Adoptiota hakeva isä järkyttyi. Poliisit säilyttää tietoja ikuisesti.

Määrittele pieni rötöstely?

Tekijän ja uhrin näkökulma on erilainen

Tausta kuitenkin on loppuelämän vaikka sen kuinka tahtoisi unohtaa. Sama ihminen, voi reagoida jatkossakin samoilla keinoilla

Mun mielestä ihmiselle pitää antaa uusi mahdollisuus

mutta en hyväksy sitä että nimienvaihtoautomaatti toimii ja menneisyyden saa piilotettua

Avoimuus ja uusi mahdollisuus, tieto menneestä mutta menneiden tekojen paino kevenee päivä päivältä jos muuttaa tapansa

Tottakai ne säilyttää niitä ikuisesti. Mitäs ihmettä joku on muuta kuvitellut. Sitäpaitsi antaa ne vanhatkin teot kuvan kaverista aika hyvin. 

Jutusta käy ilmi, että rikosrekisteri ja poliisin ”työalusta” PATJA ovat kaksi eri asiaa.

Rikosrekisterissä pidettäviä tietoja ja niiden luovutusta säädellään tarkkaan laissa.

PATJA:ssa on kaikenlaisia tutkintaan liittyviä epävirallisia merkintöjä, joita ei ole tarkoitettu ulosluovutettaviksi. Jotka eivät välttämättä ole johtaneet tuomioon. On siis sama kuin vanhat yksittäisten poliisien muistivihot.

Silti poliisi tulosta kenelle tahansa pyytäjälle tuolta PATJA:sta kaikki merkinnät, joissa henkilön nimi esiintyy, oli hän sitten epäillyn tai asianomistajan roolissa. Järkyttävää.

Ihme kitinää.

Tuo kerrotaan aina. Ja tietenkin se rikosrekisteri tarkastetaan.

t. kahden adoptiolapsen äiti

Muutenkin jos tyypillä sattuisi olemaan jotain tietynlaisia rikoksia esim. 30v sitten niin se olisi edelleen epäsopiva adoptioon tai lasten kanssa tehtäviin töihin. 

Minusta taasen olisi todella ihmeellistä jos poliisi ei pitäisi tiedossaan jokaista rikkomusta ja rikosta johon henkilö on elämänsä aikana syyllistynyt. Kuvastaa ihmistä aika paljon jos kuvittelee että voi rötöstellä miten paljon vaan ja sitten tiedot niistä häviävät jossain vaiheessa ja voi elää aivan kuten niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kuvastaa sitä ettei ota vastuuta (vieläkään) omista rikoksista.

Sen sijaan siinä poliisi oli toiminut väärin että toimittivat listan jossa henkilö oli myös asianomistajana eli rikoksen uhrina. Noin periaatteessa toki sieltä voisi löytyä rikoksia joiden perusteella voisi miettiä onko ko. henkilön mielenterveys sellainen että voi adoptoida (jotkut pahemmat rikokset voivat aiheuttaa pitkäänkin vaikuttavaa masennusta/ahdistusta) mutta selkeä virhe se on ollut. Sen sijaan omien rikosten kuuluukin olla poliisin listalla ja tarvittaessa siis käytettävänä arvioitaessa henkilön luotettavuutta ja luonnetta koko loppuelämän.

Se tuossa on outoa, että listaan on kerätty myös ne rikokset, joissa henkilö on ollut asianomistajana (uhrina). 

Adoptiossa se hakija mankeloidaan kaikesta. Minä jouduin tilille siitä, että isäni kuoli kun olin teini. Tätä vatkattiin puoli vuotta. Molemmilla kerroilla.

Taas joku Rötösherra kokee olevansa uhri. Narskumeininki.

Lukekaa huolella, kyseessä ei ole rikosrekisteri.

Sama kuin jos pyytäisit työnhakua varten lääkärintodistusta, ja hoitaja tulostaisi Kannasta litanian kaikista kerroista, kun olet käynyt näyttämässä ihottumaa, epäillyistä ja parantuneista sairauksista yms.

Anteeksi voi antaa, niin kuin tässäkin tapauksessa annettiinkin: adoptio-oikeus myönnettiin.

