Adoptiota hakeva isä järkyttyi. Poliisit säilyttää tietoja ikuisesti.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/856b7379-ad16-4c01-8af1-ea8ad8d1de21
Ymmärrän sen että tässä on kyse lapsen turvallisuudesta. Mutta se että poliisi pitää ikuista rekisteriä kansalaisista jotenkin tuntuu väärältä. Eikö Suomalainen yhteiskunta anna edes pienet rötöstelyt anteeksi ikinä?
Melkein masentaa tämmöinen otsikko näin maanantaina.
Kommentit (122)
Ylinopeuksilla ja vastaavilla ei ole merkitystä mihinkään, mutta huume tuomiot pitäisi olla ikuisesti rekistereissä ja vaikuttaa kaikkeen, myös adoptioon, työn saantiin, ihan kaikkeen.
Tässä taas tämmöinen tapaus, jossa joku valittaa ja uhriutuu ja kertoo oman näkemyksensä asiaan. Ja viranomaiset eivät vaitiolovelvollisuuden vuoksi voi ottaa kantaa asiaan eikä kai pidäkään lähteä joka ikisen valittajan pillin mukaan julkisuuteen tanssimaan. Mutta kuten nykyään on tapana, lukijat pöyristyvät pöyristymisen vuoksi ja käsittelevät asiaa täysin tämän asian julki tuoneen yksipuolisen kannan mukaan. Toisaalta onhan varmaan paljon rikkeettömiäkin ihmisiä, joten mitä turhaan antaa tuollaiselle mahdollisuutta, luonteestahan tuo paljon kertoo kun ei ole osannut olla ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä musta on irvokasta et toisaalta päihdemutsille sanotaan neuvolassa et etsäviitsis lopettaa, mut sillei mahdollisimman hienovaraisesti ja hellästi, että päihdemutsin mieli pahoitu siitä tosiasiasta että itse tuhoaa lapsensa elämää jo kohdussa!
Ja sit jonkun historiaa tongitaan tällä tavalla... Joo. Ja mitä hemmettiä noi uhrina olemiset ainakaan mihinkään liittyy??
Kyllä tämä on ristiriitaista. 30 v oot tehnyt omaisuusrikoksia vrt. narkkaaminen, juominen ja polttaminen tässä ja nyt kun lapsi on tuloillaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taasen olisi todella ihmeellistä jos poliisi ei pitäisi tiedossaan jokaista rikkomusta ja rikosta johon henkilö on elämänsä aikana syyllistynyt. Kuvastaa ihmistä aika paljon jos kuvittelee että voi rötöstellä miten paljon vaan ja sitten tiedot niistä häviävät jossain vaiheessa ja voi elää aivan kuten niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kuvastaa sitä ettei ota vastuuta (vieläkään) omista rikoksista.
Sen sijaan siinä poliisi oli toiminut väärin että toimittivat listan jossa henkilö oli myös asianomistajana eli rikoksen uhrina. Noin periaatteessa toki sieltä voisi löytyä rikoksia joiden perusteella voisi miettiä onko ko. henkilön mielenterveys sellainen että voi adoptoida (jotkut pahemmat rikokset voivat aiheuttaa pitkäänkin vaikuttavaa masennusta/ahdistusta) mutta selkeä virhe se on ollut. Sen sijaan omien rikosten kuuluukin olla poliisin listalla ja tarvittaessa siis käytettävänä arvioitaessa henkilön luotettavuutta ja luonnetta koko loppuelämän.
Toisaalta, jos olet kovin usein asianomistajana esim. pahoinpitelytapauksissa, kun joku on taas antanut turpiin snägärijonossa aamuyöllä, kertonee sekin jotain sinusta.
Aha. Entä jos joudut s e k rikoksen uhriksi toistuvasti?
No siellä on kuitenkin ne asiantuntevat ihmiset arvioimassa, millä on merkitystä ja millä ei. Kuten tässä esimerkkitapauksessakin, jossa noilla ei ollut merkitystä. Täällä taas vauvapalstan fanaatikot kuvittelevat, että siellä lasketaan absoluuttinen kappalemäärä ja mitataan listan pituus, ja sitten sen tarkemmitta pohdinnoitta päätetään, että liian monta ja liian pitkä - ei kelpaa.
Poliisilta saadaan listaus kaikesta, ja jos siellä on sellaisia rikoksia tai jopa sellaisia asinomistajuuksia (esim. juuri jatkuvasti tappeluissa, vaikka "vain" ottavana osapuolena), joiden katsotaan vaikuttavan adoptiota hakevan kykyyn toimia vanhempana ja taata lapselle turvallinen ympäristö, adoptiota ei myönnetä. Jos siellä taasen on vaikke 289 asinaomistajuutta tai pikkurötöstä nuoruudesta, joilla ei ole mitään merkitystä, adoptio myönnetään. Eli ihan turha nyt yrittää omasta päästä keksiä näitä "entäs sitten jos" -skenaarioita ja niiden perusteella rakennella jotain kohua viattomien kansalaisten jatkuvasta väärinkohtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuossa on outoa, että listaan on kerätty myös ne rikokset, joissa henkilö on ollut asianomistajana (uhrina).
