Lue keskustelun säännöt.
Tulin liian nuorena äidiksi ja näen sen vasta nyt lähes nelikymppisenä
17.01.2021 |
Sain esikoisen 22-vuotiaana. Sain kolme lasta yhteensä, viimeisen 35-vuotiaana.
Esikoinen on rakas, ihana, lapsi, mutta voi kuinka typerä ja nuori olin hänet saadessani. Jos voisin, tekisin toisin. Pitkään ”uskottelin” että mitään en kadu, mutta kyllä tavallaan kadun. Nyt lähes nelikymppisenä tajuan, miten ”lapsi” olin tuolloin, vaikka luulin olevani ikäistäni kypsempi. Asiat meni niin kuin meni, mutta omille lapsille toivoisin erilaisia elämänvalintoja.
Uskaltaako kukaan myöntää että on pohtinut samaa?
Kommentit (322)
Onneksi tein kaksi lasta nuorena. Nyt yli kolmekymppisenä kolmatta yrittäessä selvisi, että minulla on perinnöllinen tukostaipumus. Sain monta keskenmenoa ja lopulta täytyi luovuttaa sikiön ja oman terveyden takia. Tuntuisi hirveältä, jos olisin jäänyt kokonaan lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Tämä on trolli, mutta usein kuulee tätä, ihana kun on vielä nuori, kun lapset lähtevät kotoa. Miksi tehdä lapsia, jos tavoitteena on elämä ilman lapsia? Eikö ne kannata hankkia silloun kun haluaa nauttia lapsista ja sitoutua perhe-elämään.
Eihän se elämä ilman lapsia ole tavoitteena. Totuus on, että lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lähtevät elämään omaa elämää joka tapauksessa. Onhan se kiva, jos itsekin on silloin sellaisessa tilanteessa, että jaksaa nauttia elämästä ja on terveyttä ja sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa ennen lapsia, että odottaa sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta? Toinenhan nauttii elämästä ennen lapsia ja toinen niiden kasvamisen jälkeen. Molemmat on ihan ok. Eikä sulje pois sitä etteikö voisi nauttia täysillä myös lapsiperhearjesta silloin kun sen aika on.
Ohis
Onhan se kiva, jos itsekin on nuorena sellaisessa tilanteessa, että on sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa lasten jälkeen, että ei odota sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tein kaksi lasta nuorena. Nyt yli kolmekymppisenä kolmatta yrittäessä selvisi, että minulla on perinnöllinen tukostaipumus. Sain monta keskenmenoa ja lopulta täytyi luovuttaa sikiön ja oman terveyden takia. Tuntuisi hirveältä, jos olisin jäänyt kokonaan lapsettomaksi.
Entä miltä lapsista tuntuisi, jos eivät joutuisikaan kantamaan vastuuta edellisten sukupolvien jättämästä elinkelvottomasta pallosta?
Buhuu. Jälkiviisaus on aina yhtä typerää. Et voi tietää mitenkään etukäteen mikä valinta on varmasti juuri sinulle sopivin. Joskus jälkeenpäin ajatellen olisi valinnut toisin, mutta sekään ei ole varmaa miten asiat olisi menneet. Spekulointi turhaa. Itse hoidan hommat kuten parhaiten taidan kussakin tilanteessa ja hyvällä arvauksella olen aloittanut lapset, valinnut opinnot, työpaikat, asuinpaikat ja taloudelliset ratkaisut. Samoin puolison suhteen oli vahva tunne, en järkeillyt liikoja, kun rakastuin asiansa hyvin hoitaneeseen yksilöön.
Muistakaa nauttia elämästä! Älkää märehtikö liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Tämä on trolli, mutta usein kuulee tätä, ihana kun on vielä nuori, kun lapset lähtevät kotoa. Miksi tehdä lapsia, jos tavoitteena on elämä ilman lapsia? Eikö ne kannata hankkia silloun kun haluaa nauttia lapsista ja sitoutua perhe-elämään.
