aina pois. 

Kannattaa nyt kaikkien lasten ja teinien vanhempien ottaa asiakseen pandemiataitojen opettamisen lapselle. Jokaisen on hyvä miettiä miten opettaa lapselle pitämään hyvinvoinnista ja mielenterveydestä huolta myös pandemia-aikana. On hyvä valita lapselle kaikenlaisia harrastuksia, jotka tukevat hyvinvointia. Jokaisella lapsella olisi hyvä olla edes yksi harrastus, jota voi harjoittaa tilanteessa kuin tilanteessa.

On hyvä opettaa myös joustavaa ajattelua. Joskus voi yhteiskunnan tai omasta tai perheen tilanteesta johtuen tulla muutoksia viikko-ohjelmaan ja harrastusrutiineihin. Sietokykyä joustavuuteen ja muutoksiin on hyvä harjoitella. Tämä tuskin tulee olemaan ainoa pandemia lastenne elinaikana. Tulevaisuudessa parhaiten selviytyvät ne, lapset, joille on opetettu jo kotona, miten huolehtia omasta hyvinvoinnista erikoisissakin tilanteissa.

Harrastusmahdollisuuksia on runsaasti. Vain mielikuvitus on rajana. Todella moni harrastus onnistuu myös etänä. Harrastusten lisäksi on hyvä keskustella siitä että miten säädellä tunteita (mm. viha, jos lempiharrastus peruuntuu), miten syödä terveellisesti, huolehtia kunnosta, ylläpitää sosiaalisia suhteita vaikka eläisi rajoitusten keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä muutama linkki, joka kertoo harrastusten tärkeydestä, jotta ap:kin voisi vähän ymmärtää millaisesta asiasta on kyse. Ole hyvä :)

https://thl.fi/fi/-/liikuntaharrastus-lapsena-suojaa-mielenterveysoireil...

Liikuntaharrastus lapsena suojaa mielenterveysoireilta aikuisena

Lapsena ohjattua liikuntaa harrastaneet voivat aikuisena psyykkisesti paremmin

https://minedu.fi/documents/1410845/4449678/Jokaiselle+lapselle+ja+nuore...

Harrastukset ovat keskeinen osa lasten ja nuorten elämää. Niiden merkitys tänä päivänä korostuu kasvotusten tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen, lapsen ja nuoren itseilmaisun sekä monipuolisen ja innostavan toiminnan tarjoajina. Harrastuksissa yhdistyvät kaverisuhteiden vaaliminen, itsensä kehittäminen, lasten ja nuorten unelmat, omien vahvuuksien löytäminen, vuorovaikutus aikuisen kanssa sekä lapsen ja nuoren valinta käyttää vapaa-aikaansa mahdollisimman mielekkäästi. Harrastukset voivat ehkäistä syrjäytymistä ja olla keino auttaa syrjäytyneitä nuoria.

Lasten oikeudet ja asema on kirjattu lainsäädäntöömme ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1991. Maamme perustuslakiin on kirjattu oikeus sivistykseen. Lapsille ja nuorille taattu harrastaminen tukee osaltaan sivistystyötä.

Harrastusmahdollisuuksien kautta toteutuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen 31 artiklaan kirjattu lapsen oikeus kulttuuriin, taiteeseen sekä virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan. Sopimuksen allekirjoittaneiden maiden tulee kunnioittaa ja edistää lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustaa sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa valtiota, kuntia ja kansalaisia.

Missään linkkaamassasi hölynpölyssä ei sanota, että se harrastuksen pitää olla ulkoa ohjattua ja muualla kuin kotona tapahtuvaa. Harrastuksia on hyvä olla ja niitä voi jokainen järjestää ihan kotonakin. Tässä on oiva tilaisuus koko perheelle harrastaa yhdessä.

Meidän 13- ja 14-vuotiaat eivät ole niin innoissaan tästä vanhempien kanssa yhdessä harrastamisesta. Eivät he halua viettää vapaa-aikaansa pelkästään meidän kanssa. Epäilisin, että heillä on asiat todella huonosti jos äitin ja isin kainolossa vaan haluaisivat edelleen tuon ikäisinä kyyhöttää.

Käydään hiihtämässä kyllä jonkun verran, mutta siinä omassa harrastuksessa heille on erityisen tärkeää ne sosiaaliset suhteet ja joukkueen kanssa yhdessä tekeminen ja tavoitteisiin pyrkiminen.

Mikä heitä estää ulkoilemasta ja hiihtämästä muutaman kaverin kanssa?

No esimerkiksi laturaivo ja/tai se että ne kaverit ei asu samalla alueella, eikä bussilla uskalla kulkea.

Täällä maalla on totuttu siihen, että lapsia kuskataan kavereille pitkienkin matkojen päähän. Samoin kuin harrastuksiin on useampi kymmenen kilometriä.

Ja? Ihan samaa se on pk-seudullakin. Sen lisäksi 10 kilsaan voi tuhrautua tunti, koska ruuhka.

