Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde autistisen miehen kanssa
19.01.2021 |
Kokemuksia? Ns korkeafunktioinen, ei "näy" ensikättelyssä. Uskomattoman intohimoinen ja empaattinen mutta loukkaantuu herkästi, mitään miehelle tärkeää ei pysty edes loogisilla syillä arvostelemaan ilman että se menee ihon alle. Ymmärtää asiat hellyyttävän kirjaimellisesti, ei kannata pyytää hyppäämään lähijunaan :) Tulevaisuus mietityttää ja mahdolliset yhteiset lapset jos niitä siunaantuisi, tiedän että mies on sisaruksistaan toimintakuntoisin, esim. nuorin veljensä ei puhu sanaakaan eikä kykene toimimaan arjessa ilman avustusta.
Kommentit (102)
Jos et halua ableistin leimaa, niin ehdottomasti suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ARVOSTELET miestäsi? Skarppaa tyylissä, ap.
Jos haluatte lapsia autistisen henkilön kanssa, varautukaa siihen, että he hoitavat vanhemmuutensa omalla tavallaan - ette voi kouluttaa heitä haluamiksenne. Teidän täytyy silloin, kumppaninnen tuntien, ottaa itse enemmän vastuuta sillä tavalla, kun katsotte sen tarpeelliseksi. Älkää kuitenkaan mollatko lasten kuulten heidän vanhempaansa erilaisuudesta. Olette päättäneet lisääntyä sen erilaisen henkilön kanssa, joten kun valinta on tehty, arvostakaa häntä ilman kovia vaatimuksia.
Jos haluat asiallista tietoa niin suosittelen katsomaan tämän Jac den Houtingin TEDx puheen Why everything you know about autism is wrong
Saa kyllä olla rikas mies kiikarissa AP:lla että vakavissaan miettii :D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein lapset semmoisen kanssa. Kun asiat olivat hyvin niin hän oli ihanin ihminen mitä on. Jos tuli vastoinkäymisiä tai elämäntilanteeseen muutoksia, niin hän sulkeutui lähes täysin jopa viikoiksi. Nämä persoonan muutokset olivat niin rajuja ja pelottavia, että jätin hänet niiden takia. Hän ei itsekkään tiennyt autismistaan ennen kuin lapsi joutui testeihin. Jos olisin tiennyt mitä nyt tiedän, niin ehkä en olisi jättänyt. Lapset ovat samanlaisia kuin isänsä, mutta sietävät muutoksia hiukan paremmin.
Tajusin oman assiuden vasta, kun esikoinen sai diagnoosin.
Samat perintötekijät kummittelevat sitten lievän ja vaikean autismin taustalla.
Kahdella autistilapsellani on myös kv- diagnoosi, toinen keskivaikea, toinen syvä.
Nuorimmaisella(12), on nyt tutkimukset menossa asperger- ja ADD- epäily.
Vihoviimeinen h***etti, ei ikinä enää. Jatkuvaa säätämistä, jankuttamista ja vääntöä. Jokainen päivä on kuin omavalmentajana mielenterveyskuntoutujille, paitsi ettei mitään kuntoutumista tapahdu. Aloitetaanpa taas siitä, miksi ois kiva töihin lähtiessä pestä kainalot ja laittaa deodoranttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asperger on autismin kirjoa. Asperger diagnoosia ei enää tehdä.
Juu, siksi olikin yllättävää, että lastenpsykalla tänä keväänä puhuivat aspergerista.
Epikriisissäkin luki "asetetaan apperger- ja ADD- epäily".
Liekö työnimenä diagnosointivaiheessa...
Hauska lukea tätä ketjua lievästi autistisena miehenä. Kyllä naiset jaksaa suvaita jos jonkinnäköistä erilaisuutta ihmisissä niin kauan, kuin pitäis seurustella erilaisen kanssa. Ja kirjo on todella laaja, itse olen suhtkoht normaali jätkä pois lukien hieman erikoiset harrastukset ymv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasteni isällä todettu asperger. Tosi epäsosiaalinen ja vaikea tapaus, joissakin asioissa kiltti ja huolehtiva kuitenkin ja älykäs, lääketieteen huippututkija...
