Jos olisit tiennyt etukäteen mitä kaikkea on luvassa, olisitko tehnyt lapsia?

Vierailija kirjoitti:

En olisi. Minulla oli todella naiivi käsitys lapsista. Luulin, että ne haluavat oppia ja kykenevät oppimaan, jos ei ole mitään vammaa tms. Kävi ilmi, että asia on täysin päinvastoin: eivät todellakaan halua oppia tai tehdä mitään itse.

Toinen karmea asia lapsissa on se, että ne tekevät jokaisesta päivästä täsmälleen samanlaisen kuin edellisestä. Ja aika kuluu mielettömän hitaasti... Yritän täyttää päivää kaikenlaisella touhuamisella, mutta se on hankalaa, koska eivät jaksa keskittyä mihinkään kauaa, joten vaikka olemme tehneet monia asioita, aikaa ei ole kulunut juurikaan. Vaikka saman päivän aikana leipoisimme, kävisimme kirjastossa kävellen ja maalaisimme sormiväreillä ja noiden välissä vielä nukkuisimme päikkärit, silti kello ei olisi vielä edes 14. No, mitäs sitten iltapäivällä.. Vaikka mentäisiin pariksi tunniksi ulos, minkä jälkeen syötäisiin ruokaa, olisi kello vasta n. 16.30, ja vieläkin tuntikausia päivää jäljellä.

Turhauttavaa.

Sulla on paha asennevamma.

Joskus sanottiin, että lapsenlapset ovat kiitos siitä, ettei tullut tappaneeksi omia lapsia.

No joo.. en tiedä. Oma lapseni on maailman ihanin ja haluan hänelle pelkkää hyvää. Samalla pelottaa tämä maailma, mitä kaikkea pahaa voi tulla tapahtumaan. Pelkään etenkin omalla kohdallani vanhenemista, sairastumista, kipuja, sitä kaikkea, mitä on väistämättä tulossa, jos elämäni jatkuu. Jos se ei jatku, tuntuu liian pahalta miettiä lapsen kannalta vanhemman menettämistä. Pelkään myös, jos mokaan jotain niin pahasti, että lapsi ei halua enää ikinä pitää yhteyttä. Paljon on pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi vasta 2,5v ja en jaksa enää elää. Eli sisaruksia ei todellakaan ole tulossa.

Et osaa hoitaa. Taidat tehdä kaiken nurinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus sanottiin, että lapsenlapset ovat kiitos siitä, ettei tullut tappaneeksi omia lapsia.

No joo.. en tiedä. Oma lapseni on maailman ihanin ja haluan hänelle pelkkää hyvää. Samalla pelottaa tämä maailma, mitä kaikkea pahaa voi tulla tapahtumaan. Pelkään etenkin omalla kohdallani vanhenemista, sairastumista, kipuja, sitä kaikkea, mitä on väistämättä tulossa, jos elämäni jatkuu. Jos se ei jatku, tuntuu liian pahalta miettiä lapsen kannalta vanhemman menettämistä. Pelkään myös, jos mokaan jotain niin pahasti, että lapsi ei halua enää ikinä pitää yhteyttä. Paljon on pelättävää.

Outoja ajatuksia. Mitä pelättävää tässä on? Sodat ovat ohi Suomessa aikapäiviä sitten.

Suomessa on turvallista asua.

Älä vaan opeta lapselle pelkojasi.

Olisin tehnyt enemmänkin, jos olisin tiennyt miten paljon heistä on iloa! Uskalsin aloittaa turhan vanhana, kun vanhemmuuden kamaluudesta ja vaativuudesta puhuttiin ihan liikaa. Lapset 15 ja 20 v.

Luonnollistahan se on ja kun hoitaa oikein, menee hyvin.

Tekisin vielä monta jos se olisi mahdollista.

Lapset ovat 13 v ja 15 v. Ihanan helppoa elämä tässä vaiheessa, kun teinit nyhjäävät pääasiassa omissa huoneissaan ja kavereidensa kanssa. Heidän kanssaan voi nykyään myös keskustella järkevästi kaikista mahdollisista asioista ja mukavaa harrastusseuraakin ovat. Esikoisen kanssa lainaillaan vaatteita toisillemme välillä. Luojan kiitos, että tein nämä lapset aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi vasta 2,5v ja en jaksa enää elää. Eli sisaruksia ei todellakaan ole tulossa.

Et osaa hoitaa. Taidat tehdä kaiken nurinpäin.

Kiitos, tämä se vasta helpottikin.

Ehdottomasti kyllä. Lapset 22 ja 2x16 v.

Tällaisiin ketjuihin vastaa aina hirveän negatiivisia ihmisiä. Miksi olette tehneet monta lasta jos se on ollut niin hirveää? Ihan yhtä ankeaa teillä olisi varmaan lapsettomana, murheena olisi vaan joku muu asia.