Eihän se elämä ilman lapsia ole tavoitteena. Totuus on, että lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lähtevät elämään omaa elämää joka tapauksessa. Onhan se kiva, jos itsekin on silloin sellaisessa tilanteessa, että jaksaa nauttia elämästä ja on terveyttä ja sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa ennen lapsia, että odottaa sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta? Toinenhan nauttii elämästä ennen lapsia ja toinen niiden kasvamisen jälkeen. Molemmat on ihan ok. Eikä sulje pois sitä etteikö voisi nauttia täysillä myös lapsiperhearjesta silloin kun sen aika on.
Ohis
Onhan se kiva, jos itsekin on nuorena sellaisessa tilanteessa, että on sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa lasten jälkeen, että ei odota sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta?
-eri
Et ilmiselvästi ymmärtänyt pointtia, joka oli hyvin looginen. Molemmat tavat ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa, eikä se milloin omasta vapaudesta nauttii kerro mitään siitä kuinka paljon nauttii myös perhe-elämästä silloin kun sen aika omalla kohdalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tein kaksi lasta nuorena. Nyt yli kolmekymppisenä kolmatta yrittäessä selvisi, että minulla on perinnöllinen tukostaipumus. Sain monta keskenmenoa ja lopulta täytyi luovuttaa sikiön ja oman terveyden takia. Tuntuisi hirveältä, jos olisin jäänyt kokonaan lapsettomaksi.
Entä miltä lapsista tuntuisi, jos eivät joutuisikaan kantamaan vastuuta edellisten sukupolvien jättämästä elinkelvottomasta pallosta?
En alennu provoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Tämä on trolli, mutta usein kuulee tätä, ihana kun on vielä nuori, kun lapset lähtevät kotoa. Miksi tehdä lapsia, jos tavoitteena on elämä ilman lapsia? Eikö ne kannata hankkia silloun kun haluaa nauttia lapsista ja sitoutua perhe-elämään.
Eihän se elämä ilman lapsia ole tavoitteena. Totuus on, että lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lähtevät elämään omaa elämää joka tapauksessa. Onhan se kiva, jos itsekin on silloin sellaisessa tilanteessa, että jaksaa nauttia elämästä ja on terveyttä ja sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa ennen lapsia, että odottaa sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta? Toinenhan nauttii elämästä ennen lapsia ja toinen niiden kasvamisen jälkeen. Molemmat on ihan ok. Eikä sulje pois sitä etteikö voisi nauttia täysillä myös lapsiperhearjesta silloin kun sen aika on.
Ohis
Onhan se kiva, jos itsekin on nuorena sellaisessa tilanteessa, että on sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa lasten jälkeen, että ei odota sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta?
-eri
Et ilmiselvästi ymmärtänyt pointtia, joka oli hyvin looginen. Molemmat tavat ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa, eikä se milloin omasta vapaudesta nauttii kerro mitään siitä kuinka paljon nauttii myös perhe-elämästä silloin kun sen aika omalla kohdalla on.
Et ilmiselvästi ymmärtänyt pointtia, joka oli hyvin looginen. Molemmat tavat ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa oman vapaa-ajan määrän kanssa, eikä se milloin omasta vapaudesta nauttii kerro mitään siitä kuinka paljon nauttii myös perhe-elämästä silloin kun sen aika omalla kohdalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Ei todellkaan ole lastenhankinnan pointti se että ne muuttaisi pian pois.
Itse sain viimeisen lapsen 44v iässä ja ei haittaa vaikka asuu kotona siihen asti kun olen 80!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Tämä on trolli, mutta usein kuulee tätä, ihana kun on vielä nuori, kun lapset lähtevät kotoa. Miksi tehdä lapsia, jos tavoitteena on elämä ilman lapsia? Eikö ne kannata hankkia silloun kun haluaa nauttia lapsista ja sitoutua perhe-elämään.
