Lue keskustelun säännöt.
Tulin liian nuorena äidiksi ja näen sen vasta nyt lähes nelikymppisenä
17.01.2021 |
Sain esikoisen 22-vuotiaana. Sain kolme lasta yhteensä, viimeisen 35-vuotiaana.
Esikoinen on rakas, ihana, lapsi, mutta voi kuinka typerä ja nuori olin hänet saadessani. Jos voisin, tekisin toisin. Pitkään ”uskottelin” että mitään en kadu, mutta kyllä tavallaan kadun. Nyt lähes nelikymppisenä tajuan, miten ”lapsi” olin tuolloin, vaikka luulin olevani ikäistäni kypsempi. Asiat meni niin kuin meni, mutta omille lapsille toivoisin erilaisia elämänvalintoja.
Uskaltaako kukaan myöntää että on pohtinut samaa?
Kommentit (322)
Niin eli peruskeissi. Sinua neuvottiin nuorena mutta halusit irti lapsuudenperheestäsi ja olla jo "aikuinen" perustamalla oman, ja nyt sama toistuu taas sinun ja oman lapsesi kohdalla.
Tajuat sen vasta kun oman lapsesi olisi aika levittää lettua, vaikka vastikään hän vasta syntyi niin että sait leikkiä vauvan hoitamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo samoja ajatuksia ollut läpi elämän kun sain lapset 26 ja 28 vuotiaina.
Nuoremman jälkeen sairastuin masennukseen kun jota ruvettiin hoitamaan vasta kun lapsi oli 2v.
Jos olisin saanut lapset yli 30v niin tuskin olisin sairastunut.
Kumppani oli myös nuori ja keskenkasvuinen vaatimuksineen äitiydestäni.
Mutta näillä mennään. Ei enää näin 40v vauvakuumetta. Lapset on 17 ja 15.
Sain ensimmäisen 23 vuotiaana, viimeisen 39 v (lapsia 4, nyt olen 43).
En kadu kumpaakaan, nuorena tai vanhempana lapsen hankkimista. Kokemus on aika erilainen, muttei sen parempi tai huonompi. Jos nyt jotain, niin toivoisin lasten tulleen tiiviimmin, mutta sekään ei ollut yrityksen puutteesta kiinni, näin se vain biologian puolesta meni.
Vierailija kirjoitti:
Sain ensimmäisen 23 vuotiaana, viimeisen 39 v (lapsia 4, nyt olen 43).
En kadu kumpaakaan, nuorena tai vanhempana lapsen hankkimista. Kokemus on aika erilainen, muttei sen parempi tai huonompi. Jos nyt jotain, niin toivoisin lasten tulleen tiiviimmin, mutta sekään ei ollut yrityksen puutteesta kiinni, näin se vain biologian puolesta meni.
Miten pystyt maksamaan puolet menoista, jos käytät noin paljon aikaa uusien työttömien väsäämiseen?
Naisten koulutustaso on suoraan verrannollinen maan keskimääräisen emäksituloikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa kavereistani teki lapset 20-25 vuotiaina ja nyt heillä on jo kotoa muuttavia nuoria aikuisia. Kadehdin heitä. Sain itse esikoiseni 30 vuotiaana ja nuoremman lapsen 36vuotiaana. Olen nyt 41 ja elän edelleen pikkulapsiarkea. Kropassa alkaa ikä tuntua enkä esim saa autettua lapselle kenkiä jalkaan kun en pääse kyykkyyn, polvet vaan paukkuu. Päikkäreitäkin pitää ottaa vaikka olisi nukkunut ihan hyvin. Mieskin on välillä hyvin ärsyyntynyt kun tulee uupuneena töistä ja nuorempi lapsi juoksee roikkumaan kiinni että isiiii, leikitään! Mies on 48 vuotias. Tapasimme vasta 14 vuotta sitten että ei tätä nuorempina oikein voitu lapsia tehdä...
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kavereistani teki lapset 20-25 vuotiaina ja nyt heillä on jo kotoa muuttavia nuoria aikuisia. Kadehdin heitä. Sain itse esikoiseni 30 vuotiaana ja nuoremman lapsen 36vuotiaana. Olen nyt 41 ja elän edelleen pikkulapsiarkea. Kropassa alkaa ikä tuntua enkä esim saa autettua lapselle kenkiä jalkaan kun en pääse kyykkyyn, polvet vaan paukkuu. Päikkäreitäkin pitää ottaa vaikka olisi nukkunut ihan hyvin. Mieskin on välillä hyvin ärsyyntynyt kun tulee uupuneena töistä ja nuorempi lapsi juoksee roikkumaan kiinni että isiiii, leikitään! Mies on 48 vuotias. Tapasimme vasta 14 vuotta sitten että ei tätä nuorempina oikein voitu lapsia tehdä...
