Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde autistisen miehen kanssa
19.01.2021 |
Kokemuksia? Ns korkeafunktioinen, ei "näy" ensikättelyssä. Uskomattoman intohimoinen ja empaattinen mutta loukkaantuu herkästi, mitään miehelle tärkeää ei pysty edes loogisilla syillä arvostelemaan ilman että se menee ihon alle. Ymmärtää asiat hellyyttävän kirjaimellisesti, ei kannata pyytää hyppäämään lähijunaan :) Tulevaisuus mietityttää ja mahdolliset yhteiset lapset jos niitä siunaantuisi, tiedän että mies on sisaruksistaan toimintakuntoisin, esim. nuorin veljensä ei puhu sanaakaan eikä kykene toimimaan arjessa ilman avustusta.
Kommentit (102)
Ei todellakaan kannata lapsia tehdä tuollaisen miehen kanssa, koska se autistisuus on periytyvää.
Tiedän yhdenkin vastaavan perheen, jossa äiti on täysin normaali, isä hyvin korkeasti koulutettu, mutta on autistisuutta/asperger. Lapsia näillä on neljä, joista vain yksi täysin terve ja normaali. Kaikilla muilla on jonkin tason autistisuutta ja/tai kehitysvammaisuutta. Yksi näistä asuu itsenäisesti tuettuna, mutta kaksi muuta ihan ryhmäkodissa eivätkä tule koskaan pärjäämään omassa asunnossa edes tuetusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Kommunikaatio ei miehen kanssa toimi ollenkaan ja jatkuvasti saa olla perustelemassa normaaleja asioita. Todella rankkaa. Lisäksi epäilen, osaisiko hän olla empaattinen, jos vaikka sairastuisin vakavasti.
Jos on tavannut yhden autistin, on tavannut yhden autistin. Jokainen autisti on oma persoonansa aivan kuten me neurotyypillisetkin. Itsellä kokemusta jo miltei 30 vuotta asperger-henkilön kanssa naimisissa olemisesta, ja päivääkään en vaihtaisi pois. Kommunikaatio kulkee paremmin kuin kenenkään muun kanssa, koska puhumme asioista suoraan ja tietopohjalta. Puhumisen lisäksi pussaakin : ) on itseasiassa hyvin tunteikas ja ihana mies. On hyvä ja sitoutunut isä lapsilleen. Ei katoa viikonlopuiksi kalastusreissuille tai auton konepellin alle (tämä oli aikanaan tärkeä kriteeri minulle). Osallistuu kotitöihin, hoitaa työnsä kunnialla (on saanut itseasiassa erinomaiset suositukset työssään), ja kun sanoo, että hoitaa jonkin asian, niin sen hoitaa, jos se vain on suinkin mahdollista. Pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, ja seisoi minun rinnallani, kun sairastuin vakavasti. On romanttinen ja haluaa paljon läheisyyttä, huumorintajuinen. Ja kyllä, on ihan virallinen diagnoosi aikuispsykiatrian puolelta. Aspergerius näkyy lähinnä tolkuttomana määränä nippelitietoa (joka usein osoittautuu hyödylliseksi), erityisinä mielenkiinnon kohteina ja siinä, ettei ihmeemmin kaipaa muuta sosiaalista elämää kuin oman perheensä, mikä käy erinomaisesti myös minulle.
Että voin suositella sitä, että jos tapaat asperger-henkilön, niin tutustu häneen ja tee päätös jatkosta tuijottelematta suuremmin sitä diagnoosia. Ties mitä menettää, jos näin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata lapsia tehdä tuollaisen miehen kanssa, koska se autistisuus on periytyvää.
Tiedän yhdenkin vastaavan perheen, jossa äiti on täysin normaali, isä hyvin korkeasti koulutettu, mutta on autistisuutta/asperger. Lapsia näillä on neljä, joista vain yksi täysin terve ja normaali. Kaikilla muilla on jonkin tason autistisuutta ja/tai kehitysvammaisuutta. Yksi näistä asuu itsenäisesti tuettuna, mutta kaksi muuta ihan ryhmäkodissa eivätkä tule koskaan pärjäämään omassa asunnossa edes tuetusti.