Mitä outoa siinä on, että myös asianomistajarikokset on mukana? On kai se aika olennaista, onko jatkuvasti tehnyt ilmoituksia perheväkivallasta.
No en minä ainakaan halua että näistä menisi tieto työnantajalleni kun joskus nuoruudessa (18.v) seurustelin väkivaltaisen tyypin kanssa .
Nyt olen 36.v eikä nuo liity mielestäni mitenkään työhöni. Eikä myöskään se että poliisinkirjoissa on edelleen että varastin ripsivärin 16- vuotiaana, ja todellisuudessa en sitä edes varastanut vaan se jäi vahingossa koriin. Mutta eihän sitä uskottu kun oli täydet maalit naamassa ja muutenkin rikollisen näköinen😔
Esim. lastenhoitajaksi hakevilta olisi syytä tarkistaa tietyt rikokset. En tiedä tehdäänkö niin, ainakin on ollut uutisia, että on päässyt uuteen paikkaan, vaikka taustaa on. Ei tietenkään mitkään muut nuoruuden töppäykset pitäisi vaikuttaa siihenkään. Samaten huumetaustaisia ehkä ei pitäisi myöskään ottaa johonkin vanhusten hoitoon.
Neuvolassa vois kans vetää samat listat pöytään.
Mitä vttua siihen kaikki asianomistajanakin kirjataan! Sellaista poliisivaltiomeininkiä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kitinää.
Tuo kerrotaan aina. Ja tietenkin se rikosrekisteri tarkastetaan.
t. kahden adoptiolapsen äiti
Tuo ei ole siis rikosrekisteri, vaan lista poliisin kanssa tekemisissä olemisesta.
Todella masentavaa...itse olen nyt 45v ja hyvästi adoptioaikeet. Olen näpistänyt marketista meikin 16 vuotiaana ja ollut selviåmässä kerran pikkukaupungin putkassa 29 vuotiaana
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä vttua siihen kaikki asianomistajanakin kirjataan! Sellaista poliisivaltiomeininkiä!!
Aika vaikeaa olisi tapausten käsittely jos ei kirjattaisi ylös että kuka on asianomistaja.
"– Sosiaaliviranomaisten tiedonsaantioikeus on suhteellisen laaja. Kiinnostaa kuitenkin, onko tarpeen käsitellä näin vanhoja tietoja. Miksi nämä ovat välttämättömiä asianomistajan adoptiokelpoisuuden arviointiin? Råman viittaa vuosikymmenten takaisiin merkintöihin."
Tuossahan oli huumausainerikoksia jms! Tottakai se on oleellista tietoa, kun arvioidaan onko jostain adoptioisäksi. Voisihan olla käyttäjä edelleen, vaikka ei enää myisi (tai mitä ne hänen huumausainerikokset nyt olivatkaan).
Tuossahan sitten käytiin asian pohjalta keskustelut sosiaaliviranomaisten kanssa, ja sitten hänet hyväksyttiin adoptioisäksi. Mitä oikein valittaa???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunnan miehellä tuli sama tilanne vastaan, kun pääsi myös selittelemään lähes viisikymppisenä teiniaikojen törttöilyjään. Eivät heidänkään tapauksessaan lopputulokseen vaikuttaneet, mutta mies kyllä kommentoi, että se tunne oli aika kamala siinä selitellessä, kun oikeasti mietti, että näinkö ne hölmöilyt sitten oikeasti adoption estävät.
Eikö olekin kamalaa, että ne nuoruuden törttöilyt ei olekaan viatonta hauskanpitoa?
No kyseisen herran tuntien ei kyllä ole koskaan noihin törröilyihinsä suhtautunut viattomana hauskanpitona - sen verran rankka teiniaika oli ja hengenlähtökin pari kertaa lähellä. Mutta pääsi jaloilleen ja on viimeiset kolmekymmentä vuotta ollut erittäin kunniallinen kansalainen ja vaimonsa kanssa heillä on myös yksi, erittäin täyspäinen ja mukava, biologinen lapsi. Kertoi vain tuon prosessin jälkeen, että se tunne on oikeasti kamala, kun tajuaa, että vaikka kuinka olet itse mennyt elämässä eteenpäin ja jättänyt ne idioottimaisuudet kauas taakse, ne tulevat silti jossain vaiheessa aina vastaan ja pahimmillaan tosiaan niin, että joudut miettimään, oletko silloin aikanaan tyhmänä teininä onnistunut aiheuttamaan niin paljon vahinkoa, että nyt aikuisena jokin tärkeä asia jää saavuttamatta. Onneksi kuitenkin näissä tapauksissa asintuntevat viranmaiset osaavat arvioida sitä, mikä oikeasti on merkityksellistä.
Mihin tarvitsee adoptiolapsen kun on jo yhteinen biologinen lapsi? Ja tosiaan kuten joku jo edellä kirjoitti, tiedoista varmasti tutkitaan lähinnä sitä, onko jotakin joka viittaa perheväkivaltaan tai muihin ongelmiin. Miksi lapsen etu olisi sivuseikka verrattuna yksilön oikeuksiin?