Kyllä. Ei ole ollut helppoa, kun yksi lapsista on erityinen, mutta monta kokemusta rikkaampi olen.

Olisin.

Lapset jo isoja, nuorin 11v.

Vaikka keskenmenot ja lapsen kuolema toi kamalasti suruakin, en olisi saanut lapsia ollenkaan jos en olisi uskaltanut yrittää.

Mun elämä ainakin olis aika tyhjää jos ei ois lapsia. Jokainen vaihe on omalla tavallaan kiva ja mielenkiintoinen. Nyt on mukavaa kun vanhinkin melkein aikuinen, heidän kanssa on ihan uudella tavalla hauskat jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus sanottiin, että lapsenlapset ovat kiitos siitä, ettei tullut tappaneeksi omia lapsia.

No joo.. en tiedä. Oma lapseni on maailman ihanin ja haluan hänelle pelkkää hyvää. Samalla pelottaa tämä maailma, mitä kaikkea pahaa voi tulla tapahtumaan. Pelkään etenkin omalla kohdallani vanhenemista, sairastumista, kipuja, sitä kaikkea, mitä on väistämättä tulossa, jos elämäni jatkuu. Jos se ei jatku, tuntuu liian pahalta miettiä lapsen kannalta vanhemman menettämistä. Pelkään myös, jos mokaan jotain niin pahasti, että lapsi ei halua enää ikinä pitää yhteyttä. Paljon on pelättävää.

Outoja ajatuksia. Mitä pelättävää tässä on? Sodat ovat ohi Suomessa aikapäiviä sitten.

Suomessa on turvallista asua.

Älä vaan opeta lapselle pelkojasi.

Todellakin on outoja ajatuksia. Allekirjoitan sen täysin. Joskus on vaan niin, että asiat pelottaa, ketä pelottaa mikäkin.

En ole opettanut lasta pelkäämään.

Mutta toivottavasti sinä pärjäät elämäsi ehjänä ja pelkäämättä. Toivottavasti minä pääsen peloistani. Mukavaa kevättä kaikille ja toivottavasti koronakin väistyisi täältä turvallisesta Suomesta pelottamasta.

Terveisin nro 42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus sanottiin, että lapsenlapset ovat kiitos siitä, ettei tullut tappaneeksi omia lapsia.

No joo.. en tiedä. Oma lapseni on maailman ihanin ja haluan hänelle pelkkää hyvää. Samalla pelottaa tämä maailma, mitä kaikkea pahaa voi tulla tapahtumaan. Pelkään etenkin omalla kohdallani vanhenemista, sairastumista, kipuja, sitä kaikkea, mitä on väistämättä tulossa, jos elämäni jatkuu. Jos se ei jatku, tuntuu liian pahalta miettiä lapsen kannalta vanhemman menettämistä. Pelkään myös, jos mokaan jotain niin pahasti, että lapsi ei halua enää ikinä pitää yhteyttä. Paljon on pelättävää.

Outoja ajatuksia. Mitä pelättävää tässä on? Sodat ovat ohi Suomessa aikapäiviä sitten.

Suomessa on turvallista asua.

Älä vaan opeta lapselle pelkojasi.

Äärioikeisto uhkailee netissä sisällissodalla joka päivä.

Eikä ole sanottu, ettei Venäjä hyökkää Suomen kimppuun.

Sitten on vielä pandemia, lisääntynyt väkivalta kouluissa, some-kiusaaminen jolle ei kukaan tee mitään, nuorilla yhä enemmän mielenterveysongelmia jne.

Ei tässä niin kovin hyvässä tilanteessa olla, vaikka Suomi onkin turvallisimmasta päästä.

Kyllä mä olisin kumminkin lapseni tehnyt. Meillä on lapsia 3, 16v, 12v ja kohta 3v. Piti vielä iltatähti tehdä.. oli vissiin liian helppoa isojen kanssa. Pienin on aivan mahdoton, tosi vilkas ja intensiivinen. Mutta niin rakas ja rakastava, suloinen ja ihana! Ja mikä verbaalinen lahjakkuus! Puhuu aivan älyttömän hyvin!

Ei niin suurta rakkautta olekaan, kuin rakkaus omaan lapseen.

99% lapsista on vahinkoja. Oikeasti. Harvoin ihmiset haluaa lapsia.

Itse olen syntynyt kylmän sodan aikaan ydinpommin varjossa. Nyt kaksi rakasta teiniä. Olisin tehnyt heidät huonommissakin olosuhteissa.

Lapset olisin hankkinut ehdottomasti, mutta valinnut eri isän.

Lapset nyt 10, 16 ja 18v.

Ehdottomasti olisin. Se on elämää.

Vau. Käy sääliksi tän ketjun vanhempien lapsia. Huhhuh.