Minä olisin menettänyt elämäni keskipisteen (lasteni lisäksi), jos anoppini olisi ajatellut noin, että ei todellakaan kannata tehdä tuollaisen kanssa lapsia. Eli miehelläni on asperger (HF), ja minun maailmani olisi synkkä, jos häntä ei olisi. En kadu liittoani hänen kanssaan, enkä myöskään kadu sitä, että sain lapsia hänen kanssaan. Autismin kirjon henkilöillä on yhtälainen oikeus olemassaoloon kuin neurotyypillisilläkin, itse asiassa heiltä voi oppia paljon elämästä. Niiltä asumisyksikössä asuvilta myös, ei vain HF-autisteilta. Avaa mielesi, aivosi eivät putoa ulos.
En suosittele itse hankin lapsen tälläisen ihmisen kanssa mutta sillon en tajunnut että hän on autistinen ajattelin että vähän tyhmempi tapaus vain no seuraukset mies ei osannut hoitaa yhtään lasta vauvana meni jotenkin mutta taaperona lapsena yms kun lapsi sai oman tahdon ei mies pärjännyt lapsen kanssa. Loppujen lopuksi erosin ja sain yksinhuoltajuuden lapselle. Nyt mies näkee 16 vuotiasta lasta kerran kuukaudessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele itse hankin lapsen tälläisen ihmisen kanssa mutta sillon en tajunnut että hän on autistinen ajattelin että vähän tyhmempi tapaus vain no seuraukset mies ei osannut hoitaa yhtään lasta vauvana meni jotenkin mutta taaperona lapsena yms kun lapsi sai oman tahdon ei mies pärjännyt lapsen kanssa. Loppujen lopuksi erosin ja sain yksinhuoltajuuden lapselle. Nyt mies näkee 16 vuotiasta lasta kerran kuukaudessa
Niin ja vielä en tietenkään suunittellut raskautta ja vaikka rakastankin lastani olisin mä sen voinut jonkun muun kanssa tehdä t. Se sama henkilö
Vierailija kirjoitti:
En suosittele itse hankin lapsen tälläisen ihmisen kanssa mutta sillon en tajunnut että hän on autistinen ajattelin että vähän tyhmempi tapaus vain no seuraukset mies ei osannut hoitaa yhtään lasta vauvana meni jotenkin mutta taaperona lapsena yms kun lapsi sai oman tahdon ei mies pärjännyt lapsen kanssa. Loppujen lopuksi erosin ja sain yksinhuoltajuuden lapselle. Nyt mies näkee 16 vuotiasta lasta kerran kuukaudessa
miksi et tehnyt aborttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on autisminkirjolainen, erittäin korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa. Meillä kaksi lasta, molemmat autisminkirjolaisia, erittäin lahjakkaita matematiikka/fysiikka/kielet eli isänsä jalanjäljissä kulkevat. Tarvitsevat toki erilaista tukea kuin normilapsi, mutta ovat sen arvoisia.
Onpi diagnoosi aika herkästi ap taas hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen ihmisiä joilla on lievä autisminkirjonhäiriö. Ei kukaan niistä ottaisi asiaa kirjaimellisesti, jos sanoisi vaikka, että hyppää junaan. Taipumus tuollaiseen riippuu varmasti autismin voimakkuudesta.
Tykkään siitä, kun heidän kanssaan keskustellessa tulee perusteltua näkökulmia mahdollisimman loogisesti. Ja saan kuulla loogisia perusteluja. Joskus toivoo, että omat tunnetilat huomioitaisiin paremmin, ilman että täytyy huomauttaa asiasta. Tottakai ne huomioidaan, jos vaikutan näkyvästi surulliselta tai iloiselta. Mutta epäselvemmissäkin tapauksissa toivoisin sitä. Luulen, että tää on yksi yleisimpiä turhautumisen aiheita.