Eihän se elämä ilman lapsia ole tavoitteena. Totuus on, että lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lähtevät elämään omaa elämää joka tapauksessa. Onhan se kiva, jos itsekin on silloin sellaisessa tilanteessa, että jaksaa nauttia elämästä ja on terveyttä ja sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa ennen lapsia, että odottaa sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta? Toinenhan nauttii elämästä ennen lapsia ja toinen niiden kasvamisen jälkeen. Molemmat on ihan ok. Eikä sulje pois sitä etteikö voisi nauttia täysillä myös lapsiperhearjesta silloin kun sen aika on.
Ohis
Onhan se kiva, jos itsekin on nuorena sellaisessa tilanteessa, että on sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa lasten jälkeen, että ei odota sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta?
-eri
Et ilmiselvästi ymmärtänyt pointtia, joka oli hyvin looginen. Molemmat tavat ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa, eikä se milloin omasta vapaudesta nauttii kerro mitään siitä kuinka paljon nauttii myös perhe-elämästä silloin kun sen aika omalla kohdalla on.
Et ilmiselvästi ymmärtänyt pointtia, joka oli hyvin looginen. Molemmat tavat ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa oman vapaa-ajan määrän kanssa, eikä se milloin omasta vapaudesta nauttii kerro mitään siitä kuinka paljon nauttii myös perhe-elämästä silloin kun sen aika omalla kohdalla on.
Lapsen hyysäämiseen vaadittava jaksaminen on ihan eri tasoa robotiikkaopintojen vaativan jaksamisen kanssa, mutta jos henkistä jaksamista ei nuorenakaan ole ja haluaa käyttää parhaat vuotensa helpomman asian jaksamiseen ja suomalaisten äo:n laskemiseen, niin kannattavampaa tehdä nuorena kunniavieraiden tavoin. Siis omalta kannaltaan tietenkin, ja tietenkin oma kanta on se tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Tämä on trolli, mutta usein kuulee tätä, ihana kun on vielä nuori, kun lapset lähtevät kotoa. Miksi tehdä lapsia, jos tavoitteena on elämä ilman lapsia? Eikö ne kannata hankkia silloun kun haluaa nauttia lapsista ja sitoutua perhe-elämään.
Eihän se elämä ilman lapsia ole tavoitteena. Totuus on, että lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lähtevät elämään omaa elämää joka tapauksessa. Onhan se kiva, jos itsekin on silloin sellaisessa tilanteessa, että jaksaa nauttia elämästä ja on terveyttä ja sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa ennen lapsia, että odottaa sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta? Toinenhan nauttii elämästä ennen lapsia ja toinen niiden kasvamisen jälkeen. Molemmat on ihan ok. Eikä sulje pois sitä etteikö voisi nauttia täysillä myös lapsiperhearjesta silloin kun sen aika on.
Ohis
Onhan se kiva, jos itsekin on nuorena sellaisessa tilanteessa, että on sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa lasten jälkeen, että ei odota sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta?
-eri
Mahdollisten lastenlapsien kannalta on kiva olla vielä hyvissä voimissa isovanhempana eikä toinen jalka haudassa. Eli ehkä tavoitteena ei aina olekkaan se oma täydellinen rauha ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Ei todellkaan ole lastenhankinnan pointti se että ne muuttaisi pian pois.
Itse sain viimeisen lapsen 44v iässä ja ei haittaa vaikka asuu kotona siihen asti kun olen 80!
Haittaako että he kaikki asuvat Australiassa kun olet 80?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoisia ikärasisteja nämä nuorena lapsia tehneet naiset, vai onko kehitys jäänyt jotenkin jälkeen.
Ja jotain kertoo se että nämä samat nuorina lapsia tehneet naiset ovat jo 35+ iässä niin romuna etteivät missään tapauksessa enää kestäisi pikkulapsiaikaa, että aika raskas elämä on täytynyt olla vaikka kuinka hehkuttavat kuinka lapset pitää tehdä parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Tämä on trolli, mutta usein kuulee tätä, ihana kun on vielä nuori, kun lapset lähtevät kotoa. Miksi tehdä lapsia, jos tavoitteena on elämä ilman lapsia? Eikö ne kannata hankkia silloun kun haluaa nauttia lapsista ja sitoutua perhe-elämään.