Lapset kannattaa tehdä nuorena kun vielä fyysisesti jaksaa, jos ei henkistä jaksamista kuitenkaan ole mihinkään tekoälyn kehittämiseen mutta haluaa siitä huolimatta geenejä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ensimmäinen lapsi on ensimmäinen, sai sen missä iässä tahansa ja aina ensimmäisen kasvatus on haparointia ja kokeiluja. Jokainen ” lapsellinen” ihminen tekisi monta asiaa toisin, jos saisi aloittaa alusta, mutta eihän sitä tietoa ja elämänkokemusta silloin ole. Aivan sama, missä iässä ne lapset tekee.
Kolmekymppisellä elämänkokemusta kuitenkin on enemmän kuin 20-vuotiaalla.
Ei se sattumaa ole, että hedelmällisin ikä osuu samalle ajalle naiiviuden ja kehittymättömien aivojen kanssa.
Hyvin olemme saaneet pallon täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin olla samaa mieltä, jos olisin tullut nuorena äidiksi. Nyt tulin äidiksi vasta 36- ja 38-vuotiaana ja tätä ennen elin täyttä nuoruuden elämää: opiskelin pitkälle, matkustelun, olin vaihdossa, biletin ja elin vapaata nuoren aikuisen elämää. En kadu lainkaan, että äitiys koitti myöhemmin. Ei sitä näin päälle nelikymppisenä enää jaksaisi noita nuoruuden juttuja, eikä ne samalta tuntuisi. Äitiyden jaksanut kuitenkin hyvin, vaikka ihan nuori en enää ollut kun lapset sain.
Minä halusin ja nautin olla opiskeleva ja matkusteleva nuori aikuinen, hankkia kokemuksia ja elää. Sitten kun väsytti asetuin aloilleni. Olen nyt 31v enkä tunne oloani ollenkaan vanhaksi. Luulen että jos saan lapsia, niitä tulee 35v aikoihin. En ole vielä varma haluammeko mieheni kanssa niitä.
Ne jotka on saaneet lapsen 20v ja ajattelee nyt 30v että ovat vanhoja ja väsyneitä jo, niin ehkä se on just se lapsiperhearki mikä on väsyttänyt? En tunne itseä vanhaksi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata yleistää..itselläni helpoin raskaus 41-vuotiaana ja fyysisestikkin jaksan hyvin vauvan kanssa. Ehkä pitäisi tehdä jotain jos 40-veenä kroppa oireilee jo pahasti..kuitenkin voi olla vielä puolet elämästä elettävänä😊
Itse sain myös esikoisen 22v:nä ja ihan hyvin se meni. Toki tekisin nyt 36v:nä asioita eri tavalla, mutta mulla on mahtava muksu (tai siis muksuja, sain niitä sitten neljä kuudessa vuodessa). Tyttäreni on fiksu ja taiteellisesti lahjakas, hyväkäytöksinen ja aurinkoinen teini.
Nyt haaveilen satunnaisesti iltatähdestä, mutta se on sterilisaation takia ja lapsiluvun ollessa täynnä vain haaveilua. Olisin varmasti aivan erilainen äiti, mutta tuskin yhtään parempi. Plus ei mun fysiikka enää kestäisi 35 viikkoa kestävää oksentelua, raskautta ylipäätään, jatkuvaa valvomista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin ja nautin olla opiskeleva ja matkusteleva nuori aikuinen, hankkia kokemuksia ja elää. Sitten kun väsytti asetuin aloilleni. Olen nyt 31v enkä tunne oloani ollenkaan vanhaksi. Luulen että jos saan lapsia, niitä tulee 35v aikoihin. En ole vielä varma haluammeko mieheni kanssa niitä.
Ne jotka on saaneet lapsen 20v ja ajattelee nyt 30v että ovat vanhoja ja väsyneitä jo, niin ehkä se on just se lapsiperhearki mikä on väsyttänyt? En tunne itseä vanhaksi ollenkaan.
Samaa mieltä. Ehkä se lapsiperhearki sitä tekee? Sain esikoisen 36-vuotiaana, enkä tuntenut olevani vanha enkä väsynyt silloin tipan vertaa. Nyt 10 vuotta myöhemmin ja toinen lapsi lisäksi, ihan mukavasti lasten kanssa jaksan touhuta, toki ikääntyminen näkyy jossain, mutta ei häiritsevästi.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain myös esikoisen 22v:nä ja ihan hyvin se meni. Toki tekisin nyt 36v:nä asioita eri tavalla, mutta mulla on mahtava muksu (tai siis muksuja, sain niitä sitten neljä kuudessa vuodessa). Tyttäreni on fiksu ja taiteellisesti lahjakas, hyväkäytöksinen ja aurinkoinen teini.