Oon joutunut keskustelemaan enemmän ihmissuhteen "säännöistä" kuin muiden kanssa. Mitä on kohtuullista odottaa kaverisuhteessa ja millainen käytös on loukkaavaa. Kuten että mua ärsyttää, jos toinen on viestittelee kännykällä samalla muiden kanssa, jos nähdään pitkästä aikaa ja vaihdetaan kuulumisia. Ihan perusasioita, joista keskustellaan normaalisti muutenkin ihmissuhteissa/parisuhteessa, mutta niitä on joutunut perustelemaan turhauttavan paljon. Pitänyt perustella, että miksi joku juttu ärsyttää, kun tavallisesti sellaista ei edes tarvitsisi erityisemmin perustella. Toisaalta kun oon jonkun asian hyvin tarkkaan perustellut niin se on auttanut.
Paitsi joissain asioissa on ollut tosi jumiutuneita käsityksiä käyttäytymistavoista, omaksuttu ehkä sarjoista/elokuvista/jostain ja on pitänyt uudelleen ja uudelleen ilmaista, että ota tää tilanne huomioon ja mitkä seikat siihen vaikuttaa. Ihmiset ei oo mitään stereotyyppejä, tarkkaile paremmin millaisia ne on, kuuntele mitä ne sanoo. Jokainen on erilainen. Mutta se ei tietenkään ole pelkkä autisminkirjonhäiriöläisten ongelma, kyllä jokainen tekee vääriä tulkintoja.
Välinpitämättömyys sosiaalisia normeja kohtaan on osaltaan myös hyvästä. Tulee kyseenalaistettua niitä. Ei tarvi välittää hierarkioista tai statuksista. Mielipiteet saavat painoarvon sen mukaan, miten hyvin ne on perusteltu. Ei se tietenkään välttämättä pidä paikkansa kaikkien autisminkirjolaisten kohdalla. Kyse on mun kokemuksesta.
Kiinnostus tiedettä kohtaan ja suuri tietomäärä on kai yleistä myös. Se voi johtaa hyviin keskusteluihin tai yksipuolisen luennointiin, ennen kuin toinen havahtuu siihen.
Paljon kaikkea muutakin, en jaksa enempää kirjoittaa. Luonne, elämänkokemukset yms. Vaikuttaa niiden piirteiden ilmenemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Asperger on autismin kirjoa. Asperger diagnoosia ei enää tehdä.
Kyllä niitä vielä tehdään, sillä diagnoosijärjestelmän muutosta ei ole vielä otettu käyttöön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisiä joilla on lievä autisminkirjonhäiriö. Ei kukaan niistä ottaisi asiaa kirjaimellisesti, jos sanoisi vaikka, että hyppää junaan. Taipumus tuollaiseen riippuu varmasti autismin voimakkuudesta.
Tykkään siitä, kun heidän kanssaan keskustellessa tulee perusteltua näkökulmia mahdollisimman loogisesti. Ja saan kuulla loogisia perusteluja. Joskus toivoo, että omat tunnetilat huomioitaisiin paremmin, ilman että täytyy huomauttaa asiasta. Tottakai ne huomioidaan, jos vaikutan näkyvästi surulliselta tai iloiselta. Mutta epäselvemmissäkin tapauksissa toivoisin sitä. Luulen, että tää on yksi yleisimpiä turhautumisen aiheita.
Oon joutunut keskustelemaan enemmän ihmissuhteen "säännöistä" kuin muiden kanssa. Mitä on kohtuullista odottaa kaverisuhteessa ja millainen käytös on loukkaavaa. Kuten että mua ärsyttää, jos toinen on viestittelee kännykällä samalla muiden kanssa, jos nähdään pitkästä aikaa ja vaihdetaan kuulumisia. Ihan perusasioita, joista keskustellaan normaalisti muutenkin ihmissuhteissa/parisuhteessa, mutta niitä on joutunut perustelemaan turhauttavan paljon. Pitänyt perustella, että miksi joku juttu ärsyttää, kun tavallisesti sellaista ei edes tarvitsisi erityisemmin perustella. Toisaalta kun oon jonkun asian hyvin tarkkaan perustellut niin se on auttanut.
Paitsi joissain asioissa on ollut tosi jumiutuneita käsityksiä käyttäytymistavoista, omaksuttu ehkä sarjoista/elokuvista/jostain ja on pitänyt uudelleen ja uudelleen ilmaista, että ota tää tilanne huomioon ja mitkä seikat siihen vaikuttaa. Ihmiset ei oo mitään stereotyyppejä, tarkkaile paremmin millaisia ne on, kuuntele mitä ne sanoo. Jokainen on erilainen. Mutta se ei tietenkään ole pelkkä autisminkirjonhäiriöläisten ongelma, kyllä jokainen tekee vääriä tulkintoja.