Mutta tapahtunutta ei pidä peitellä eikä arkistoja siivota sen vuoksi, että ihminen vanhenee. Olisi hyvä ymmärtää jo koulussa, että törttöilyt jäävät rekistereihin ikuisiksi ajoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Se tuossa on outoa, että listaan on kerätty myös ne rikokset, joissa henkilö on ollut asianomistajana (uhrina). 

Mitä outoa siinä on, että myös asianomistajarikokset on mukana? On kai se aika olennaista, onko jatkuvasti tehnyt ilmoituksia perheväkivallasta.

Tämä nyt ei liity adoptioon ja osittain (tai siis täysin) omaa tyhmyyttäni mutta kerron silti.

Rakastuin nuorena renttuun ja tein hänen kanssaan lapsenkin.

Miehen historian vuoksi olimme lasun asiakkaita.

Sosiaalityöntekijä vaihtui ja tuli kutsu tapaamiseen.

Tässä vaiheessa olin juuri eronnut miehen kanssa.

Olin yllättynyt koska lasun asiakkuus oli aiemmin ollut vaan ns paperilla. Jokusta käyntiä lukuunottamatta ei oltu sossun kanssa tekemisissä.

Kun menin uuden sossun tapaamiseen niin siellä hän istui ison paperinipun kanssa.

Oli kaivanut kaikki poliisin merkinnät ja terveystiedot.

Ja voin sanoa että lista näytti oikeasti pahalta! Siitäkin huolimatta että minulla ei ole rikosrekisterissä mitään. Ei edes näpistyksiä tai ylinopeussakkoja.

Siellä oli mm epäily ampuma-aserikoksesta.

Se tuli kun meille oltiin tehty kotietsintä ennen kun lasta edes odotin ja miehen pippurisuihke oli löytynyt asunnostani.

Lisäksi parista muusta koti-etsinnästä merkinnät (ei löytynyt mitään)

Olen myös ollut putkassa pari tuntia vai mikä koppi nyt olikaan miehen takia kun olin hänen auton kyydissä kun poliisi pysäytti.

Tällaisista vastaavista oli merkintöjä siellä.

Myös terveystiedoista kaivettiin ihme asiayhteyksiä. Mm lapsen sormen tikin poisto yhdistettiin miehen samoihin aikoihin tapahtuneeseen teräasepahoinpitelyyn. Oltiin jo silloin erottu ja tapahtui eri kaupungeissakun nämä jutut.

Olen ihan tavallinen äiti. Pukeudun tavallisesti (klassisesti), meikkaan hillitysti, ei ole tatuointeja, olen ns hyvästä perheestä ja opiskellut.

Olen onneksi tarpeen vaatiessa sanavalmis eli sossu ei saanut minua jyrättyä kun niin aidosti ällistelin heidän toimintaa ja ajatuksenjuoksua.

Lasu-asiakkuus purettiin tuosta muutaman kuukauden päästä kun sitä vaadin kun ei perusteita ollut jatkaa.

Mutta noilla spekseillä ei näköjään tarvitse adoptiota ikinä harkitakaan 🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Minusta taasen olisi todella ihmeellistä jos poliisi ei pitäisi tiedossaan jokaista rikkomusta ja rikosta johon henkilö on elämänsä aikana syyllistynyt. Kuvastaa ihmistä aika paljon jos kuvittelee että voi rötöstellä miten paljon vaan ja sitten tiedot niistä häviävät jossain vaiheessa ja voi elää aivan kuten niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kuvastaa sitä ettei ota vastuuta (vieläkään) omista rikoksista.

Sen sijaan siinä poliisi oli toiminut väärin että toimittivat listan jossa henkilö oli myös asianomistajana eli rikoksen uhrina. Noin periaatteessa toki sieltä voisi löytyä rikoksia joiden perusteella voisi miettiä onko ko. henkilön mielenterveys sellainen että voi adoptoida (jotkut pahemmat rikokset voivat aiheuttaa pitkäänkin vaikuttavaa masennusta/ahdistusta) mutta selkeä virhe se on ollut. Sen sijaan omien rikosten kuuluukin olla poliisin listalla ja tarvittaessa siis käytettävänä arvioitaessa henkilön luotettavuutta ja luonnetta koko loppuelämän.

