Mummi kutsuu kissaansa nimityksellä "hän" ja lastani nimityksellä "se"

Vierailija kirjoitti:

Niin entä sitten? Hän pitää ennemmän kissastaan, kuin sinun lapsesta.

Vielä kun pitäisi suomen kieliopista.

Kai nyt eläin on tärkein. Puhun itsekin kissasta hänenä.

Tosi moni puhuu koiristaan kuinka hän teki sitä ja tätä. Olin hänen kanssaan lenkillä jne. Siis aikuisen Oikeesti, yöööökkkk! Kuulostaa ihan pimeeltä! Meillä opetettiin lapsuudessa että miten toisten ihmisten kanssa pitää jutella ja mitä ottaa huomioon. Jos silloin olis joku puhunut koirastaan hän muodossa niin olisi katottu aika pitkään.

Äidinkielen opetukset unohtuneet monilta. Eläimestä puhutaan se, ihmisestä hän eikä toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Äidinkielen opetukset unohtuneet monilta. Eläimestä puhutaan se, ihmisestä hän eikä toisinpäin.

Tässä on kyse puhekielestä. Täällä Hämeessä hän-sanan käyttö on loukkaavaa ja ivallista. Lemmikeistä puhutaan hän-sanalla.

Vierailija kirjoitti:

Äidinkielen opetukset unohtuneet monilta. Eläimestä puhutaan se, ihmisestä hän eikä toisinpäin.

Puhutko kirjakieltä? Aina?

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt eläin on tärkein. Puhun itsekin kissasta hänenä.

Miten joku ihmeen "tärkeys" liittyy asiaan :D

Hyvä, asiat tärkeysjärjestykseen. Se on hienoa, että lapsi oppii heti paikkansa. 

Tuo Hän eläimestä on jostain syystä naisten juttu. Sitten nämä samaiset naiset on ongelmissa koukuttamattomien koiriensa kanssa kun Hän ei olekaan pidettävissä kuin nostamalla koira hihnalla ylös (kuristaen) niin että etujalat ei yllä maahan.

”Kyllä äiti ymmärtää...” lepertelyä kuulee ja sen huomaa että nämä uusavuttomat jotka on kuulleet että koiran käytöstä pitää palkita raksulla niin eivät onnistu, kun palkitsevat koiran väärällä hetkellä tai väärästä käytöksestä.