Välinpitämättömyys sosiaalisia normeja kohtaan on osaltaan myös hyvästä. Tulee kyseenalaistettua niitä. Ei tarvi välittää hierarkioista tai statuksista. Mielipiteet saavat painoarvon sen mukaan, miten hyvin ne on perusteltu. Ei se tietenkään välttämättä pidä paikkansa kaikkien autisminkirjolaisten kohdalla. Kyse on mun kokemuksesta.
Kiinnostus tiedettä kohtaan ja suuri tietomäärä on kai yleistä myös. Se voi johtaa hyviin keskusteluihin tai yksipuolisen luennointiin, ennen kuin toinen havahtuu siihen.
Paljon kaikkea muutakin, en jaksa enempää kirjoittaa. Luonne, elämänkokemukset yms. Vaikuttaa niiden piirteiden ilmenemiseen.
Tarkennan hieman viestiäni.
Autisminkirjonhäiriötä ei kai vielä virallisesti diagnosoida tuolla nimikkeellä, mutta sitä käytetään jo puheessa.
Kun kirjoitin viestin lopussa niiden piirteiden ilmenemisestä, tarkoitin ulospäin näkyvää toimintaa muille. Moni älykäs autisminkirjolainen on tietoinen autismiin liittyvistä piirteistään ja opetellut välttelemään niiden näyttämistä, koska ei halua herättää huomiota niihin liittyen. Oon ymmärtänyt, että se piilottelu ja kiertely kuormittaa, mutta tilanteesta ja henkilöstä riippuen voi paljonkin skarpata vaikuttaakseen tavanomaiselta. On ulospäin tavanomaiselta kuulostavia selityksiä käytökselle ja tietynlaisten tilanteiden välttelyä. Pyrkimystä hahmottaa sosiaalisia normeja ja toimia niiden mukaan, vaikka ne ei miellyttäisikään.
Läheisessä ihmissuhteessa ne piirteet näkyvät enemmän. Varmasti etenkin parisuhteessa. Silloin ei jakseta yrittää hillitä niitä piirteitä samalla tapaa. Toisaalta välittäminen saa myös aikaan kompromissi halukkuutta ja pyrkimystä toisen huomioimiseen. Mun kuivauskaapin järjestys on kuulemma tosi häiritsevä. Omaan mieleen merkityksetön juttu niin oon sanonut että saa järjestellä uudestaan, jos häiritsee. Mutta en ala itse kotonani järjestelemään mun astioita toisen mieliksi. Aistiyliherkkyyksien huomioon ottamista. Erityisiin mielenkiinnonkohteisiin uppoamista. Kaikenlaista.
En tunne kuin mensaan päässeitä autisminkirjolaisia, tilanne on tietenkin eri, jos on vaikka älyllisesti kehitysvammainen. Ja eipä noita kokemuksia voi muutenkaan yleistään. Mun tuntemat ihmiset on sympaattisia, välittäviä, mukavia, älykkäitä ja heillä on paljon kiinnostavia ajatuksia :) Ja mun syntymäpäivää ei unohdeta koskaan. Eikä kyllä mun tuttavienkaan syntymäpäiviä.
Olen itse seurustellut autismin kirjolla olevan miehen kanssa, jolla ei silloin vielä ollut diagnoosia.
Jos me molemmat olisimme edes vähän tienneet mistä on kyse, asiat ehkä olisivat menneet eri tavalla.
Hän oli hyvin älykäs, hauska, vaikkei kovin tilannetajuinen, hyvää tahtova ja huolehtiva, mutta joidenkin asioiden kohdalla hyvin sokea omalle toiminnalleen.
Jotkut riidat hänen kanssaan olivat hirveitä kokemuksia. Jos käytin sanaa tai ilmaisua jonka kirjaimellisesti tulkittuna voisi ymmärtää eri tavalla kuin tarkoitin, hän tulkitsi sen juuri sillä tavalla, raivostui, eikä suostunut enää uskomaan, että olisin tarkoittanut mitään muuta.