Nyt haaveilen satunnaisesti iltatähdestä, mutta se on sterilisaation takia ja lapsiluvun ollessa täynnä vain haaveilua. Olisin varmasti aivan erilainen äiti, mutta tuskin yhtään parempi. Plus ei mun fysiikka enää kestäisi 35 viikkoa kestävää oksentelua, raskautta ylipäätään, jatkuvaa valvomista jne.
Mutta sinusta on juuri tulossa isoäiti niin ei sitä iltatähteä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä sun pitää katua on toi kolmannen lapsen hankkiminen noin myöhään.
Lastenhankinnan pointti nuorenahan on se, että lapset myös muuttavat nopeasti pois kotoa. Sä olet nyt kotona asuvien lasten äiti koko työikäsi.
En minäkään silti omille lapsilleni suosittele nuorena vanhemmiksi ryhtymistä, koska maailma on mennyt sellaiseksi, että se on outoa ja tuomittavaa. Työn kannalta on myös varmempaa hankkia lapset vakaassa saavutetussa asemassa, eikä silloin, kun uraa pitäisi vielä luoda.
Ai myöhään! Hah hah!
Kyllä se on taattu asia, että 35+ vanhempien lapset saa elämäänsä niin erilaiset lähtökohdat kuin kakaroiden lapset. Enkä tarkoita edes vain rahallista puolta. Mutta kukin tavallaan.
Olin 19-vuotias kun sain lapsen. Lapsen isä oli 21. Olin valmistunut, kävin töissä. Mies opiskeli ja kävi myös töissä. Se oli meille oikea aika tehdä lapsi. Tuntuu että kaikki oli rennompaa ja joustavampaa siinä iässä kun ei ollut talojalainoja ja autoja maksettavana. Tultiin rahallisesti ihan hyvin toimeen kun oltiin totuttu elämään säästeliäästi opiskeluaikana. Olin 3 vuotta kotona, mies opiskeli, teki töitä samalla. Ei biletelty, itse hoidettiin lapsi eikä ollut minkäänlaista tukiverkostoa. En koe että olisin hukannut nuoruuttani, on harrastettu, reissattu ja tehty aina asioita mitkä on meitä kiinnostanut, yhessä perheenä tai erikseen. Nyt asumme miehen kanssa kahdelleen ja meillä on uusi, mielenkiintoinen vaihe elämässä.
Oikein fiksu lapsi kasvatettiin. On nyt 19-vuotias ja asuu omillaan. Opiskelee ja tekee töitä.
Tottakai vanhempana on henkisesti kypsempi ja on elämänkokemusta mutta vanhemmuus on aina uusi asia, olit sitten 20 tai 40.
Turha asiasta väitellä, jokainen tekee lapset(tai on tekemättä) silloin kun itselle passaa.
Mikä meni pieleen? Joillain tuttavilla on lapset tulleet vähän yli parikymppisinä. Ja nyt kun ovat yli viisikymppisiä, niin nauttivat vapaasta elämästä kaikin puolin. Joku on jo tullut isovanhemmaksi. On aivan eri asia hoitaa lapsenlasta viisikymppisenä kuin 75 vuotiaana.
Itse tulin isäksi noin nelikymppisenä. Se vähän surettaa, että en ehkä näe lastenlapsia. Tai olen niin vanha, että en jaksa toimia heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos et olisi tullut äidiksi, olisit vain kypsynyt hitaammin. Ei minusta kukaan ole valmis äidiksi. Ehkä sitten olisi valmis, kun lapsi on jo aikuinen. Mutta kun ei se elämä mene niin.
Ja kun ottaa huomioon, että hedelmällisyys alkaa laskea jo 25v, niin ei ole järkeä lykätä asiaa kovin pitkään. Helpompi nuoren on uuteen elämään sopeutua. Monesti isommassa pulassa on liki 40v ensisynnyttäjä, joka on tottunut tapoihinsa ja on ehtinyt luoda epärealistisia kuvitelmia äitiyden onnesta. Nuoret osaavat ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat ja sopeutuvat helpommin.
N49
Kypsynyt? Äitiys ei aina kypsytä, eikä lapsettomuus tarkoita kypsymättömyyttä tai itselle elämistä.
Lapset hankitaan nuorena jos ei muusta välitetä kuin vauvakuumeesta, sillä silloin se useimmille tulee. Jos hankkii aikuisena kun aivot ovat jo kehittyneet loppuun, voi jäädä kokonaan hankkimatta kun tajuaa kuinka tyhmää ja itsekästä on synnyttää liikakansoitukseen lisää.