Mutta eli täysin omassa kuplassaan, parisuhdetta ei ymmärtänyt siten kun ns.normaali ihminen = halusi kyllä perheen, mutta saattoi vaikka juhlissa joihin menimme yhdessä, ruveta pokaamaan jotain vierasta naista...siis ihan joka kerta kun olimme yhdessä jossain, tosi harvoin...muuten oli tarkat säännöt, mitä piti noudattaa, koskaan ei mitåän spontaania tai erilaista, itki, jos joku muuttui...aina itse oikeassa, väänsi mustan valkoiseksi, pihtasi seksiä jos olin ollut jotenkin hankala.."sitten, kun olet ollut 2 viikkoa kiltti..", no, aika kauan kestin, mutta sitten oli pakko erota. Poikamme on nyt 18 ja perinyt asp-piirteitä, mutta onneksi aika vähän, välkky on hänkin. Mutta en kadu liittoa, elämässä nyt vaan tapahtuu....
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea tätä ketjua lievästi autistisena miehenä. Kyllä naiset jaksaa suvaita jos jonkinnäköistä erilaisuutta ihmisissä niin kauan, kuin pitäis seurustella erilaisen kanssa. Ja kirjo on todella laaja, itse olen suhtkoht normaali jätkä pois lukien hieman erikoiset harrastukset ymv.
Erilaisuuden suvaitseminen ei velvoita ketään seurustelemaan jonkun "erilaisen" kanssa. Parisuhteessa tärkeintä on yhteensopivuus, koska se on kumppanuus- eikä hyväntekeväisyyssuhde. Et varmasti itsekään haluaisi kumppania, joka ei ymmärrä sinua ja jonka ajatusmaailmaa sinäkään et tajua. Tai jonka kanssa ette itse asiassa edes pitäisi toisistanne. Joillekin niitä vastinpareja vain on vähemmän kuin toisille mutta se ei ole kollektiivisesti naisten tai miesten vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea tätä ketjua lievästi autistisena miehenä. Kyllä naiset jaksaa suvaita jos jonkinnäköistä erilaisuutta ihmisissä niin kauan, kuin pitäis seurustella erilaisen kanssa. Ja kirjo on todella laaja, itse olen suhtkoht normaali jätkä pois lukien hieman erikoiset harrastukset ymv.
Ymmärrän sitä. Kaikenlaista erilaisuutta, niin luonteen eroavaisuuksia, eriäviä arvoja ja muutakin suvaitaan paremmin kaverisuhteissa kuin seurustelusuhteessa. Aiemmin mainitussa jaetaan pala omaa ja toisen elämää, jälkimmäisessä valtaosa omasta elämästä ja toisen elämästä sekä suunnitellaan tulevaisuutta yhdessä.
Minulla on kirjoon kuuluva mies. Hurmasi minut aikanaan älykkyydellään, erikoisilla harrastuksillaan (joihin suhtautuu suurella intohimolla) ja normeja kyseenalaistavalla asenteellaan. Komeakin tietysti. Nyt hänellä on myös yritys, jonka on rakentanut yksin (kun ei palkkatyöhön kykene/suostu). Työtarjouksia, mainetta ja mammonaa tulvii ovista ja ikkunoista. Hän kun on niin omistautunut ja kyvykäs.
Mutta kaikki se, mikä menee työn ja harrastusten ulkopuolelle. Voi pyhä jysäys, miten vaikeaa on saada häntä tekemään oma-alotteisesti mitään kotitöitä. Hän kun on täysin sokea näille asioille. Käytännöllisyys on hänellä lähellä nollaa. Hänen ainoa kontribuutionsa kotiimme on raha, mikä on toki kiva juttu, mutta eihän asiat vain Visalla hoidu, jos palveluita ei osaa edes etsiä tai ei näe niille tarvetta. Minä joudun pitämään huushollin ja meidän muut juoksevat asiat kunnossa, kun hän ei kykene niihin ollenkaan. Puhumattakaan mistään perusarjen ulkopuolisesta. Ei me tehtäisi mitään reissujakaan, jos minä en niitä järjestäisi. Ja nekin suunnitellaan hänen rajoitustensa mukaan, kun ahdistuu vieraassa ympäristössä niin herkästi.