Ei ehkä kuulosta pahalta, mutta tunsin itseni täysin kaasuvalotetuksi, kun minun väitettiin kiven kovaan sanoneen asioita jotka olivat aivan vieraita. Raivokohtausten yhteydessä hän saattoi myös rikkoa asioita. Hän joskus myöhemmin selitti, että kun on tolaltaan, ainoa mistä voi hakea jonkilaista turvaa, on sanojen kirjaimellinen merkitys. Minulla ei ollut minkäänlaista osaamista, keinoja eikä tietoakaan miten toisen ihmisen oikosulkujen kanssa toimitaan.
Olen samaa mieltä siitä, että yhtä kaavaa autismin kirjoon ei ole, ja olen varma, että toisissa olosuhteissa kumppanit pärjäävät paremmin. Ehkä sen voi tietysti sanoa, että muista ettei hänen kanssaan itsestäänselviä asioita ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aurinkoista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Kommunikaatio ei miehen kanssa toimi ollenkaan ja jatkuvasti saa olla perustelemassa normaaleja asioita. Todella rankkaa. Lisäksi epäilen, osaisiko hän olla empaattinen, jos vaikka sairastuisin vakavasti.
Jos on tavannut yhden autistin, on tavannut yhden autistin. Jokainen autisti on oma persoonansa aivan kuten me neurotyypillisetkin. Itsellä kokemusta jo miltei 30 vuotta asperger-henkilön kanssa naimisissa olemisesta, ja päivääkään en vaihtaisi pois. Kommunikaatio kulkee paremmin kuin kenenkään muun kanssa, koska puhumme asioista suoraan ja tietopohjalta. Puhumisen lisäksi pussaakin : ) on itseasiassa hyvin tunteikas ja ihana mies. On hyvä ja sitoutunut isä lapsilleen. Ei katoa viikonlopuiksi kalastusreissuille tai auton konepellin alle (tämä oli aikanaan tärkeä kriteeri minulle). Osallistuu kotitöihin, hoitaa työnsä kunnialla (on saanut itseasiassa erinomaiset suositukset työssään), ja kun sanoo, että hoitaa jonkin asian, niin sen hoitaa, jos se vain on suinkin mahdollista. Pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, ja seisoi minun rinnallani, kun sairastuin vakavasti. On romanttinen ja haluaa paljon läheisyyttä, huumorintajuinen. Ja kyllä, on ihan virallinen diagnoosi aikuispsykiatrian puolelta. Aspergerius näkyy lähinnä tolkuttomana määränä nippelitietoa (joka usein osoittautuu hyödylliseksi), erityisinä mielenkiinnon kohteina ja siinä, ettei ihmeemmin kaipaa muuta sosiaalista elämää kuin oman perheensä, mikä käy erinomaisesti myös minulle.
Että voin suositella sitä, että jos tapaat asperger-henkilön, niin tutustu häneen ja tee päätös jatkosta tuijottelematta suuremmin sitä diagnoosia. Ties mitä menettää, jos näin tekee.
Kuvailit juuri minut todella täsmällisesti. Missä tapasitte toisenne? Haluaisin itsekin joskus saada tilaisuuden.
Kokeiltu on, ei kiitos enää. Todella rasittavaa sellaisen kanssa seurustelu. Jätin tämän aarteen jollekin ymmärtävämmälle naiselle.
Pysy kaukana: nämä asburgerit eivät jousta SITTEN IKINÄ missään ja kaikki pitää mennä aina niiden rajoittuneiden rutiinien mukaan. Lisäksi ovat hyvin yksinkertaisia ja lapsekkaita!
Kannattaa oikeasti etsiä vähän tietoa autismin kirjosta ennen kuin tulet lopulliseen johtopäätökseen. Autismiin liittyy paljon väärinkäsityksiä ja vanhaa tietoa, jopa ammattilaisten keskuudessa. 10v vanhat käsitykset ovat jo kivikautisia, niin paljon on tultu tutkimuksissa eteenpäin. Lisäksi autismin kirjo on niin moninainen että, vaikka yhdellä olisi vakavia ongelmia elämässä, toinen voi pärjätä hyvin ja menestyä jopa autistisille ei-tyypillisellä alalla. Puhun kokemuksesta.