Jos itse osaat kuskata lapsen kavereilleen tai harrastuksiin et ilmeisesti ole tuo valittaja, joka sanoi ettei bussilla uskalla mennä? Jos näin on, miten edellinen kommentti koski sinua?

En minä valittanut. Totesin.

Ja kai sinä käsität, että on se aikamoinen urakka lähteä hakemaan kaveria 40 kilsan päästä läpi kaupungin ja ajaa takaisin sinne. Siinä tulee 160 kilsaa ajelua, jotta pääsevät yhdessä kävelylle.

Ja kun se toinen bestis asuu 30 kilsan päässä ihan toisene suuntaan, ajattelitko että kipaisen hänetkin tänne.

Ja sitten vielä kahden muun lapsen samalla tavalla asuvat kaverit?

Itse kuskaan tuollaiset matkat moneen kertaan viikossa. Nyt kun lukio on lähinnä kuskaan lukiolaisen 35 n kilometrin päähän ja noudan kotiin eri reissulla eli päivässä ajan koulun takia 140 km plus harrastus ja kaverien luo kuskaus. Samat kuskaukset joudun tekemään vaikkei koronaakaan olisi. Kyllä se on ihan oma valinta että muksuja hankkii.

Minä olen kuskannut lapsia kouluun vuodesta 2007. Tälläkin hetkellä menee päivästä 2,5 tuntia siihen kuskaamiseen. Koska kuskaamme kouluun.

Meillä ei riitä vuorokauden tunnit, jos sitten vielä kuskaisimme kullekin paria kaveria satoja tunteja joka ilta.

Tämähän on yksinomaan sinun velttouttasi ja organisointikyvyttömyyttäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään lapsen tai teinin psyyke ei hajoa yhden talven mittaisen treenitaukoon. Korona kuitenkin tappaa ja niiden kuolinlukujen taustalla on niiden ihmisen ainutkertaisen elämän päättyminen. Toista mahdollisuutta elämään ei näille ihmisille tule. Teidän teinit voi harrastaa sitten ensi vuonnakin (todennäköisesti jo kesällä) kun rokotukset on saatu annettua.

Mun teini sairastui keskivaikeaan masennukseen, jonka laukaisi pitkään jatkunut koronaeristäytyminen (etäkoulu, harrastustauko, kielto nähdä kavereita jne).  On nyt lääkityksellä ja terapiassa (päästiin nopeasti kun mentiin omalla rahalla yksityiselle, julkisella olisi vieläkin jonossa). Hoidon tarve saattaa jatkua vuosia ja riski masennuksen puhkeamiseen uudelleen myöhemmin elämässä on myös kohonnut. Eli meidän tapauksessa koronarajoitteet osoittautuivat terveydelle vaarallisiksi. Nuoren koulussa, harrastusryhmässä tai meidän muussakaan lähipiirissä ei ole ollut yhtään koronatartuntaa eikä edes altistusta.

Höpöhöpö. Kyllähän kavereita on saanut nähdä esim. ulkona ja pienissä porukoissa. Sinäkö itse olet rajoittanut lapsen menemisiä? Etäkoulua ei ollut kovin kauaa. Jos lapsesi on oikeasti vakavasti masentunut niin elä syytä koronaa. Ja oikein vielä lääkkeitäkin pumpataan teiniin, hullua.

Koronahysterian lietsomana nuoren kavereiden vanhemmista todella moni kielsi kaikki kaveritapaamiset, aika vaikea siinä on kaveria nähdä. Etäkoulussa oltiin keväällä useampi kuukausi ja nyt PK-seudulla marraskuusta lähtien eli taas jo useampi kuukausi. Hoitavan lääkärin mukaan masennuksen laukaisi nimenomaiseesti koronarajoitteet ja niistä aiheutunut ahdistus. Ja kyllä, masennusta hoidetaan lääkityksellä. AV-mammojen mielestä toki pitäisi jättää nuori kärsimään vakavista ahdistuskohtauksista.

Täällä moni väittää, että koronarajoitukset ovat välttämättömiä jotta pysytään terveinä. Tämä on hyvin yksisilmäinen näkökulma ja keskittyy vain koronaan. Terveys on muutakin kuin koronan välttelyä. Nuorten mielenterveys on todistetusti vaarassa, kun koronarajoitukset jatkuvat pitkään. Rajoitusten pitkittymisestä syytän hallitusta, joka ei osaa tai halua laittaa ulkorajoja kontrolliin. Nuorten on uhrattava omat vapautensa ja mielenterveytensä, jotta aikuiset voi kännäillä baareissa ja jotta rakennuksille, maatiloille ym. saadaan halpaa työvoimaa. Tosi reilua!

Kannattaa opettaa sille teinille pitämään hyvinvoinnistaan huolta myös pandemia-aikana. Tämä ei tule olemaan ainoa pandemia lapsesi elämässä. Huono on ennuste, jos lapsesi mielenterveys hajoaa näin lyhyessä ajassa. Aikuisuudessa on edessä paljon haasteita( ja ne voivat olla paljon isompia kuin se, että harrastus peruuntuu, koulu on etänä ja kavereihin pidetään etäyhteyttä), ja silloinkin pitäisi elämässä pärjätä.