Eihän se elämä ilman lapsia ole tavoitteena. Totuus on, että lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lähtevät elämään omaa elämää joka tapauksessa. Onhan se kiva, jos itsekin on silloin sellaisessa tilanteessa, että jaksaa nauttia elämästä ja on terveyttä ja sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa ennen lapsia, että odottaa sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta? Toinenhan nauttii elämästä ennen lapsia ja toinen niiden kasvamisen jälkeen. Molemmat on ihan ok. Eikä sulje pois sitä etteikö voisi nauttia täysillä myös lapsiperhearjesta silloin kun sen aika on.
Ohis
Onhan se kiva, jos itsekin on nuorena sellaisessa tilanteessa, että on sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa lasten jälkeen, että ei odota sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta?
-eri
Mahdollisten lastenlapsien kannalta on kiva olla vielä hyvissä voimissa isovanhempana eikä toinen jalka haudassa. Eli ehkä tavoitteena ei aina olekkaan se oma täydellinen rauha ilman lapsia.
Toki, jos kaiken elämässä voisi suunnitella pelkän lisääntymisen kannalta kuten muutkin eläimet, joilla ei muita tavoitteita olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku123 kirjoitti:
Olen tosi tyytyväinen, että sain kokea opiskeluvuodet huolettomana sinkkuna ilman lapsia, kiertää maailmaa ja tehdä mitä huvittaa, ilman että tarvitsi huolehtia kenestäkään muusta. Sitten kun oli opiskeltu, juhlittu ja kierretty maailmaa tarpeeksi, oli hyvä perustaa perhe vakiintuneeseen parisuhteeseen ja turvatulle toimeentulolle. Itselleni tämä tarkoitti yli kolmenkymmenen vuoden ikää, kuten useimmille opiskelukavereillekin. Säälittää aina ne vanhemmat, jotka joutuu laskemaan kaupassa pennejään että mitä voi lapselle hankkia kun ei ole rahaa, puhumattakaan niistä lapsista, jotka joutuu kiertämään montaa kotia kun vanhempien teineinä solmimat suhteet ei kestäneetkään. Joten kyllä: ikä ja raha auttaa kummasti sekä lasten kasvattamisessa että parisuhteen kestämisessä.
Tämän takia ei tee mieli kertoa niistä omista tunteista ja ajatuksista, kun aina tulee joku kertomaan miten SÄÄLITTÄÄ ja kertomaan miten ne omat valinnat on ollut JUST OIKEITA.
Ei mua tarvitse sääliä, vaikka synnytin yksinhuoltajana lapsen 19-vuotiaana. Taputa mielummin olalle ja sano että vitsi sä olet selvinnyt mahtavasti ja kasvattanut upean nuoren! Vaikka ajankohta ei ollut parhain mahdollinen niin lapsi on tietenkin kallein aarre mikä minulla on.
Kasvattakaa lapsenne ymmärtämään erilaisuutta, erilaisia perheitä ja elämäntilanteita ja erilaisia ihmisiä. Silloin meidän kaikkien on parempi olla.
Tänä päivänä olen korkeasti koulutettu, kolmen lapsen äiti, hyvätuloinen, vahvasti keskiluokkainen eikä kukaan enää katsele säälien. Monelle käy kuitenkin huonommin ja varmasti tuo ihmisten säälivä asenne vaikuttaa myös siihen, että itseluottamus laskee kun kokee olevansa b-luokan kansalainen.