Meidän perheessä diagnosoimattomia nepsyaikuisia ja diagnosoituja lapsia. Joissakin asioissa meillä on varmaan ollut vaikeampaa kuin ystävien parisuhteissa, mutta toisissa asioissa taas selvästi helpompaa. En vaihtaisi miestä, enkä lapsia.
Epäilen että kumppanillani on jonkinasteista autismia. Parisuhde on ollut hyvin vaikea. Kommunikaatio on erittäin vaikeaa, hän harvoin ymmärtää minua. Lähes kaikki pitää aina selittää. Kaikki normaalit asiat ovat yhtä vääntöä hänen kanssaan, hän pitää väittelystä. Hän ottaa asiat kirjaimellisesti ja viilaa pilkkua aina kun voi. Hän vaatii sellaista itsenäisyyttä, joka parisuhteen kannalta on hyvin haitallista. Hän ei ota vastuuta juuri mistään eikä pysty sitoutumaan juuri mihinkään.
Kääntöpuolena hän on empaattinen noin yleisesti, mutta ei minua kohtaan. Hänen on hyvin vaikea tunnistaa ihmisten aikeita ja ilmeitä. Hän on täysin sokea omille ongelmilleen ja saa välillä raivokohtauksia. Hän on luottavainen, antelias ja naiivikin ihmisten suhteen. Hän on yleisesti ottaen positiivinen. Olemme eroamassa jossain vaiheessa. En olisi ikinä valinnut tällaista parisuhdetta, jos olisin tämän tiennyt. Hän näyttää hyvältä ja osaa käyttäytyä normaalisti tiettyyn rajaan asti. Hän pystyy myös muokkaamaan omaa käytöstään jonkin verran, joten nämä eivät heti näkyneet suhteen alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisiä joilla on lievä autisminkirjonhäiriö. Ei kukaan niistä ottaisi asiaa kirjaimellisesti, jos sanoisi vaikka, että hyppää junaan. Taipumus tuollaiseen riippuu varmasti autismin voimakkuudesta.
Tykkään siitä, kun heidän kanssaan keskustellessa tulee perusteltua näkökulmia mahdollisimman loogisesti. Ja saan kuulla loogisia perusteluja. Joskus toivoo, että omat tunnetilat huomioitaisiin paremmin, ilman että täytyy huomauttaa asiasta. Tottakai ne huomioidaan, jos vaikutan näkyvästi surulliselta tai iloiselta. Mutta epäselvemmissäkin tapauksissa toivoisin sitä. Luulen, että tää on yksi yleisimpiä turhautumisen aiheita.
Oon joutunut keskustelemaan enemmän ihmissuhteen "säännöistä" kuin muiden kanssa. Mitä on kohtuullista odottaa kaverisuhteessa ja millainen käytös on loukkaavaa. Kuten että mua ärsyttää, jos toinen on viestittelee kännykällä samalla muiden kanssa, jos nähdään pitkästä aikaa ja vaihdetaan kuulumisia. Ihan perusasioita, joista keskustellaan normaalisti muutenkin ihmissuhteissa/parisuhteessa, mutta niitä on joutunut perustelemaan turhauttavan paljon. Pitänyt perustella, että miksi joku juttu ärsyttää, kun tavallisesti sellaista ei edes tarvitsisi erityisemmin perustella. Toisaalta kun oon jonkun asian hyvin tarkkaan perustellut niin se on auttanut.
Paitsi joissain asioissa on ollut tosi jumiutuneita käsityksiä käyttäytymistavoista, omaksuttu ehkä sarjoista/elokuvista/jostain ja on pitänyt uudelleen ja uudelleen ilmaista, että ota tää tilanne huomioon ja mitkä seikat siihen vaikuttaa. Ihmiset ei oo mitään stereotyyppejä, tarkkaile paremmin millaisia ne on, kuuntele mitä ne sanoo. Jokainen on erilainen. Mutta se ei tietenkään ole pelkkä autisminkirjonhäiriöläisten ongelma, kyllä jokainen tekee vääriä tulkintoja.