Eniten minua häiritsee, ettei hän kykene puhumaan tästä juurisyystä. On sen minulle maininnut, muttei ollenkaan tykkää puhua asiasta. Eli en voi osoittaa yhteneväisyyksiä hänen käytöksensä ja diagnoosin välillä. Lähipiirillekään ei saa kertoa, joten joudun keksimään tekosyitä hänen hankalalle käytökselleen.
Isäksi hänestä ei olisi, mutta me emme haluakaan lapsia.
Mutta voi kun minä häntä kaikesta huolimatta rakastan! On todella hyvä keskustelija ja rakastaja. Meillä on samanlaiset arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat. En ole lähdössä mihinkään. En halunnut "perusperttiä", joten sitä sain mitä tilasin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aurinkoista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Kommunikaatio ei miehen kanssa toimi ollenkaan ja jatkuvasti saa olla perustelemassa normaaleja asioita. Todella rankkaa. Lisäksi epäilen, osaisiko hän olla empaattinen, jos vaikka sairastuisin vakavasti.
Jos on tavannut yhden autistin, on tavannut yhden autistin. Jokainen autisti on oma persoonansa aivan kuten me neurotyypillisetkin. Itsellä kokemusta jo miltei 30 vuotta asperger-henkilön kanssa naimisissa olemisesta, ja päivääkään en vaihtaisi pois. Kommunikaatio kulkee paremmin kuin kenenkään muun kanssa, koska puhumme asioista suoraan ja tietopohjalta. Puhumisen lisäksi pussaakin : ) on itseasiassa hyvin tunteikas ja ihana mies. On hyvä ja sitoutunut isä lapsilleen. Ei katoa viikonlopuiksi kalastusreissuille tai auton konepellin alle (tämä oli aikanaan tärkeä kriteeri minulle). Osallistuu kotitöihin, hoitaa työnsä kunnialla (on saanut itseasiassa erinomaiset suositukset työssään), ja kun sanoo, että hoitaa jonkin asian, niin sen hoitaa, jos se vain on suinkin mahdollista. Pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, ja seisoi minun rinnallani, kun sairastuin vakavasti. On romanttinen ja haluaa paljon läheisyyttä, huumorintajuinen. Ja kyllä, on ihan virallinen diagnoosi aikuispsykiatrian puolelta. Aspergerius näkyy lähinnä tolkuttomana määränä nippelitietoa (joka usein osoittautuu hyödylliseksi), erityisinä mielenkiinnon kohteina ja siinä, ettei ihmeemmin kaipaa muuta sosiaalista elämää kuin oman perheensä, mikä käy erinomaisesti myös minulle.
Että voin suositella sitä, että jos tapaat asperger-henkilön, niin tutustu häneen ja tee päätös jatkosta tuijottelematta suuremmin sitä diagnoosia. Ties mitä menettää, jos näin tekee.
Kuvailit juuri minut todella täsmällisesti. Missä tapasitte toisenne? Haluaisin itsekin joskus saada tilaisuuden.
Opiskelijoina samassa koulussa heti peruskoulun jälkeen. Tuskin muuten oltaisiin tavattu, mies kun ei ole mikään bilehile. Ja hyvä niin. Itse työskentelen luovalla alalla, ja saan tarpeekseni ihmisten seurasta töissä ja siihen liittyvissä menoissa. Sen pyörityksen jälkeen on ihana rauhoittua kotiin oman insinöörin kanssa. Onnea etsintään, jospa sinäkin löytäisit oman vastaparisi : )
Aurinkoista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aurinkoista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Kommunikaatio ei miehen kanssa toimi ollenkaan ja jatkuvasti saa olla perustelemassa normaaleja asioita. Todella rankkaa. Lisäksi epäilen, osaisiko hän olla empaattinen, jos vaikka sairastuisin vakavasti.