Eivät he kyseisiä sisaruksia mihinkään "tarvinneet". Kyseiset lapset kuitenkin sattuivat tarvitsemaan hyvän ja rakastavan kodin. Ja onneksi sellaisen saivat.
Adoptiossa lapsen etu on se jonka kautta tilannetta arvioidaan
Se tällä hetkellä päihteitä käyttävä ihminen ei edes pääse pitkälle hakuprosessissa ja jos jollain on menneisyyttä se arvioidaan suhteessa nykytilanteeseen
Ei syytä hysteriaan
Lapsen etua puolustetaan. Jokainen vastuullinen vanhempi tai sellaiseksi haluava ymmärtää että se on tärkein ja sitä on suojeltava
Milloin tämä adoptio muuttui tällaiseksi penkomiseksi ja suurennuslasilla tutkimiseksi?! Vielä 60-luvun lopussa oli lehdissä ilmoituksia, että annetaan lapsi adoptioon. Sittemmin siitä tuli poliisiasia.
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä adoptio muuttui tällaiseksi penkomiseksi ja suurennuslasilla tutkimiseksi?! Vielä 60-luvun lopussa oli lehdissä ilmoituksia, että annetaan lapsi adoptioon. Sittemmin siitä tuli poliisiasia.
ja niitä aiempia väärinkäytöksiä käsiteltiin oikeudessa eri nimikkein vuosikymmeniä, jossain päin maailmaa vieläkin
Hyväksikäytöt kaltoinkohtelut ym
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taasen olisi todella ihmeellistä jos poliisi ei pitäisi tiedossaan jokaista rikkomusta ja rikosta johon henkilö on elämänsä aikana syyllistynyt. Kuvastaa ihmistä aika paljon jos kuvittelee että voi rötöstellä miten paljon vaan ja sitten tiedot niistä häviävät jossain vaiheessa ja voi elää aivan kuten niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kuvastaa sitä ettei ota vastuuta (vieläkään) omista rikoksista.
Sen sijaan siinä poliisi oli toiminut väärin että toimittivat listan jossa henkilö oli myös asianomistajana eli rikoksen uhrina. Noin periaatteessa toki sieltä voisi löytyä rikoksia joiden perusteella voisi miettiä onko ko. henkilön mielenterveys sellainen että voi adoptoida (jotkut pahemmat rikokset voivat aiheuttaa pitkäänkin vaikuttavaa masennusta/ahdistusta) mutta selkeä virhe se on ollut. Sen sijaan omien rikosten kuuluukin olla poliisin listalla ja tarvittaessa siis käytettävänä arvioitaessa henkilön luotettavuutta ja luonnetta koko loppuelämän.
Toisaalta, jos olet kovin usein asianomistajana esim. pahoinpitelytapauksissa, kun joku on taas antanut turpiin snägärijonossa aamuyöllä, kertonee sekin jotain sinusta.
Ja mitähän se kertoo? Että oma ulkomuoto on epämiellyttävä? Voi öisin liikkua kaupungilla vaikka työnsä puolesta ja kohdata väkivaltaa. Aika outoa, että koet tarvetta puolustella toisten hakkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä adoptio muuttui tällaiseksi penkomiseksi ja suurennuslasilla tutkimiseksi?! Vielä 60-luvun lopussa oli lehdissä ilmoituksia, että annetaan lapsi adoptioon. Sittemmin siitä tuli poliisiasia.
Voi niitä "hyviä" aikoja kun lapsia annettiin huutolaisiksi, kun ei ollut varaa elättää! Ja voi miten hyvät oltavat huutolaislapsilla oli. Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vttua siihen kaikki asianomistajanakin kirjataan! Sellaista poliisivaltiomeininkiä!!
Aika vaikeaa olisi tapausten käsittely jos ei kirjattaisi ylös että kuka on asianomistaja.
Ilmeisesti sossulle menneessä lapussa ei kuitenkaan ollut erikseen kirjattuna henkilön asemaa rikostapauksissa. Aika ikävää siinä selitellä, jos omasta rötöslistasta löytyy vaikka asuntomurtoja, joissa on ollut uhri. Kaikki eivät ole yhtä vakuuttavia selittelemään.
Miten poliisi saa luovuttaa näitä muistiinpanojaan ulkopuoliselle? Ymmärrän että rikostuomiot on julkisia, mutta miksi saa luovuttaa poliisin sisäisiä tietoja sosiaalityöntekijälle, vaikka itse kohdehenkilö ei saa pyydettyä itselleen ja tarkistettua?
Eikö säilytettävissä tiedoissa pitänyt olla nykyään viiden vuoden aikaraja? Myös sossuilla on asiakkaistaan jopa 10 vuotta vanhoja tietoja esimerkiksi silloisesta elämäntilanteesta, jonka ei pitäisi mihinkään vaikuttaa. (Tyyliin ollut työttömänä vuoden 2009.)
Niin, vastatkaa taas ihmeessä miksi toisessa casessa on ok tuollainen victim blaiming? En odottele kovin hyviä perusteluja, ei niitä ole tähän mennessä tullut koskaan.