Välinpitämättömyys sosiaalisia normeja kohtaan on osaltaan myös hyvästä. Tulee kyseenalaistettua niitä. Ei tarvi välittää hierarkioista tai statuksista. Mielipiteet saavat painoarvon sen mukaan, miten hyvin ne on perusteltu. Ei se tietenkään välttämättä pidä paikkansa kaikkien autisminkirjolaisten kohdalla. Kyse on mun kokemuksesta.
Kiinnostus tiedettä kohtaan ja suuri tietomäärä on kai yleistä myös. Se voi johtaa hyviin keskusteluihin tai yksipuolisen luennointiin, ennen kuin toinen havahtuu siihen.
Paljon kaikkea muutakin, en jaksa enempää kirjoittaa. Luonne, elämänkokemukset yms. Vaikuttaa niiden piirteiden ilmenemiseen.
Tarkennan hieman viestiäni.
Autisminkirjonhäiriötä ei kai vielä virallisesti diagnosoida tuolla nimikkeellä, mutta sitä käytetään jo puheessa.
Kun kirjoitin viestin lopussa niiden piirteiden ilmenemisestä, tarkoitin ulospäin näkyvää toimintaa muille. Moni älykäs autisminkirjolainen on tietoinen autismiin liittyvistä piirteistään ja opetellut välttelemään niiden näyttämistä, koska ei halua herättää huomiota niihin liittyen. Oon ymmärtänyt, että se piilottelu ja kiertely kuormittaa, mutta tilanteesta ja henkilöstä riippuen voi paljonkin skarpata vaikuttaakseen tavanomaiselta. On ulospäin tavanomaiselta kuulostavia selityksiä käytökselle ja tietynlaisten tilanteiden välttelyä. Pyrkimystä hahmottaa sosiaalisia normeja ja toimia niiden mukaan, vaikka ne ei miellyttäisikään.
Läheisessä ihmissuhteessa ne piirteet näkyvät enemmän. Varmasti etenkin parisuhteessa. Silloin ei jakseta yrittää hillitä niitä piirteitä samalla tapaa. Toisaalta välittäminen saa myös aikaan kompromissi halukkuutta ja pyrkimystä toisen huomioimiseen. Mun kuivauskaapin järjestys on kuulemma tosi häiritsevä. Omaan mieleen merkityksetön juttu niin oon sanonut että saa järjestellä uudestaan, jos häiritsee. Mutta en ala itse kotonani järjestelemään mun astioita toisen mieliksi. Aistiyliherkkyyksien huomioon ottamista. Erityisiin mielenkiinnonkohteisiin uppoamista. Kaikenlaista.
En tunne kuin mensaan päässeitä autisminkirjolaisia, tilanne on tietenkin eri, jos on vaikka älyllisesti kehitysvammainen. Ja eipä noita kokemuksia voi muutenkaan yleistään. Mun tuntemat ihmiset on sympaattisia, välittäviä, mukavia, älykkäitä ja heillä on paljon kiinnostavia ajatuksia :) Ja mun syntymäpäivää ei unohdeta koskaan. Eikä kyllä mun tuttavienkaan syntymäpäiviä.
Monta vuotta on jo annettu diagnooseja autismin kirjon häiriö tai lievä autismi. Aiemmin olisi ollut aspergerin oireyhtymä.
Tämä kuulostaa ehkä enemmän toiminnanohjauksen ja eri tilanteissa joustavasti toimimisen harjoittelulta. En muutenkaan ole varma, onko oma puoliso paras "sosiaalivalmentaja", etenkään, jos toinen ei oma-aloitteisesti pyydä apua/neuvoja. Läheistä ihmistä on vaikea tarkkailla objektiivisesti ja moni lisäksi alitajuisesti kuvittelee, että on jotenkin vastuussa puolison käyttäytymisestä. Jossain ketjussa mainittiin Karla Niemisen kirja Olet hyvä tyyppi ja voisin suositella sitä, jos jotain konkreettista kaipaa avuksi. Tosi helppolukuinen ja sisältää myös erilaisia käytännön harjoituksia. Sopii varmasti juuri sosiaalisissa taidoissaan vielä vähän lähtökuopissa oleville ihmisille.