Vierailija kirjoitti:
joku123 kirjoitti:
Olen tosi tyytyväinen, että sain kokea opiskeluvuodet huolettomana sinkkuna ilman lapsia, kiertää maailmaa ja tehdä mitä huvittaa, ilman että tarvitsi huolehtia kenestäkään muusta. Sitten kun oli opiskeltu, juhlittu ja kierretty maailmaa tarpeeksi, oli hyvä perustaa perhe vakiintuneeseen parisuhteeseen ja turvatulle toimeentulolle. Itselleni tämä tarkoitti yli kolmenkymmenen vuoden ikää, kuten useimmille opiskelukavereillekin. Säälittää aina ne vanhemmat, jotka joutuu laskemaan kaupassa pennejään että mitä voi lapselle hankkia kun ei ole rahaa, puhumattakaan niistä lapsista, jotka joutuu kiertämään montaa kotia kun vanhempien teineinä solmimat suhteet ei kestäneetkään. Joten kyllä: ikä ja raha auttaa kummasti sekä lasten kasvattamisessa että parisuhteen kestämisessä.
Tämän takia ei tee mieli kertoa niistä omista tunteista ja ajatuksista, kun aina tulee joku kertomaan miten SÄÄLITTÄÄ ja kertomaan miten ne omat valinnat on ollut JUST OIKEITA.
Ei mua tarvitse sääliä, vaikka synnytin yksinhuoltajana lapsen 19-vuotiaana. Taputa mielummin olalle ja sano että vitsi sä olet selvinnyt mahtavasti ja kasvattanut upean nuoren! Vaikka ajankohta ei ollut parhain mahdollinen niin lapsi on tietenkin kallein aarre mikä minulla on.
Kasvattakaa lapsenne ymmärtämään erilaisuutta, erilaisia perheitä ja elämäntilanteita ja erilaisia ihmisiä. Silloin meidän kaikkien on parempi olla.
Tänä päivänä olen korkeasti koulutettu, kolmen lapsen äiti, hyvätuloinen, vahvasti keskiluokkainen eikä kukaan enää katsele säälien. Monelle käy kuitenkin huonommin ja varmasti tuo ihmisten säälivä asenne vaikuttaa myös siihen, että itseluottamus laskee kun kokee olevansa b-luokan kansalainen.
Aivot kehittyvät 25v asti. Siksi sinäkin olit niin naiivi että lisäännyit huonoihin oloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Tämä on trolli, mutta usein kuulee tätä, ihana kun on vielä nuori, kun lapset lähtevät kotoa. Miksi tehdä lapsia, jos tavoitteena on elämä ilman lapsia? Eikö ne kannata hankkia silloun kun haluaa nauttia lapsista ja sitoutua perhe-elämään.
Eihän se elämä ilman lapsia ole tavoitteena. Totuus on, että lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lähtevät elämään omaa elämää joka tapauksessa. Onhan se kiva, jos itsekin on silloin sellaisessa tilanteessa, että jaksaa nauttia elämästä ja on terveyttä ja sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa ennen lapsia, että odottaa sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta? Toinenhan nauttii elämästä ennen lapsia ja toinen niiden kasvamisen jälkeen. Molemmat on ihan ok. Eikä sulje pois sitä etteikö voisi nauttia täysillä myös lapsiperhearjesta silloin kun sen aika on.
Ohis
Onhan se kiva, jos itsekin on nuorena sellaisessa tilanteessa, että on sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa lasten jälkeen, että ei odota sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta?
-eri
Mahdollisten lastenlapsien kannalta on kiva olla vielä hyvissä voimissa isovanhempana eikä toinen jalka haudassa. Eli ehkä tavoitteena ei aina olekkaan se oma täydellinen rauha ilman lapsia.
Toki, jos kaiken elämässä voisi suunnitella pelkän lisääntymisen kannalta kuten muutkin eläimet, joilla ei muita tavoitteita olekaan.
Niin se lisääntyminen on biologiaa ja kiinni ihmisyydessä, kuten muissakin eläimissä. Onko tuo sitten ihme, että moni kokee onnea siitä lisääntymisestä ja ollessaan mukana turvaamassa omien geenien jatkumisen. Se ei tee ihmisestä yksinkertaisempaa vaikka sitä ilmeisesti yrität ajaa takaa.
