Jos olisit tiennyt etukäteen mitä kaikkea on luvassa, olisitko tehnyt lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus sanottiin, että lapsenlapset ovat kiitos siitä, ettei tullut tappaneeksi omia lapsia.

No joo.. en tiedä. Oma lapseni on maailman ihanin ja haluan hänelle pelkkää hyvää. Samalla pelottaa tämä maailma, mitä kaikkea pahaa voi tulla tapahtumaan. Pelkään etenkin omalla kohdallani vanhenemista, sairastumista, kipuja, sitä kaikkea, mitä on väistämättä tulossa, jos elämäni jatkuu. Jos se ei jatku, tuntuu liian pahalta miettiä lapsen kannalta vanhemman menettämistä. Pelkään myös, jos mokaan jotain niin pahasti, että lapsi ei halua enää ikinä pitää yhteyttä. Paljon on pelättävää.

Outoja ajatuksia. Mitä pelättävää tässä on? Sodat ovat ohi Suomessa aikapäiviä sitten.

Suomessa on turvallista asua.

Älä vaan opeta lapselle pelkojasi.

Äärioikeisto uhkailee netissä sisällissodalla joka päivä.

Eikä ole sanottu, ettei Venäjä hyökkää Suomen kimppuun.

Sitten on vielä pandemia, lisääntynyt väkivalta kouluissa, some-kiusaaminen jolle ei kukaan tee mitään, nuorilla yhä enemmän mielenterveysongelmia jne.

Ei tässä niin kovin hyvässä tilanteessa olla, vaikka Suomi onkin turvallisimmasta päästä.

Nykyisin miehistä tosi iso osa on persuja, eli juurikin äärioikeistoa. Ja tämä äärioikeiston jäsen sitten huolehtisi lapsesta ja opettaisi lapselle omia arvojaan. Ei kiitos.

Olisin, lapset 8, 5 ja 2v. Lisääkin haluaisin, lapset ja lapsiperhe- elämä on parasta mitä tiedän.

Lapsia tekisin mutta olisin eronnut.

Vierailija kirjoitti:

99% lapsista on vahinkoja. Oikeasti. Harvoin ihmiset haluaa lapsia.

Naurettavaa. Puhut, kuin ihmiset olisivat eläimiä. Tietenkin lapset on suunniteltu. Lapset syntyvät avioliitossa ja heidät on suunniteltu tarkkaan, syntymäaikaa myöten.

Jos olisin tiennyt millaista riitelyä, huutoa ja hermojen kiristystä on luvassa, olisin jättänyt vain yhteen. Nyt siis kaksi lasta; 8v ja 3v.

Itselle ja isälleen nuo kaksi ovat suuri ilo, eikä heistä murkkuiän jälkeen ole paljon huolta ollut. Sen puoleen ei ole tarvinnut katua, Mutta lasten itsensä kannalta sitten.. Mihin tämä maailma menee..?

Jos olisin tiennyt sen, mitä nyt, ehdottomasti. Vielä 4-5 vuotta sitten olisin vastannut en hitossa. Lapsi on 20.

Tottakai! Mutta eri miehen kanssa!

Yhtään yötä ei ole valvonut hoitaakseen lapsiaan (baarissa kyllä jaksoi valvoa), lähti noin vain kun hänen menot oli aina tärkeämpiä jne... Itsekäs vastuuton p-skiainen!

Kaiken hoidin yksin, ei tukiverkkoa (anoppi itse piru, ei koskaan mitään apua saanut vaikka joskus erehdyin itkien apua pyytämään!)

Puoliso saattoi tilata itselleen loman, noinvain, minä jäin lasten kanssa kotiin.

En ymmärrä, kuinka jaksoin. No ehkä se nyt näkyy, olen itse sairastunut, meni varmaankin keho äärirajoille jatkuvan uupumuksen vuoksi :(

Varmasti oikeanlaisen puolison kanssa ei olisi ollut niin rankkaa. Lapsiani en kadu.

Ilman muutta. Lapsista on ollut ja on yhä iso ilo. Ovat jo aikuisia. Nyt iloitaan lapsenlapsista. Ainut mitä kadun, niin sitä, ettemme "tehneet" vielä kolmattakin.

Kyllä, lapset ovat 10 ja 15. Lapset ovat kaiken arvoisia.

Voi ehdottomasti. Ei ole mitään parempaa. Lapset 14v, 11v ja 5v.

En. Lapset 17 ja 14. Olen puhki kulutettu kehäraakki ja yhä mun täytyy venyä, toinen nepsy-lapsi, toisella lukihäiriö ja masennus. Itsellä puhkesi psykoosisairaus, puoliso sai aivoinfarktin. Juu, en todellakaan lähtisi tähän enää.

Olisin. Lapset 5 ja 2. Aika sellaista on ollut kuin odotinkin. Olisi elämä kovin tyhjää ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En. Lapset 17 ja 14. Olen puhki kulutettu kehäraakki ja yhä mun täytyy venyä, toinen nepsy-lapsi, toisella lukihäiriö ja masennus. Itsellä puhkesi psykoosisairaus, puoliso sai aivoinfarktin. Juu, en todellakaan lähtisi tähän enää.

Halaus sinulle. Myös minulle elämä heitti nepsylapsen ja puolison vakavan sairauden.

67

Eikö se jo kerro, että suurin osa EI olisi jättänyt lapsia tekemättä, että suurin osa tekee enemmän kuin yhden lapsen? Ja käytän verbiä tehdä, koska en usko että se toinen lapsi on aina vahinko. Jos lapsen saaminen olisi hirveä ja kaduttava asia, niin miksi hankkia toinen kun on kerran todettu että on kamalaa?

Tiedän toki myös yhden lapsen saaneita, mutta omassa lähipiirissäni yhden lapsen saaneet on joko eronneet kun esikoinen on ollut aika pieni (toisin sanoen ei ole ollut mahdollisuuttakaan tehdä sitä toista lasta) tai sitten eivät ole onnistuneet saamaan toista. Totta kai nykyisin on myös enenevissä määrin yksilapsisia perheitä, mutta ovat edelleen harvinaisempia. Silloinhan lapsen on todettu olevan ei kaduttava asia, jos toinen tai kolmas hankitaan.

Ja ei, en olisi jättänyt lapsia tekemättä. Päin vastoin, olin pitkään sitä mieltä että voisin elää lapsettomana ja nyt olen onnellinen että muutin mieltäni ja minusta tuli äiti.

Kyllä. Olisin myös tehnyt lapset nuorempana. Epäröin ja vetkuttelin ihan turhaan. Haluaisin lisää lapsia, mutta näin nelikymppisenä on jo vaikea tulla raskaaksi.

Uppp

Ei ole kyllä ihme, että länsimaissa on onnettomimmat ihmiset, kun tragediaa löytyy jos jonkinlaista, on tylsää arkea ja lapsetkin on välillä omapäisiä. Joutuu vielä viettämään aikaakin niiden lasten kanssa. 

Olisi kelvannut lisääkin. Autossakin olisi ollut tilaa vielä yhdelle. Lapset on jo 25, 24, 19 ja 17. Enää ei tule lisää ikääkin jo yli 50.

Joo. Mun 8v lapsi on parasta mun elämässä, todella hauska, hyväsydäminen, herkkä, kiltti, omaperäinen ja parasta seuraa jonka kanssa pystyn elämään hetkessä enemmän kuin kenenkään muun kanssa. Voisin sanoa että lapseni on mun paraskaveri 💗