Tjoo, jotkut tuntuu harrastavan tuota kostoilmiantoa tai jatkuvia tutkintapyyntöjä. Tuskin tuollainen olisi kovinkaan sopiva adoptioon vaikkei omia rikoksia olisikaan (ainakaan niin kauan kun joku ei haasta noita vainoamisesta). 

Ei kannata rötöstellä. Minusta on vain hyvä, että tiedot säilyvät. Toimii ehkä piennenä hillitsevänä pelotteenakin.

Tuttavapariskunnan miehellä tuli sama tilanne vastaan, kun pääsi myös selittelemään lähes viisikymppisenä teiniaikojen törttöilyjään. Eivät heidänkään tapauksessaan lopputulokseen vaikuttaneet, mutta mies kyllä kommentoi, että se tunne oli aika kamala siinä selitellessä, kun oikeasti mietti, että näinkö ne hölmöilyt sitten oikeasti adoption estävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tuossa on outoa, että listaan on kerätty myös ne rikokset, joissa henkilö on ollut asianomistajana (uhrina). 

Mitä outoa siinä on, että myös asianomistajarikokset on mukana? On kai se aika olennaista, onko jatkuvasti tehnyt ilmoituksia perheväkivallasta.

No en minä ainakaan halua että näistä menisi tieto työnantajalleni kun joskus nuoruudessa (18.v) seurustelin väkivaltaisen tyypin kanssa .

Nyt olen 36.v eikä nuo liity mielestäni mitenkään työhöni. Eikä myöskään se että poliisinkirjoissa on edelleen että varastin ripsivärin 16- vuotiaana, ja todellisuudessa en sitä edes varastanut vaan se jäi vahingossa koriin. Mutta eihän sitä uskottu kun oli täydet maalit naamassa ja muutenkin rikollisen näköinen😔

Vierailija kirjoitti:

Ihme kitinää.

Tuo kerrotaan aina. Ja tietenkin se rikosrekisteri tarkastetaan.

t. kahden adoptiolapsen äiti

Tuo ei ole siis rikosrekisteri, vaan lista poliisin kanssa tekemisissä olemisesta.

Todella masentavaa...itse olen nyt 45v ja hyvästi adoptioaikeet. Olen näpistänyt marketista meikin 16 vuotiaana ja ollut selviåmässä kerran pikkukaupungin putkassa 29 vuotiaana

Eikö tuo ole hyvä että keskustellaan läpi se ilmeisen ongelmallinen teiniaika (huumeet, varkaudet jne). Onhan ne adoptoidut pojatkin kohta teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taasen olisi todella ihmeellistä jos poliisi ei pitäisi tiedossaan jokaista rikkomusta ja rikosta johon henkilö on elämänsä aikana syyllistynyt. Kuvastaa ihmistä aika paljon jos kuvittelee että voi rötöstellä miten paljon vaan ja sitten tiedot niistä häviävät jossain vaiheessa ja voi elää aivan kuten niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kuvastaa sitä ettei ota vastuuta (vieläkään) omista rikoksista.

Sen sijaan siinä poliisi oli toiminut väärin että toimittivat listan jossa henkilö oli myös asianomistajana eli rikoksen uhrina. Noin periaatteessa toki sieltä voisi löytyä rikoksia joiden perusteella voisi miettiä onko ko. henkilön mielenterveys sellainen että voi adoptoida (jotkut pahemmat rikokset voivat aiheuttaa pitkäänkin vaikuttavaa masennusta/ahdistusta) mutta selkeä virhe se on ollut. Sen sijaan omien rikosten kuuluukin olla poliisin listalla ja tarvittaessa siis käytettävänä arvioitaessa henkilön luotettavuutta ja luonnetta koko loppuelämän.

Toisaalta, jos olet kovin usein asianomistajana esim. pahoinpitelytapauksissa, kun joku on taas antanut turpiin snägärijonossa aamuyöllä, kertonee sekin jotain sinusta.