Sain parikymppisenä lapsen ja hyvä niin. Silloin opiskelin vielä ja oli mukavaa, kun oli aikaa olla lapsen kanssa. Harmittaa lähinnä se, ettei ollut varaa ostaa lapselle paljoakaan. Pärjättiin kuitenkin vähemmälläkin. Vähän yli 30vuotiaana sairastuin syöpään ja enempää lapsia ei sitten tarvitsekaan odotella enää. Onneksi en odottanut täydellistä elämäntilannetta lapsen saamiselle, sitä ei olisi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Tämä on trolli, mutta usein kuulee tätä, ihana kun on vielä nuori, kun lapset lähtevät kotoa. Miksi tehdä lapsia, jos tavoitteena on elämä ilman lapsia? Eikö ne kannata hankkia silloun kun haluaa nauttia lapsista ja sitoutua perhe-elämään.
Eihän se elämä ilman lapsia ole tavoitteena. Totuus on, että lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lähtevät elämään omaa elämää joka tapauksessa. Onhan se kiva, jos itsekin on silloin sellaisessa tilanteessa, että jaksaa nauttia elämästä ja on terveyttä ja sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa ennen lapsia, että odottaa sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta? Toinenhan nauttii elämästä ennen lapsia ja toinen niiden kasvamisen jälkeen. Molemmat on ihan ok. Eikä sulje pois sitä etteikö voisi nauttia täysillä myös lapsiperhearjesta silloin kun sen aika on.
Ohis
Onhan se kiva, jos itsekin on nuorena sellaisessa tilanteessa, että on sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa lasten jälkeen, että ei odota sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta?
-eri
Mahdollisten lastenlapsien kannalta on kiva olla vielä hyvissä voimissa isovanhempana eikä toinen jalka haudassa. Eli ehkä tavoitteena ei aina olekkaan se oma täydellinen rauha ilman lapsia.
Toki, jos kaiken elämässä voisi suunnitella pelkän lisääntymisen kannalta kuten muutkin eläimet, joilla ei muita tavoitteita olekaan.
Niin se lisääntyminen on biologiaa ja kiinni ihmisyydessä, kuten muissakin eläimissä. Onko tuo sitten ihme, että moni kokee onnea siitä lisääntymisestä ja ollessaan mukana turvaamassa omien geenien jatkumisen. Se ei tee ihmisestä yksinkertaisempaa vaikka sitä ilmeisesti yrität ajaa takaa.
Valitettavasti sinun tai minun tekemiseni eivät määrittele sitä mikä on yksinkertaisempaa.
Olemme vaistojemme orjuuttamia elukoita. Haluamme mitä meidät on ohjelmoitu haluamaan. Miehet panevat vaikka ilman kortsua vaikkeivat lasta haluaisi ja naiset haluavat synnyttää vaikka maapallo olisi jo täynnä. Ei sitä järjellä pysty selittämään koska järkeen se ei ole kytköksissä.
Aloituksesta jäi epäselväksi, että mikä kaduttaa? Menettikö ap mielestään jotain vai mitä?
Itse sain esikoisen 36-vuotiaana ja vielä nyt neljänkympin korvilla haaveilen toisesta. Mutta taitaa koronakurimus ja työttömyys viedä senkin haaveen. Talous ei kestä toista ja sitten kun kestää, ei mahda enää onnistua.
Eihän se elämä ilman lapsia ole tavoitteena. Totuus on, että lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lähtevät elämään omaa elämää joka tapauksessa. Onhan se kiva, jos itsekin on silloin sellaisessa tilanteessa, että jaksaa nauttia elämästä ja on terveyttä ja sitä omaa elämää. Aika yksioikoinen tapa ajatella sulla eikä edes kovin looginen. Samalla logiikalla voisi ajatella että jos elämä on niin kivaa ennen lapsia, että odottaa sen vuoksi, niin nauttiiko sellainen ihminen yhtään enempää lapsiperhearjesta? Toinenhan nauttii elämästä ennen lapsia ja toinen niiden kasvamisen jälkeen. Molemmat on ihan ok. Eikä sulje pois sitä etteikö voisi nauttia täysillä myös lapsiperhearjesta silloin kun sen aika on.
Ohis