Jos on tavannut yhden autistin, on tavannut yhden autistin. Jokainen autisti on oma persoonansa aivan kuten me neurotyypillisetkin. Itsellä kokemusta jo miltei 30 vuotta asperger-henkilön kanssa naimisissa olemisesta, ja päivääkään en vaihtaisi pois. Kommunikaatio kulkee paremmin kuin kenenkään muun kanssa, koska puhumme asioista suoraan ja tietopohjalta. Puhumisen lisäksi pussaakin : ) on itseasiassa hyvin tunteikas ja ihana mies. On hyvä ja sitoutunut isä lapsilleen. Ei katoa viikonlopuiksi kalastusreissuille tai auton konepellin alle (tämä oli aikanaan tärkeä kriteeri minulle). Osallistuu kotitöihin, hoitaa työnsä kunnialla (on saanut itseasiassa erinomaiset suositukset työssään), ja kun sanoo, että hoitaa jonkin asian, niin sen hoitaa, jos se vain on suinkin mahdollista. Pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, ja seisoi minun rinnallani, kun sairastuin vakavasti. On romanttinen ja haluaa paljon läheisyyttä, huumorintajuinen. Ja kyllä, on ihan virallinen diagnoosi aikuispsykiatrian puolelta. Aspergerius näkyy lähinnä tolkuttomana määränä nippelitietoa (joka usein osoittautuu hyödylliseksi), erityisinä mielenkiinnon kohteina ja siinä, ettei ihmeemmin kaipaa muuta sosiaalista elämää kuin oman perheensä, mikä käy erinomaisesti myös minulle.
Että voin suositella sitä, että jos tapaat asperger-henkilön, niin tutustu häneen ja tee päätös jatkosta tuijottelematta suuremmin sitä diagnoosia. Ties mitä menettää, jos näin tekee.
Kuvailit juuri minut todella täsmällisesti. Missä tapasitte toisenne? Haluaisin itsekin joskus saada tilaisuuden.
Opiskelijoina samassa koulussa heti peruskoulun jälkeen. Tuskin muuten oltaisiin tavattu, mies kun ei ole mikään bilehile. Ja hyvä niin. Itse työskentelen luovalla alalla, ja saan tarpeekseni ihmisten seurasta töissä ja siihen liittyvissä menoissa. Sen pyörityksen jälkeen on ihana rauhoittua kotiin oman insinöörin kanssa. Onnea etsintään, jospa sinäkin löytäisit oman vastaparisi : )
Vaikuttaa epätodennäköiseltä, kun koulut on jo käyty ja töissä sekä harrastuksissa on vain miehiä ja heidän tyttöystäviään. Voimattomuuden tunne ahdistaa lievästi.
Oliko vaikea saada yksinhuoltajuuden? Mitä kaikkea olet tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
En suosittele itse hankin lapsen tälläisen ihmisen kanssa mutta sillon en tajunnut että hän on autistinen ajattelin että vähän tyhmempi tapaus vain no seuraukset mies ei osannut hoitaa yhtään lasta vauvana meni jotenkin mutta taaperona lapsena yms kun lapsi sai oman tahdon ei mies pärjännyt lapsen kanssa. Loppujen lopuksi erosin ja sain yksinhuoltajuuden lapselle. Nyt mies näkee 16 vuotiasta lasta kerran kuukaudessa
Oliko vaikea saada yksinhuoltajuuden? Mitä kaikkea olet tehnyt?
En minä kyllä tahallisesti hankkisi elämääni vaikeuksia! Mitä tuollainen suhde sinulle antaa? Hoidat miehen ja lapset, jotka ehkä myös ovat autisteja! Etsi joku normaali!
Vierailija kirjoitti:
Oikeudenmukaisia ja herkkiä. Vastapuolena joustamattomuutta ja lapsenomaista, narsistista kiukkua pienistä asioista. Joskus autistisilla ihmisillä on taipumusta ottaa joku henkilö erityisen mielenkiinnon kohteekseen ja sen henkilön jumalaista asemaa ja mielipiteitä ei kannata epäillä.
Oikeudenmukaisuus ja narsismi ei oikein sovi samaan ihmiseen. Oikeudenmukaiset ovat melko epäitsekkäitä. Narsistinen raivoaminen ei ole oikeudenmukaista.
Niin ja hän on myös keskimääristä älykkäämpi, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, koska hän ei saa sitä syystä tai toisesta hyödynnettyä käytännössä. Kömpelyydenkin tunnistan kumppanissani. Kumppanillani on myös toinen todettu neurologinen häiriö, joka vaikuttaa paljon tähän kokonaisuuteen.